Barry Long kuuli, että eräs lehti oli omistamassa kokonaisen numeron aiheelle "Valaistuneisuus ja evoluutio". Tämä innoitti hänet kirjoittamaan seuraavan artikkelin.

---

Valaistuneisuus ei tietenkään kehity.

Yksilön ymmärrys kehittyy, ja havaintokyky syvenee. Kyse on psyko-loogisesta negaation prosessista, henkisestä syvenemisestä, jota tahdittaa jatkuva luopuminen mielen vakaumuksista ja emotionaalisista tunteista. Joskus havaintokyvyn kehitys saavuttaa pisteen, jossa tapahtuu perimmäinen henkinen oivallus. Jotkut kutsuvat tätä tilaa valaistumiseksi; mutta harvemmin ne, jotka ovat oivaltaneet.

Henkisellä oivalluksella on lukemattomia syvyystasoja ennen kuin tullaan oivallukseen Jumalasta tai Itsestä. Ja jopa Jumalan tai Itsen oivaltamisella on erilaisia syvyystasoja. Kaikki aidot henkiset oivallukset ilmenevät kuitenkin maailmassa yhdellä ainoalla tavalla: impulssina auttaa toisia ilman oman edun tavoittelua.

Joksikin tuleminen

Kaikki on matkalla joksikin, kaikki kehittyy. Kuka hyvänsä, joka oivaltaa Jumalan, Itsen, Korkeimman Olemisen tai Perimmäisen, on tullut joksikin. Hän ei ole enää se tietämättömyys, joka hän oli. Kuten jokainen meistä, hänkin syntyi aikoinaan tietämättömyyteen, maailmaan. Elämisen prosessin myötä tietämättömyys kuitenkin väheni vähenemistään, kunnes koitti oivalluksen hetki.

Syvällisemmän tiedon puutteessa sanotaan usein, että ratkaiseva hetki Jumalan oivaltamisen määräytymisessä – siinä, kuka oivaltaa Jumalan ja kuka ei – on kiinni Armosta, tahdosta tai 'Siitä jostakin'. Mutta onko asia aivan näin? Vai onko välillä mahdollisesti vielä jotain? Ehkäpä tämän lyhyen lausunnon myötä käy selväksi, mitä se on.

Oivallusta seuraavassa muuntuneessa tietoisuuden tilassa saatetaan joskus päätyä tuomitsemaan aiempi kasvuprosessi (eläminen) illuusioksi. Tätä voidaan verrata siihen, että kävisit ensimmäistä kertaa New Yorkissa ja kirjoittaisit kotiin, että aiempi tietämättömyytesi tästä suurkaupungista oli illuusiota. Ja saatat olla oikeassa. Mutta tuo tietämättömyys oli totta silloin, kun oivaltaja oli yhä tulossa joksikin. Eikä uusi tietosi ole vielä totta niille, jotka eivät vielä ole käyneet New Yorkissa. Sillä kukaan ei voi tuntea paikkaa, jossa ei ole käynyt.

Oivaltanutkin oli kerran tietämätön, ja kerran hänenkin täytyi päättäväisesti käydä käsiksi itsen kasvavaan taakkaan (epäilyyn, pelkoon ja tyytymättömyyteen), aineellisuuteen ja aikaan, ja tulla toimeen niiden kanssa niin kuin kenen tahansa täytyy. Mutta oivalluksen hetkellä aika katoaa ja sen paikalle tulee tieto siitä, että 'kaikki on aina ollut niin kuin se on nyt.' Tämän johdosta menneisyys voidaan joskus julistaa illuusioksi.

Taipumukset

'Päättymättömät tiet' henkiseen oivallukseen ovat osa joksikin tulemisen maailmaa. Kaikki 'tiet' ovat sidoksissa elämiseen. Mitä lähdet seuraamaan, riippuu taipumuksistasi. Olet syntynyt taipumustesi kanssa ja ne saavat sinut toimimaan ja käyttäytymään määrätyllä tavoin. Kun tietty taipumus on elämisen myötä tyhjentänyt itsensä tai saavuttanut täyttymyksensä, toinen tulee tilalle. Tämän seurauksena saatat siirtyä toisen opetuksen pariin tai tehdä jotain muuta aivan yhtä tarpeellista, kuten muuttaa elämäntapaasi, vaihtaa ammattiasi, järjestellä rakkauselämääsi tai vaihtaa asuinpaikkaasi. Tällä tavoin asiat etenevät fyysiseen kuolemaan saakka.

