Esipuhe | Sivu 1 | Sivu 2 | Sivu 3 | Sivu 4 |

Kokemukseni perusteella asiat etenevät seuraavasti: ensin mieli pysähtyy. Ei enää tarkoituksetonta, tahdotonta ajattelua. Tämä tapahtuu olemassaolon piirissä. Sen jälkeen tulee kuolemattomuuden oivaltaminen; oivallus siitä, että olet yhtä kaiken elämän kanssa. Sitten seuraa oivallus ei-mistään, eli Jumalasta, joka on vastuussa kaikesta. Sitten tyhjentyneisyys (ei 'tyhjyys'. Tyhjyys on jotakin, mitä ihmiset kokevat masennuksen syövereissä, turhautumisen ja haluamismallien kiristäessä heitä. Oivaltanut mies on tullut tyhjennetyksi – armon sanelemana.) Sen jälkeen seuraa korkeimman olemisen oivaltaminen (joka ei ole ei-mitään eikä myöskään mitään).

Kaikki nämä oivallukset ovat syveneviä tasoja fyysisen olemassaolon takaisessa Jumalassa. Elämä ei ole olemassaolossa.

Ei-mikään eli Jumala ei ole olemassaolossa (paitsi ollessaan kaikki). Tyhjentyneisyyden lähde ei totisesti ole olemassaolossa. Eikä myöskään korkein oleminen.

Oivallukset Jumalasta, joka tasolla, on tuotava olemassaolon piiriin. Jokainen oivaltanut olento toteuttaa tämän päivittäisten askareittensa kautta. Loppujen lopuksi on kuitenkin olemassa myös korkeampi tarkoitus – vapauttaa olemassaoloon sidottu olemus olemassaolosta. Tämä 'olemassaoleva olemus' on yhden jumalallisen olemuksen alempi taso. Korkeamman täytyy vapauttaa alempi.

Tarkoitan tällä lopullista vapautta – olemisen vapautta – jota on mahdotonta ymmärtää tavanomaisen ymmärryksen keinoin. Se ei myöskään välttämättä sisälly kaikkien oivaltaneiden olentojen tietämykseen. Minä voin sanoa vain sen, mikä sisältyy omaan kokemukseeni ja sen myötä omaan tietämykseeni.

Olemassaolevan olemuksen vapauttaminen olemassaolosta tarkoittaa vapautta tarpeesta ilmaantua uudelleen maan päälle. Tämä uudelleenilmaantuminen ei tarkoita samaa kuin henkilöitynyt näkemys jälleensyntymästä. Vapaus uudelleenilmaantumisesta on todellakin kaikenkattava kosminen tavoite, mikä tarkoittaa, että tulos on elämän ja kuoleman tuolla puolen. Sellaisena se on rationaalisuuden, vaan ei jumalaisen tietämyksen, ulottumattomissa.

Vapaus olemassaolossa ei merkitse samaa kuin vapaus olemassaolosta. Vapaus olemassaolossa on sisäinen tasapainon tila, joka on seurausta tietynasteisesta jumaluuden oivaltamisesta. Vapaus olemassaolosta on uudelleenilmaantumisen tarpeen poissaoloa. On virheellistä uskoa, että vapaus uudelleenilmaantumisesta olisi yksioikoinen tulos Jumalan oivaltamisesta. Jumala oivalletaan olemassaolon ulkopuolella. Uudelleenilmaantumisesta vapautumisen sen sijaan on tapahduttava olemassaolon piirissä, uudelleenilmaantumisen toimialueella.

Näkemykseni mukaan vapautuminen uudelleenilmaantumisesta on mahdollista ainoastaan sellaisen miehen toimesta, joka on ensin saavuttanut jumalallista tasapainoa vastaavan Jumalan oivaltamisen tason. Samalla vankkumattomalla yksioikoisuudella, jota hän sovelsi Jumalan oivaltamisen saavuttamiseksi (mikä antoi hänelle tasapainon), hänen on nyt suuntauduttava naisprinsiipin rakkauteen. Eikä hän saa tässä prosessissa tulla lannistetuksi olemassaolevan olemuksensa taholta. Naisprinsiippi on miehelle Jumala olemassaolossa. Ja olemassaoleva olemus on olemassa ainoastaan sen sokean ja itsekkään kiintymyksen vuoksi, jota se tuntee naisen seksuaalisuutta kohtaan sen sijaan, että se olisi omistautunut prinsiipille hänen sisällään.

Jumalan oivaltamiseen liittyvien virheellisten olettamusten välttämiseksi muistutan vielä: jumalallinen tasapaino on jatkuva tila, joka on vapaa masennuksesta, pahantuulisuudesta, epäilystä, pelosta ja kiihtymyksestä. Masennus, epäily, pahantuulisuus, pelko ja kiihtymys ovat tiedostamattoman seksin tunnusmerkkejä.

jatkuu...

Sivulle 2 >>

© The Barry Long Trust.
Kirjoitus on julkaistu tällä sivulla
kansainvälisen Barry Long -säätiön suostumuksella.
http://www.barrylong.org

Suomennos: Jussi T. Rytkönen

| ALKUUN | ETUSIVULLE |