| Sivu 1 | Sivu 2 |

Muuan nainen kirjoitti Barry Longille.

Hän oli syvästi liikuttunut Barry Longin opetuksesta, erityisesti siitä osasta, joka liittyi rakkauteen. Nyt hän oli toisen mestarin kanssa, miehen, joka ilmiselvästi rakasti Jumalaa. Tämän miehen opetuksessa ilmeni kuitenkin huomattavaa ristiriitaa siihen nähden, mitä Barry Long oli paljastanut hänelle miehen ja naisen luonnosta.

Tämä uusi mestari painotti yksilön vastuuta. Esimerkiksi huolehtiminen miesten 'rakkaudettomasta toiminnasta' on hänen mukaansa vastuunpakoilua kun tarkoituksena olisi ottaa vastuu naisena olemisesta. Vahvistukseksi tälle eräs nainen, joka oli jäsen tämän uuden mestarin ympärille järjestäytyneessä ryhmässä, oli kertonut kokeneensa syvää rauhaa sen jälkeen, kun oli antautunut aviomiehensä pahoinpitelyyn.

Yksi ryhmän miehistä oli tapaillut kirjoittajaa jo pidemmän aikaa ja ehdottanut avioliittoa. Nainen oli hiukan varauksellinen asian suhteen ja häntä huolestutti miehen edesvastuuton tausta, johon liittyi mm. uhkapelivelkoja. Tulisiko naisen irrottautua varauksistaan ja lähteä hänen mukaansa? Rakkaus voisi vielä kehittyä hänessä. Varmasti naisella, kun hän todella rakastaa, olisi voimia karsia miehen heikkoudet?

Tilanne oli herättänyt naisessa suurta itse-epäilyä. Harhauttiko hän itseään romantisoinnilla? Auttaisiko asiaa, jos hän tulisi käymään Barry Longin tilaisuudessa?

---

BARRY LONGIN VASTAUS:

Vaikuttaa siltä, että kaltaisellesi vilpittömän motivoituneelle naiselle kaikkein vaikein asia käsitettäväksi on totuuden ja rakkauden yksinkertaisuus; että ne ovat kaksi erilaista piirrettä tai tilaa jumalaisessa älykkyydessä.

Totuuden tai Jumalan oivaltaminen ei sinällään sisällä oivallusta todellisesta rakkaudesta. Rakkaus täytyy elää, ja seuraavassa tulen selittämään, mitä se täsmälleen ottaen tarkoittaa. Totuuden oivaltaminen ei johda elävään tietoon rakkaudesta, mutta rakkauden oivaltaminen elämisen kautta johtaa oivallukseen totuudesta.

Kaksi mestaria merkitsee hämmennystä

Sinun keskeisin ongelmasi on se, että sinulla on kaksi mestaria. Niinpä olet jakautunut. Anna itsesi koko sydämestäsi yhdelle totuudelle tai toiselle – ja elä se. Kumpi tie hyvänsä, jos olet valmis siihen, tulee johtamaan sinut omaan kuolemaasi silloin kun vielä elät. Mutta sellainen on sangen harvinaista.

Syy siihen, että se on harvinaista, on se, että henkiset pyrkijät odottavat saavansa mestarilta jotakin sen sijaan, että olisivat vastuullisia ja halukkaita kuolemaan – eli olemaan myöntymättä – oman inhimillisen luontonsa huutavalle tietämättömyydelle. Mestarin ainoa tehtävä on osoittaa tietä ja kukin heistä tekee sen oman oivalluksensa nojalla. Jokaisen mestarin oivallus eroaa muista menetelmänsä puolesta, mutta kaikki johtavat samaan lopputulokseen – edellyttäen että mestari on todella totuuden ja rakkauden mestari.

Ei ole epäilystäkään, etteikö se mestari, jonka kanssa sinä tällä hetkellä olet, olisi totuuden mestari. Mutta silti sinä kirjoitat minulle vastausten toivossa. Mikäli palaat minun opetukseni pariin, ei minulla ole sinulle mitään muuta annettavaa kuin se, mikä jo löytyy kirjoistani, kaseteiltani, videoiltani ja kirjoituksistani – sekä minun läsnäolostani ja sanoistani seminaareissa.

Kun siirryt pois luotani ja suuntaudut toisaalle menetät kasvavassa määrin otettasi siitä alati avautuvasta totuudesta, jota minä tuon esille. Ja samoin käy nykyisen mestarisi suhteen, mikäli jätät hänet. Tahdot molemmat yhtä aikaa, ja se on inhimillinen heikkoutemme henkisessä elämässä. Minä en voi antaa sinulle mitään. Paras pysyä siellä, missä olet – ja ryhtyä toden teolla kuolemaan ongelmalliselle itsellesi.

Nyt toiseen ongelmaasi tai hämmennykseesi.

Mitä varten olet täällä?

