| TÄMÄ ON VIIMEINEN HECTOR-ALBUMI - Soundi '78 | RUNOILIJA JA YHDENMIEHENBÄNDI - Soundi -79 | JUSSI RAITTINEN MUISTELEE: HECTORIN PALKKASOTURI | JÄÄKIEKKOILIJAN YKSINPUHELU - Soundi '82 | HECTOR AVAA OVET SALAISUUKSIEN TALOON - Soundi '94 | HECTOR JUHLII - Soundi '95 | EI MIKÄÄN YHDEN HITIN TEKIJÄ - Hesari '97 | HECTORISSA ON MONEKSI - Soundi '99 | HECTORIN ELÄMÄÄ AREENOIDEN JÄLKEEN - Finnet.fi | MESTARIT EIVÄT TEHNEET HECTORILLE PELKKÄÄ HYVÄÄ - Radiomafia | AIKA JÄTTI - HESARI | HECTOR RAKENTAA KUVIA MIELELLE - Musa.fi '01 | HECTOR JA MIELEN HARMAAT ALUEET - TV2 '01 | SANOISTA: HECTOR - Rumba '01 | JAKE NYMAN HECTORISTA | MARKKU SALO HECTORISTA |

OMAELÄMÄNKERTAA, RAUTA-AIKAA JA TYÖTTÖMÄN PÄIVIÄ
HECTOR AVAA OVET
SALAISUUKSIEN TALOON
Teksti: JUHO JUNTUNEN - SOUNDI 3/94 - Aihe mm: SALAISUUKSIEN TALO ja ENSILUMI TULEE KUUDELTA -levyt

[ PRINTATTAVA VERSIO (5 sivua) ]

Hector osaa tehdä tarttuvia biisejä. Uuden Salaisuuksien talo -levyn aloitusbiisit Viimeinen unelma ja Velisurmaaja kaikuvat tauotta radiossa.

Mutta Hector haluaa tehdä enemmänkin kuin pelkkiä hittejä. Hän ihmettelee, miksi suomalaiset biisintekijät ovat unohtaneet todellisuuden. Ja hän ihmettelee, miten nykypäivän suomalaiset voivat elää ilman ihanteita, jotka ovat kuitenkin lupaus paremmasta huomisesta.

* * *

Hector haluaa tavata minut Lehtovaarassa, tuossa perinteikkäässä helsinkiläisravintolassa, joka vielä kunnioittaa valkoisia pöytäliinoja ja mustahameisia tarjoilijarouvia. Hector selittää, että kun hän aikanaan asusteli niillä kulmilla, oli Lehtovaara hänen vakiopaikkansa. Siellä sai olla rauhassa ja siellä on syntynyt lauluihin tekstejäkin.

Mutta kaikki ei ole kuten ennen. Viereisessä pöydässä istuu pariskunta, joka tunnistaa Hectorin. Lievästi maistellut mies on innoissaan. Hän tulee pöytämme ääreen ja lällättää kitarakuvion jostain Hectorin biisistä. Tyttytyttytyy. Hector sanoo haluavansa olla rauhassa. Miehenvaimo uikuttaa, että mies tulisi heti takaisinpöytään syömään ruokaansa. Ei ihmisiä saa häiritä.

Ei ole helppoa Hectorillakaan.

Mutta Hectorilla menee myös hyvin. Näinä aikoina kauppoihin ilmestyvä uusi Salaisuuksien talo on varmasti menestys. Levyn nimen Hector keksi jo kauan sitten, mutta kesti aikansa ennen kuin sen niminen biisi saatiin kasaan. Välillä mies mietti, että vittuako tässä väkisin raadetaan, jätetään laulu pois ja pidetään vain nimi. Lopulta kuitenkin syntyi biisi, jossa viitataan taloon salaisuuksien.

