Ensimmäinen asia, joka tavallisen miehen on tehtävä, jotta hän voisi auttaa itseään toteuttamaan henkinen kaipuunsa Jumalaa, totuutta tai valaistumista kohtaan, on tutkia jokapäiväistä elämäänsä. Hänen on nähtävä, mihin turhiin toimintoihin hän hukkaa energiaansa, ja hänen on alettava tehdä asiaan muutoksia.

---

Jokaisella miehellä on ruumiissaan riittävästi energiaa johdattamaan hänet oivallukseen totuudesta tai Jumalasta. Jumalan oivaltaminen on näet miehen alkuperäinen, luonnollinen tila. Mutta tuhansien vuosien aikana kiinnostus mielen ja maailman houkutuksia kohtaan on aina vain kasvanut, ja mies on useimmissa tapauksissa kadottanut tämän tilan ja siihen liittyvän terävän henkisen havaintokyvyn. 

Häiritsevien tottumusten ja emootioiden tunnistaminen

Miehen jokapäiväiseen elämään sisältyy erilaisia tottumuksia, jotka hänen tulee tunnistaa. Hänen on todella omakohtaisesti nähtävä, että jokainen niistä on eräänlainen harhauttava tekijä. Hänellä saattaa esimerkiksi olla tapana puhua liikaa tai soitella usein ystävilleen nähdäkseen, mitä heille kuuluu. Hän tekee näitä asioita, koska hän ei kestä sitä hiljaisuutta, joka on luonnollisesti hänessä. Hän ei kestä olla yksin ilman jatkuvaa informaatiovirtaa. Sanomalehtien lukeminen tavan vuoksi, radion säännöllinen kuunteleminen tai TV:n liiallinen katseleminen kuuluvat kaikki tähän kategoriaan. Kaikkiin niihin tuhlautuu kallisarvoista energiaa.

Myös miehen emotionaaliset reaktiot häiritsevät sekä häntä itseään että muita ihmisiä, ja ne tuhoavat hänen henkisen energiansa. Vihaisuus on reaktioista tuhoisimpia. Miehen on vähitellen vetäydyttävä tästä emotionaalisesta tottumuksestaan. Hän tekee sen näkemällä vilpittömästi, että hänen vihaisuudelleen ei ole mitään oikeutusta. Joko hän yrittää tehdä jotain sellaista, mikä on mahdotonta ja suuttuu sen johdosta; tai hän syyttää jotakuta siitä, että tämä sotkee hänen elämänsä – mikä tarkoittaa sitä, että hän ei ota vastuuta omasta elämästään – tai hän yrittää jääräpäisesti saada tahtonsa lävitse tilanteessa, joka ei sitä salli.  

Vieroittautuminen emotionaalisesta riippuvuudesta

Miehen tulee katsoa hyvin tarkasti omia ihmissuhteitaan. Alkajaisiksi hänen on kysyttävä itseltään: ’Jos joku rakastamani ihminen kuolisi tai jättäisi minut, tuntisinko minä tuskaa?’ Jos vastaus on ’kyllä’, se tarkoittaa, että hän on emotionaalisesti kiintynyt kyseiseen ihmiseen; sillä tuskan aiheuttaa aina kiintymys – ei rakkaus. Hän on riippuvainen tietystä henkilöstä ja siksi tällä on valta loukata tai manipuloida häntä. Tällainen kiintymys tuhoaa miehen henkisen voiman; niin kauan kuin hänessä on tällaista kiintymystä, hän ei voi koskaan olla todella vapaa. Hänen on siis alettava irtautua läheisiin ihmisiin liittyvästä emotionaalisesta riippuvuudestaan. Jos kyseessä on esimerkiksi hänen äitinsä, ja häntä kauhistuttaa ajatus tämän kuolemasta, hänen on lakattava soittelemasta hänelle joka päivä tai joka viikko, mikäli siihen ei ole tarvetta.  

Häiriötekijä nimeltä työ

Miehen on myös tutkailtava omaa työtään ja nähtävä, onko hän kenties työnarkomaani ja mikä vaikutus sillä on hänen rakkauselämäänsä. Silloin kun hän valittaa: "Minulla on niin kova kiire", valehteleeko hän itselleen, koska hän tosiasiassa nauttii vauhdista ja kiihtymyksestä – ja jopa ongelmista? Tajuaako hän, että hän ratsastaa loputtomalla jatkuvuuden aallolla, joka sulkee hänet pois monesta muusta hänen elämänsä osasta?

