| TÄMÄ ON VIIMEINEN HECTOR-ALBUMI - Soundi '78 | RUNOILIJA JA YHDENMIEHENBÄNDI - Soundi -79 | JUSSI RAITTINEN MUISTELEE: HECTORIN PALKKASOTURI | JÄÄKIEKKOILIJAN YKSINPUHELU - Soundi '82 | HECTOR AVAA OVET SALAISUUKSIEN TALOON - Soundi '94 | HECTOR JUHLII - Soundi '95 | EI MIKÄÄN YHDEN HITIN TEKIJÄ - Hesari '97 | HECTORISSA ON MONEKSI - Soundi '99 | HECTORIN ELÄMÄÄ AREENOIDEN JÄLKEEN - Finnet.fi | MESTARIT EIVÄT TEHNEET HECTORILLE PELKKÄÄ HYVÄÄ - Radiomafia | AIKA JÄTTI - HESARI | HECTOR RAKENTAA KUVIA MIELELLE - Musa.fi '01 | HECTOR JA MIELEN HARMAAT ALUEET - TV2 '01 | SANOISTA: HECTOR - Rumba '01 | JAKE NYMAN HECTORISTA | MARKKU SALO HECTORISTA |

HECTOR JA MIELEN HARMAAT ALUEET
Toimittaja: SATU MIETTINEN/Ajankohtainen Kakkonen (TV2) 11/2001

[ PRINTATTAVA VERSIO (2 sivua) ]

Hectorin laulut kumpuavat suomalaisen miehen sielun syvyyksistä. Hector on uskottava rock-henkilö, mutta myös uskottava runoilija. Mielen harmaat alueet on tullut itse koettua. Toimittaja Satu Miettinen tapasi Hectorin tämän kotimaisemissa Helsingin Käpylässä 35-vuotisjuhlakiertueen ensimmäisenä päivänä.

* * *

Palkkasoturi oli protesti Vietnamin sodalle. Jos sinä tekisit sen nyt, mihin kritiikin kärki kohdistuisi?

- Vaikea kysymys, koska nykyinen tilanne on paljon raaempi kuin 35 vuotta sitten. Sodassa ei ole enää lainalaisuuksia. Asiat eivät ole ennakoitavissa samalla tavalla kuin aikaisemmin, että "yhdet hyökkää tuonne, taistelee, toinen voittaa ja toinen alistetaan, tai sitten perustetaan sinne niin sanottu demokratia."

- Yhtäällä tiettyjä tällaisia hyvinvoinnin ja rikkauksien kertymiä on hirvittävät määrät ja toisaalla, suurempien kansanjoukkojen keskuudessa ei juuri mitään. Se epätasa-arvo on sellainen yhtälö, joka ei voi olla olemassa.

Mikä on (taustalla soivan) Linnut, linnut -biisin tausta?

- Siihen aikaan minulla oli sellainen.. kai sitä nykyään kutsutaan burn-outiksi tai jotain. Hain ammattiapua monitasoiseen stressiin, paniikkihäiriöön, tai niiden jonkinlaiseen rajatilaan. Hankkiuduin psykiatriseen hoitoon Lapinlahden sairaalaan saadakseni itseni kondikseen ja balanssiin. Sain siellä asianmukaista hoitoa: lääkehoitoa, terapiaa ja sellaista. Kirjoitin aika paljon koska oli aikaa eikä ollut velvoitteita yhtään mihinkään.

Juontaako se, että sinua pidetään tällaisen syrjäytyneen, haavoittuneen sielun tulkkina, perimältään juurensa siihen että olet itse joutunut kokemaan sen?

- Kyllä siitä sillä tavalla on varmasti ollut lauluntekijälle hyötyä, kun ymmärtää näitä ihmisen syvempiä "sielunvirtoja". Se yksinäisyyden, hädän, avuttomuuden tunne täytyy kyetä hyväksymään. Aina ei jaksa olla vahva ja murtumaton. Kun itse kokee sen, kun tavallaan romahtaa kunnolla, se auttaa ymmärtämään niitä ihmisiä joille se on pidempiaikaista, jopa koko elämän kestävää.

- Psyykeaineiden vaikutuksen alaisena pakosta olevia ihmisiä on valtava määrä. Ei heitä saa mihinkään osoittamaan mieltään. Eivät sellaiset ihmisen ryhdy mihinkään. Ei ole poliittista tahtoa, joka vetäisi ihmisiä mukaan. Siinä olisi jollekin puolueelle, tai vaikka perustettavalle puolueelle ohjelmaa, koska eivät nämä ihmisparat jaksa niitä asioita ajaa omasta puolestaan.

- Ihmisten täytyy tiedostaa, että poliittista tahtoa ei ole. On valhetta väittää, että olisi, kun mitään ei ole tapahtunut vaikka aikaa on ollut. Kun poliittista tahtoa ei ole, seuraa se, että jostain sitä lääkettä siihen ahdistukseen on saatava ja siihen lääketeollisuus on keksinyt sellaisia nappuloita, joilla vähän hellittää kun oikein pahalta tuntuu.

Mitkä ovat tämän hetkiset tuntemuksesi kun juhlakiertueen ensimmäinen keikka on käsillä?

No, nyt jännittää ihan helvetisti, koska siitä on pitkä aika kun viimeksi olen tehnyt omaa rundia. 2-3 vuotta kun on poissa, niin eihän sitä tiedä minkälainen se yleisö nyt on. Onko siellä ylipäänsä ketään ja mikä se vastaanotto on? Musiikkikin kehittyy ja trendit elää omaa elämäänsä. Päivittäin tulee uusia, suurin piirtein. Kyseessä on kuitenkin aikalailla nostalgiaan tukeutuva ohjelmisto ja onhan se rock-musiikin piireissä auttamatta vanhanaikaista.

Mutta tarinankerrontahan ei ole kuollut suomalaisestakaan musiikista. Esim. Anssi Kela on esimerkki siitä, että tarina elää - ja hyvät tarinat.

No mutta Anssi tuntuu olevan aika yksin sillä saralla. Itse olen kokenut suurta mielihyvää, kun huomasin, että Anssi on tullut näin suosituksi näin lyhyessä ajassa ja juuri sen ansiosta, että siinä on vaatimattomasti esiintyvä kundi, joka haluaa laulaa elävästä elämästä - ja omasta elämästään - pieniä lauluja. Ne ovat tavallaan sellaisia pieniä, naivistisia lauluja, joista löytyy paljon pieniä yksityiskohtia. Huomaan, että se on juuri sitä, mitä minä tein läpi 70-luvun. Operoin hyvin paljon saman tapaisilla asioilla ja musta se on viehättävää, jos sellainen nyt rupeaa menemään. Samalla ajattelen tietysti, että "ehkä mullakin vielä löytyy paikka tällä laulun saralla", sillä pitkään se oli hukassa. Ei ihmisiä kiinnostanut tarinat. Biisejä tehtiin hyvin pintatasolla.