Morriksen elämää

Morris on jo iso pentu, kohta 6,5 kk ikäinen. Kävimme viime viikolla kasvattajan  luona näytillä. Kovin suurikokoista urosta Morriksesta ei kuulemma ole tulossa (ja hyvä niin). Kasvun suhteen kaikki oli kohdallaan, luustoa yritämme nyt hitusen vahvistaa. Tai ainakaan se ei saisi keventyä. Muuten pentu on rumimmillaan tällä hetkellä. Näyttelyihinkään ei kasvattajan mukaan kannata mennä ennen ensi kevättä. Se sopii meille oikein hyvin: eipä niitä näyttelyitä talvisaikaan monta järjestetäkään ja treenitkin ovat meillä jääneet tähän mennessä yhteen kertaan :)

Saimme rokotukset kuntoon hieman ennen puolivuotispäivää. Morris painoin lääkäriaseman vaa'assa 5,3 kg. Hampaat näyttävät tällä hetkellä oikein hyvältä ja Morriksella on tasapurenta. 

Olen ollut liian laiska pennun kouluttamisen suhteen. Johtuneeko sitten siitä vai mistä, mutta pihassa Morris ei pysy ollenkaan, vaan metsälenkiltä tullessakin saattaa pinkaista saman tien kauas naapuriin. Enää ei edes lähinaapuri riitä, vaan karkulaista on haettu vähän kauempaakin... 

Keväinen pentukaveri Vilma kävi viime viikolla leikkimässä. Alkukankeuden jälkeen leikki sujuikin oikein hyvin väsyksiin saakka. Samoin keväällä tapaamamme Aatu-westie käväisi kylässä. Morris yritti saada Aatua leikkimään kanssaan, mutta turhaan. Eetu-cavalierin kanssa leikit kyllä sujuivat, kun tapasimme muutama viikko sitten. Vauhtia riitti ja kivaa oli!

Morris on muuttanut lähes kokonaan sänkyyn nukkumaan. Onneksi pienikokoisena ei vie kovin paljon tilaa. 

Morris on toista viikkoa kasvattajan suosittelemalla dieetillä eli proteiinin määrää ravinnossa on vähennetty hiukan. Toivottavasti purenta pysyy kohdillaan eikä muutu alapurennaksi...

Olen kouluttanut Morrista hiukan joka päivä. Morris osaa joten kuten pujotella jalkojeni välistä. Miten tällaisen viihdetempun oppiminen käykin niin helposti? Sen sijaan sivulletuloa olemme harjoitelleet kesän alusta saakka ja edelleen Morrikselle on täysin hämärän peitossa, missä pitää istua, kun käsken 'sivulle'. Istumaan pentu kyllä menee, mutta mieluiten niin, että näkee minut kunnolla. Käden kanssa avustamalla osuu kyllä kohdalleen vasemmalle sivulleni, etutassut tarkasti varpaitteni tasalla. Morriksen on myös vaikea pitää kaikki neljä tassuaan maassa: lähes kaikki liikkuminen koulutustilanteessa tapahtuu sinne tänne loikkien ja poukkien. Joka toinen askel on aina pelkkien takajalkojen varassa pomppimista. Ehkä Morrikselle pitäisikin seuraavaksi opettaa jonkinlainen hyppytemppu?

Kokeilimme pitkästä aikaa jäljestämistä. Hienosti se sujui. Pitäisi vain sitäkin harjoitella säännöllisesti, sillä Morris selvästi pitää nenätyöskentelystä. Tassu-koirankeksien eteen pentu tekisikin melkein mitä tahansa :)

Olimme reilu viikko sitten cavalier-treffeillä täällä Maskussa. Morris sai kokoistaan leikkiseuraa ruby-neiti Zolasta, joka on aiemmin tapaamamme Vilman täyssisko. Veteenkin Morris uskaltautui, joskin pinnalla kelluvat kuplat olivat todella epäilyttävän näköisiä ja hidastivat kastautumista. Yhden kerran pentu kävi kunnolla uimassa.

