Ensimmäinen albumi Flamingolle, Nuku idiootti tehtiin Jukka Hakokönkään mukaan "isolla rahalla" ja sitä työstettiin "hartaasti". Siitä tulikin edeltäjiään menestyneempi, ja myynti ylsi kultalevyyn saakka. Flamingossa tuotantohommissa ollut Kassu Halonen oli valmis satsaukseen, ja tämä kaikki kuuluu lopputuloksessa. Ensimmäistä kertaa käytössä oli enemmän kuin 24 raitaa. Taustat saatiin näin monipuolisiksi ja täyteläisiksi, mutta miksausvaihe oli melkoisen hidasta. Tuolloinen tekniikka oli vielä kankeaa, kun kaikki yksityiskohdat piti saada synkkaamaan. *

Levy ruoskii vihaisesti tuolloin alussaan olleen taloudellisen nousukauden pinnallisuutta. Soundin haastattelussa (4/87) Hector tavallaan tiivistää albumin sanoitusten hengen: "...tällä uudella levylläni mä olen vienyt rauhanlauluskaalani sellaiseen vaiheeseen, että mä en enää tiedä mihin suuntaan sitä voisi kuljetella. Enhän mä voi sloganin tasolta, mainoskielestä palata enää paatokselliseen pasifismiin...". Esimerkiksi biisissä Sota on kaunis teksti on ikään kuin nurinpäin, kun hyväksyttynä esitetään sodan kauheus. * = Jaakko Riihimaa, HECTOGRAFIA s.14

Levyn aloittaa tyylikäs, tunnelmallinen, suorastaan maaginen ja erittäin kaunis Kadonneiden lasten marssi. Sanoitus ja musiikki yhdessä luovat tumman ja surumielisen tunnelman, joka helposti herättää tunnollisen kuuntelijan myötämielen vaikkapa traumoissaan pinnisteleviä lapsia kohtaan.

Sota on kaunis taas herättää myös vähemmän aktiivisen kuuntelijan nurinkurisella sanoituksellaan, mutta valitettavasti myös heijastaa ajatusmaailmaa joka edelleenkin elää jonkin vähemmistön keskuudessa. En siis tarkoita jotain kansakuntaa, vaan yksityisiä ihmisiä.

Sota on kaunis, siinä on voimaa -
sota on siisti, sodalla kulkee...
Sota on kaunis, siinä on voimaa -
sota ei hylkää, syliin se sulkee...

Vierivä kivi jatkaa vahvojen biisien ja tulkintojen sarjaa komein torventörähdyksin säestettynä ja reippaalla temmolla edeten.

Jossain jysähtää taas tarjoaa "rock-svengiä" tuutin täydeltä. Sitä seuraa kauheenkaunis balladi Luonasi ja samoilla linjoilla myös Päästä minut pahasta. Jälkimmäistä on mukava laulaa omalla säestyksellä, mutta levyllä se ei vakuuta edeltäjiensä tavoin.

Sen sijaan rankka ja mystinen(kin) nimibiisi vie kuuntelijan muihin maailmoihin ja bridgen* tai kertosäkeen sattuessa jyrää hänet alleen.

* Bridge = Silta, yleensä säkeistön ja kertosäkeen välilllä oleva "kohtaus".

Jälleen kerran, nyt siis Pinnallista elämää -kappaleessa, musiikki peilaa sanoitusta erinomaisesti - tällä kertaa hyvin erikoisilla, psykedelisillä äänimaailmoilla. Eivätkö edelliset äänimaisemat sitten olleet sellaisia? Eivät ainakaan tähän verrattuna.

Mielenkiintoinen Suurenmoinen tyttö kertoo mielenkiintoisesta laulamista ja bailaamista rakastavasta "suurenmoisestä tytöstä" marssirumpujen ja vähitellen kehittyvän soitinvyöryn tahdissa. Taustalla kuullaan mm. bändinsisäisen mieskuoron lisäksi Riitta Havukaisen hihkaisuja.

Virallisesti levyn päättää rakkauslaulujen aatelinen, yksi lemmen-luritusten kruunaamattomista kuninkaista - oikea valtias, katsos, ei koskaan käytä kruunua* - nimeltään yksinkertaisesti Niin sua rakastan.

* Oikea valtias ei koskaan käytä kruunua > ote biisistä Valtiaat, levyltä Hyvää yötä Bambi.

Epävirallisesti, eli CD:n bonusraidat mukaan lukien, seuraavaksi kuullaan hullunhauska Peili, peili. Se EI ole rakkauslaulu.

Huumori-osastolle kuulunee myös Suuri pieni mies. Toisaalta en sittenkään oikein tiedä miten kappaleen tekstiin pitäisi suhtautua... Nojaudun kuitenkin sinne vanhainkotihuumorin puolelle.

* * *

Nuku idiootti toimii parhaiten "hyvällä volyymilla" kuunneltuna, kuuntelijan antaessa mukaansatempaavien äänimaisemien täyttää korvan jos toisenkin. Elämys!

Hectorin kiitokset: Hannulle kestävyydestä, koko bändille ja Juusolle hyvästä fiiliksestä, Ilorannan isäntäväelle maisemista ja työrauhasta, pikku-Outille ja Riipiselle kansikuvista, Ankkurin portsareille ystävällisyydestä, Flamingon jengille kannustuksesta ja Jukalle kaikesta. Niin sua rakastan sävelletty Riitalle ja Jukalle 15.6.86 Korfulla!

Levyä luomassa olivat:
HECTOR - Laulu
JUKKA HAKOKÖNGÄS - kosketinsoittimet, haitari (2, 6), nokkahuilu (6),
laulu (8, 9) huuto (7), lyömäsoittimet (5)
VESA AALTONEN - Lyömäsoittimet (2, 4, 6, 8, 9, 11, 12)
REISKA LAINE - Lyömäsoittimet (3, 6, 8)
SONJA LUMME - Laulu (2, 4, 6, 7, 10)
MIRI MIETTINEN - Rummut (1, 3-5, 7, 9, 10, ), lyömäsoittimet (1)
HÄKÄ VIRTANEN - Basso (3, 7, 10)
JUHA TIKKA - Basso (1, 5, 11)
HARRI MERILAHTI - Basso (4)
JARMO NIKKU - Kitara (3, 4, 7-12)
PETER LERCHE - Kitara (1, 3-5, 7, 9, 10, 12), laud (3, 7), soolo (4)
RIITTA HAVUKAINEN - Suurenmoinen tyttö (9)

PUHALTIMET - Tom Bildo, Esko Heikkinen, Pentti Lahti, Pepa Päivinen (3, 4, 6-9, 11, 12)