Työ on eräs miehen keskeisimmistä häiriötekijoistä. Jos hän uppoutuu siihen liikaa, hän ei kykene todella olemaan kumppaninsa tai lastensa kanssa kotiin päästyään. Puolet hänestä – hänen mielensä ja tunteensa – ovat yhä kiinni työn touhuissa. Hänen kiintymyksensä ei anna hänen jättää sitä taakseen: sillä se, mihin olet kiintynyt, luonnollisesti seuraa sinua. Lisäksi, kun niin kutsuttu raskas päivä toimistossa on ohi, hän todennäköisesti tarvitsee ryypyn tai jotain muuta huumaavaa ainetta, jotta hän saisi itsensä asettumaan ja rentoutumaan. Oikeasti hänen tulisi jo työssä saada itsensä asettumaan ja rentoutumaan sen sijaan, että hän samaistuisi siihen emotionaalisesti.

Itsensä herrana oleminen

Kun mies vähitellen vetäytyy näistä arkielämänsä monista häiriötekijoistä, hänen itse alkaa temppuilla. Hänen itsensä – kuten kaikkien muidenkin itse – muodostuu möhkäleestä vastustusta kaikkea henkistä kurinalaisuutta tai itsekieltäymystä kohtaan. Se on vastakohta miehen puhtaalle älykkyydelle ja hyvyydelle. Kun hänen itsensä joutuu kasvokkain tällaisen älykkään toiminnan kanssa, se tuntee olonsa levottomaksi ja uhatuksi. Miehen itse rakastaa sitä, että miehen huomio on jossain muualla. Se ei halua miehellä olevan sitä ylimääräistä henkistä voimaa, joka on hänen saatavillaan, kun hän oppii pitämään sisällään sen energian, jota hän on tähän mennessä tuhlannut.

Tuo voima ilmenee suuremman arvovallan muodossa, arvovallan, jonka mies oivaltaa tulevan sisälleen. Hänellä on vahvempi tunto siitä, mitä hän on. Hän ei enää anna entiseen tapaan periksi ihmisten emotionaalisille vaatimuksille, ei rakkaus – eikä perhe – elämässään. Hän saa siihen kaikkeen oikeanlaista etäisyyttä. Hän ei tule kiskotuksi emotionaalisiin tilanteisiin, sillä ihmiset hänen ympärillään tietävät, ettei hän enää pelaa sitä peliä. Hän ei esimerkiksi enää riitele kenenkään kanssa. Hän sanoo vain: "Minä en riitele. Katson vain, mitä tosiasiat ovat omalta osaltani." Lopulta hän tulee sanomaan: "Minä en keskustele asioista. Voit kysyä minulta jotain ja minä vastaan siihen parhaan mukaan, mutta keskustelut eivät kiinnosta minua." Keskustelut eivät ratkaise mitään henkisessä elämässä. Ainoa, mikä ratkaisee, on toiminta.

Mies tulee yhä rakastamaan läheisiään, ei heidän odotustensa, vaan oman totuutensa mukaisesti. Näin tehdessään hänen sisäinen arvovaltansa kasvaa, ja hän kokee suurempaa vapautta. Kun hän elää tällä tavoin hän näkee selkeämmin niiden olemassaolon häiriötekijöiden lävitse, joihin hän aiemmin hautasi itsensä. Hän näkee johonkin sanoinkuvaamattomaan kaiken sen takana. Hänellä alkaa olemaan aavistuksia ’siitä yhdestä’, nimeltä mainitsemattomasta Olevaisesta kaiken takana. Se on vain toinen nimi sille, mitä kutsun Jumalaksi, elämäksi, rakkaudeksi tai totuudeksi. Hän tulee silloin kokemaan hiljaisempia hetkiä, tyynempiä yhteyden hetkiä sen kanssa oman olemuksensa sisällä.