Morris oppi hyppäämään makuuhuoneen sänkyyn. Lapset eivät hätistä pentua pois sängystä ja eräänä iltana pentu nukkuikin kuopuksen kainalossa jäätyään alakertaa yksin. 

Mittailin Morrista tänään ja tulokseksi tuli 4,8 kg, säkä n. 28 cm. Kurkin myös pennun suuhun, mistä etuhampaat ovatkin jo lähes kaikki vaihtuneet. Aloin myös miettiä Morriksen purentaa, että onko se tällä hetkellä sellainen kuin kuuluu. Varmemmaksi vakuudeksi päätin kysyä neuvoa kasvattajalta.

Toinen kasvamisen merkki lienee maitohampaitten vaihtuminen pysyviin. Juhannuksena oli ylhäältä edestä kadonneet molemmat etuhampaat, myös alhaalta edestä on toinen etuhammas jo vaihtunut.

Viime kerralla kokeilimme pentukurssilla agilityä. Sateen takia harjoitus pidettiin kuplahallissa, mutta se ei Morrista hätkähdyttänyt. Minulla oli taas vääränlaisia motivointivälineitä mukana (pupun karva ja kuivattua maksaa), joista Morris ei ollut tippaakaan kiinnostunut, vaan nuuhki ympäriinsä minkä ehti. Esteistä kokeilimme putkea, pussia, hyppyä, puomia ja A-estettä. Nyt sitten selvisi sekin, mitä Morris pelkää: putkea ja pussia. Putken saimme jo sujumaan, mutta hurjalla houkuttelulla suoritetun pussin jälkeen ei kaveria enää saanut putkeen. Puomi sen sijaan meni kuin vanhalta tekijältä. Morris pääsi mallikoiraksi pujotteluun ja Janitan taskusta sitten löytyi tarpeeksi hyvää herkkua, jolla Morriksen huomio saatiin vangittua. Minustakin tuli kiinnostava, kun sain käteeni keitettyä ja kieltä ja sydäntä. 

Morris on jo muutaman viikon ajan elänyt selvää 'hui kauhistus' -vaihetta. Tuttu metsälenkkikin on yht'äkkiä tullut täyteen epäilyttäviä kiviä ja kantoja. Morris kulkee polulla häntä alhaalla sen näköisenä, että mörkö tulee ja nappaa hetkenä minä hyvänsä. 

Pentukurssilla harjoiteltiin tällä viikolla jäljestämistä. Tein metsään lyhyen (15 m) makupalajäljen. Vaikka Morris on melkoinen säheltäjä, jäljen huomattuaan pentu malttoi saman tien keskittyä työntekoon ja poikettuaan jäljeltä osasi hienosti taas takaisin sille. Kouluttajamme mukaan olisi voinut ajatella Morriksen harjoitelleen jäljestämistä ennenkin. Opettelimme myös hihnassa vetämättä kulkemista ja luvan kanssa tervehtimistä. Morris ei oikein malttanut pitää kontaktia minuun, sillä maasta tuntui löytyvän vaikka mitä mielenkiintoista nuuskittavaa. Hihnassakulkeminen sen sijaan alkoi sujua ja sitä olemme nyt harjoitelleet kotonakin menestyksellä. Huomasin myös, että makupaloja parempi palkinto pennulle on lelu ja taisteluleikki.

Ostin koirille putkiluita ja Morris on maistellut omaansa antaumuksella. Myös Fenjan luu kiinnostaa kovasti ja heti Fenjan tultua sisälle, Morris käy hakemassa toisenkin luun omaan kokoelmaansa. Kaula komeasti kaarella ja häntä pystyssä pentu kantaa painavaa luuta pitkin pihaa :)

Moni ihminen näytti jo tietävän Morriksen ('Ai, tämä on se Mr Bean!' tai 'Onko tämä se Maurin poika?' -lauseita kuulimme useita kertoja) ja Morriskin oli mielissään saamastaan huomiosta :) 

Morrista ei suuri koiramäärä hätkähdyttänyt, vaan pentu teki reippaasti tuttavuutta niin ihmisten kuin huiskahäntienkin kanssa. 

