Kuulumisia

Näyttelyt

Fenja

Linkkejä

Mietin pitkään, ilmoitanko Morriksen joulukuiseen Messarin näyttelyyn. Tuomarina olisi ollut Marja Kurittu, joka itsekin kasvattaa yksivärisiä cavaliereja, joten hänen arvostelunsa olisi kyllä ollut mukava saada. Olen aina boikotoinut Messaria ylisuuren ilmoittautumismaksun takia, toisaalta enpä ole saanut Morriksen hännän asentoakaan vielä treenattua, joten päätin unohtaa koko näyttelyn. Ihan hyvä niin, sillä jälleen kerran cavalierit on jouduttu jakamaan kahdelle tuomarille ja kuten ennenkin, urokset on siirretty pois ilmoitetulta tuomarilta. Moneskohan kerta mahtoi tänä vuonna olla, kun näin kävi? Eli emmepä tainneet mitään menettää, vaikka päätinkin jättää näyttelyyn menemättä. Kuritun arvostelua emme kuitenkaan olisi saaneet.

Tällä viikolla Morriksen elämässä on ollut erityisen tylsä ja tapahtumaton viikko, sillä pistimme 'hirmumme' jääkaudelle. Morriksella on ainakin jonkin verran dominanssia ja se on näkynyt erityisesti lasten kanssa, joita tuo tuppaa joskus komentamaan rähähtämällä. Tätä ei ole tapahtunut muutamaa kertaa enempää, mutta miksi ottaa turhaa riskiä, jos koiran palauttaminen sille kuuluvalle paikalle laumassamme poistaa ongelman kokonaan. Pientä, sylittämisestä ja rapsutuksista pitävää koiraa tulee helposti huomioitua liikaa ja vääristä lähtökohdista (=koiran ehdoilla), mitä ainakin Morris tuntuu käyttävän hyväkseen. Alunperin ajatus oli käydä testauttamassa Morris Vilanderilla ja saada räätälöidyt ohjeet jääkautta varten, mutta tapaamisen järjestäminen osoittautui melkoisen hankalaksi, joten päätimme yrittää toteutusta omin päin. Siispä täksi viikoksi Morris lakkasi olemasta olemassa ruoka-aikoja ja ulkoiluja lukuun ottamatta. Siirsimme portin portaikosta makuuhuoneen oveen, jotta sänkyyn ei enää olisi pääsyä ja pari iltaa koiruus koputteli ja vinkui portin takana. Nyt tuo lepäilee varsin tyytyväisenä eteisaulaan siirretyssä pedissään tai öisin yläkerrassa lasten sängyissä. Lapsiahan jääkausi ei koske. Myös jatkuva seurailu on selvästi vähentynyt. Kotiintulemiset olemme jo aiemminkin tehneet koiraa huomioimatta. Toivoin jääkaudesta ratkaisua myös syömisen kanssa temppuiluun ja näyttää sekin toimivan: yhden kerran on kuppi nostettu koskemattomana pois, muina kertoina Morris on mennyt syömään heti eikä vasta pitkän miettimisen ja houkuttelun jälkeen. Eli pomottamisesta lienee tässäkin asiassa ollut kyse. 

Kasvattaja ei päässyt tällä kertaa näkemään Morrista, mutta Lähdemaan Heidi lupasi viedä terveisiä ja kertoa, minkä näköinen mies Mörristä on kehittynyt. 

Ilmoitin Morriksen Kääpiökoirayhdistyksen erikoisnäyttelyyn Helsingin Kaivopuistoon. Tuomarina piti olla irlantilainen, myös yksivärisiä cavaliereja kasvattava Robert Lamont. Vaan niin siinä taas kävi, että suuresta koiramäärästä johtuen jun-, nuo- ja vet-urokset arvosteleekin Rainer Vuorinen. Keväällähän kävi samalla tavalla, että urokset siirrettiin toiselle tuomarille ja peruin osallistumisemme. Tällä kertaa taidamme kuitenkin mennä paikan päälle, sillä Vuorinen oli ilmoitettuna varatuomarina, joten rahoja emme takaisin saa kuitenkaan. 

NEU maistuu edelleen, joten aamuisin Morris saa sitä. Illalla maistuvat broilerin selkärangat, joissa on lihaa yms. monipuolisemmin kuin siivissä. Kerran viikossa (yleensä perjantaisin) Mortti pitää ainakin puolittaisen paaston, eli silloin ei ruoka maistu.

