Tulet luokseni, jotta aivosi valaistuisivat.

On olemassa vain yksi totuus. Se on olemista siinä missä olet. Ja sinä olet siinä, missä ruumiisi on.

Tämä on liian yksinkertaista aivojen käsitettäväksi siinä kroonisesti monimutkaistunees-sa tilassa, jossa ne nykyisellään ovat.

Aivot ovat tulleet itsessään niin jakautuneiksi, niin ongelmilla rasitetuiksi, että on turha odottaa niiden löytävän mitään todellista sisältöä totuudesta – elävästä totuudesta, tai totuuden elämisestä. Kun aivot yrittävät löytää totuutta, ne jumittuvat omiin teennäisiin uskonnollisiin tai tieteellisiin dogmeihinsa ja tulevat entistä jakautuneemmiksi, hämmentyneemmiksi ja sekavammiksi.

Vaikka uppoutuisit kuinka syvälle tahansa ajatteluun, toiveisiin, unelmiin tai huoliin, sinä aina lopulta heräät tai palaat tietoisuuteen ruumiisi elävästä todellisuudesta. Voidaan itse asiassa sanoa, että kaikessa psykologisessa toiminnassa, mitä olet harjoittanut, et ole mennyt minnekään etkä tehnyt mitään. Olet vain ajatellut niin. Se kaikki tapahtuu aivoissa, ei todellisuudessa.

(Jälleen voit todeta aivojen kyvyttömyyden oivaltaa sitä, mitä juuri sanoin; sekä niiden pakkomielteen hyväksyä tai kiistää väite.)

Sinun ainoa keinosi ratkaista aivojen tietämättömyyden ongelma on elää totuudessa. Ja elämä totuudessa on toimintaa, ei sen ajattelemista.

Sinun täytyy saada aivosi jälleen yksinkertaisiksi, palauttaa ne luonnolliselle perustalleen. Sinun tulee riisua ne tietämättömyydestä, jonka ne ovat oppineet ja säilöneet. Sinun tulee palauttaa ne viattomuuteensa, jolloin ne ovat yhtä ruumiisi kanssa tässä ja nyt. Tässä viattomuuden tilassa, uudelleen löydetyssä yhteydessä, kaikki muuttuu ihmeellisen yksinkertaiseksi: sinä, sinun elämäsi ja koko ilmenevä, mutkikas ongelmien maailma ympärilläsi.

Tulet luokseni, elävän mestarin luokse, oppiaksesi kuinka tämä tapahtuu, oppiaksesi jälleen 'olemisen' taidon. Tulet luokseni harjoittamaan olemista – yksinkertaisena olemista, olemista yksinkertaisesti siinä missä olet, missä ruumiisi on. Minä en voi tehdä sitä puolestasi. Voin ainoastaan osoittaa sinulle, kuinka se tapahtuu.

Tulet, jotta oivaltaisit, että on olemassa vain yksi 'minä', ja että se on se intiimi olemuksen läsnäolo, johon jokainen viittaa lausuessaan 'minä'. En tarkoita minun 'itseäni', minun onnettomuuttani, maailman peilikuvaa sisälläni, vaan jokaisen ruumiin elävää todellisuutta.

*

Ruumiisi on fyysinen risti, jonka olet piirtänyt itsellesi ajan ja tilan kehykseen.

Ruumis osoittaa sinun ainutkertaisen ja muuttumattoman paikkasi olemassaolossa. Tämä on kiistaton todellisuus, jota aivot eivät pysty todentamaan, tekemään todeksi. Mutta aivojen takainen tietoisuus pystyy.

Aivot pyrkivät jatkuvasti olemaan jossakin muualla tai joku muu. Ne haluavat muuttua, kohentua, haluta. Aivot kyllästyvät nopeasti olemaan siellä, missä ruumis on, ja käyvät levottomiksi. Mutta aivojen takaisen tietoisuuden älykkyys on vakaa, empimätön ja jatkuvassa, ilahduttavassa yhteydessä ruumiisi kanssa.

Itse asiassa tälläkin hetkellä juuri aivojen takainen tietoisuus elävöittää fyysistä ruumistasi hyvinvoinnin tuntemuksella. Tämä on yhteistä kaikille maailman olennoille. Ainoastaan mies ja nainen päättävät kadottaa kosketuksensa siihen. Lajien kirjossa vain he unohtavat ja hylkäävät tuon loistavan, aina läsnä olevan älykkyyden.

Silloinkin, kun aivot tuskailevat ajatusten täyttämässä masennuksessa tai suunnittelevat itsemurhaa, tietoisuus tuntee elämän ja rakastaa ja nauttii siitä fyysisessä ruumiissa.

*

Tulet luokseni astuaksesi sisälle ruumiiseesi, tuodaksesi tietoisuuden vakaan tilan esiin.

Toisin sanottuna, tulet, jotta aivosi valaistuisivat.

Aivojen häiriintymätön valaistuneisuus oli aikanaan miehen ja naisen luonnollinen tila. Aivot olivat täydellinen psyykkinen työväline. Ne palvelivat miehen ja naisen tietoisuutta samoin kuin Maan tahtoa. Mikään ei kärsinyt niiden toiminnoista. Tänä päivänä tuo työväline on kaapannut itselleen vallan. Palvelija on anastanut isännän roolin. Ja Maa kaikkine olentoineen on aivojen hullun ja vastuuttoman jääräpäisyyden uhri.

*

Aikamme tietämättömyyden, tai mutkikkaiden aivojen, hintana on nyt se, että häiriintymätön valaistuneisuus kuuluu maailman suuriin harvinaisuuksiin. Se on miltei sukupuuttoon kuollut ilmiö samalla tavoin kuin planeettamme uhanalaisimmat (aivojen uhan alaiset) lajit fyysisellä tasolla.

Ja niinpä on sanottava: maan päältä löytyy vain harvoja eläviä mestareita.

B.L.

Kirjoitus on ote Barry Longin kirjasta The Way In.

© The Barry Long Trust.
Kirjoitus on julkaistu tällä sivulla
kansainvälisen Barry Long -säätiön suostumuksella.
http://www.barrylong.org

Suomennos: Jussi T. Rytkönen

| ALKUUN | ETUSIVULLE |