Ennen albumin julkaisua on päivänvalon nähnyt single, jolta löytyvät levyn aloitusraidat Viimeinen unelma ja Velisurmaaja. Molemmat ovat soineet ahkerasti radiossa. Ensimmäinenhän on kuusi minuuttia kestävä tilitys nuoruuden ihanteista, Velisurmaaja on taas moderni versio vanhasta kansanlaulusta.

- Viimeisen unelman pituus oli yllätys, Hectori sanoo. - En tajunnut, että se kestää kuusi minuuttia ennen kuin soitin demoversiota radiossa. Se vain soljui tehdessä ohi, eikä se tuntunut niin pitkältä. On vaikea kuvitella sitä TV-ohjelmiin, nehän tuppaavat pitämään kolmea tai neljää minuuttia rajana, jonka jälkeen laulu feidataan pois. Tuolle biisille sitä ei voi tehdä. En hennoisi mennä nappaamaan siitä yhtäkään säkeistöä pois, koska se etenee kronologisessa järjestyksessä. Oli muuten vaikea valita, mitä kohtia elämästä siihen ottaa mukaan. Faijan kuolema on mukana, mutta ei poikien syntymää. Jätkiltä tulikin heti palautetta, että kuolemasta sinä kyllä kerrot mutta meidän syntymästämme et mitään, että kai mekin olemme jonkinlainen virstanpylväs elämässäsi. Mutta niinpä sieltä jäi paljon muutakin pois.

Velisurmaaja on kansansävelmä, mutta siihen Hector on lisännyt kertosäkeen ja muitakin omia juttuja, joten se on tekijänoikeudellisesti hänen. Hector levytti Velisurmaajan ensimmäisen kerran studiolivenä jo vuonna -65 kitaraa soittaen ja falskisti laulaen. Nyt tuli mahdollisuus tehdä kappale uudelleen, ei kuitenkaan ihan täydessä mitassa, sillä alkuperäisessä versiossa on 24 säkeistöä. Hector huomasi, että tässähän on hyvän cross-overin paikka, ja studioon hommattiin Värttinän naiset joiden soundi kuoro-osuuksissa onkin hiuksia nostattava.

^ YLÖS ^
IHANTEITA TARVITAAN

Viimeisessä unelmassa ja monessa muussakin Hectorin laulussa esiintyy ihanteita, musiikillisia, poliittisia, mitä tahansa. Nykyään ihmisillä tuntuu olevan hyvin vähän ihanteita tai sitten nuo ihanteet löytyvät Kauniista ja rohkeista.

- Niin on, tähän on tultu, Hector myöntää. - Olen itse sitä mieltä, ettei nuoruuden ihanteista pidä luopua, ellei siihen ole pakottavia syitä. Totuushan saattaa paljastua joksikin ihan muuksi kuin mitä itse on pitänyt ihanteena. Tarkoitan sitä, etten edes vasemmistoaktiiviaikana pitänyt Neuvostoliittoa ihanteena vaan ihanteen varjopuolena. Mutta sosiaalinen yhdenvertaisuus ihmisten kesken on aina yleispätevä ihanne. Sitä ei aika muuta, koska mikään ei ole parantunut vaan mennyt huonompaan suuntaan. Mitä tulee musiikillisiin ihanteisiin, en pysty niitä tällä hetkellä löytämään, mutta koska en ole enää nuori, minulla ei ole siihen tarvettakaan. Tämän päivän musiikki on itse asiassa hirveän tylsää.

- En ole huomannut, että kummallakaan pojistani olisi ihanteita. En tosin ole asiaa tentannutkaan. He ovat pakonomaisesti kiinni tässä päivässä. Ihannehan tarkoittaa sitä, että on jonkinlainen tulevaisuuden visio, jota kohti pyritään. On raakaa peliä, että meillä oli aikanaan mahdollisuus elää ihanteiden mukaisesti, mutta nykyään nuorilla ei ole sitä mahdollisuutta.

