Haku
Jälki
Tottelevaisuus
Agility

Haku on palveluskoiralajeista ensimmäinen, jota Rinon kanssa kokeilimme. Ystäväni omien rottweiler narttujensa kanssa innosti minut lajin pariin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ensimmäisen kerran hakutreeneissä kävimme tutustumassa äitienpäivänä 2003 Rinon ollessa 13-viikkoinen. Loppuvuosi kului Koirakerho Tassujen hakutreeneissä Salon kupeessa välillä jopa kolme kertaa viikossa. Rino on edistynyt lajissa oikein mukavasti ja poitsu on aina valmis toimintaan. On ilo huomata, kun Rino todella nauttii tehtävistään. Kaikenlaisia kommelluksia ja ongelmiakin matkan varrelle on ehtinyt kertyä. Kisaaminen on kuitenkin alkanut lupaavasti ja tavoitteena olisi saada lähitulevaisuudessa hakutulos myös voittajaluokasta.

Tällä hetkellä käymme Siilinjärven-Maaningan pelastuskoiraporukan hakutreeneissä kerran viikossa ja lisäksi Kuopion Palvelus- ja Seurakoiraharrastajien hakuryhmässä. Ilmaisumuotona Rinolla on haukku, se kyllä kuuluu hyvin kelillä kuin kelillä ja maalimiehet saavat suojautua roiskeilta. Eniten saamme tehdä vielä töitä ohjattavuuden parantamiseksi ja haukun keston pidentämiseksi myös silloin kun akut alkaa olla vähissä.

(c) H.Hynynen 7/05

Esine-etsintä

Esineruutuharjoittelu kuuluu osana sekä jälkeen että hakuun. Parhaimmillaan esineet nousevat nopeasti, Rino tarkentaa huolella ja tuo esineet siististi. Välillä sitten juostaankin vain tallausjälkiä pitkin, ei jäädä tarkentamaan hajua vaan kohelletaan menemään miten sattuu, saatetaan vaihtaa esinettä kesken kaiken, ollaan muuten vaan valikoivia mitä suostutaan tuomaan, pureskellaan ja hidastellaan palautuksen kanssa. Ehdottomasti suurimmat puutteet ja ongelmat on juuri tässä esinetyöskentelyssä, toisaalta sen harjoittelukin on vähäisintä. Tähän pitää oikeasti panostaa jos mielii tuloksia tehdä.

(c) Jaana Hakola 7/05 www.hurtta.net 

TOKO

Virallisiin tottelevaisuuskokeisiin lähdin alunperin lähinnä lievittämään kilpailujännittämistäni. Liikkeetkin oli alokasluokassa suhteellisen samanlaisia mitä PK-puolella, joten eikun kokeisiin pienen harjoittelun jälkeen. Varsinaisista tuloksista ei tässä lajissa haaveiltu, mutta maaliskuussa –05 napsahti alokasluokan koulutustunnus TK1 taskuun neljän kokeen jälkeen.

Avoimessa luokassa startattiin marraskuussa –05 ekan kerran. Ensimmäinen ykköstulos saatiin helmikuussa –06 kolmannesta kokeesta ja pääsiäisenä toinen. Ongelmana meillä on ollut lähinnä se, että joku liike menee täysin nollille vaikka muista sitten saadaankin hyviä pisteitä. Tämä sitten rokottaa kokonaisuutta aika voimakkaasti. Loppukausi -06 kului enemmän PK-juttujen parissa, joten viimeisen tuloksen tavoittelu jätettiin suosiolla vuoteen 2007. Lisäksi loppuvuodesta Rino kärsi useammasta lievästä tapaturmasta koheltaessaan. Pääsiäisenä -07 käytiin kisaamassa viimeistä kertaa avoimessa luokassa TK2:n arvoisesti.

Muutamia voittajaluokan liikkeitä on aloiteltu työstämään, mutta sinne meillä ei ole mikään kiire. Keskitymme enemmän noihin metsälajeihin ja TOKO tulee siinä sivussa. Mm. tunnistusnoudon alkeita on otettu, askelseuraamisia käännöksineen, ruudun alkeita ja jonkin verran kaukokäskyjen asennonvaihdoksia. Liikkeestä istuminen, seuraamiset, paikalla makuu, hyppynouto ym. ovat jo tutuksi tulleita juttuja muualta. Metalliesinekin pysyy suussa, joskin aika sievästi sitä pidetään. Tavoitteita ei sen kummemmin ole jatkoon asetettu, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Kisoissa startataan sitten ehkä jossain hamassa tulevaisuudessa....

(c) A. Lehtonen 9/06

(c) A. Lehtonen 9/06

(c) P. Räsänen 2/04

Jälki

Haun jälkeen innostuin kokeilemaan Rinon kanssa jäljestämistä. Jäljelle lähdettiin Tassujen treeneihin ensimmäisen kerran koiruuden ollessa noin 4,5 kk ikäinen. Rinolle jäljestäminen tuntui kovin luonnolliselta ja kannustavan palautteen perusteella jäimme koukkuun tähänkin lajiin. Jo syksyllä 2003 pääsimme harjoittelemaan keppien ilmaisemista maahanmenolla.

Tällä hetkellä Rino ajaa jälkeä erittäin innostuneesti joskin vähän liiankin suurella kiireellä, jolloin kepit tahtoo jäädä etenkin jäljen alkuosalla ja paukut alkaa loppua jäljen loppuosalla. Janatyöskentelyä pitää saada vielä varmemmaksi ja emäntä muistaa vaan jarruttaa menoa riittävästi niin hyvää tulee. Janalla suurimpana ongelmana on ollut suoraan lähteminen, mikäli se onnistuu, löytyy myös jälki suoraan oikeaan suuntaan hyvällä prosentilla. Uutena ongelmana janalla on nyt itse jäljelle lähteminen, on tullut liikaa painostettua koiraa menemään suoraan niin ei välttämättä nostakaan jälkeä...