Olet täällä nauttiaksesi elämästä. Se ei tarkoita itsesi miellyttämistä. Englanninkielen sana 'enjoy, nauttia', pohjautuu latinankieleen, ja tarkoittaa 'to rejoice, iloita'; ja lyhennettynä siitä tulee 'joy, ilo'. Inhimillinen tietämättömyytemme on saanut aikaan sen, että ilosta on tullut mielihyvän ja saamisen synonyymi. Mutta ilo ei ole mielihyvää eikä saamisen tulosta; se on vain iloa. Ja ellet sinä (tai kuka hyvänsä) oman kokemuksesi pohjalta tiedä, mitä minä tällä tarkoitan, niin siinä tapauksessa olet kuollut ruumiista ylöspäin.

Sinä olet nainen, Jumalan älykkyys naisellisessa muodossa. Voit todentaa tämän tilan, todellistaa sen omassa elävässä elämässäsi, tulemalla älykkäämmäksi. Ja sinä tulet älykkäämmäksi kokemuksen kautta.

Yleisesti kokemuksesta seuraa tietäminen. Tietäminen liittyy maailmaan: kuinka ajetaan autoa, kuinka hallitaan liiketoimintaa, kuinka toimitaan lääkäreinä, tiedemiehinä tai mitä hyvänsä. Kaikki tämä edellyttää huomattavaa kokemusta, ja sen on määrä kiteytyä joksikin mitä maailma voisi kutsua asiantuntemukseksi, taidokkuudeksi, neroudeksi tai vastaavaksi. Se on tietämistä. Siihen, että tietäisit jotain, ei tarvita enempää kuin viisi aistia ja tavanomainen inhimillinen älykkyys eli tajuisuus.

Mutta tietäminen, olipa se miten vaikuttavaa tahansa, ei voi johdattaa oivallukseen Jumalasta naisellisessa tai miehisessä muodossa. Siihen vaaditaan tietoa.

Tietäminen ei ole tietoa.

On selvää, että tieto edellyttää kokemusta, kokemusta koko elämäsi ajalta syntymästäsi lähtien. Tämä kokemuksen totaalisuus on yhteistä kaikille. Mutta se, että tuo kokemus viimein tuottaisi tiedon, edellyttää kykyä olla TIETOINEN kokemuksesta, ei ainoastaan tajuinen siitä.

Tietoisuus kokemuksesta merkitsee sitä, että olet omassa sisäisessä, rikkumattomassa tilassasi vapaa henkilökohtaisen edun tavoittelusta, mikä tarkoittaa myös vapautta pelosta. Se on myös vapautta pakonomaisesta ajattelusta ja kiusallisista tunnekuohuista. Silloin olet viaton – näet elämän ilman tulkintaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Tietoinen rakkaus miehen ja naisen välillä on ylivertainen tiedon tila olemassaolossa. Siihen vaaditaan korkeatasoista älykkyyttä eli tietoisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sellainen älykkyys olisi jokaisen saavutettavissa. Tuo älykkyys on kaikkien saatavilla – edellyttäen kuitenkin sitä, että yksilö on omaksunut tarvittavan tiedon siitä, mikä näyttäytyy miehen ja naisen välisenä rakkautena olemassaolon piirissä.

Kaikkein välittömin tarjolla oleva kokemus tästä on rakkauselämä. Sillä rakkaus olemassaolossa, kaikista vastakkaisista toiveista huolimatta, saa alkunsa vastustamattomasta vetovoimasta miehen ja naisen välillä. Se on se, mikä pitää maailman radallaan, tai kääntää sen päälaelleen, kuten tavataan sanoa.

Mitä olet oppinut?

Mitä tietoinen tieto miehen ja naisen välisestä rakkaudesta opettaa naiselle? Mitä se on opettanut sinulle miehestä? Voin vastata puolestasi. Mies satuttaa.

Jokainen nainen on kokenut sen, kuinka miehen rakkaus satuttaa. Ellei hän ole sitä kokenut, ei hän ole elänytkään. Kysymys kuuluukin, minkä vuoksi nainen, kerta toisensa jälkeen, sallii sen satuttaa itseään? Miksi nainen aina palaa uuden kivun äärelle, uuden ohimenevän mielihyvän ja intohimon, uuden sydänsurun, seurustelun, harhakuvien rikkoutumisen, pettymyksen ja sekasorron pariin?

Selitys tälle, kuten totuuskin, on yksinkertainen: kaiken sen jälkeen, mitä nainen on saanut kokea, hän ei ole vieläkään TAJUNNUT, että miehen rakkaus, hänen tapansa rakastaa, satuttaa naista. Toki nainen TIETÄÄ sen; mutta hänen tietonsa on yhä tuota tiedostamatonta tietämistä, ei todellista tietoa. Tuloksena tästä on se, että nainen toivoo ja yrittää; ja antautuu viimein kompromissiin miehen rakkauden kanssa; tai turhautuneena tai peloissaan lyö välit poikki häneen; tai kääntyy oman sukupuolensa puoleen rakkauden toivossa; tai uppoutuu maailman kiireisiin; tai löytää julman helpotuksen huumeista tai alkoholista.

