jotain Meistä...
photo Hedi Kumm
Historia Mustaterrierien kanssa...
Yhteiselo Mustaterrierien kanssa alkoi pitkän harkinnan jälkeen vuonna 2000. Työn muutos ja elämän tilanne alkoi näyttää siltä jotta koiran pystysi ottamaan kaveriksi. Mietin useita eri vaihtoehtoja ja kävin katselemassakin jo muutamia eri rotuja sekä pentueita. Työkaverini oli ehdottanut Mustaterrieriä jo vuonna 1997 mutta tyrmäsin sen aina eri syihin vedoten. Sitten tapasin Susanna Mähösen koirat, etenkin Veeran (Arisha-AL) ja päätös oli tehty samantien: Mustaterrieri on SE koira.
Ensimmäinen Mustaterrierini oli Lulu (Eppix Cinitza), Tiina Sundgreniltä Ruotsinpyhtäältä. Lulun kanssa ensimmäinen vuosi oli mukava ja reissailimme aika paljon. Vuosikkaana Lulu kasvoi aikuiseksi ja vakavoitui monella eri tavalla. Päätin ottaa Lululle kaverin seuraksi ja pennun etsiminen alkoi. Pentua etsiessäni tutustuin Venäläiseen kasvattajaan Svetlana Zolotovaan. Svetlanan koirat teki lähtemättömän vaikutuksen, tuntui kuin ne olisivat olleet täysin eri planeetalta kuin ne mitä olin siihen mennessä tavannut! Svetlanalla oli suunnitteilla muutama pentue mutta nähdessäni BsB Valencia Vandeyan päätin että jos pentuja syntyy niin siitä toivoisin itselleni yhden. Syntyihän niitä ja tästä alkoi meidän ystävyys sekä hyvä yhteistyö ;)
Tasha (Natasha s Zolotogo Grada) saapuikin sitten luoksemme kesällä 2002. Tasha oli erilainen, täysin toisenlainen kuin olin tottunut ja kuullut rodun olevan. Tasha vei ajatukseni rodusta toiselle tielle. Tasha otti paikkansa perheessä välittömästi ja pikku hiljaa aloin oppimaan mistä ehkä mahdollisesti rodussa on kyse. Oppiminen rodun kanssa jatkuu edelleen... mielestäni parhaiten oppia ja ymmärrystä rotua kohtaan löytyy rodun kotimaasta, niin kuin he ovat rodun ajatelleet.
Hulluista suunnitelmista sitten sokaistuneena toimme vielä muutaman muun pennun mahdollista kasvatusta silmällä pitäen: "Arttu" Bereginya Artist, "Ivan" Ivan Valikord Willa Taira ja "Nikolai" Tsar Nikolai s Zolotogo Grada. Onni ei ollut pojilla myöden ajan kuluessa ja he ovat siirtyneet paremmille metsästys maille hyvin nuorena. Hienoja miehiä kuitenkin kaikki! Arttua eikä Nikolaita käytetty jalostukseen. Ivanille ja Nastashalle syntyi ensimmäinen pentueeni 2004, N-pentue josta luonnollisesti yksi tyttö "Wilma" (Nikolina) jäi kotiin. Wilma on "iskän rinsessa" kaikin tavoin :D
EU:n muutosten myötä toin vielä "ennen rajan sulkeutumista" Kiran (Energiya Horobre Serdce) Ukrainasta. Neitiä en pitänyt itse vaan sijoitin toiseen kotiin. Näyttelytin tyttöä muutaman kerran ja sain sille ihan ok tulokset. Suurista odotuksista ja toiveista huolimatta näyttelyihin tai harrastuksiin koirasta ei varsinaisesti ollut joten päätin antaa koiran pois. Kira ei muutenkaan tuntunut sopivalta omien ajatuksieni kanssa Mustaterrierin kasvatuksessa eikä koiran omistaminen omistamisen ilosta ole tarpeellista.
Toinen pentueeni syntyi loppuvuodesta 2006. Vanhempina Natasha ja Kesha (Karabas Barabas iz Chigasovo) syntyi 2006. Tästä pentueesta en valitettavasti saanut itselleni pentua mutta onneksi 2 jäi lähelle synnyinkotia.
2008 syntyi ensimmäisiä lapsenlapsia Tashalle ja ensimmäinen pentue Sulolle (Nachalnik). Tästä pentueesta toimme Nevan (Bolshaya Udacha iz Doliny Vetrov). Neva asuu Sinin kanssa Itä-Suomessa.