Kasvattajan mielestä Morris on kasvanut juuri niin kuin pitääkin. Nyt sitten on vain huolehdittava, että kasvu jatkuu samanlaisena. Tyttöjäkin tapasimme, tosin Morriksen mielestä maatilan lampaat olivat vielä paljon mielenkiintoisempia ja jännittävämpiä kuin esimerkiksi viehättävä Aapi-neiti ;) 

Näyttelyn kolme kauneinta urosta.

Sängystä puheen ollen, ostin Morrikselle oman söngyn. Sänky on aitauksessa ja pentu nukkuu siinä mielellään. Ensisänkynä ollut pahvilaatikko (Morriksen oma design) on nykyään olohuoneessa ja pentu nukkuu kauneusunensa välillä siinäkin -  sohvan lisäksi.

Aloitimme tällä viikolla pentukurssin. Kurssilla on kahdeksan muuta pentua ja Morris on ainakin kooltaan kaikkein pienin. Uudessa ympäristössä ei keskittymiskyky ollut kovin hyvä ja turkki lehahteli aina välillä hilseiseksi jännityksestä. Saimme kotiläksyksi käsiteltävyysharjoituksia, istumista, katsekontaktia, luokse- sekä sivulletuloa. Olemme opiskelleet ahkerasti pieniä tuokioita kerrallaan. Oppimistakin on selvästi tapahtunut :)

Morris on jaksanut jo muutaman viikon kulkea reilun kilometrin mittaisen metsälenkin omilla tassuillaan. Kun muistelee, minkälainen pallero meille kotiutui pääsiäisenä, on muutos nykyiseen ketterään ja sutjakkaaseen pentuun melkoinen.

Paino 14-viikkoisena 3650 g.

Morris osaa jo usein pyytää ulos pissalle. Tai säntää ovelle, jos kysyy 'mennäänkö ulos?'. Useimmiten käy sitten pissalla ja tulee saman tien takaisin sisälle. Morris ymmärtää myös kehotuksen 'pissalle'.

Viikonloppuna olimme ensimmäisen kerran isovanhempien mökillä. Voi sitä iloa ja onnea, kun riitti pihaa juostavaksi ja tulppaaneja haukkailtavaksi. Morris laukkasi ympäriinsä niin kauan, että lopulta hoiperteli makuulle. Mökin sohva oli sen verran matala, että pennun onnistui hypätä sille ihan itse. Kivakos siinä olikin sitten nukkua. Kotisohvalle tai sänkyyn tekisi myös kovasti mieli, mutta päätimme, että ylös pääsee vasta, kun itse onnistuu sinne hyppäämään. Siihen saakka saapi pentu pysytellä lattialla. Monta viikkoa ei varmasti enää tarvitse odotella.

Morris painoi 13-viikkoisena 3450 g. 

Kävimme leikkimässä 9-viikkoisen Vilma-cavalierin kanssa. Vilma ujosteli ensin, Morris sen sijaan meni reippaasti tekemään tuttavuutta. Pennuilla oli jonkin verran kokoeroa, mutta ihan kivasti silti lopulta leikkivät yhdessä. Riidankin saivat aikaiseksi, kun Vilma tuli Morrista kutsuessani ensin luokseni ja rapsuttelin neitiä. Morris ei moista sietänyt, vaan kävi Vilman päälle. Morris on muutenkin kovasti minun (eli emäntänsä) perään. 

Eilen Morris pyysi monta kertaa ulos asioilleen. Voi kyllä silti pissata matollekin, mutta selvästi jotain edistystä ja oppimista on jo tapahtunut. Parina päivänä on satanut ja märässä metsässä käveleminen selvästi inhottaa pentua. Muuten kyllä leikkii veden kanssa, mutta jostain syystä märkä metsä on kurja paikka.

