Aino Tapaninen
Seniori-ikäinen tietotekniikan harrastaja 

Olen omaa sukuani Turunen (Sika-ahon Aino). Olen syntynyt  Pörsänmäessä.

Pörsänmäki oli lapsuudessani vireä kylä Iisalmen maalaiskunnassa. Nyt kylä on  Iisalmen kaupungin asumalähiö,  tyypillinen maalaiskylä, josta lähes kaikki palvelut on siirretty 23 km:n päässä olevaan keskustaan.  Kyläyhdistys ja nuorisoseura toimivat edelleen aktiivisesti. 

Sitä mukaa, kun väki on vähentynyt ja kylä hiljentynyt, ovat valkovuokot vallanneet koko Pölönmäen seudun. Pääesiintymäalue on rauhoitettu, mutta vuokot ovat levinneet pitkin viljelemättömiä peltoja ja karjattomia laitumia. Myös kevätlinnunsilmä, joita kasvaa oman lähdepurommekin varressa, kuuluu Pörsänmäen kasvistoon. 

Nykyinen kotini on Kuopiossa Puijonlaaksossa Puijon mäen juurella. Todellisuudessa paikka ei ole laaksossa, vaan Puijon mäkeä on kivuttava läkähdyksiin asti ennen kuin pääsee Puijonlaaksoon, ja vielä toinen mokoma ennen kuin on Puijon mäellä.

Kesäkotipaikkani on Ahkiolahden kanavan naapurina Maaningalla.  

Vieraile Korkeakoskella joskus keväällä, kun vedet ryöppyävät valtoimenaan.

"Mummoilun", lukemisen, kirjoittelun, ulkoilun ja mökkeilyn lisäksi harrastan tietotekniikkaa. Sen, minkä joskus ehdin, ohjaan muita ikäisiäni Seniorien ATK-yhdistys Savonetti ry:n vertaisohjaajana tietotekniikan haastavaan ja kiehtovaan maailmaan.

Jo usean vuoden ajan olen osallistunut Kuopion ikääntyvien yliopiston kirjoittajaryhmään Tarinoita elämästä. Olen aktiivisesti mukana myös Pohjois-Savon Sotaorvot ry:n toiminnassa ja ollut toisena toimittajana 18.10.2011 julkaistussa kirjassa Me isänmaan isättömät. Olen myös perustajajäsenenä Ylä-Savon Sotaorvot ry:ssä, joka julkaisi samana vuonna kirjan Muistoja ja selviytymistarinoita.

Ylläpidän internetissä SENIORILINKIT-linkkilistaa, johon toivon sinun tutustuvan ja lähettävän vinkkejä löytämistäsi mielenkiintoisista linkeistä os. aino.tapaninen[at]dnainternet.net.

Tutustu kuviin, käy paikoissa ja nauti maisemista! 

Muistoja ja selviytymistarinoita 2011
Ylä-Savon  Sotaorvot ry

Muistoja ja selviytymistarinoita on Ylä-Savon sotaorpojen teos, joka kertoo monen talvi- ja jatkosodassa menehtyneen isän vaiheista sekä siitä, miten kotiväki sai tietää järkyttävistä rintaman tapahtumista. Se kertoo myös, miten perheet selviytyivät isän kuoleman aiheuttamasta surusta ja jokapäiväisen elämän vaikeuksista.

Arjen sankareita olivat äidit, sotalesket ja muut läheiset. Myös lapset joutuivat kantamaan osan siitä taakasta, minkä isän menettäminen aiheutti. Kirjan tarinat kertovat, miten sotaorpojen elämään liittyi paljon surua ja kaipausta, mutta lapset ja nuoret osasivat myös iloita perheen yhteisistä ponnistuksista ja selviytymisestä.

Me isänmaan isättömät 2011 
Pohjois-Savon Sotaorvot ry

Isästä oli tullut sankarivainaja 31-vuotiaana. Seurasi sankarihautajaiset. Yhdeksän arkun rivi kuvattiin kotikirkkomme vierellä. Yksi niistä oli isän. Kävin suvun kanssa ruumishuoneella katsomassa. Koputtelin isän jäistä poskea rukkasen suojaamalla kädellä, kirjoittaa Saimi Miettinen.

Talvi- ja jatkosotaa on käsitelty pitkään kuin lapsia ei olisi ollut olemassakaan. Heidän uskottiin sopeutuvan melkein mihin vain. Tämä hiljainen sukupolvi on jäänyt vanhemman veteraanipolven ja suurten ikäluokkien väliin.

Miksi me sotaorvot muistelemme menneitä nyt? Erkki Turunen vastaa: Työt on tehty, olemme eläkeläisiä. Nyt on aikaa miettiä, kuinka asiat voisivat olla toisin. On tärkeää jättää jälkipolville muistoja sotaorvoista ja heidän elämänvaiheistaan, sillä heidän tunnustaminen näyttää olevan koko maalle vaikeaa. Sotalapset ovat saaneet oman patsaansa, mutta sotaorpoudesta on vaiettu; meille patsasta vasta suunnitellaan, sekin meidän omasta aloitteestamme ja kustannuksellamme.