| Jyrki Härkösen kirjasto | ||
Venäjän IrakNiin Lähi-idän, Balkanin kuin Kaukasuksenkin kansat ja kulttuurit ovat olleet viimeiset sata vuotta imperialismin uhreja. Sodittu näillä alueilla kyllä on, mutta toden teolla vasta alle sadan vuoden ajan. Ennen sitä kansat, kielet, uskonnot ja kulttuurit elivät tuhat vuotta sulassa sovussa. Muualla Euroopassa tai Amerikoissa on tapeltu aina paljon enemmän. Kylmän sodan mahtimaat Yhdysvallat ja Venäjä jatkavat edelleen vanhalla etupiiriajattelulla: ulkoistetaan omat sisäpoliittiset ongelmat viemällä ne maan rajojen ulkopuolelle. Georgian, Abhasian ja Etelä-Ossetian tapahtumien aikana vahvistui myös se käsitys, että ortodoksinen maailma tukee tätä vallitsevaa maailmanjärjestystä. Venäjän ja Georgian patriarkat antoivat ympäripyöreitä lausuntoja rauhantahdosta. Muu ortodoksinen maailma oli hiljaa. Kukaan ortodoksisista patriarkoista ei sanonut ääneen sitä, mistä kenkä Kaukasuksella oikeasti puristaa: abhaasit, ossetialaiset ja georgialaiset ovat pelinappuloita pelissä, jolla hankitaan takaisin neuvostoimperiumin virhearvioissa menetettyä reviiriä. Jos suurvaltojen etupiirijako alkaa Kaukasuksella nyt uudestaan, on ortodoksiselle kirkolle odotettavissa vaikeat ajat. Konstantinopoli on Pentagonin puolella ja Moskova uskollinen Kremlille. Onko kumpikaan patriarkaatti oikeasti kiinnostunut abhaasien, ossetialaisten tai georgialaisten mielipiteistä tai tarpeista? © Jyrki Härkönen, elokuu 2008 |
||