Imurointi on edelleen Morriksesta tosi kivaa. Muutaman kerran imuri on imaissut korvasta ja kuonosta, mutta se vain lisää murinaa, haukkumista ja hyökkäilyä. Pari kertaa pentu on myös murissut matalaa murinaa ikkunasta näkyvälle heijastukselle ja eilen naapurin kissalle, joka uskaltautui pihamme reunaan.

Olimme seuraamassa lastemme juoksukilpailuja ja olin jo täysin unohtanut, miten paljon ystäviä koiranomistajalla (ja koiralla) voi olla. Fenjan kanssa kun liikkuu, saa olla ihan rauhassa. Ainoat koirantaputtelijat ovat itsekin koiraihmisiä. Cavalierin kanssa liikkuessa sen sijaan ihastelijoita, silittelijöitä ja juttuseuraa riittää vaikka millä mitalla. Morrista ihastelu ja sylittely ei onneksi tunnu haittaavan.

11-viikkoisena Morris painoi melko tarkkaan 3 kg. 

Muutaman kerran Fenjakin on jo kiinnostunut pennusta. Ulkona Morris on saanut kyytiä, jolloin Morris tekeytyy pieneksi ja liikkumattomaksi, mutta jatkaa taas puuhiaan heti, kun Fenja siirtyy vähän kauemmas. Vaikka Morriksen riehuminen saakin Fenjan nostelemaan ylähuultaan, pentu saa kuitenkin kulkea esim. Fenjan vatsan alta. Samoin metsälenkeillä Morris kulkee Fenjan jaloissa Fenjan siitä välittämättä. 

Morriksen tiedot löytyvät viimein Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Yhtenä päivänä Morris pissasi seitsemän kertaa tunnin aikana (sisälle, ulos, sanomalehdelle, matolle, lattialle...) ja ihmettelin, mistä oikein on kyse. Myöhemmin ulkoillessa sitten huomasin, miten pentu napsi suuhunsa pieniä koivunlehtiä. Ei mikään ihme, että pissatti :)

Ruokakupilla olemme ottaneet käyttöön 'istu'-käskyn. Ensin teimme niin, että ruoan sai vasta, kun istahti (tämä meni perille parin ruokailukerran jälkeen) ja nyt liikkeeseen on liitetty käskysana. Morris malttaa jo hienosti istua muutaman sekunnin ennen kuin saa kupin eteensä.

Morris reilu 10-viikkoisena.

Sunnuntaina Morris sai ison annoksen uusia kokemuksia. Aamupäivän olimme poikamme jalkapalloturnauksessa, missä riitti ihastelijoita ja rapsutuksia. Ihmetystä herättivät mopo sekä kirkonkellojen ääni. Iltapäivällä seurasimme partiolaisten kevätparaatia. Ensin marssimusiikki sekä rumpujen pauke pelottivat kovasti, mutta tapaaminen 9 vk ikäisen kääpiömäyräkoira Mimosan kanssa sai ympäristön äänet unohtumaan. Vaikka Morris ensin ujosteli, pennut saivat hyvän ja tasaväkisen leikin aikaiseksi.

Suihkutin viikonloppuna vettä kasveille ja Morris kiinnostui vesisuihkusta: yritti haukata siitä eikä välittänyt, vaikka koko naama (ja vähän enemmänkin) kastui.

Tällä viikolla Morris on alkanut syödä ruokansa todella ahneesti. Vielä alkuviikolla pentu ehti muutaman suullisen jälkeen kävelemään ympäriinsä jatkaakseen taas syömistä. Nyt ruokakuppi tyhjenee melkoista vauhtia. Tällä viikolla menu on koostunut Yrjölän puurosta, raa'asta naudanjauhelihasta tai -mahasta ja piimästä. 

Onnistuin tänään ottamaan muutaman poseerauskuvan pennusta. Hommaa helpotti se, että tällä hetkellä vahvistan naksuttimella seisomista.

