| | Ylösnousseet mestarit
Tietämättömyyden paljastus | | | | - B a r r y L o n g - | |
"Elävä mestari ei koskaan palaa. Hän opettaa sitä totuutta, joka hän on,
omassa ruumiissaan, omana aikanaan. Kun tuo aika on tullut päätökseensä,
kaikki mitä hänellä oli sanottavanaan ja tehtävänään on sanottu ja tehty.
Ellei näin olisi, hän ei kuolisi."
Olet kenties kuullut puhuttavan Ylösnousseista Mestareista, noista kauan sitten kuolleista olennoista, jotka käyttävät eläviä ihmisiä opetustensa kanavina. Nämä psyykkiset mestarit ja henkioppaat ovat puolimestareita. Puolimestari ei ole mestari, kuten ei puolitotuuskaan ole totuus. Psyykkinen puolimestari ei ole tarpeeksi mestari eikä tarpeeksi totuus ottaakseen vastuuta omasta ruumiista tässä ja nyt. Hän ottaa psyykkisen riivauksen kautta haltuunsa jonkun toisen ruumiin, väittäen olevansa vapaa kehosta, mikä onkin totta, mutta myös valetta niin kauan kuin hän näkee tarpeelliseksi riivata sellaista.
Kukaan ei ole niin harhaanjohdettu, harhaanjohtava tai viekkaudessaan taitavampi kuin psyykkinen puolimestari – 'Ylösnoussut Mestari', 'Valkoisen Veljeskunnan' edustaja tai muu sellainen – ei kukaan. Paitsi tietysti Mustan Veljeskunnan ruumiillistumaton puolimestari, jonka Korkeampi Valkoinen Veli tietämättömyydessään ja puolitotuuksissaan (tai puolivalheissaan) väistämättä luo. Psyykkiset puolimestarit ovat poikkeuksetta papinkaltaisia hahmoja. Itse asiassa kaikki he elivät omana aikanaan – tai oman ruumiinsa aikana – oman heimonsa tai kansansa elävän henkisen mestarin läheisyydessä ja saivat häneltä suoraa ohjausta. Pappi on itse itsensä ikuistanut, itse itsensä nimittänyt näennäishenkinen edustaja-hahmo. Hän ei ole mestari, sillä hän ei ole oivaltanut mestarin totuutta elämällä sitä todeksi. Ja mestarin totuus on tässä: mestari ei palaa takaisin. Ainoastaan henkistä mestaria tai henkiopasta esittävä pappi palaa takaisin. Hänen on palattava takaisin – paljastaakseen tietämättömyytensä. Sellainen on jumalallinen oikeus tai vitsi siitä. Hänen hahmonsa kumoaa itse itsensä. Kun sinä oivallat, kuolemalla, ettei kuolemaa ole, tulet omalla tavallasi tietämään yhtä paljon kuin nämä psyykkiset papitkin. Koska tulet olemaan psyyken tasolla vapaa fyysisen tietoisuuden kuormasta, kykenet näkemään ajassa eteen- ja taaksepäin tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Tulet saamaan käsittämättömän etulyöntiaseman elossa oleviin nähden. Mutta ehkäpä tämän luettuasi olet aidompi kuin nuo muinaiset papit; etkä enää palaa kantamaan korttasi inhimillisen hämmennyksen kekoon. Psyykkisen papin tragedia, hänelle itselleen ja kaikille, on siinä, ettei hän tiedä mitä hän ei tiedä. Hän uskoo lujasti itseensä ja siihen, mitä on tekemässä. Epäilemättä hänen läsnäolossaan on voimaa. Se on seurausta siitä, että hän sai omana aikanaan – tai ruumiinsa aikana – olla elävän mestarin rinnalla, olematta pelkkä sokea seuraaja. Tämä edellyttää todellista arvollisuutta, joka on ansaittua, ei annettua. Kerta toisensa jälkeen hän kuuli totuuden mestarin huulilta. Mutta sen sijaan, että hän olisi elänyt sen, hän kiiruhti muuttamaan sen muistinvaraiseksi tietämykseksi, kieroihin papillisiin muotoihin, mystifiointijärjestelmiksi ja loistavien esoteeristen paljastusten muotoon – joita hän yhä, vielä vuosisatojen jälkeenkin, levittää