Valaistuneisuus - puhtaan aistimuksen
tila
WIE: Artikkelissasi teet erotuksen tunteen
ja aistimuksen välillä. Minusta aistimukset kuitenkin
vaikuttavat yhtä ohimeneviä kuin tunteetkin. Mitä
tekemistä aistimuksilla on valaistumisen kanssa, joka on ajan
ja muutoksen tuolla puolen?
BL: Minulla ei ole
tunteita juuri nyt, enkä minä omaa tunteita. Mutta
halutessani voin tuntea aistimuksen ruumiini sisällä. Se
on aistillisen olemassaoloni puhdas aistimus ja ajan alku. Tuo
aistimus ei koskaan muutu, se on aina siellä. Mutta kun
irrotan itseni olemassaolosta – eli tunteistani, tarpeesta
ajatella tai tuntea – tuo aistimus katoaa. Se ei ole
välttämätön. Se ilmaantuu ainoastaan silloin,
kun tahdon niin, tai kun joku ottaa sen puheeksi. Muutoin en koe
aistimusta tai tunteita ja olen olemassa ainoastaan
tiedossa.
Et voi olla valaistunut, ellet pysty
tuntemaan tuota aistimusta, puhdasta aistimusta. Käytän
termiä puhdas aistimus, koska puhtaaseen aistimukseen ei
sisälly mitään tunnetta. En mielelläni
käytä sanaa kokemus, koska kokemus ei ole
välitöntä. Puhdas aistimus on välitön ja
se on sinun ruumiisi ja jokaisen ruumiin aistinvaraisen
olemassaolon perusta. Valaistuminen on sen toinen puoli. Kun
aistimuskin itsessään katoaa – koska se ei ole
välttämätöntä – vallitsee
valaistuminen. Se on puhtaan aistimuksen toinen puoli.
Kaikki ongelmat juontavat juurensa
rakkaudesta
WIE: Mikä yhteys on rakkaudella ja
valaistumisella?
BL: Rakkaus on
valaistuneisuuden tila ja valaistuneisuus on rakkauden tila. Et voi
tehdä mitään erotusta niiden välille.
Valaistuneisuus on puhtaan tiedon tila vailla tunteita ja niin on
myös rakkaus. Kumpikaan ei edusta mitään
henkilökohtaista. Henkilökohtaisuus on sitä,
että sinulla on tunteita, tunteita tästä, tunteita
äidistäsi, tunteita isästäsi. Jokainen
elää tunteistaan käsin kaiken aikaa, kuten sanon
artikkelissani, mutta se on henkilökohtaisuutta.
Henkilökohtainen on sitä, mikä muuttuu muutaman
sekunnin välein, ilman että olemme tietoisia siitä.
Sellaisia ovat sinun tunteesi. Ei-henkilökohtainen rakkauden
tila on jotakin, mistä hyvin harva ihminen maan
päällä tietää mitään. Ja tuon
ei-henkilökohtaisen rakkauden tuominen olemassaolon piiriin
– eli siihen paikkaan, jossa sinä ja minä puhumme
nyt – on vielä harvinaisempaa kuin se, että on
oivaltanut Jumalan.
Kerron sinulle nyt, mikä jokaisen
ongelmana on: miehen kohdalla se on rakkaus naiseen ja naisen
kohdalla rakkaus mieheen. Kaikki teidän ongelmanne juontavat
juurensa rakkaudesta. Rakkauselämä on sinun ongelmasi ja
jokaisen maapallon asukkaan ongelma. Jumala täällä
olemassaolossa tarkoittaa miestä ja naista. Ei ole
mitään muuta. Ja jollet ole rakastanut Jumalaa
olemassaolossa – sinun toista puoliskoasi, joka on nainen tai
mies – jollet ole yhtynyt siihen rakkauden ja omistautumisen
kautta, et tule saavuttamaan valaistumista.
Rakkaus miehen ja naisen
välillä on alku Jumalan rakkaudelle. Voit oivaltaa
sisäisen Jumalan, kuten moni ihminen on tehnyt, vaikka se
onkin yhä edelleen harvinaisimpia ilmiöitä
maailmassa. On kuitenkin väärin ajatella, että se on
päätepiste. Minun kokemukseni mukaan Jumalan oivaltaminen
oli se helppo osa. Tuo rakkauden Jumala, joka on joka tapauksessa
täällä jo – kukapa ei pystyisi oivaltamaan
sitä? Vaikea osa on tuon Jumalan tuominen tähän
maailmaan, jossa Jumala tai rakkaus ei ole, siihen ruumiiseen, joka
kuuntelee näitä sanoja ja tähän ruumiiseen,
joka puhuu niitä. Se on tehtävämme.
