1976 hajonneen Hullujussi -bändin perustajajäsenet Eeki Mantere ja Heimo "Holle" Holopainen tutustuivat Hectoriin jo vuonna 1975 Jyrki Hämäläisen organisoiman Dean Martin Boozing Societyn ensikokoontumisessa. Hectorilta tuntui olevan veto pois solistisen uran kannalta, ja hän tunsi viehätystä lähteä ensi kerran kunnolla kiertämään keikoille. Tätä ajatusta oli jo pohjustettu Hectourilla ja niin vain yhtenä kauniina päivänä uudistettu bändi pantiin pystyyn ja HEC oli syntynyt (H.E.C. = Hector, Eeki & Co.). [ Jaakko Riihimaa, HECTOGRAFIA s.10 ]

Rumpuihin luotsattiin Vando Suvanto Hullujussin viimeisimmästä kokoonpanosta. Ensimmäisellä keikalla mukana olivat edellä mainittujen lisäksi Kaj Westerlund ja Antero Jakoila. Eeki Mantere lähti bändistä elokuussa, ennen pitkäsoiton äänittämistä. Keikkojen lisäksi hän oli kuitenkin mukana Monofilharmoonikolla sekä Soudan pois -biisin singleversiossa (SINGLET 1975-78) .

Tällä singleversiolla kapellimestarina toimi Antero Jakoila ja lauluosuuden hoiti Hector. Albumin versiossa toisena solistina oli Vando Suvanto, sessioiden pomo Kaj Westerlund ja Mantere tipahtanut pois kuvioista. [HECTORGRAFIA s.10]

Levystä on julkaistu kaksi painosta, joista ensimmäinen sisältää Shel Silversteinin biisin Marie Lavaux, joka jouduttiin poistamaan toisesta painoksesta tekijäinoikeussyistä.

Levyn aloittaa rajusti rockaava Roxette jonka Hector laulaa Jokamiehen fjongasta (HOTELLI HANNIKAINEN) tutulla laulutyylillä. Sitten Hectorin suomentama David Bowien TVC 15, joka edustaa samaa rock-revitysten sarjaa kuin edellinenkin. Kelpo kappaleita kumpikin.

Seuraava biisi on Vando Suvannon suomentama ja laulama Muutoksen aika. Alkuperäinen on Steely Danin Change Of The Guard. Hieno biisi sekin.

Ero on tuttu myös Pepe Willbergin repertuaarista. Loistava biisi.

Prettiest Starin olisi ehkä mielummin kuullut suomeksi mutta kyllä sen tällaisenäänkin sulattaa. Kyseessä on jälleen David Bowien kappale.

LP:n B-puoli tarjoileekin enemmän huumoriosastoa kuten Monofilharmoonikon sekä Holle Holopaisen laulaman Rope ja Kake '77:n. Ensin mainitussa Hector esittää nuorta soittajapoikaa, joka laulaen kertoo kapakka-yleisölle omasta kivikkoisesta tiestään musiikin saralla saaden yleisön nauraa räkättämään kerran jos toisenkin. Kertosäkeessä pelkän akustisen kitaran säestyksen ympärille nousee "kuviteltu" bänditausta sitä mukaan kun kukin soitin mainitaan sanoituksessa.

Jo pelkkä basso voisi antaa vähän pohjaa musiikkiin
ja sooloskitta, jottei soundi olis ohut niin,
ja rummut pitäis olla, jotta tempoon päästäisiin,
ja jostain kaukaa jouset salaa liukuis eetteriin...

Biisi tuo mieleen Juicen kappaleen nimeltä Blues Pieksämäen asemalla juuri ideansa vuoksi. Monofilharmoonikko tosin ei kestä kuuttatoista minuuttia!

Rope ja Kake '77 taas Hollen hupi-humppa jonka esikuvana toimii Hullujussin saman niminen biisi ilman vuosilukua. Jatko-osa siis. Hyvä.

En oo käynyt Espanjassa jatkaa huumoripitoista linjaa vaikka kappale enteileekin seuraavan Kadonneet lapset -levyn aiheita, työttömän turhautumista ym.

Jollei edellinen, niin tämä ainakin lopettaa huumoribiisien vyyhdin - ja ansiokkaasti. Soudan pois -biisillä Hector laulaa vain ensimmäisen säkeistön, loput hoitaa Vando Suvanto. Levyä edeltäneellä Monofilharmoonikko -singlellä kuullaan hieman poikkeava - ja mielestäni parempi - versio tästä helmestä. Versio löytyy Singlet 1975-78 -kokoelmalta. Jostain syystä albumiversio kuulostaa hieman raakileelta singleversioon verrattuna. Silti biisi on levyn kohokohtia ja sanoitus yksi suosikeistani.

Levyn päättää upea Vanhan kirkon puisto, alkuperältään Richard Harrisin Mac Arthur Park. Helmi sekin.

Yksi piste levyltä lähtee kahden ensimmäisen kappaleen vuoksi. Kuunneltavia revityksiähän ne ovat mutta itseäni eivät juurikaan säväytä. Myöskään Bowie-cover Prettiest Star ei laskeutuu arvojärjestyksen häntäpuolelle.