Teoreettisesti katsottuna kaikki toimivat 'henkiset tiet' edesauttavat harjoittajaansa tuottamaan vähemmän harmia itselleen ja toisille. Tästä johtuen hänen elävässä elämässään on vähemmän mutkia ja vaatimuksia. Hän kokee olonsa henkisesti helpommaksi, yksinkertaisemmaksi.

Mutta mikäli aikeenasi on todella oivaltaa Jumala, ei ole väliä, mitä teet. Sillä mitä hyvänsä teet, se on sinun taipumustesi ennalta määräämää. Taipumukset ovat valintojesi ja päätöstesi saavuttamattomissa. Tämä pätee jokaiseen, ja kaikkeen tekemiseen.

Kaikki se perustuu aikaan. Aika on joksikin tulemisen ja evoluution liikkeellepaneva voima. Ja joksikin tuleminen ja evoluutio saavat alkunsa taipumusten elämisestä.

Jumalan eli Itsen oivaltaminen ei merkitse loppua joksikin tulemiselle. Tämä on ilmeistä, sillä eläminen eli joksikin tuleminen jatkuu niin kauan kuin olet elossa eli omaat kehon.

'Se, mikä on'

Voiko henkinen oivallus sitten tapahtua itsenäisesti, erillään ruumiista? Ilmiselvästi ei, sillä kukaan ei voi havainnollistaa oivallusta ilman ruumista. Asian ydin on siinä, ettei ruumis ole ruumis samassa mielessä kuin se aistiemme kautta meille ilmentyy. Eikä myöskään ympärillämme oleva olemassaolo ole sitä, miltä se näyttää. Todellisuudessa ne molemmat ovat yksi äärettömän nopea älykkyys – 'se mikä on' – älykkyys, joka on yhtäläinen Itsen oivaltamisen syvimmän tilan kanssa. Toinen on yhtä kuin toinen. Niinpä oivalluksessa kaikki erottelu katoaa.

Lyhyesti sanottuna, ei ole mitään muuta oivallettavaa kuin todellisuus 'siitä, mikä on'.

Onko fyysinen kuolema joksikin tulemisen loppu? Useimmissa tapauksissa ei, niin pitkään kuin taipumuksia on olemassa. Taipumukset määräävät ennalta koko inhimillisen toiminnan suunnan. Jos sinä kuolet ja sinulla on yhä elämättä jääneitä taipumuksia, tapahtuu uusi ilmaantuminen vastasyntyneessä ruumiissa. Tämä ei tarkoita sitä, että sinä tai minä syntyisimme uudelleen, sillä kuolemassa ei ole 'minua', joka voisi uudelleensyntyä. Ainoastaan taipumukset palaavat, eivätkä ne ole millään tavoin henkilöön sidottuja.

Kaikesta huolimatta 'sen, mikä on' ääretön älykkyys on aina läsnä. Mutta henkilökohtainen kiintymys rationaaliseen mieleen ja emotionaalisiin tunteisiin on miltei maailmanlaajuisesti pimittänyt sen. Mitä enemmän tätä kiintymystä on heikennetty, sitä enemmän älykkyys loistaa lävitse. Ja ongelmallinen mieli on kokenut muunnoksen (pienemmässä tai suuremmassa määrin), eli keventynyt oman tietämättömyytensä kuormasta.

Entäpä sitten sisäinen tieto siitä, että elämä on ikuista? Onko mikään ikuista? Elämä on ikuista, mitä hyvänsä ikuinen sitten tarkoittaakaan. Elämä on kuolematonta. Todellinen henkinen oivallus paljastaa sen, että elämä, minä hetkenä hyvänsä, on se, mikä on 'tässä'. Eikä pelkästään sitä, vaan myös sen, että selittämätön, rajaton älykkyys on niinikään 'tässä', tehden elämän mahdolliseksi. 'Se' on siinä. Siinä on kaikki tarpeellinen, sillä se on kaikki.

Taipumukset saavat alkunsa kiintymyksestä olemassaoloon, aikaan ja joksikin tulemiseen. Monet ihmiset voivat osoittaa kiintymättömyyttä erilaisiin asioihin, esineisiin tai olotiloihin. Mutta hyvin, hyvin vähän on niitä, jotka eivät ole kiintyneet olemassa olemiseen.

Se tässä hiertää. Kiitos, kun kuuntelit.

B.L.

© The Barry Long Trust.
Kirjoitus on julkaistu tällä sivulla
kansainvälisen Barry Long -säätiön suostumuksella.
http://www.barrylong.org

Suomennos: Jussi T. Rytkönen

| ALKUUN | ETUSIVULLE |