Samana keväänä syntyi myös Sulolle ja Samballe (Anjuta iz Russkoi Dinastii) pentue Helsingissä. "Kummisetänä " seurailen mielenkiinnolla myös näiden lapsenlasten kehitystä :D
Loppu vuodesta 2008 perheemme SUURI PERSOONA Tasha menehtyi yllättäen syöpään ja iso aukko jäi paikattavaksi...
Keväällä 2009 kasvattini omistajat Annelie ja Patrik Nilsson halusivat astuttaa Krassen (Krasova). Neidille oli jo aikaisemmin valittu sulhanen Moskovasta. Kävin astuttamassa Krassen Olga Krasovan (Nagradan omistaja) kanssa.
Pentueesta kotiimme muutti sitten uusi neitonen Pikku-Myy (Krasovas Ljubava Lvitsa) Wilmalle kaveriksi.
Loppuvuodesta 2009 Lulun oli aika siirtyä Sateenkaarisillalle Tashan seuraan. Pitkän sairauden uuvuttamana Lulu pääsi lepoon. Näin ensimmäinen mustani ja yksi aikakausi oli lopullisesti päättynyt.
Tammikuussa 2010 Krasova muutti takaisin synnyinkotiin perheessä puhjenneen allergia takia. Luonnollisesti ainoa edes harkittavissa olevista vaihtoehdoista oli paluumuutto. Nyt Vallilassa asustaa jälleen 3 mustaa eli parrakkaat jatkaa tarinaa :)
Mies koirien takana...
Olen 70-luvulla syntynyt mies Helsingistä. Asumme kerrostalossa Vallilassa. Asuinpaikka on melko mainio monin puolin: kiva asunto ensimmäisessä kerroksessa, rauhallinen sijainti, lyhyt matka keskustaan, kulkuyhteydet yhdet parhaimmista Helsingin sisällä, ulosmeno väylien suulla sekä koirien lenkki ja harrastus mahdollisuudet lähellä.
Työskentelen Royal Ravintoloilla Hotelli Crowne Plazassa Meeting Managerina. Työhöni kuuluu erilaisten tilaisuuksien ja tapahtumien toteuttaminen/järjestäminen. Tästä työstä voisin sanoa omaavani melko pitkän ja hyvän kokemuksen. Ravintola- , tapahtuma- ja hotellimaailma on tullut tutuksi vuosien mittaan eri muodoissa. Esimiehenä olen työskennellyt alalla vuodesta 1997.
Työ vie välillä melkoisesti aikaa ja voimavaroja, yhteisen ajan sovittaminen koirien kanssa on ollut joskus haastavaa, mutta tasapainoilu näiden välillä on ollut kuitenkin antoisaa. Kiireisen ja työntäyteisen päivän jälkeen on mahtavaa kulkea koirien kanssa metsässä ja kuunnella luonnon ääniä. Koirien kanssa puuhastelu on hyvä vastapaino työlle, sekä joskus on niin hyvä irtautua koirista ja keskittyä ihan johonkin muuhun ;) Kodin, harrastuksen tai työn yhdistämisestä en ole edes miettinyt. Työpäivien epäsäännöllisyydestä johtuen lähes kaikki kalenteriin, aikoihin tai paikkoihin sidotut harrastukset ovat jääneet. Yhteiselle puuhastelulle on löytynyt kuitenkin hetkensä.
Koirat ovat minulle lemmikkejä ja perheenjäseniä. Ne kulkevat mukana lähes kaikkialle ja menot suunnitellaan suurimmaksi osaksi niiden ehdoilla.
ja kyllä, aikaa jää myös muuhunkin työn ja koirien jälkeen ;)
Tulevaisuus ja kasvattaminen...
Koiran kasvattaminen on minulle harrastus, ei niinkään tavoite olla kasvattaja. Kasvatan pentueita hyvin harvakseltaan, näköjään 2-3 vuoden välein, ja aina ihan oman tarpeen mukaan eli pentuja silloin kun on itselleni tarvetta koiralle ja vain niistä vanhemmista mistä itse haluan pennun.
Kenelläkään tuskin on mahdollisuutta ottaa kaikkia niitä koiria joita haluaisi, siksi koiran sijoittaminen on hyvä vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen.
