Harrastukset
Tärkein Fenjan harrastuksista on ollut agility. Olemme kilpailleet 2-luokassa vaihtelevalla menestyksellä. Suurin ongelmamme agilityssä oli se, ettei neidistä aina ennen rataa tiennyt, minkälainen päivä oli tulossa. Parhaimmillaan Fenja oli erittäin nopea radalla ja reagoi myös ohjaajan käskyihin salamannopeasti. Tällöin pienikin virhe ohjauksen ajoituksessa tai ohjaajan vartalon kallistuma väärään suuntaan sai aikaan kieltäytymisvirheen tai väärän radan. Huonona päivänä taas 'touch' puuttui kokonaan ja esteet suoritettiin Fenjan mielestä loogisessa järjestyksessä, mikä ei läheskään aina ollut se suunniteltu järjestys.
Parhaaksi vuodeksi jäi vuosi 2000, jolloin onnistuimme kolmesti saamaan 5-kuman ja joka kerralla se ainokainen virhe tuli jostain täysin käsittämättömästä syystä, kuten liukastumisesta keinulla.
Agilityn lisäksi olemme harrastaneet jonkin verran tokoa. Huonontuneen kuulon takia tokoharrastus on jäänyt. Fenja osaa muutamia viittomia, mutta koiran motivointi tai kehuminen esim. seuraamisliikkeen aikana on hankalaa, kun ääntä ei voi käyttää apuna. Omaksi virkistykseksi toki tokoilemme, mutta kilpailuhaaveet olemme unohtaneet.
Muutama talvi sitten kokeilimme valjakkohiihtoa. Fenja nautti pulkan tai hiihtäjän vetämisestä. Perheen lapset saivatkin aikamoista kyytiä Fenjan päästessä vauhtiin. Aika kevyenä narttuna se kuitenkin tarvitsi reilusti apua etenkin aikuista hiihtäjää vetäessään. Nykyisin lapsemme ovat jo niin isoja, ettei Fenja voi vetää kuin kuopusta. Ja koiran iänkin takia olemme jättäneet vetämisen aika vähälle ja kevyisiin kuormiin.