- Ehkä se johtuu siitä, että meidän sukupolvemme oli viimeinen, jonka aikana teknologia ei ollut vielä kehittynyt nykyiselle tasolle. Uusien tuulien vaihtuminen oli paljon nopeampaa ja me ehdimme kokea valtavan määrän juttuja. Itse asiassa koko rock and rollin vallankumouksen ja kaiken sen, mitä se toi mukanaan. Ja samoin ihmiskunnan kannalta tehtiin valtava määrä radikaaleja muutoksia. Mutta nyt seuraavaksi ihanteeksi on odotettavissa kai Nintendo. Tottakai me kaikki pidimme dramaattisena Berliinin muurin kaatumista, mutta sen vaikutukset eivät olleetkaan ihan sitä mitä odotettiin. Kurjuus vain lisääntyi.

Hector on aina näyttänyt yllättävän suoraan, ketä muusikoita hän arvostaa. Kun hänellä oli David Bowie -kausi, teki hän avaruusmusiikkia silmät meikattuina, viitta hulmuten. Suurin osa suomalaisista muusikoistahan yrittää peitellä lähtökohtiaan. Hector myöntää, että mitäs niitä peittelemään, alan ihmiset tietävät ne kuitenkin ja yleisöllähän sillä ei ole mitään merkitystä.

- Se johti kritiikkiin, joka oli aika rankkaa alkuvaiheessa. Itseeni sattui eniten juuri se, kun kriitikot alkoivat lyödä. Muistan sellaisen tyypin kuin Harri Rinne (Alatalon tekstittäjä), joka löi Soundissa minun juttuni niin ruttuun kun vain ikinä mahdollista. Hän leimasi tekstit teennäisiksi ja tekofilosofisiksi. Toisaalta, sitähän ne olivatkin, sillä olin aika nuori biisintekijä ja jäljittelin maailmalla liikkuvia virtauksia.

^ YLÖS ^
TUSKALLINEN ALKU

Hectorin reipas vuosi sitten ilmestynyt levy Ensilumi tulee kuudelta myi 20 000 kappaletta, joka tänä päivänä on hyvä tulos. Mutta Hectorille itselleen levy jäi torsoksi. Siinä oli jotain hyvää, mutta jokin myös vitutti. Mukana oli turhan kesyjä aineksia, eikä hän tunnistanut sitä kokonaisuudeksi.

- Piru kun muistaisi ylipäätään sen levyn biisit. Minua jäi vaivaamaan esimerkiksi se helppo Shkada... Äh, mikäs se nimi olikaan... No, se lällätysbiisi, joka oli vain hetken idea. Tuli sellainen tunne, että onko tämä sittenkään hauskaa. Mutta kun en oikein edes muista enää sen levyn biisejä. Usein käy niin, että levynteon jälkeen seuraa pitkä masennuksen aika, kun jokin asia jää vaivaamaan. Mutta tällä kertaa ei ole ollut sellaista, ihan mielellään tästä lähtee jo miettimään seuraavaa.

Salaisuuksien talo -levyn käyntiin saattaminen on tuskallinen prosessi. Hector alkoi jo viime keväänä pohtia, millainen albumista voisi tulla. Hänellä on kotona pieni studio, jossa on rumpukoneen pätkää ja syntetisaattoria. Hector miettiikin antaa sen verran periksi, että lipsuisi konekomppipuolelle, kun sen tuntuu olevan nykyään oikea juttu. Mutta siitä ei tullut mitään.

- Studiossa minä sitten huomasin, että minullahan on etuoikeus olla se ajan jätkä, joka on viikoittain saanut annoksina uusia juttuja ja uusia soundeja. Käytetään sitä voimana sen sijaan että lähdettäisiin jäljittelemään nykysuuntauksia. Meillähän ei tässä maassa ole mahdollisuuksia asettua johonkin luolaan petergabrielmaisesti miettimään soundin olemusta. Joten aika livenä uusikin levy on soitettu studiossa. Onhan siellä paljon tavaraa, mutta meillä on iso bändi.