Pidättäytymisen prosessi

Se, mitä olen edellä kuvannut, on pidättäytymisen prosessi henkisen tietoisuuden kehittämiseksi. Ongelmallinen ja häiritsevä itse on kyettävä pitämään aisoissa. Tämä itse on luja möykky emotionaalista oveluutta, joka on muodostunut alitajuntaan kaikista niistä pettymyksistä ja kivuista joita henkilö on kokenut syntymästään lähtien, erityisesti seksuaalisesti virittyneissä tilanteissa. Sitä kauhistuttaa tulla nähdyksi sinä mitä se todella on, ja se määrää useimpien ihmisten päätökset ja reaktiot heidän alitajuntansa pimeyden suojista.

Koska itse on onneton olento, sen vaikutus tärvelee hyvät ihmissuhteet ja tilanteet ja se tekee väistämättä valintoja, joita ihminen katuu pian. Joutuessaan henkisen tutkiskelun valokeilaan itse kiemurtelee ja tekee kaiken voitavansa johdattaakseen huomion pois itsestään.

Missä hyvänsä itsekieltämyksen tai pidättäytymisen tilanteessa itse on tunnettavissa epämiellyttävänä häiriönä tai levottomuutena vatsassa, niin kuin jokainen on kokenut. Se yrittää liikuttaa miehen ruumista silloin, kun hän on hiljaa; saada hänet kävelemään, lukemaan lehteä tai pistämään TV:n päälle. Se yrittää painostaa miestä ajattelemaan koko prosessista luopumista, saada hänet tuntemaan itsensä kaltoin kohdelluksi tai jopa harhaanjohdetuksi. Mies ei saa antaa sille periksi. Hänen on vain yritettävä pysytellä itsen kanssa eikä yrittää päästä siitä eroon, tietäen, että pitämällä sen sisällään hän pienentää sitä vähän kerrallaan. Arvovalta, jota hän on saavuttanut on älykkyyttä, jolla hän ympäröi itsensä. Mutta tämän on tapahduttava ilman ajatuksia. Ja kaikki kipu, mitä hän kokee, on ainoastaan hänen itsensä kuolemista. Hän ei saa odottaa ihmeiden tapahtuvan yhdessä yössä. Hänen on muistettava, että hän on itse luonut tämän levottoman, vanhan, onnettoman itsen, ja että on pelkästään oikein, että hänen on nyt otettava vastuu sen purkamisesta.

Rehellisyys parisuhteessa

Eräs kaikkein vaikeimmin käsitettävistä asioista miehelle (ja naiselle) on se kuinka irtautua kiintymyksestä kumppaniin. Tehdäkseen sen miehen tai naisen on tuotava totuutta suhteeseen. Normaalisti ihmiset rakastuvat ja rakastelevat, ja siinä se suurinpiirtein sitten onkin – kunnes väärinymmärrykset ja riidat alkavat. Kun suhteessa on totuutta alusta alkaen, ristiriidan mahdollisuus pienenee valtavasti. Se tarkoittaa sitä, että rehellisyys asetetaan miestä tai naista kohtaan tunnetun rakkauden edelle. Miehen on nähtävä, että jos hän tuo emootionsa ja negatiiviset reaktionsa suhteeseen – niin kuin jokainen tekee – kumppanuudesta tulee ongelmallinen. Välttääkseen tämän hänen on oltava valmis yhdessä naisensa kanssa luopumaan emootioistaan ja ottamaan selvää siitä, mikä ne aiheuttaa, sekä hänessä itsessään että hänen naisessaan.

Tämä edellyttää kohtalaisen älykästä kumppania, joten tämän sanoessani en puhua ainoastaan miehelle. Naisen täytyy myös olla rehellinen. Jos mies huomaa naisen olevan emotionaalinen, tuodakseen totuutta tai Jumalaa tilanteeseen miehen on kyettävä sanomaan: "Miksi sinä olet emotionaalinen?" Ja erityisesti hänen on kyettävä kysymään tämä harvinaislaatuinen kysymys: "Mitä sellaista minä teen tai jätän tekemättä sinulle, joka tekee sinut emotionaaliseksi? Jos teen jotakin sellaista, haluan muuttaa asian. Minä rakastan sinua, enkä halua tehdä sinua onnettomaksi. Olemme yhdessä nauttiaksemme yhdessäolosta, ja jos on mitään sellaista, jonka voin poistaa itsestäni – jotain, joka on tullut väliimme – pyrin tekemään sen." Tietenkin nainen sanoo ja tekee samalla tavoin, jos hän on todellinen nainen. Ei kummankaan pidä reagoida vanhoilla, menneillä puolustautumiskeinoilla.