Kärsimys rakentuu tunteiden
varaan
WIE: Kirjoitat, että kaikki tunteet
ovat valheellisia ja petollisia. Eivätkö tunteet
kuitenkin kuulu osana ihmisenä olemiseen? Eikö ole
mahdollista että meissä on aitoja ja asianmukaisia
tunnereaktioita, kuten suuttuminen epäoikeudenmukaisuuden ja
tekopyhyyden vuoksi?
BL: Voi, ei,
ei, ei. Sillä lailla annat oikeutuksen tunteillesi,
omalle kielteisyydellesi ja valaistumattomuudellesi. Ja jokainen
maan päällä tekee niin. He eivät tohdi olla
urheita. Kukaan ei tahdo olla ehdoitta täysin rehellinen ja
luonnollinen. Joten antaessasi oikeutuksen tunteillesi, kerro
minulle, mitkä niistä ovat todella aitoja? Tahdotko
sinä esimerkiksi suuttua? Luojan tähden, minä en
tahdo, kiitos vain! Ja olen varma, etteivät kanssani
elävät ihmisetkään tahdo sitä. Mitä
hyvää siinä siis on? On puhtaasti
itsekästä olla suuttunut, sillä se
tyydyttää minua, omaa itseäni, sen sijaan, että
se olisi jotakin kaikille yleistä ja yhteistä.
WIE: Mutta vaikuttaa
siltä, että inhimillisenä olentona tulet
väistämättä reagoimaan tunteellisesti
vaikeisiin ja joskus kauhistuttaviinkin tilanteisiin, joita
elämässäsi ilmenee.
BL: Odotahan
vähän. Artikkelissa minä sanon, että tunteet
ovat tulkintoja tapahtumista. Se, mitä kuvailet –
nämä kauhistuttavat asiat, joita elämässä
tapahtuu – ne ovat elämää, ja
elämässä tapahtuu kauhistuttavia asioita. Saatan
vaikkapa menettää käteni tänään. Se
olisi, sanotaan, kauhistuttava asia. Minulle se ei kuitenkaan olisi
kauhistuttava asia. Voi olla, että menetän käteni ja
mahdollisesti kärsin fyysistä tuskaa. Se ei olisi
kauhistuttava asia minulle. Jos se olisi kauhistuttavaa,
kyseessä olisi itsekäs ja tunteellinen tulkinta
tapahtumasta. Se tosiasia, että se koskee, ei ole
kauhistuttava, se on elämää; eikä se tosiasia,
että niin tapahtui, ole kauhistuttava, se on
elämää.
WIE: Se on
elämää, mutta ovatko tuollaiset arvoinnit todella
elämän kannalta merkityksettömiä? Tapa, jolla
selität asiaa, näyttää sulkevan ulkopuolelleen
huomattavan osan inhimillistä olemassaoloa.
BL: Se johtuu
siitä, ettei inhimillisyys ole valaistuneisuutta.
Tiedätkö sinä, mitä inhimillinen on, mitä
sana "inhimillinen" tarkoittaa? Sana "inhimillinen", minun
lähtökohdastani – joka on valaistunut tila –
tarkoittaa kärsivää. Kun siis ilmoitat olevasi
inhimillinen olento, ilmoitat olevasi kärsivä olento. Ja
minä sanon, että sinun täytyy hankkiutua eroon
kärsimyksestäsi ja olla olento. Valaistuneisuus on
olemisen tila, joka minä olen, tänä hetkenä ja
joka hetki. Näin ollen minä en kärsi. Mutta ihminen
rakastaa kärsimistä. Ihmiset rakastavat
kärsimistä, sillä he rakastavat tunteidensa
tuottamaa kiihtymystä.
Ainoa asia, mitä sinun tulee
tehdä, on hankkiutua eroon tunteistasi, jotka ovat aina
kielteisiä. Miksi et hankkiutuisi niistä eroon kokonaan,
nyt? Se tarkoittaa, ettet tunne tunteita, etkä silloin tunne
kielteisyyttä, ja silloin sinä olet rakkauden tilassa ja
rakastat jokaista, koska et rakasta ketään
erityisenä, tunteiden pohjalta. Se on valaistuneisuuden tila.