Hirmuiset hepulit jatkuvat edelleen etenkin pennun ollessa väsynyt. Morris on yrittänyt haastaa Fenjaakin leikkiin mukaan haukkumalla ja hyppimällä tämän ympärillä - turhaan. Kaikkein hauskinta on kuitenkin jahdata pölynimurin suulaketta. Ilmeisesti se näyttää pennun silmissä pakenevan ja hyökkäilevän täysin arvaamattomasti, sillä sellaisen reuhomisen imurointi saa aikaan. Sama juttu mopin kanssa. Eikä Morrista haittaa yhtään, vaikka imuriin on pari kertaa meinannut kadota puolet etujalasta :)

Olemme tehneet pari autoilureissua. Ensin kävimme tutustumassa 10 kk ikäiseen Aatu-westieen ja eilen vappua viettämässä. Hyvin sujuu autoilu. Alkumatkasta Morris voi vähän vinkua, mutta alkaa sitten nukkua.

Morris on saanut olla jonkin verran pihassa vapaana. Hyvin tuntuu sopivan porukkaan asuinalueemme lapsilauman jatkoksi. Huomenna pitää hakea aitaverkkoa kukkapenkkien ympäröimiseksi. Sen verran mielenkiintoisia kasveja tuntuu mullasta pilkistävän, että ne on syytä rajata pennun ulottumattomiin. Sisälläkin peikonlehti ja traakkipuu saivat vihdoin aidat ympärilleen.

Eilen Morris oli toimeliaana pentuna pyöristänyt eteisestä yhtä nurkkaa. Emäntä paistoi munkkeja ja isäntä kärräsi pihalla multaa, joten taisi pennulta loppua ajankulu kesken.

Hihnassa kävely sujuu hienosti - aina välillä. Sen verran suuri maailma pientä pentua jännittää, että kovin kauas emme kotikujaa pitkin pääse ennen kuin pitää kiivetä syliin. Metsä sen sijaan on kotoisa paikka. Näin maanantaina koirien kanssa kävelyllä ruskean kyyn polun vieressä. Onneksi Fenja oli mennyt paikan ohi ja Morris oli sylissä. 

Tänään nostin Morriksen häkin autoon ja kävimme kokeilemassa, miltä autossa oleminen tuntuu. Liikkeelle emme vielä lähteneet.

Sanoista Morris ymmärtää jo oman nimensä, 'ulos', 'pissalle' sekä 'täällä'. Myös 'ei' on jollain tavalla mennyt perille, mutta kielletystä puuhasta riippuen sen noudattaminen vaihtelee aika lailla.

Ruokakuppi tyhjeni pikavauhtia kokonaan, kun tarjolla oli ensimmäisen kerran naudan mahaa puuron seassa.

Kokeilimme etsintäleikkiä. Ihan selväksi ei leikin juju vielä ensimmäisellä kerralla tullut, mutta hyvään alkuun pääsimme makupalojen etsimisessä matolta.

Tänään Morris meni väsyttyään raapimaan aitaustaan. Nostin pennun aitaukseen ja se kömpi mökkiinsä nukkumaan. Hieno juttu, että paikka on selvästi mieluinen!

Morris on ehdollistunut naksuttimeen. Aloitimme koulutuspelin. Vahvistin istumista, seisomista ja katsekontaktia. Eniten Morris tarjosi istumista. Myös pään pujottaminen pannan läpi sujuu hienosti. 'Morris, täällä!' -käsky saa aikaan neljä vinhaa vauhtia vilistävää jalkaa. 

Väsyessään Morris menee makuuhuoneeseen ja nukkuu lattialle valuvan päiväpeiton päällä. Samoin, jos pentu jää yksin alakertaan, se menee makuuhuoneeseen nukkumaan ilmestyäkseen virkistyneenä taas 'ihmisten ilmoille'.

Punnitus kasvattajan luona ennen lähtöä antoi tulokseksi 1,8 kg.