Periaate on siis: rehellisyys ennen rakkautta. Muuten rakkautenne tulee olemaan epärehellistä huolimatta siitä, miten kovasti yrität. Rehellisyys rakkaudessa on irtautumisen prosessia. Se tuo parisuhteeseen todellisuutta ja vähentää itsekästä ja vastuutonta emotionaalista ilmaisua. Kumpikin ottaa vastuun omista emootioistaan sen sijaan, että kohdistaisi ne toiseen syyttämällä tai moittimalla häntä ja sanomalla: "Sinä teet minusta emotionaalisen". Se on naurettavaa. Ainoastaan oma itseni tekee minusta emotionaalisen.

Naisen rakastaminen

Miehen, joka pyrkii elämään henkistä elämää, on harjoitettava naisen rakastamista. Sillä naisen perimmäinen olemus on Jumala eli rakkaus olemassaolossa. Jokainen mies tietää, että juuri nainen on se asia, mitä hän ajattelee eniten koko elämänsä ajan – poikavuosista hamaan kuolemaansa saakka. Hän saattaa sanoa, ettei hän halua naista, mutta silti hän ajattelee naista. Hänellä on ajatuksia siitä, miten hän tarvitsee naista tai miten hän haluaa rakastaa häntä tai mitä hän haluaisi tehdä hänen vartalolleen – hän ajattelee naista aina. Tämä on totta kaikkien miesten kohdalla. Se osoittaa, että totuuden miehen rakkaudesta täytyy piillä naisessa. Kuitenkin eräs suurimmista esteistä sille, että mies voisi rakastaa naista, on hänen seksuaalinen himonsa naista kohtaan.

Miten hän siis pääsee eroon himostaan?

Hän pääsee siitä eroon rakastamalla naisen fyysistä ruumista. Sanon rakastamalla naista, en harrastamalla seksiä hänen kanssaan. Rakkaus on täysin erilaista kuin seksi, vaikka rakkaus ilmaistaankin seksuaalisen aktin välityksellä. Naisen rakastaminen on hänestä nauttimista. Enkä tarkoita sitä, että nautit naisesta ainoastaan viisi minuuttia fyysisen rakastelun aikana. Miehen on ensin nähtävä, että hän rakastaa olla naisen lähellä pelkästään sen tuottaman puhtaan aistimuksen nautinnollisuuden vuoksi. Hänen tulee pitää naista kädestä kiinni, kävellä hänen kanssaan – ilman minkäänlaista ajatusprosessia, sillä jokainen naista koskeva ajatusprosessi muuttuu seksiksi. Kun fyysinen nainen on hänen edessään, pitääkö miehen ajatella häntä? Ei – ihminen ajattelee ainoastaan jotain sellaista, mikä ei ole välittömästi läsnä. Jos mies ajattelee tai hänellä on fantasioita naisesta silloin, kun tämä on läsnä, hän himoitsee eikä rakasta. Ja jos mies ajattelee seksiä naisen kanssa silloin, kun tämä ei ole läsnä, hän himoitsee yhtä lailla.

Miehen on kyettävä näkemään naisen kauneus. Ellei mies tunnistaisi naisen kauneutta jossakin sisällään, miksi hän sitten ajattelisi tätä koko elämänsä? Miehen on nähtävä naisen luontainen kauneus sen sijaan, että hän näkee vain tavanomaisen seksuaalisen halunsa omistaa nainen. Hänen on tajuttava, että hän rakastaa naista, koska naisessa on jokin sanoinkuvaamaton olemus, jota hänessä, miehessä, ei ole. Nainen on hänen puuttuva rakkautensa, Jumalan puuttuva ilmaisu miehen olemassaolossa.

Miehen seksuaalisuus

Mies ei voi todella rakastaa naista – siten kuin nainen tarvitsee miehen rakkautta – niin kauan kuin hänen seksuaalisuutensa on valloillaan. Toisin sanoen, niin kauan kuin hän keksii puolusteluja omalle seksuaalisuudelleen; niin kauan kuin hän katselee pornoelokuvia tai lukee pornolehtiä; niin kauan kuin hän kiihottaa itseään alastomien naisten tai naisen ruumiinosien kuvilla tai millä tahansa vastaavalla harhaanjohtavalla toiminnalla sen sijaan, että hän rakastaisi todellisen naisen ruumista; ja niin kauan kuin hän masturboi, eli harrastaa seksiä itsensä kanssa.

