Kaikki se, mitä tiedät, sijaitsee muistissasi. Jos katkaiset yhteyden muistiisi, et voi tietää, mitä tiedät. Havaitset ainoastaan sen, mitä tapahtuu nyt. Toimintasi on silloin puhdasta vastausta tilanteeseen, puhdasta hetken kokemista, ilman tarvetta tietää muuta kuin se, mitä todellisuudessa on tapahtumassa."

Ihmisen on opittava elämään ainoastaan mahdollisuuksissa.

Niin kauan kuin hänellä on asenne, että edes hänen seuraava askeleensa on varma, hän tulee toimimaan jostain 'keskuksesta' käsin – itsen tukoksesta havaintokyvyn ja spontaanin toiminnan puhtaassa virrassa. Kun hän on tilassa, jossa hän ei tiedä mitään, kaikki asenteet haihtuvat automaattisesti pois.

Tämä kuulostaa muistinmenetykseltä, ja sitä se tavallaan onkin. Erona on kuitenkin se, että muistinmenetys on tahdosta riippumatonta muistin katoamista, kun taas se, mistä minä puhun, on pysyvää tahdon toimintaa, joka karsii kaiken ei-toivotun yhteyden muistiin.

Kun muistiin ei ole yhteyttä, tietämistä ei ole.

Katsotaanpa tätä vähän tarkemmin. Tietääksesi, että tiedät jotakin, sinussa täytyy olla ensin ristiriita, halu tietää. Kaikki se, mitä tiedät, sijaitsee muistissasi. Jos katkaiset yhteyden muistiisi, et voi tietää, mitä tiedät. Havaitset ainoastaan sen, mitä tapahtuu nyt. Toimintasi on silloin puhdasta vastausta tilanteeseen. Sinun ei tarvitse käyttää muistiasi muuten kuin tarkastaaksesi tosiasioita suunnitellessasi tai katsoessasi jotain tilannetta. Se vie vain pienen osan päivästäsi. Loppuosa päivästä voi kulua puhtaassa havaitsemisessa, puhtaan hetken kokemisessa, ilman tarvetta tietää muuta kuin se, mitä todellisuudessa on tapahtumassa.

Kun ajat autoa etkä ajattele vaan ainoastaan nautit ajamisen kokemuksesta, et tarvitse muistiasi. Ajat ajamisen kokemuksellisesta tiedosta käsin. Jotkut liikkeistäsi saattavat vaikuttaa tiedostamattomilta, mutta se älykkyys, joka ohjaa ruumiin liikkeitä hetkestä toiseen, on tarkka vastaus kyseiseen tilanteeseen. Vain vasta-alkajan tarvitsee ajatella ajamista.

Mitä tarkoittaa elää ainoastaan mahdollisuuksissa?

Kävelet ulos ovesta aamulla, ja näet mahdollisuuden työhön lähtemisestä, mutta et tee päätöstä lähteä. Kuljet matkaasi hetki hetkeltä; odotat bussipysäkillä tekemättä päätöstä siitä, nousetko bussiin vai et, kunnes bussi tulee. Silloin toimit suhteessa tuohon mahdollisuuteen tai johonkin toiseen, joka ei vielä ole nähtävissä. Kenties joku ystävä ajaa ohi ja antaa sinulle kyydin. Kenties joku pyörtyy pysäkillä, ja jäät auttamaan. Kenties olet jättänyt jotakin kotiin, ja sinun on käännyttävä takaisin.

Mikään ei ole varmaa. Tämän tunnustaminen on 'päätöksen puuttumista'.

Elämä on sellaista kuin on – tosiasia, että ihmisen täytyy elää. Kaikki muu sen ulkopuolella on mielikuvitusta, vaikka vastakkaiset väitteet kuulostaisivat kuinka vakuuttavilta.

Ihmisen tulee lopulta oivaltaa tämä totuus. Sen näkeminen ei ole tarpeeksi. Se tulee kohdata ja elää.

Mistä mahdollisuudesta tulee tosiasia?

Tietenkin siitä, jonka pohjalta toimit – aivan kuten nyt toteutat toiminnallasi mahdollisuutta istua ja lukea tai kuunnella. Kuvaan kuuluu myös se alati läsnäoleva mahdollisuus, että seuraavassa hetkessä saatat lopettaa ja nousta ylös.

Liittyykö siihen päätöstä? Ei. Vain jos siirryt tämän hetken ulkopuolelle, tuot tilanteeseen mukaan valitsijan, jolloin myös päätöksen tarve tulee ilmeiseksi.

Valinta ei ole tosiasia tämän hetken tosiasiallisessa maailmassa. Se on näennäinen muoto näennäisten muotojen maailmassa.

Mahdollisuudet ovat elämän keino valmentaa sinua mahdollista tulevaa toimintaa varten. Ne ovat se ainoa mentaalinen toiminta, jota ei ole mahdollista lopettaa.