Ajatusta siitä että kaikilla koirilla pitäisi tehdä pentuja en voi allekirjoittaa. Mielestäni olisi joskus parempi olla pennuttamatta, syystä tai toisesta, tai jos koira ei edusta sitä mitä itse haluaa. Jos edes hetken joudun miettimään "ottaisinko itse pentua tästä yhdistelmästä", silloin ajatus pennuttamisesta saa jäädä. Jokaisessa koirassa on niin hyvät kuin huonot puolensa ja jokainen kasvattaja tekee omat ratkaisunsa varmasti itse. Missään yhdistelmässä ei ole taetta ns. huippupennusta tai siitä että jostain yhdistelmästä ei voisi saada hyvää koiraa. Mustaterrieri on rotuna niin moninainen jotta varmasti jokaiselle joka pennun haluaa, löytyy juuri se oma ja mieluinen pentu itselleen sopivalta kasvattajalta.
Itselläni on omat ajatukseni millainen koiran ja rodun pitäisi olla, sen mukaan teen koiriani koskevat valinnat ja päätökset. Oma kasvattamiseni pohjautuu tällä hetkellä Venäjäntuonti narttuuni Natasha s Zolotogo Gradaan. Tämä koira edusti mielestäni Mustaterrieriä parhaimmillaan, myös vikoineen kaikkineen, ja se on SE mitä haluan jatkaa myös tulevaisuudessa. Tashan perintö eläköön hänen lapsissaan ja lapsenlapsissaan.
Koirien sairauksista saadaan koko ajan uutta tietoa ja tieto lisää tuskaa. 100% terveyttä ei kukaan pysty lupaamaan, järjetön jo ajatuksena. Kasvattajat voivat kuitenkin valinnoillaan vaikuttamaan jonkin verran siinä mitä ja ketä käyttää, vähimmäisvaatimus tulisi olla se että otetaan edes selvää mahdollista esiintyvistä sairauksista sekä koirien taustoista. Itselleni ei riitä että tiedän koiran vanhemmat, haluan tietää myös vähintäänkin lähisukulaiset sekä mieluiten enemmän kuin pelkkiä nimiä papereissa tai kiva kuva. Tähän tiedon keruuseen auttaa aktiivinen rodun seuraaminen, yhteydenpito ja yhteistyö. Koska koirani on lähes täysin ns. moskovalaisista-linjoista, on niiden juuret ja lähisukulaiset myös siellä, joten luonnollisesti yhteistyö on aktiivisempaa Venäjälle. Yhteistyötä venäläisten kasvattajien kanssa ei ole tarvinnut katua.
Kasvattaminen on kallis harrastuksena ja vastuu suuri. Kasvattamisen perusedellytys on se kuinka paljon tietää kasvateistaan. Kasvattieni omistajilta toivon aktiivista yhteydenpitoa, varsinkin kasvuaikana. Ongelmien sattuessa toivon kuulevani asioista ja pyrin auttamaan parhaimpani mukaan. Koirilla esiintyy monia sairauksia, osa kasvattajan korvattavia jotkut eivät. Itse olen pyrkinyt Kennelliiton sopimuksen lisäksi vapaaehtoiseen korvaukseen jos täydellä hinnalla myyty pentu ei osoittaudu hoito-ohjeita noudattaen "priima"-koiraksi. Silloin on syytä miettiä tilannetta, koiraa ja mahdollista hyvitystä. Ajatuksena on niin että esim. D lonkat ja/tai voimakkaan nivelrikkoiset kyynäreet (ED 3) kuuluvat korvattavien sairauksien piiriin tai purenta vika, jolloin sopiva kauppahinnan palautus on paikallaan. Mikäli pennulle tulee vakava kasvuhäiriö tai muu joka vaatii suuria operaatioita eikä pennun elämä ehkä kanna, silloin ainoa vaihtoehto on kaupanpurku. Kuitenkaan ei ole tarkoituksena päällekkäisiä korvauksia, yksilökohtaisesti mahdollisen vian mukaan. Joillain pennuilla hinta saattaa olla luovutusiässä laskettu mahdollisen virheen johdosta. Hinta määräytyy ihan puhtaasti itse pennun mukaan. Kasvattaja ei voi pentua myydessään tietää ilmeneekö pennulla mahdollisesti jotain vikaa tulevaisuudessa jos pentu on luovutusiässä terve. Yhteistyöllä kasvattajan ja kasvattien omistajien kesken ratkotaan suurimmatkin solmut, onhan se molempien etu.
Täytyy sanoa että olen hyvin kiitollinen kaikille kasvattieni omistajille, mitkä mahtavat perheet on koirille löytynytkään!
Elämään on mahtunut niin onnen hetkiä kuin kolhuja. Kaikesta pitää oppia ja pitää katse kohti tulevaisuutta!