Mies ei myöskään voi rakastella naisen kanssa niin kauan kuin hän kehittää fantasioita omasta naisestaan tai jostain toisesta naisesta, sillä se tuo suhteeseen mukaan eräänlaisen aavenaisen. Mies tekee näin usein pitääkseen itsensä kiihottuneena, mutta se tarkoittaa sitä, että hän ei ole todella läsnä, eikä hän ole rakastava. Hänen on luovuttava siitä.

Eräs asia, jota mies tekee tottumuksesta, on se, että hän katselee naisia kadulla. Tekemällä niin tiedostamattaan hän ruokkii seksuaalista itseään. Todellisuudessa hänen seksuaalinen itsensä kääntää hänen päätään ja katsoo hänen silmistään kohti naista, usein jo ennen kuin hänen oma huomionsa on edes havainnut tätä. Seksuaalinen itse on hänen mieltään nopeampi.

On kaksi tapaa katsoa naista. Ensimmäinen on nähdä naisen kauneus. Toinen on katsoa seksuaalisen itsen kautta; itsen, joka ehtii kokea naisen kanssa aavesuhteen katseen aikana. Miehen on luovuttava katselemisesta. Hänen on käytävä lävitse vaihe, jolloin hän toden teolla kieltää itseltään oikeuden katsoa naista kuvailemallani tavalla. Joku voi kutsua sitä tukahduttamiseksi, mutta se ei ole sitä, koska mies tietää mitä hän tekee – hän harjoittelee pidättäytymistä. Tukahduttaminen on sitä, että tunnet tekeväsi jotain siksi, että joku on pannut sinut tekemään niin.

Nainen tietysti usein pukeutuu herättääkseen miehen huomion, sillä hänelläkin on oma seksuaalinen itsensä – elämmehän seksuaalisessa yhteiskunnassa. Jotkut naiset menevät liiallisuuksiin ja tuovat rintojaan korostetusti esille tehdäkseen ne miehelle ilmeisemmiksi. Miehen, joka yrittää päästä eroon himostaan, on käännyttävä poispäin, eikä hänen tule viipyä sellaisen naisen kohdalla, kuten hän tavallisesti tekisi. Jos alaston nainen kävelisi katua pitkin, kaikki miehet tuijottaisivat hänen peräänsä niin kauan kuin näkisivät hänet. Mutta rakkautta harjoittava mies sanoisi: "En aio langeta tuohon tottumukseen, jota useimmat miehet tiedostamattomuuttaan tekevät. En katso pidempään ja tyydytä sillä seksuaalista itseäni."

Uskollisena oleminen yhdelle naiselle

Minä opetan, että miehelle on tärkeää, niin pian kuin mahdollista, pysyä uskollisena yhdelle naiselle ja olla tositarkoituksella hänen kanssaan. Se auttaa miestä palaamaan omiin aisteihinsa ja irti mielikuvituksellisesta seksuaalisesta mielestään. Ratkaisevaa on se, että mies on vakavissaan suhteessa naiseen, ja että he harjoittavat suhteessaan ennen kaikkea molemminpuolista rehellisyyttä kuvaamallani tavalla.

Jos mies edelleen haluaa muita naisia, kuinka hän voisi olla vakavissaan yhden naisen kanssa? Hän ei voi tehdä sitä. Hän ei ole vielä tarpeeksi kypsä. Halutessaan muita naisia hän on levoton ja tyytymätön; tai hän teeskentelee epärehellisesti, että kaikki on hyvin, mutta koska kaikki ei ole hyvin, pariskunnan välille kehittyy emotionaalista kitkaa – mikä on epäharmonian tyypillinen syy ihmissuhteissa.

