Neljäs pitkäsoitto tunnetaan pitkistä soitoistaan. Toukokuun -75 Soundissa Hector lupaili jo ennakkoon, että "folk-linja, joka kaikilla aiemmilla levyillä on ollut päällimmäisenä, murenee aika lailla. Pyrin siitä tietoisesti eroon. Musiikki on rakenteellisesti vaikeampaa ja bändin osuutta painottavaa..." ja "meidän nykyinen musiikkimme ei saa värittyä Bergströmien keinoilla. Haluan, että tästä tulee sen verran erityyppistä, että tämä on myös tunnistettavissa uudeksi musiikiksi...".

Liisa pien on kunnianhimoinen ja -arvoinen työ. Suuria myyntilukuja levy ei saavuttanut juuri poikkeavuutensa ansiosta. Kriitikot sen sijaan ylistivät sitä ja se on edelleen monien mielestä Hectorin parhaita levyjä - ellei paras.

Levyn aloittava Norsunluutorni antaa esimakua levyn soundipolitiikasta joka on käsittääkseni ominainen 70-luvun progeyhtyeille. Biisi on yksi kolmesta yli 5 minuutin mittaisesta biisistä: sen kesto on 7 minuuttia. Biisistä muutaman  minuutin vie Jakoilan akustinen kitarasoolo. Biisi antaa hyvää esimakua levyn laadusta - loistava.

Seuraava raita, Kuin Juudas, on alunperin Procol Harumin biisi As Strong As Samson. Samaa tasoa kuin edellinen.

Nimibiisi alkaa perinteisellä folkilla. Sitten mukaan tulee Nonon kitara ja rummut jne. Kuten edellistenkin kohdalla, talenttini eivät taida riittää tarkempaan sanalliseen arviointiin.

Alkaessani arvioimaan tätä levyä, ennakoin jo hiukan kypsyneeni siihen niiden kymmenien ja kymmenien kuuntelukertojen jälkeen, mutta arvioin väärin. Varsinkin nämä kolme ensimmäistä tuntuvat edelleen vahvasti selkäpiissä asti...

Epitaph (Tuulet kirkuu hautoihin) on siis kotoisin King Crimsonilta. Se on levyn pisin biisi, jossa muutaman minuutin vievät kosketin- ja kitara-soolot. Hieno.

Lasikevät on Surullisen Liisan alkusoitto. Surullinen Liisa on Cat Stevens -coveri, alkuperäiseltä nimeltään Sad Lisa. Versio on monipuolistettu. Alkuperäisessä kuullaan pianoa, akustista kitaraa ja jousia, tässä versiossa lisänä on rummut sekä joitain efektejä. Versio on onnistunut eikä sitä mielestäni voi vertailla alkuperäiseen. Kummassakin on puolensa. Lähinnä hyvät puolensa.

Myönnän että en ymmärrä seuraavien biisien mahdollista yhteyttä edellisiin muutoin kuin että laatukamassa pysytään edelleen. Trullilaulu loihtii synkän maailmankuvan - ei suinkaan mitään fantasiaa, vaan vertauskuvallisen. Pekka Aarnion kaunis Antti-Juhani kertoo kansanmusiikin sävyin tahditettuna surumielisen tarinan Antti-Juhanista, neidosta, tortusta ja kumppaneista :-)

Levyä luomassa olivat:
HECTOR - Laulu
VESA AALTONEN - Rummut ja lyömäsoittimet
ANTERO JAIKOLA - Akustinen kitara
ESA KOTILAINEN - Koskettimet, synat, moog jne.
JAKKE LAIVO - Basso
NONO SÖDERBERG - Sähkökitara ja akustinen
lisäksi:
OTTO - Kellopeli
PARONI - Kantele, huilu

TUOTTAJA - Otto Donner
SOVITUKSET - Koko bändi
ÄÄNITETTY - Marcus Music/Tukholma -75
KANSI - Hector
KUVAT JA LAYOUT - Erik Uddström

TUOTANTO - Love Records 1975 / Siboney 1990