Omat koirani ja kasvattini ovat menestyneet kohtuullisen hienosti. Olemme saavuttaneet vuosina 2004-2009 mm. (Koiran kutsumanimi suluissa)
1 Kansainvälinen Muotovalio (Rada)
3 Venäjän Muotovalio (Tasha, Rada, Wilma)
5 Suomen Muotovalio (Wilma, Rada, Sulo, Kostja, Doris)
1 Valko-Venäjän Muotovalio (Rada)
1 Ukrainan Muotovalio (Rada)
1 Latvian Muotovalio (Rada)
1 Liettuan Muotovalio (Rada)
3 Viron Muotovalio (Rada, Wilma, Krasse)
1 Ruotsin Muotovalio (Krasse)
1 Norjan Muotovalio (Rada)
1 Tanskan Muotovalio (Rada)
1 UA Grand Champion (Rada)
1 BY Grand Champion (Rada)
1 RKF Champion (Rada)
1 Baltic Champion (Rada)
1 Nordic Champion (Rada)
1 Voittaja 2005 ROP (Tasha)
1 Voittaja 2006 ROP (Sulo)
1 Voittaja 2007 VSP (Tasha)
1 Voittaja 2008 ROP (Wilma)
1 Voittaja 2008 VSP (Sulo)
1 Voittaja 2009 VSP (Rada)
1 Junior Voittaja 2005 (Sulo)
1 Pohjoismaiden Junior Voittaja 2007 (Krasse)
1 Pohjoismaiden Voittaja 2009 (Rada)
1 Norjan Voittaja 2007 (Rada)
PU2 - Voittaja 2005 (Sulo)
PU2 - Vottaja 2007 (Sulo)
PU3 - Voittaja 2007(Kostja)
PU3 - Voittaja 2009(Sulo)
PN2 - Voittaja 2007(Wilma)
PN2 - Pohjoismaiden Voittaja 2008 (Krasse)
PN2 - Ruotsin Voittaja 2007 (Tasha)
Erikoisnäyttelyn 2008 ROP ja VSP (Sulo, Wilma)
Erikoisnäyttelyn 2006 Junior ROP (Wilma)
Erikoisnäyttelyn 2003 Rop Pentu (Ivan)
Eestin erikoisnäyttelyn ROP Junior 2003 (Tasha)
Eestin erikoisnäyttelyn VSP 2010 (Wilma)br> Pietarin eriskoisnäyttelyn PN2 (Rada ) ja PN4 (Wilma)
Ryhmäsijoituksia lähes kaikilla
ROP -pentu ruusukkeita
Ryhmäsijoituksia pentunäyttelyissä
3 RFSS Club Champion (Rada, 2 Wilma)
2 RFLS Club Champion (Rada, Wilma)
1 OOAHKOO Club Champion (Rada)
Vuoden Mustaterrieri Narttu 2005 (Tasha)
Vuoden Mustaterrieri Narttu 2007 (Rada)
Vuoden Mustaterrieri Narttu 2008 (Wilma)
Vuoden Pentu 2003 (Ivan)
Vuoden Pentu 2008 (Neva)
Vuoden Junior 2005 (Rada)
Vuoden Junior 2007 (Krasse)
Show Must Go On-Palkinto 2005 (Tasha)
Näiden lisäksi erinäinen määrä Serttejä ja CACIBeja.
Luonne - ja harrastuspuolelta:
3 BH koe (Tasha, Leevi, Doris)
3 luonnetestattu (Tasha, Leevi, Sulo)
1 MH-testattu (Krasse)
1 KORAD / luonne, terveys & ulkomuoto (Krasse)
1 Avoimen luokan koulutustunnus Ruotsi (Krasse)
Kasvattien jälkeläisiä on vasta 4 pentuetta, joista vanhimmat syntyi 2008. Nuoria siis vielä ja kaikki edessä päin. Jotain on kuitenkin jo saavutettu muutaman ROP-pennun, BIS-pennun, Sertin ja Cacibin lisäksi:
Viron Junior Muotovalio (Tyyne, Kennel Krasovas)
Viron Junior Voittaja 2010 (Tyyne, Kennel Krasovas)
Suomen Muotovalio (Tsarina, Kennel Doliny Vetrov)
Ruotsin Voittaja 2010 (Tsarina, Kennel Doliny Vetrov)
2 MH-testattu (Latasha, Ior, Kennel Krasovas)
Helsingissä asutamme ja liikumme noin pääsääntöisesti, joten jos vain rotu kiinnostaa niin tervetuloa tutustumaan!
Jani &
Wilma, Krasse ja Pikku-Myy mustaterrierit