Hector myöntää, että on vaikea selittää miten biisit syntyvät. Ensin ottaa kitarasta yhden soinnun, antaa sen soida ja vaihtaa sen seuraavaan. Kun levyä lähtee tekemään, ensimmäinen biisi on yleensä sellainen, josta on kerta kaikkiaan saatava työvoitto rankalla jauhamisella. Toisaalta joku biisi voi lähteä ihan teksti-ideasta kun löytyy sanomisen halua.

- Viimeinen unelma lähti siitä, että halusin maalata oman pienen henkilöhistoriani. Se lähti vanhasta folksointuvaihdoksesta, joka lähti pyörittämään. Tuuleen-kappaleeseen minä taas tein ensin komppi-idean ja melodian, joka kuulosti nastalta, ihan hippiaikaiselta Donovanilta. Ja jotta minä pystyin esittelemään biisin bändille, se tarvitsi jotain muuta kuin diibadaaba-tekstiä, joten väsäsin siihen englanninkielisen sanoituksen. Mutta kun se piti saada suomeksi levylle, huomasin, ettei sitä voinut kääntää suoraan. Piti tehdä vastaavaa absurdia ja surrealistista kuvitusta. Siitä tuli kuitenkin kesympi. Alkuperäinen olisi ollut parempi jos sen olisi voinut säilyttää.

Pidätkö sinä muuten yllä jonkinlaista itsesensuuria, kun sinulla on kuitenkin niin laaja kuulijakunta? Tuleeko koskaan sellaista tunnetta, ettet halua loukata kuulijaa?

- Ei oikeastaan niin, ettenkö voisi loukata arvoja ja ihmisiä. Mutta sen verran kyllä, etten paljasta itsestäni kaikkea. Olen kyllä tehnyt rohkeita ihmissuhdetekstejäkin aikaisemmilla levyillä, mutta aina tulee ajateltua myös omia lähimmäisiään. Ja en tunne kollegoistanikaan kovin montaa niin selkeää ekshibitionistia, jotka panisivat menemään mitä vaan tyyliin "tässä on, minulla on tällainen persereikä".

Biisien tekeminen ei ole aina helppoa. Hector kertoo, että nytkin juttu meni tuskaiseksi, ja vielä lokakuun puolivälissä hänellä ei ollut mitään valmiina. Siinä oli jo itkun paikka. Hector valvoi öitä kellarityöhuoneessaan ja yritti vääntää, joi liikaa viinaa ja masentui kun minkäänlaista johtolankaa ei tullut.

- Minä ajattelin, etten voi tehdä levyä joka on huonompi kuin edellinen. Joten jos sain huonoja ideoita, ne masensivat vielä enemmän. Mutta jälkeenpäin huomasin, että prosessi oli vähän samanlainen kuin huippu-urheilijalla, joka valmentautuu olympialaisiin. Silläkin on se tyhjennysharjoituskausi, minulla se vain kesti helvetin pitkään. piti mennä jo terveydellisestikin vaarallisille alueille liialla valvomisella ja ideakatalysaattoreilla. Yksi päivä homma vain ratkesi. Siitä alkoi nousukausi, joka huipentui levytyssessioon.

Muta Mannisesta oli paljon apua tämän levyn synnytyksessä. Hänen kanssaanhan minä tein demonauhat. Kyllä minusta on kiva tehdä kimppatyötä. Varsinkin silloin kun olen niin ahtaalla, ettei mistään tule mitään. Koen niin, että kukaan ei voi tehdä minun työtäni puolestani, mutta olen kyllä valmis ottamaan apua vastaan jos jään jumiin.