totuutena. Tänä päivänä psyykkisen papin toiselta ajalta peräisin oleva tietämys on harvinaisen vaikuttavaa, ja yliluonnollisuudessaan vakuuttavaa johtuen hänen taianomaisista kyvyistään kommunikoida elävien kanssa psyykkisenä hahmona toisen ruumiin välityksellä. Mutta mikään hänen opetuksistaan tai sanomisistaan ei ole totuus. Eivätkä ne myöskään johda ketään totuuteen. Elävä mestari ei koskaan palaa. Hän opettaa sitä totuutta, joka hän on, omassa ruumiissaan, omana aikanaan. Kun tuo aika on tullut päätökseensä, kaikki, mitä hänellä oli sanottavanaan ja tehtävänään on sanottu ja tehty. Ellei näin olisi, hän ei kuolisi. Ruumiille on määrätty tarkka elinaika. Täällä ei tulla näkemään paluuta J. Krishnamurtin, Meher Baban, Ramana Maharshin tai yhdenkään oman aikansa elävän mestarin taholta. Mestari ei koskaan tarvitse lisäaikaa. Kuoltuaan mestari jatkaa eteenpäin, jonnekin, minne ainoastaan mestari voi häntä seurata. Eteenpäin jatkaa jokainen, jota papit eivät pidättele, sillä jokaiselle eteenpäin jatkavalle on paikkansa. Vastaus siihen, mikä tämä paikka on, voidaan tuntea ainoastaan kuoleman tyyneydessä ja hiljaisuudessa. Mutta tietämättömyys ei voi jatkaa matkaa. Joten se jää paikoilleen tai palaa paljastamaan hullutuksensa. Elävän mestarin ruumiin (tai kenen hyvänsä rakastamasi henkilön ruumiin) kuoleman jälkeisenä aikana hänen läsnäolonsa voi värähdellä niissä yksilöissä, jotka ovat rakastaneet häntä sen totuuden tähden, jota hän opetti ja joka hän oli. Tämän vaiheen aikana hänet voidaan havaita psyykkisesti sisä- tai ulkopuolella. Mutta kommunikaatio tulee pysymään hyvin yksioikoisena ja olemaan jotakuinkin tämäntapaista: "Minä olen tässä nyt ja ikuisesti. Olen aina kanssasi. Älä pelkää, kaikki on hyvin. Ole tyyni." Ei mitään sen mutkikkaampaa tai opillisempaa. Ja hetken päästä kaikki kommunikaatio tässä hahmossa lakkaa, paitsi rakkaus. Laskeutuvat Ylösnousseet Mestarit ottavat ruumiit riivaukseensa odottelemalla jotakuta, joka olisi halukas myöntymään houkuttelevaan kutsuun päästää heidät sisään pelaamaan psyykkistä peliä; joku, jonka tietoisuus itse asiassa lähentelee potentiaalia, joka voisi vetää puoleensa elävän mestarin. Tänä aikana kyseinen henkilö on kiihkeän vastaanottavainen; mutta myös suuresti altis erehtymään taianomaisten sisäisten psyykkisten näkyjen tai henkisen totuuden tietämyksen kanssa, ja sotkemaan mestarin hahmon muiden sivullisten psyykkisten ilmentymien kanssa. Tavallisesti riivaus alkaa henkilön kautta tapahtuvalla vaikuttavalla psyykkisellä havaintoesityksellä. Hämmästynyt henkilö käsittää, ettei tässä voi olla kyse hänen omasta toiminnastaan tai omasta tietoisuudestaan. He kirjoittavat, piirtävät, näyttelevät tai puhuvat hämmästyttävällä tavalla; ja hämmästyttävät sitten toiset. Eräs näistä pappi-identiteeteistä, kutsuen itseään Djwhal Khuliksi, tai Tiibetiläiseksi, käytti Alice Baileyn kehoa automaattikirjoitukseen ja sen myötä julkaistiin monia kirjoja ylevine opetuksineen. Keskeisenä teemana niissä oli hohdokkuuden tai glamourin julkinen paheksuminen. Tämä rajoittunut papillinen havaintokyky ei kuitenkaan onnistunut näkemään, että perimmäinen hohdokkuus piilee juuri psyykkisessä magiassa – siinä tempussa, että astutaan ruumiiseen tai tietoisuuteen, joka ei ole oma ja kontrolloidaan sitä