Ihmiset tahtovat aina päästä eroon jostakin
määrätystä tunteesta, mustasukkaisuudestaan,
vihaisuudestaan – mutta sinun asiasi on hankkiutua eroon
tunteiden koko arsenaalista.
"Olen lännen mestari. Kukaan ei
ole niin suora
kuin minä olen, sillä minulla ei ole mitään
itäisiä us-
komuksia. En katso
minkään sortin filmin
lävitse."
Länsimaisen mielen
mestari
WIE: Vaikutat olevan voimakkaasti
itäisiä traditioita vastaan. Eikö noiden
traditioiden joukossa ole silti hyödyllisiäkin opetuksia,
ongelman ollessa vain siinä, ettei noita opetuksia useinkaan
todella eletä?
BL: Se on totta. Voit
havaita, ettei kukaan elä noita opetuksia nyt, sillä
mestari, joka kirjoitti ne, ei ollut valaistunut, tai papit, jotka
kopioivat ne ylös eivät olleet valaistuneita ja
alkuperäinen mestari on kuollut. Vain silloin, kun mestari on
täällä, on sinun mahdollista oivaltaa, mitä
mestari sanoo. Et voi oivaltaa sitä kirjoitetussa sanassa. Se
voi olla sinulle avuksi ja saatat oivaltaa pieniä piirtoja
sieltä täältä, mutta ideana on olla mestarin
seurassa kuten sinä olet mestarin seurassa nyt. Hän puhuu
sinulle ja tämä on suoraa kommunikaatiota.
Kaikki itäiset opetukset ovat
puutteellisia. Opettajat eivät itse elä niitä,
sillä suurin osa heidän kuulijakunnastaan on
lännessä ja länsi on täysin erilainen paikka
kuin itä. Jos yrität elää itäistä
opetusta ja asut lännessä, sinulta jää
kohtaamatta välitön ongelmatekijä. Tuo
välitön ongelmatekijä on länsimainen mieli,
joka uskoo niin moniin käsityksiin, kirjoittaa niin monia
sanakirjoja ja keksii niin monia asioita. Sinä olet
länsimainen ja sieltä Jumala löytyy – sinun
kulttuuristasi. Se ei löydy sillä, että etsit jonkin
toisen kulttuurin ratkaisemaan asian puolestasi.
Minä olen lännen mestari.
Kukaan ei ole niin suora kuin minä olen, sillä minulla ei
ole mitään itäisiä uskomuksia. En katso
minkään sortin filmin lävitse. Näen asiat
sellaisina kuin ne ovat. Lännessä ollaan
käytännönläheisiä ja
lähetetään avaruusaluksia kuuhun. Minä teen
saman asian yhteydessä Jumalaan. Minä olen hyvin, hyvin
käytännöllinen, enkä omaa itäisiä
ajattelutapoja.
WIE: Katsotko siis,
että kaikki perinteiset uskonnolliset opetukset
tulisi siirtää syrjään?
BL: Kyllä,
kyllä, kyllä! Sillä perinne on
menneisyyttä, se on vanhaa. Se on eilistä. Eikä
eilisessä ole mitään totuutta. Kuten ei
Raamatussakaan ole totuutta, koska se ei tee sinua vapaaksi. Se ei
tee sinusta kokonaista olentoa. Joten seuratessasi perinnettä
seuraat jotakin, mikä on vanhaa. Mikset voisi olla
tässä ja nyt?
Valaistumisen
tavoittelu
WIE: Artikkelissasi kerrot suosittelevasi,
etteivät ihmiset edes mainitsisi sanaa valaistuminen, koska se
"etäännyttää ihmiset tuosta tilasta" luodessaan
käsityksen, että jokin aika tai etäisyys erottaa
heidät tästä luonnollisesta tilasta. Toisaalla
sinä kuitenkin opetat valaistumista ja ilmoitat hyvin
avoimesti olevasi valaistumisen mestari. Vaikuttaa siltä,
että voimakas motivaatio kohti valaistumista on
tärkeää ottaen huomioon, miten paljosta on
luovuttava ja kuinka paljon vaaditaan, jotta todellinen
transformaatio voisi tapahtua. Eikö tämän vuoksi ole
tarpeellista puhua valaistumisesta, jotta ihmiset
löytäisivät rohkeutta sen
saavuttamiseksi?