Ja kuitenkin jokainen nainen sisällään kaipaa kiihkeästi täyttymystä miehen kanssa, sillä hän (kuten sinäkin) intuitiivisesti aavistaa, että se on mahdollista, tavalla tai toisella. Ja niin se onkin. Mutta kaikki ne totuuden miehet maailmalla, joista minä tiedän, viestittävät, että tällainen vakaumus on pelkkää romantisointia – säälittävää löpinää naiselta, jonka intuitio eli tieto rakkaudesta on vähäisempi kuin heidän. Minun kantani on se, että ellei rakkaus ole jatkuvaa romanssia, se ei ole rakkautta. Romanssi, minulle, tarkoittaa alituista iloa. Olemassaolon piirissä siihen vaaditaan kuitenkin kaksi osapuolta.

Sinun kohdallasi vaikeus on siinä, ettet ole vielä oppinut omasta kokemuksestasi, et ole tehnyt intuitiostasi totta. Harkitset yhteiseloa miehen kanssa, joka sanoo rakastavansa sinua ja on ehdottanut avioliittoa, mutta olet yhä 'varauksellinen asian suhteen'. Kerrot, että hän 'kantaa mukanaan aika edesvastuutonta velkataakkaa uhkapeleistä, mikä ei oikein kehitä luottamusta häneen Miehenä'. Tunnet 'sydämesi käyvän raskaaksi ajatellessasi, että suostuisit vieläkin miehen mahtailuun ja typeryyteen'.

Oletko sinä hullu? Tahdotko taas kerran lähteä siihen leikkiin ja kärsiä, omasta tahdostasi? Olet lankeamassa tuohon tuttuun ja toivottomaan yritykseen koota mies uudelleen, vaikket edes rakasta häntä (jos rakkautesi olisi riittävän intohimoista se voisi saada aikaan jotakin, mutta en panisi elämääni pantiksi siitä). Olet houkuteltu ottamaan rinnallesi tämän miehen ja hänen ongelmansa. Voi, miten helposti ennustettava katastrofi rakkaudelle maanpäällä.

Kuinka ihmeessä voisit nauttia elämästäsi, kun olet sidottu parisuhteeseen, joka oletettavasti tulee päättymään onnettomasti, kuten kaikki aiemmat rakkaussuhteesi (ja jokaisen naisen rakkaussuhteet) miehen kanssa ovat päättyneet?

Yksinkertainen selitys

On tietysti olemassa yksinkertainen selitys totuudessa sille, että ilmeisestikin tunnet myötätuntoa tätä miestä kohtaan; että harkitset yhdessäoloa hänen kanssaan – samoin kuin vaistomaiselle vastahakoisuudellesi asian suhteen.

Nainen on syvimmältä olemukseltaan jumalallinen olento, kokonaan puhdasta rakkautta. Hän on tietoisuus, prinsiippi, joka antaa muodon äidille, siskolle, tyttärelle, rakastajalle, lohduttajalle, ravinnon antajalle, Jumalalle – kaikki samassa naisellisessa muodossa. Mutta vain ollessaan tietoinen.

Sellainen tietoisuus on nyt. Siihen ei liity aikaa. Ilman tätä tietoisuutta nainen tarrautuu erilaisiin kokemuksiinsa naisena olemisesta ja asettuu kuhunkin rooliin eri aikoina – äidin, tyttären, rakastajan jne. Kaikkien näiden ominaisuuksien kattaminen yhdellä kertaa on jotain, mikä on yhtäaikaisen tietämisen ulottumattomissa. Omataksesi tuon puhtaan tiedon eli ollaksesi se, et voi tietää mitään. Sinä vain olet sitä, mitä olet, toimintaa, ja sisäistä hiljaisuutta, hetkestä hetkeen; mutta pysyen siinä tiedossa, että sinun on oltava uskollinen rakkaudelle tai tuolle selittämättömälle 'sille', joka sinä olet.

Nykypäivänä nainen on enemmän tai vähemmän puolitietoinen. Sen sijaan, että hän olisi tuo kallisarvoinen rakkauden tieto tai tietoisuus, jonka elontie on hänelle paljastanut, nainen jakaa itsensä emotionaalisesti sekasotkuun, jossa hän on välillä äiti (lastensa äiti samoin kuin miehen), välillä rakastaja, välillä sisko, välillä tytär, ravinnon antaja, lohduttaja.

Ja toisinaan – harvinaislaatuisina hetkinä – hän näkee itsessään, miten järjetöntä on yrittää muuttaa miestä tai opettaa hänelle rakkauden todellisuutta. Nainen tekee suurimman virheensä, kun hän kuvittelee pystyvänsä muuttamaan miehen.

jatkuu...

Sivulle 2 >

© The Barry Long Trust.
Kirjoitus on julkaistu tällä sivulla
kansainvälisen Barry Long -säätiön suostumuksella.
http://www.barrylong.org

Suomennos: Jussi T. Rytkönen

| ALKUUN | ETUSIVULLE |