Toisaalta olen mustasukkainen tekemisistäni. Se on mennyt jopa niin pitkälle, että Varjot ja lakanat -levy oli hyvin traaginen sessio. Kolme helvetin omatahtoista äijää oli siinä yhdessä, Hakokankaan Jukka, Peter Lerche ja minä. Meillä oli hyvin tiivis yhteistyö, mutta en missään vaiheessa kokenut, että joku muu kuin minä olisi tehnyt niitä biisejä. Sitten tuli tekijänoikeusriitaa, ja itse asiassa meidän välimme kariutuivat siihen. Lopulta tuotin itse levyn viimeiset biisit. Mutta tälläkin levyllä apunani toimineen Pave Maijasen kanssa oli helppo tehdä töitä. Pave tietää, että arvostan häntä ja hän arvostaa minun tekemisiäni, joten hän ei missään vaiheessa ole pyrkinyt tontilleni. Se toimii myös toisinpäin. Pavella oli edellisen levyn aikana ongelmia tekstien kanssa, joten minä istuin siellä Kesälahden kansakoululla muutamia öitä ja väänsin tekstiä joka toimi.

Hectorhan tekee koko ajan tekstejä myös muille. Siihen hän sanojensa mukaan pystyy asennoitumaan ammattilaisena: oli se mitä tahansa, hänen täytyy pystyä tekemään se.

- Sellaista biisiä ei tule, jota en pysty sanoittamaan. Yritän vain tehdä niin hyvää työtä, että pystyn panemaan oman nimeni alle enkä salanimeä. Olen minä niinkin tehnyt. Minulla on pari pseudonyymiä, joita käytän jos tilaus tulee niin myöhään, että joutuu tekemään sen hirveällä kiireellä ja tavallaan alittamaan omaa rimaansa. Sitä en tietenkään sano tilaajalle, mutta ilmoitan että tällä kertaa sanoittajana on Impi Riimi. Juuri tänään vein muuten yhden tekstin Eija Kantolan levyä varten. Se oli ensimmäinen kerta, jossa jouduin tekemään tavallaan teollisuuskoneeseen teollisen tekstin. Melodia oli syntetisaattorilla soitettu pimputus, josta tunnistin helvetin monta biisiä, joita iskelmämarkkinoilla on kuullut. Mutta asennoidun siihen, että tähänkin pitää saada hyvä tarina ja kunnon kertosäe, ja sitten minä väänsin ne.

- Minä olen kuitenkin ilmeisesti vaikea pala joidenkin levy-yhtiöiden tuotantoihmisille. Joko he kuvittelevat, etten tee muille tekstejä, tai sitten he pelkäävät lähestyä minua. Ehkä he luulevat, että sieltä tulee jotain saatanan propagandaa.

- Tekstittäjistä on Suomessa puutetta. Junnun kuoleman vuoksi jäi niin valtava aukko, että sen täyttämiseen tarvitaan vähintään kolme tyyppiä. Hänhän ei ollut pelkästään tuottelias, vaan myös saatanan kyvykäs. Ja Reposen Pertsa taas on pakon edessä joutunut vetäytymään, koska TV-viihteen tekeminen työllistää häntä niin paljon. Kustantamoiden ja levy-yhtiöiden pitäisi olla hanakampia katsomaan nuorempaa jengiä jo valmiiksi, sillä jossain vaiheessa tuohon teollisuuteen on pakko saada uusia työntekijöitä. Turkka Mali tekee nyt Fazerille käsittääkseni kuukausipalkkaisesti tekstejä.

^ YLÖS ^
LASTENMUSIIKKIA JA 60-LUKUA

Hectorin musiikki on yhä suosittua teini-ikäistenkin keskuudessa, vaikka nuori ihminen hakeekin musiikillisen ihastumisen kohteen omasta ikäpolvestaan. Siksi Samuli Edelmann -, Neon 2 - ja Dingo -ilmiöt ovat Hectorin mukaan syntyneetkin. Jos kyseessä on kuitenkin vähänkin runotyttö tai -poika tai filosofointiin taipuvainen ihminen, kaunis paketti ei pian enää riitäkään. Silloin pitäisi löytyä sisältöäkin.

