Stephen Hawking – eräs aikamme arvostetuimmista fyysikoista – antoi vuoden 1995 syksyllä paljon huomiota herättäneen lausunnon siitä, kuinka tieteiskirjallisuudessa suosittu aikamatkailu voi sittenkin olla myös fysiikan lakien mukaista. Samassa yhteydessä hän kuitenkin ihmetteli sitä, että emme ole toistaiseksi nähneet aikamatkailijoita, turisteja tulevaisuudesta. Tyypillisenä 'virallisen' tieteen edustajana Hawking jättää täysin huomiotta ufohavainnot ja niihin liittyvät kontaktitapaukset. Ja kuitenkin ufot näyttävät olevan yleismaailmallinen ilmiö, jonka tuhannet tavalliset ihmiset joutuvat kohtaamaan vuosittain, usein traumaattisin seurauksin. Voisivatko ufot siis olla tulevaisuudesta saapuneita vierailijoita? Asiat, jotka liikkuvat kollektiivisesti ihmisen psyykessä, enteilevät yleensä uusien oivallusten ja psyyken alueiden avautumista inhimilliseen kulttuuriimme. Maailmankuvan muuttuminen on aina edellyttänyt myös väistämättömiä muutoksia vallinneissa oppijärjestelmissä, olivatpa ne sitten luonteellaan uskonnollisia tai tieteellisiä. Useimmat tiedemiehet lienevät valmiita myöntämään, että nykytiede ei ole puitteiltaan lopullinen, mutta avautuminen uudelle ei ole koskaan yksinkertaista tai tuskatonta – ei yksilölle eikä yhteisölle. Tämä Barry Longin kesällä 1995 julkaisema artikkeli piirtää ensimmäisen kokonaisvaltaisen kuvan siitä, miten ihmiskunnan teknistieteellinen kehitys ja ufoilmiöt kytkeytyvät toisiinsa. Kirjoittaja osoittaa selkeästi nykytieteen 'sokean pisteen', tietämättömyyden havaintoja tekevästä subjektista. Tämä subjektiivinen tekijä on läsnä Heisenbergin epätarkkuusperiaatteessa ja joissain modernin fysiikan paradokseissa, mutta sitä ei ole koskaan otettu rakentavassa hengessä tieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi. Tiede pystyy selittämään – ja haluaa selittää – vain 'objektiivisia' aineellisia ilmiöitä. Energeettiset ilmiöt, jotka tapahtuvat objektiivisen ja subjektiivisen välimaastossa, ovat tieteelle harmaata, torjuttua aluetta. Subjektin sulkeminen tieteen rajojen ulkopuolelle on johtanut elämälle vieraaseen, teknologista kehitystä korostavaan tieteeseen ja maailmankuvaan, jota Barry Long kutsuu älylliseksi materialismiksi. Nykytiede ei kykene sanomaan mitään mielekästä elämästä, totuudesta, rakkaudesta, kuolemasta tai Jumalasta. Kuitenkin nämä asiat antavat ihmiselämälle kaiken sen merkityksen. Tässä skitsofreenisessa tilanteessa ovat paitsi syyt nykyihmisen olemassaolon kriisiin myös ainekset uuden tieteen syntyyn. Barry Long haastaakin ennakkoluulottomat tiedemiehet osallistumaan tieteen vallankumoukseen, luomaan uutta tiedettä, joka on uskollinen elämän logiikalle.
Artikkeliin >>