BL: Ei, sinun ei tule
tavoitella mitään. Sinun tavoittelusi on syynä
siihen, ettet ole valaistunut. Sen takia olet unohtanut, mitä
valaistuneisuus on. Luovu kielteisistä tunteista –
mikä tarkoittaa kaikkia tunteita. Silloin tulet lopettamaan
ajattelemisen. Saat ensimmäisen ällistyttävän
kokemuksen mielen pysähtymisestä, ajatusten poissaolosta.
Sitten tunteet nousevat taas pintaan ja sinun on luovuttava
niistä jälleen. Muusta sinun ei tarvitse luopua, ei
mistään muusta. Lakkaa olemasta onneton, nyt, ei
huomenna, ei ensi viikolla, nyt. Mitä varten sinun tulisi olla
olla onneton? Tulkitset tapahtumia tunteittesi kautta,
henkilökohtaisen itsesi kautta. Ei ole mitään
tarvetta tulkita. Ongelmana on se, että sinulla on
kielteisyyden, epäonnistumisen, kateuden tai syyllisyyden
tunteita. Nämä ovat sinun ongelmasi. Ainoa asia,
mitä sinun tulee tehdä – ja minä voin kertoa,
kuinka se tapahtuu – on hankkiutua eroon niistä. Sen
jälkeen tulet toteamaan: "Hallelujaa, olen vapaa." Eikä
sinun tarvitse mainita sanaakaan valaistumisesta.
"Tunteeni ovat kaikki, mitä
omistan. Ne ovat minun
ainoa turmellukseni, ainoa
valaistumattomuuteni."
Merkittävin
uhraus
WIE: Artikkelissasi sinä
näytät neuvovan ihmisiä lopettamaan ajattelun, aivan
kuten neuvot ihmisiä lakkaamaan tuntemasta tunteita. Edelleen
näkemykseni on se, ettei ongelmana ole niinkään
ajattelu ja tunteet, vaan yksilön suhde niihin.
Vääristävätkö ne jotenkin objektiivista
todellisuutta? Häiritsevätkö ne kykyä
nähdä, mikä on todellista, ja sen mukaista
toimintaa?
BL: Jokainen ajatus on
todellisuutta hämärtävä, koska ajatukset ovat
aina puutteellisia. Sinun ei tarvitse tietää
mitään. Minä en tiedä mitään, ja kun
en tiedä mitään, minä tiedän kaiken
mitä minun tarvitsee tietää. Voit kysyä minulta
kysymyksen ja minä pystyn vastaamaan siihen. Olemme puhumassa
asiasta nimeltä valaistuminen. Valaistumista ei saavuteta ja
uudelleen saavuteta ilman laajamittaista kaikesta luopumista. Et
voi pitää kiinni mistään. Siltikään
se ei tarkoita luopumista omaisuudestasi, kuten autostasi.
Luopuminen sellaisista asioista on käsitteellistä
uhraamista. Kaikkein suurin uhraus on se, kun luovut omista
tunteistasi, joista ajatteluprosessit ammentavat voimansa.
Niinpä kun pääset eroon tunteistasi, ajattelua ei
enää ilmene. Sinun tulee luopua siitä, mitä
pidät merkityksellisenä. Mutta ihmiset luopuvat
siitä, millä ei ole merkitystä: autostaan,
rahoistaan. He ajavat päänsä, tai tekevät
jotain muuta, mistä tässä ei ole kysymys.
Tässä on kysymys mitä suurimmasta uhrauksesta, minun
inhimillisyyteni, minun kärsimykseni, uhraamisesta, joka on
tunteitteni uhraamista. Ja tämä johtaa luopumiseen omista
ajatuksistani. Se on juuri näin yksinkertaista, sillä
tunteeni ovat kaikki mitä omistan. Ne ovat minun ainoa
turmelukseni, ainoa valaistumattomuuteni.
Elämässä
mikään ei ole varmaa
WIE: Kuinka sitten toimin ilman ajattelua
ja tunteita maailmassa, jossa minulta
väistämättä edellytetään
kannanottoja, päätöksiä ja valintoja
tämän ja tuon välillä? Kuinka sinä
toimit?
BL: Minä en tee
päätöksiä. Joku voi kysyä minulta:
"Voimmeko lähteä Englantiin?" Ja minä vastaan:
"Millainen on aikataulumme? Ja kuinka se sopii kaiken suhteen?