- Minun biisini eivät koskaan ole tarkoitettuja tietyn ikäisille ihmisille. 15-vuotias voi kokea Tuuleen -biisin mielikuvina, jotka on yhtenäisiä kaiken ikäisille. Minä olen omien kundieni kautta joutunut mittailemaan näitä asioita. Olen esimerkiksi hämmästellyt sitä, että heidän kavereitaan näkyy joskus konserteissani. Olen kysellyt, että ovatko he siellä vain sen takia, että he ovat teidän luokkakavereitanne, mutta ei, kundit kertovat että silläkin tyypillä on neljä viimeistä levyäsi. He diggailevat ihan oikeasti, ja mikäs sen mukavampaa. Se muuten on yksi syy siihen, miksi en pysty lipsumaan perusrock-ajattelusta. En aio mennä enempää iskelmälinjoille kuin mitä tähän asti olen mennyt. Jossain se raja kuitenkin kulkee.

Hector teki aikoinaan Dan Anderssonin runoista Ruusuportti-levyn, ja nytkin miehellä on mielessä pari teemalevyä. Hän sai Repe Helismaan Markku-pojalta idean, että tekisi levyllisen lastenlauluja Repe Helismaan teksteillä.

- Vihdoinkin tulisi tehtyä se lastenlevy, josta olen aikoinaan jo nauttinut apurahankin... Olen tosin tehnyt yhteen lastenmusiikkinäytelmään laulut. Se oli Möttönen Maailmanmatkaaja, ja siitäkin piti tehdä soundtrack-tyyppinen levy. Se jäi, vaikka mukana olikin hienoja biisejä ja hyviä tekstejä.

- Lisäksi olen ihan vakavasti ja moneen kertaan toivonut pääseväni tekemään 60-luvun musiikkia sisältävän levyn, jolla olisivat juuri ne biisit, jotka olen aina halunnut vetää. Nykyään on se ongelma, että kustantamoilta alkaa olla vaikea saada käännöslupia. Toisaalta en tiedä, onko se nyt yleisön mielestä niin kiinnostava idea, että levy-yhtiöllä olisi intressiä lähteä tekemään "Hector Sings 60's" -levyä. Onhan 60-lukua nyt jauhettu niin paljon ja originaaleja on julkaistu uudelleen. Nyt EMI on tosin tekemässä Beatles-levyä, kotimaisin artistivoimin, ja siinä minä olen parilla biisillä mukana. Sain tehdä Strawberry Fieldsin ja muutamia tekstejä muillekin.

OLOHUONE KEIKKALAVALLE

Hector lähtee kiertueelle maaliskuun 9. päivä. Mukana ovat bändin lisäksi Pave Maijanen ja Mari Rantasila. Viime rundillahan Hector avitti Veeti & The Velvets, joka toimi niin hyvin, että nytkin päätettiin satsata enemmän ja tarjota yleisölle vierailijoitakin. Kiertue järjestetään jälleen konserttihalleissa väliaikoineen kaikkineen, jolloin konsertteihin tulee teatterissa käynnin tuntua.

- Alkuaan mun piti tehdä tämä rundi Kirkan kanssa. Teimme lyhyen koekeikan. Se oli ihan nasta, mutta Kirka joutuu olemaan Kreikan suosionsa takia stand by -tilassa koko ajan, joten homma ei toiminut hänen kanssaan. Kun sitten kuulin Rantasilan uutta levyä, huomasin että Marin biiseissä oli samaa henkeä kuin Salaisuuksien talossa. Emme ole vielä päässeet treenivaiheeseen, joten en tiedä, tuleeko mukaan duettoja tai vastaavaa. Velisurmaajassa Rantasila varmaan laulaa mukana.

Konserttikiertue sisältää viitisentoista keikkaa ja tuokokuussa Hector esiintyy klubeissa supistetulla kokoonpanolla. Hector myöntää olevansa arka esiintyjä, eikä hän ole kotonaan klubiympäristössä.