Naisen kannalta on välttämätöntä – kunhan hän on saavuttanut riittävän, henkilökohtaisuudesta vapaan kypsyyden – saada osakseen miehensä täydellinen huomio. Mutta mies ei voi antaa tätä huomiota naiselle niin kauan kuin emootiot ja kokemuksellisen maailman houkutukset yhä harhauttavat naista. Nainen on siinä määrin pettynyt ja haavoittunut miehen harhailevan ja välinpitämättömän rakkauden vuoksi, että huolimatta siitä, mitä mies ja nainen ajattelevat, nainen ei voi suoda rakkauttaan – olennaisinta omasta ruumiistaan – miehelle täydellisesti ennen kuin hän tietää, että mies todella rakastaa häntä. Kun nainen oivaltaa tämän – mikä tapahtuu syvässä psykologisessa, alitajuisessa paikassa – hän voi antaa harvinaislaatuiset jumalaiset energiansa miehelle heidän rakastellessaan. Nämä harvoin herätetyt energiat ovat Jumala, joka astuu esiin naisen kautta. Mutta niin kauan kuin mies on puolihuolimaton omassa rakkaudessaan, hän ei voi tehdä naista eikä itseään tietoiseksi tästä Jumalasta naisen sisällä.

Mies ja nainen ovat Jumalan kahdeksi jakautunut ruumiillistuma olemassaolossa.

Naisen ja miehen fyysisen rakastelun tarkoitus on se, että nainen antaa miehelle jotain, mitä miehellä ei koskaan yksinään voi olla – sen ihanan naisellisen ydinolemuksen, joka houkuttaa miestä koko hänen elämänsä ajan.

Tämä jumalainen energia puhdistaa miestä – kuten myös naista itseään – suunnattomasti hänen levottomuudestaan ja negatiivisuudestaan.

Jalo mies

Olen kutsunut sellaista miestä, joka todella rakastaa naistaan, jaloksi mieheksi. Hän on jalo, koska hän vapaaehtoisesti kuolee omille käsityksilleen rakkaudesta ja itsenäisyydestä. Hän käy lävitse prosessia, jossa hän oivaltaa tietoisuuden Jumalasta tai totuudesta omassa naisessaan ja oman rakkautensa todellisuudessa. Rakkauden tai totuuden laatu loistaa hänen lävitseen. Mitä hyvänsä hän tekeekin, hänen toiminnassaan on jaloutta. Jalo mies voi esimerkiksi rakastaa lapsiaan oikein, koska hän ei ole kiintynyt heihin. Hän puhuu heille jumalaisesta tai epähenkilökohtaisesta paikasta käsin – paikasta, joka on omistavan ja itsekkään inhimillisen rakkauden tuolla puolen. Jalo mies on se, joka paljastaa ihmisen hengen rakkaudessa, huolehtiessaan sairaista, välittäessään kärsivistä, uhratessaan itsensä sodan aikana tai yksinkertaisesti vain siten, että hän ei anna onnettomien emootioidensa tahrata rakkautta. Kaikessa tässä on kyse rakkaudesta.

Avain siihen, että mies voi nousta niihin ihmeellisiin korkeuksiin, jotka henkinen elämä tekee mahdolliseksi, on siis ensi kädessä se, että mies tunnistaa omassa päivittäisessä toiminnassaan ne harhauttavat tekijät, jotka kuluttavat hänen tarvitsemaansa kallisarvoista energiaa. Jos hän on rehellinen, nämä tekijät ovat aina välittömästi nähtävillä hänen edessään.

Hänen ei pidä etsiä täydellisyyttä, Jumalaa tai valaistumista asioina, jotka hänen pitää saavuttaa. Jos hän tekee niin, häneltä jäävät huomaamatta ne välittömät häiriötekijät, jotka ovat hänen esteenään – jolloin hän vain jatkaa turhaa etsimistään.

Minulla oli nuorena miehenä tapana käydä kalastamassa rannalla iltaisin ensimmäisen appeni kanssa. Appeni sai aina kaikki kalat, ja joukossa oli myös suuria vonkaleita. Kysyin häneltä: "Mitä minä teen väärin?", ja hän vastasi: "Teet sen, mitä useimmat ihmiset tekevät. Sinä heität liian kauas. Sinä heität niiden ylitse. Kalat ovat aivan lähellä tähän aikaan päivästä."

B.L.

© The Barry Long Trust.
Kirjoitus on julkaistu tällä sivulla
kansainvälisen Barry Long -säätiön suostumuksella.
http://www.barrylong.org

| ALKUUN | ETUSIVULLE |