Millainen on terveydentilani? Minä voin hyvin, joten
arvelisin, että kestän sen." He siis ehdottavat minulle
asioita ja se joko käy tai ei käy. Toisin sanoen
tavoittelen aina suurinta "kyllää". Minä en tee
päätöksiä. Päätöksiä ei
todellakaan tarvitse tehdä. Päätösten tekeminen
on käsitteellistä ja mitä valaistuneempi olet,
sitä vähemmän teet päätöksiä.
Siksi sanon, että teet vain sitä, mitä teet. Sinulla
ei ole vaihtoehtoja eikä valinnanvaraa, koska sellainen
tämä tila on.
Ehdotan usein, etteivät ihmiset
käyttäisi sanaa 'päätös', sillä se
osoittaa itsekästä asennoitumista, ajatusta siitä,
että sinä hallitset elämääsi. "Minä
päätin niin." Siinä on jotain hyvin hakkaavaa,
teräväkulmaista, kärsimykseen liittyvää.
Parempi olisi vain katsoa tilannetta ja tehdä sitä,
mitä teet. Kun teet sitä, mitä teet, vapaudut
valitsijasta: voittajasta ja häviäjästä.
Yllättyisit, jos näkisit, miten kulutat
päivittäin suurimman osan ajastasi tekemättä
lainkaan päätöksiä ja tehden silti kaikkia
mahdollisia asioita. Se on pelkkä mentaalinen käsite. On
itsekästä ajatella, että teet
päätöksiä. Jos tahdot paremman sanan, niin
minun lähtökohdastani sinä tähtäät
suurimpaan "kyllään". Ja niinhän jokainen toimii
elämässään joka tapauksessa. Mikään
elämässä ei ole varmaa, joten sinä katsot
tilannetta, ja jos tilanne tarjoaa kuusi pistettä myöten
ja kahdeksan vastaan, sinä toteat: "Tähtään
suurimpaan 'kyllään', mikä tässä
tapauksessa tarkoittaa: ei – en usko, että se olisi
hyvä idea." Pyrit vain välttämään suuria
päätöksentekoja, koska se on sinulle liian karkeaa,
liian itsepäistä.
"Parempi olisi vain katsoa
tilannetta
ja tehdä sitä, mitä
teet."
Armosta
tyhjentynyt
WIE: Sinä korostat, että
valaistuminen on "tyhjennettynä (ei tyhjänä)
olemista" [ei suomennoksessa. Suom. huom.] Mistä
tämä erotus?
BL: Aivan. Katsohan,
minä panin merkille, että noiden viime numerossanne
julkaistujen itämaisten opettajien haastatteluissa ("From
light to Light", Jan. 1995) puhuttiin paljon tyhjyydestä.
Minun nähdäkseni se on väärä sana.
Sillä Jumalan oivaltamiseen – ja siihen, että olet
yhtä Jumalan, Korkeimman, sanoinkuvaamattoman kanssa –
ei liity minkäänlaista kokemusta siitä, että
olisit milloinkaan tehnyt itse mitään. Se on kaikki tehty
puolestasi. Se on armon sanelemaa. Joten se ei ole
tyhjänä olemista, se on tyhjennettynä olemista.
Painotus tai vivahde on erilainen. Ei kukaan, olipa hän kuka
tahansa, tule koskaan olemaan Korkein. Hän saattaa kuvitella
olevansa ja ryhtyä kutsumaan itseään Bhagwaniksi tai
Kirkkaaksi tai muuta roskaa, mutta se ei ole totta. On armon
sanelemaa, että minä elän, ja armon sanelemaa,
että minä puhun nyt, vain ja ainoastaan armon. Ja tuo
armo tyhjentää välineeni siitä, mistä sen
tarvitsee tulla tyhjennetyksi. Ja silloin jäljellä on
valaistumisen tila, ihmeellisyyden tila, johon ei sisälly
tietämistä. Niinpä se tyhjyys, josta Buddha
oletettavasti on puhunut, ja jossa minä olen ja joka minä
olen, ei ole tyhjä. Se on hedelmällinen. Se on
kertakaikkisen väkevä. Mutta silti se on
ei-mitään.
B.L.
© The Barry Long Trust.
© 1995 What is Enlightenment?
Press.
Kirjoitus on julkaistu tällä sivulla
What Is Enlightenment? -lehden sekä
kansainvälisen
Barry Long -säätiön suostumuksella. Kaikki
oikeudet pidätetään.
http://www.barrylong.org
- Barry Long
Foundation Int.
http://www.wie.org - What Is Enlightenment?
Suomennos: Jussi T. Rytkönen
| ALKUUN | ETUSIVULLE |
|