Elääksesi mahdollisuuksissa sinun on heitettävä ne pois sitä mukaa kun ne ilmenevät sinulle. Jos et tee niin, ajat ajatella ja irtaannut hetkestä. Tässä asiassa sinun on oltava hyvin lujana.

Mahdollisuudet ovat itsessään hyvin lyhyitä. Sinulla saattaa olla niitä viisi tai kuusi suhteessa mahdolliseen toimintaan. Heti kun yksikin niistä ilmenee, se on huomioitava mahdollisuutena. Huomijoitsijan tilan tulee olla sellainen, että hän ei tiedä mitään, joten mahdollisuuden täytyy mennä. Mutta jos mahdollisuus on todellinen – eikä vain halun tai toiveen esiintuoma – sinä katsot lyhyesti tilanteeseen, poimit esille kaikki siihen liittyvät tosiseikat, ja arvioit kriittisesti kyseisen mahdollisuuden. Tämä valmistaa mielen samaistumaan johonkin toimintaan siltä varalta, että tuosta mahdollisuudesta tuleekin tosiasia. Sitten heität kaiken menemään ja palaat tilaan, jossa et tiedä mitään. Jos et tee niin, alat ajatella.

Siellä missä mahdollisuuksia on useita, tulet huomaamaan, että muutama niistä jää henkiin. Silloin tutkit niitä joka kerta, kun ne nousevat esiin nähdäksesi, onko joitakin uusia tosiasioita ilmennyt. Ja sitten heität jälleen kaikki menemään – vaikka sinua kuinka houkuttaisi ajatella niitä.

Sinun on pidettävä eri mahdollisuudet tällä tavoin toisistaan erillään. Kun toiminnan hetki tulee, sinä toimit jonkin mahdollisuuden pohjalta. Siinä hetkessä ei tule olemaan ristiriitaa eikä valintaa.

Toinen vaihtoehto on se, että ennen toiminnan hetkeä saatat huomata kaikkien muiden paitsi yhden mahdollisuuden kadonneen. Silloin saatat tuntea tulleesi päätökseen.

Näennäisten muotojen maailma on valinnan maailma.

Eikö elämäsi perustukin siihen olettamukseen, että sinulla on valinnan mahdollisuus lähes kaikessa?

Jos vastaat tähän kyllä, elät näennäisten muotojen maailmassa etkä tosiasioiden maailmassa.

Jos näet elämän sellaisena kuin se on, huomaat, ettei siinä ole yksilöllisille mielille lainkaan valintaa. Tällöin mikä hyvänsä valinta on ainoastaan näennäinen.

Saatat ajatella, että termi 'näennäisten muotojen maailma' tarkoittaa samaa kuin jos sanoisi, ettei maailmaa oikeasti ole olemassa. Mutta maailma ja kaikki siellä olevat asiat mitä ilmeisimmin ovat olemassa. Joten ei siis ole kysymys siitä, onko maailma olemassa vaan oletko sinä, valitsija, olemassa. Jos poistamme sinut, se mikä jää jäljelle, elää tässä hetkessä, missä ei ole valintaa – maailma jatkaa kulkuaan juuri sellaisena kuin se on. Ja sinä jatkat kulkuasi, vaikka nyt näetkin asiat sellaisina kuin ne todella ovat etkä valinnan taistelujen lävitse – taistelujen, jotka eivät ole mitään muuta kuin voimakkaiden halujen yhteentörmäystä.

Jos et voi hyväksyä sitä, että totuudessa ei ole valintaa, minun on todettava, että niin kauan kuin valitset hyväksyä tai olla hyväksymättä, et voi koskaan tietää totuutta.

Kysymys varmastikin kuuluu: kuinka pääsen eroon valitsijasta minussa?

Valitsijasta pääsee eroon ainoastaan toimimalla. Puhuminen ja ajatteleminen eivät ole oikeata toimintaa, jollet ole etsimässä tosiasiaa. Ne ovat unennäköä; valinnan näennäinen mahdollisuus esiintyy ainoastaan unennäössä. Valveillaolemisen uni on kuitenkin näennäisesti olemassa useimmissa ihmisissä, ja sinun on kohdattava se tosiasia. Mutta kun kohtaat sen itsessäsi ja alat toimia (etkä koskaan ajattele tai puhu mitään tosiasian ulkopuolelta), valitsija katoaa. Vasta sitten tiedät, mitä valinnattomuus on.

B.L.

Barry Longin kirjasta "Itsetuntemus – Todellinen epätodellisen takana".

© The Barry Long Trust.
Kirjoitus on julkaistu tällä sivulla
kansainvälisen Barry Long -säätiön suostumuksella.
http://www.barrylong.org

| ALKUUN | ETUSIVULLE |