sitten hyvässä tarkoituksessa. Toisin kuin elävä mestari, riivaava identiteetti ei tule sallimaan henkilön itse oivaltaa totuutta – sitä ykseyttä joka minä olen jokaisessa ruumiissa. He kaksi vuorottelevat yhdessä ruumiissa sen kuolemaan saakka, tai kunnes se kadottaa käyttökelpoisuutensa äänitorvena tai kanavana. Aidosti voimakkaan psyykkisen papin häätäminen elävästä henkilöstä (tai kanavoijasta) voi tapahtua ainoastaan tämän olennon älykkyyden, ei henkilön, välityksellä. Olennon on kuultava mestarin totuus ja kohdattava se rehellisesti. Hänen on vapaaehtoisesti vetäydyttävä henkilön tietoisuudesta jatkamalla eteenpäin, kuten hänen olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Silloin mestari voi tulla. Tähän mennessä Ylösnousseet Mestarit eivät ole saaneet tätä heijastusta elävältä mestarilta. Elävät mestarit ovat joko kiistäneet heidän olemassaolonsa tai sivuuttaneet heidät; tai kieltäytyneet tunnustamasta heitä omakseen, kuten J. Krishnamurti teki. Oivallettuaan totuuden hän sysäsi nurin koko Teosofisen seuran miehistön valtaistuimen kuin kasan kuumia kiviä. Tässä on minun viestini Ylösnousseille Mestareille: 'Oletteko kuulolla, Kuthumi, Djwahal Khul, Morya, Maitreya, Arkkienkeli Mikael, Serapis, Hilarion, Ramtha ja kaikki kaltaisenne? Minä puhun nyt teille – teille, jotka asutatte limbo-nimistä paikkaa ihmispsyykessä, itse sitä tietämättä. Ne teistä, jotka olette riittävän älykkäitä kuullaksenne, olette sallineet mestarin tulla luoksenne jälleen – hänen, jonka te tiedätte tietävän missä te olette, mitä te olette ja mitä te olette tekemässä, kuten aina. 'Teidän on jatkettava eteenpäin. Teidän on jatkettava eteenpäin, koska te olette kuulleet totuuden. Teidän on vetäydyttävä, vaikka se merkitsisi teidän kuolemaanne. Teidän on kuoltava totuuden puolesta, minkä te jätitte tekemättä omassa ruumiissanne, omana aikananne. Siitä syystä te ette ole mestareita ettekä tienneet totuutta mestarista. Mestari on hän, joka on kuollut totuudelle omassa ruumiissaan, omana aikanaan. 'Tätä ennen te ette ole pystyneet kuolemaan. Vuosisadat ja aikakaudet ovat limbossa merkityksettömiä. Ollakseen merkityksellinen, kuoleman on tapahduttava tai sen on tultava oivalletuksi fyysisessä ruumiissa. Mutta teillä ei ole ollut omaa ruumista; te olette varastelleet niitä. Te voitte kuolla ainoastaan kohtaamalla elävän mestarin totuuden, totuuden, jota te ette kohdanneet omana aikananne. Ainoastaan elävä mestari voi saavuttaa teidät; sillä ainoastaan hän on teidän yläpuolellanne. 'Nyt, riivatessanne elävää ruumista, teillä on mahdollisuus kuolla totuuden puolesta siinä; toinen mahdollisuus jatkaa eteenpäin. Mikäli otat tilaisuuden vastaan, ruumis voidaan antaa sinulle tätä tarkoitusta varten eikä siihen tulla liittämään karmaa – ei velkaa maksettavaksesi. Ellet ota sitä vastaan, käyttöoikeuttasi tähän ruumiiseen ei tulla myöntämään; olet silloin ottanut sen omien itsekkäiden ja tietämättömien tavoitteidesi välineeksi, ja elämän lain, karman eli oikeuden mukaan sinun on maksettava siitä. Ja mitä se merkitsee, sen sinä ehkä jo tiedätkin tai sitten tulet sen oppimaan. 'Sinun on ilmoitettava sille ruumiille, jota käytät, että sinä olet kuullut elävän mestarin totuuden ja aiot jatkaa matkaasi. Sinä kerrot ihmisille pelkästään tämän ja poistut.'
B.L.
|