Teräviä kulmia ei treeneissä vielä ole kovin hurjasti ollut mukana ja ne on tuottanut jonkin verran vaikeuksia. Yleisesti ottaen kaivattaisiin siis hieman lisää rauhallisuutta ja tarkkuutta mukaan touhuun. Voittajaluokasta saatiin heti ensimmäisestä kokeesta -07 tulos, joka oli niin hyvä, että antoi uskoa tulevaan. Ehkäpä ihan oikeasti olisi mahdollista havitella jäljeltä kolmea ykköstulosta tulevien vuosien aikana. Siinä ainakin on tavoitetta kerrakseen. Ensimmäinen ykkönen tulikin jo kauden -07 päätöskisassa eli enää kahta vaille....

(c) H.Hynynen 7/06

PK-tottis

Tapakasvatuksen aloitin heti pennun kotiuduttua uuteen kotiinsa. Ensin harjoiteltiin tietenkin kaikkia käytännön juttuja, mutta nopeasti tuli kuvioihin mukaan istumisen, maahanmenon, kontaktin jne. harjoittelu. Alussa homma sujui erittäin sutjakkaasti Rinon ollessa perso ruoalle. Hakuhommien yhteydessä saimme arvokkaita vinkkejä miten edetä koulutuksessa kunnes olisi rokotukset kunnossa ja mahdollisuus mennä varsinaisesti kentälle harjoittelemaan.

Rinon vähän vanhetessa otettiin mukaan palkkaamiseen myös pallo ja patukka. Rinolle lähes kaikki palkkaustavat ovat yhtä hyviä ja niitä voikin käyttää vaihtelevasti liikkeestä riippuen. Jätättävissä liikkeissä käytän makupalaa, seuraamisessa patukkaa/narulelua ja eteenmenoissa palloa. Nouto oli Rinolle aluksi tosi hankalaa, mutta vähitellen siinäkin päästiin eteenpäin. Nykyään tavaroita tuodaan yleensä innostuneesti, joskin helposti pureskellen tai tavaraa pyöritellen.

Hyppy ja A-estenoudot on saatu toimimaan kunhan koirassa vain riittää virtaa tehtävien suorittamiseen. Eteenmeno on meille ollut isoin ongelma. Vihdoinkin voi sanoa melkein kahden vuoden vääntämisen jälkeen, että koira osaa liikkeen kokonaisuudessaan. Maahanmenon saaminen eteenmenon päätteeksi on ollut se suurin ihmetyksen aihe. Keinoa jos jonkinlaista tuli kokeiltua matkanvarrella. Kekseliäisyys on ollut koetuksella kun on haettu sitä keinoa millä koiran saa itse älyämään mitä siltä haetaan. Nyt homma toimii niin että maahanmenon pallopalkka lentää minulta kun maahan käskyä on toteltu. Tällä saatiin poika menemään kerta käskystä suhteellisen näyttävästi kovasta vauhdista maihin.

Voittajaluokan tottelevaisuusosiota ajatellen parhaillaan työstetään juoksusta jätättäviä liikkeitä. Tämä on meille ollut isohko uusi ongelmavyyhti. Rino kun ei sitten oikein millään ole tahtonut ymmärtää, että ne samat käskyt pitäisi toteuttaa myös silloin kun minä juoksen. Koiruus tekee kyllä pääosin oikean liikesuorituksen, mutta auttamattoman hitaasti ja ihmetellen. Kaikkea muuta sitten harjoitellaan vaihtelevasti pikkurikkeitä paikkaillen. Istuminen tuntui unohtuneen kauden 2007 aikana, joten siihen haetaan lisää suoritusvarmuutta.

(c) H.Hynynen 7/06

Agility

Agilityn aloitin Rinon kanssa toukokuussa 2004 Kuopiolaisen Hukka-Putken alkeiskurssilla. Lajia lähdin kokeilemaan ihan vain huvin vuoksi. Siitä on kuitenkin muodostunut Rinolle mieleinen lyhyessä ajassa ja Rinon ohjattavuus sekä keskittymiskyky muiden koirien läsnä ollessa on parantunut. Myös Rinoa vaivannut ”korkeuskammo” on voitettu agilityn avulla. Ensimmäisen kerran puomin ylitys kesti yli 10 minuuttia, nyt sinne juostaan mielekkäästi niin, että emäntä ei meinaa pysyä perässä.

Aktiivisesti kävimme ohjatuissa ryhmissä aina kesän -06 puoliväliin. Loppukesästä alkanut "onnettomuuskierre" kuitenkin pakotti ottamaan taukoa lajiin joka vaatii koiran fysiikalta aika paljon. Koulutuksellisesti olisimme olleet jo valmiita pidemmän aikaa starttaamaan ykkösissä. Päätin kuitenkin ottaa aikalisän, että koiruus saa toipua rauhassa kaikista kommelluksistaan, näin ollen jätin myös talven -07 harjoittelut väliin. Kontaktit on Rinolle ongelma ja tulee varmaan aina olemaankin, koska näitä ei heti alussa lähdetty työstämään kisakoiran tarkkuudella. Tarkoituksena oli vain pitää koiran kanssa hauskaa ja jättää kisaamiset muihin lajeihin. Katsotaan josko vielä joskus palaamme agilityn pariin. Ainakin joskus voimme käydä koiruuden kanssa irrottelemassa ja vauhdin hurmasta nauttimassa.