- Eri keikkatilanteissa on hyvin erilainen. Festareilla on esimerkiksi aika turhauttavaa. Varsinkin jos olet sellaisessa välissä, jolloin osa porukasta vasta kömpii teltoista yrjöjensä välistä hakemaan ekaa keskiolutpulloa, lavan edessä on kolmekymmentä henkeä huutelemassa ja koko paikka näyttää sodanjälkeiseltä pellolta. Se on huonoimmillaan helvetin inhottavaa, ja sellaisiakin kokemuksia minulla on. Klubeissa taas fiilis on yleensä hyvä, mutta minua ahdistaa olla lähellä jengiä, suurin piirtein kosketusetäisyydellä. Se johtuu pelkästään luonteesta, se on sitä ujoutta. Konserttisaleissa on se hyvä puoli, että ihmiset tulevat sinne vain ja ainoastaan katsomaan keikkaa. Yleisöllä on vastaanottokykyä.

Hector kertoo haaveilevansa, että konserttirundille saataisiin mukaan tavallisesta poikkeava lavarakennelma. Hän haluaisi laulaa muutaman biisin nojatuolissa istuen tai sohvalla maaten. Ehkä lavalle rakennettaisiinkin huone, jonka ansiosta Salaisuuksien talo olisi myös visuaalisesti hahmotettavissa.

- Mutta ei sen kummempaa, ei näillä käytettävissä olevilla rahoilla ole mahdollisuuksia mihinkään ihmeellisyyksiin. Mutta jotain minä olen aina yrittänyt keksiä. Ehkä tähän mennessä on onnistunut parhaiten Varjot ja lakanat -kiertueen valkoinen tylliverho, jota kävin ostamassa 50 metriä.

^ YLÖS ^
TÖNKKÖSUOLATTU KANSA

Ja Hector ei olisi Hector, jos hän ei innostuisi ruotimaan poliitikkojen ja kansan tilaa. Uudella levyllä Tönkkösuolattu kansa -biisi tekee pilaa nykyisistä arvoistamme. Hector kehuu myös Veltto Virtasen osuutta presidentinvaaleissa. Vaalien arvostus on muuttunut sen ansiosta erilaiseksi kuin ennen. Poliittinen järjestelmä ei ole enää pyhä.

- Minulla on sellainen tunne, että juuri kukaan suomalaisista biisintekijöistä ei paljoa kommentoi enää sitä todellisuutta, jota ihmiset päivittäin elävät. On vain niin, että minä en aina malta olla laittamatta lauluihin jotain todellisuudesta, mutta paljon kovemminkin voisi sanoa. Oisinpa tuuli -biisi on ihan suoraan elävästä elämästä, hyvin läheisen ihmisen tarinaa. Hän sanoi minulle, että hänellä ei ole enää varaa muuhun päivittäiseen huviin kuin matkustaa pummilla raitiovaunulinjoja ja katsella vanhoja kulmia. Siinä kuluu aika mukavasti.

Hectoria ei saa enää mukaan politiikkaan, mutta se ei estä häntä huomauttamasta, että Elisabeth Rehniltä oli tyly veto sanoa, että työttömyydestä selviää nokkeluudella ja yrittämisellä.

Ja Hector ihmettelee myös suomalaisten levy-yhtiöiden politiikkaa, joka huipentuu Emma-gaalaan. Tänäkin vuonna Hector nimitettiin ehdokkaaksi vuoden miessolisti-sarjaan, vaikka hän ei viime vuonna tehnyt yhtään levyä eikä esiintynyt kertaakaan julkisesti.

- Niin mitä vittua minä siellä tein? Hector ihmettelee.

Samaa pohtivat varmasti monet muutkin rockin soittajat, jotka suostuivat menemään Emma-gaalaan juhlimaan Tarja Smuran ja Mikko Kivisen johdolla, todistamaan miten Pelimannet valitaan vuoden bänditulokkaaksi ja Markku Impiö vuoden tuottajaksi, vaikka Impiö ei ole tuottanut muuta kuin vaimonsa Kaija Koon levyn kotistudiossaan.

^ YLÖS ^