|
|
|
Salaisuuksien
talo on parempi levy kuin Ensilumi
tulee kuudelta. Eikä se edellinenkään
huono ollut.
Totta
silti on, että Viimeinen unelma on koskettavampi
muistelubiisi kuin Muistot joita ei ole, Tönkkösuolattu
kansa on luontevampi protestilaulu kuin vaivaannuttava
Kenpä tahtois olla mulkku ja Heikki Vuennon
runotekstejä Hectorin omaan tajunnanvirtaan hulvattomasti
yhdistävä Kaksi palaa aameneen on
paljon parempi huumoripala kuin Shkadamuu-katapau.
Kaikesta
tästä sopii olla tyytyväinen, mutta
pieni herätyskello kilisee silti takaraivossa.
Eikä juuri se, että biiseille levyltä
toiseen löytyy sopiva vastinpari, kieli jostain
hienoisesta pysähtyneisyydestä? Tällaista
vahvistaa myös se, että musiikillinen linja
ei viime levyillä ole juurikaan muuttunut.
Melodikkona
Hector on perinteinen tavalla, joka tuo useimmille
muistumia milloin mistäkin tutusta pop-biisistä.
Niinpä Viimeisen unelman melodiassa voi
kuulla kaikuja Ricky Nelsonista, ja nimibiisin eräiden
rivien päälle voi laulaa yksi yhteen Pekka
Strengin klassikkoa Sisältäni portin
löysin. Nämä huomiot eivät
todellakaan tee Hectorista varasta; ne vain muistuttavat
siitä, kuinka pienellä musiikillisella alueella
pop-melodiat loppujen lopuksi operoivat.
Ovelasti
rakennettu Joskus itkee jokainen ja pysäyttävä
Magdaleena puolestaan osoittavat, että
tahtoessaan Hector pystyy edelleen yhdistelemään
tutuista aineksista hyvinkin jännittäviä
ja musiikillisesti taidokkaita kokonaisuuksia.
Sovitukset
ovat entistäkin rikkaampia ja hyvällä
maulla toteutettuja. Pave Maijasen johtama Sputnik-orkesteri
soittaa levyllä niin erinomaisesti, että
on vaikea käsittää saman kokoonpanon
tuhrineen mokillaan Hectorin kiertueen avauskeikan.
Kaiken
kaikkiaan Hector on levyllä vahvassa vedossa,
kenties parhaassa sitten hienon Varjot
ja lakanat -levyn. Hectorilta on kuitenkin
tottunut odottamaan niin kovin paljon, että toivoisin
elämisen maun ja itse koetun tunnun välittyvän
seuraavalla levyllä vieläkin paremmin.
 
VESA
SIRÉN - SOUNDI 4/94
Levyä
luomassa olivat:
HECTOR - Laulu, kitara, autoharp
PAVE MAIJANEN - Laulut, kitarat, basso (7), koskettimet,
huuliharppu
JUHA TIKKA - Bassot
MUDDY MANNINEN - Kitarat, 6-kielinen banjo
ESA KOTILAINEN - Koskettimet, haitari
KEIMO HIRVONEN - Rummut
MONGO AALTONEN - Lyömäsoittimet
VÄRTTINÄ
- Laulu (2);
Mari Kaasinen
Sari Kaasinen
Sirpa Reiman
Kirsi Kähkönen
JOUSIKVARTETTI;
Jan Söderblom - 1. viulu
Petri Aarnio - 2. viulu
Ilari Angervo - Alttoviulu
Lauri Angervo - Sello
Jousisovitukset - P.MAIJANEN
SARITA
HARMA - Laulu (8)
Pentti Lahti - Saksofonit (9)
T.T. OKSALA - Sekvenssiohjelmat
Äänitetty
FINNVOX-studiolla joulukuu 1993 - tammikuu 1994
Äänitys ja mixaus T.T.OKSALA
Kannen
suunnittelu ja karaktäärit - HECTOR
Foto - ERIK UDDSTRÖM
Graafinen toteutus - TIMO MÄKELÄ
Kaikki
säv., sov, ja san. Hector,
paitsi
2 säv. Hector, sov. Hector/J.Manninen, san. trad/Hector,
5 säv. & san. Hector, sov. Hector/J.Manninen,
6 säv. & sov. Hector, san. Hector (Heikki
Vuennon runon pohjalta) ja
11 säv. & san. Hector, sov. P.Maijanen.
Tuottajat: HECTOR & PAVE MAIJANEN
Tekijän
kiitokset: MS - Audiotron, Kitarapaja, Värttinä,
Mikko Harma, Kari Mensonen & Katinkulta
|