Morris sai tuliaisiksi perheemme lomareissulta Dog Fighterin. Kyseessä on Nina Ottossonin suunnittelema aktivointilelu. Valikoin mielestäni kaikkein vaativimman lelun, mutta eipä kovin kauan kestänyt ennen kuin Morris hoksasi, miten makupaloihin pääsee käsiksi. Ennestään meillä jo olivat Dog Tornado ja Dog Pyramid. Morris onkin kekseliäs koira, jolla välähtää nopeasti. Sillä myös riittää kärsivällisyyttä (tai olisiko kyseessä taistelutahto, kun koirasta puhutaan?) yrittää kunnes onnistuu.

Morris sai tehosterokotukset muutama viikko sitten. Pyysin samalla virallisen sydänkuuntelun: ei sivuääniä. Lääkäriaseman vaa'an mukaan herra on hoikistunut hieman, minkä olen kyllä huomannutkin. Näyttelyiden loputtua en ole enää kovin paljon kiinnittänyt huomiota Morriksen syömiseen, vaan koira on syönyt, jos on syönyt. Keväällä, kun painoa hilattiin ylöspäin, Mortti sai usein jotain herkkua, jotta ruoka maistuisi (tai koira ylipäätään söisi). Reissussa ollessa ruokavalio on koostunut pelkästään kuivamuonasta, mikä on 'poikkeusolosuhteissa' maistunutkin paremmin kuin kotona. Nyt ostin kokeiltavaksi pötkön NEUta ja se tuntuu kelpaavan tosi hyvin. Jostain syystä kypsä liha - ja muutkin kypsennetyt ruoat - ovat aina maistuneet Morrikselle raakoja paremmin. Morris karttaa myös rasvoja eli esim. paistijauhelihaa syö mielellään, koirille tehtyä ei söisi. Samoin öljyn lisääminen ruoan joukkoon on melko varma keino saada annos jäämään kuppiin. Öljyn (pellava- tai kalanmaksaöljy) annankin lähes aina lusikasta, mistä se maistuu joten kuten. Tuo NEUhan on aika rasvaista (30 %), joten saa nähdä alkaako paino nousta. Toisella aterialla tarjoan siipiä, joten raakaakin lihaa tulee sentään syötyä. Mieluiten silti antaisin kaiken ruoan raakana. 

Virallisen osuuden jälkeen Morris uskaltatui uimaan viereisellä koirien uittopaikalla. Vesi viilensikin ihanasti helteisen urakan jälkeen.  Läheisellä uimarannalla tapasimme 8-kuisen Stella-cavalierin, joka ei innostunut Morriksen innokkaista lähestymisyrityksistä. Ei auttanut machoilut, vaan Stella tyytyi seuraamaan Morriksen leikkiyrityksiä ja mahtailuja kainosti vierestä. 

Hankin kunnollisen vetoalustan näyttelyhäkin kuljettamista varten ja mukava sillä olikin vetää koira häkkeineen kehän laidalle, vaikkei matka tänään pitkä ollutkaan. Tähän asti olen kantanut ensin häkin ja hakenut sitten koiran.

Yksi näyttely vielä viikon päästä Vehmaalla. Sitten jäämmekin odottamaan Morriksen kehittymistä ja miehistymistä. Saapa nähdä, menemmekö kehään tänä vuonna enää kertaakaan.

Tein uusiksi sivuston raskaat kuvasivut. Kuvat löytyvät nyt Java-pohjaisesta albumista.

Viime viikon punnituksessa Morriksen paino oli ensimmäistä kertaa yli 8 kg :) Olemme siis päässeet tammikuun lopussa asetettuun tavoitteeseen. 

Viimeksi kirjoitin, ettei Morris enää BARFfaa. Eihän se nyt ihan niinkään ole :) Lihaisat luut muodostavat edelleen ruokavalion pääosan eli iltaisin Morris syö pari broilerin siipeä. Loppuosa ravinnosta koostuu sitten vaihdellen tähteistä, raa'asta lihasta/mahasta/kalasta tai kypsistä sisäelimistä ja joskus kuivamuonastakin. Kasvisten osuus on aika olematon, ruohoa tuo tuntuu pihalla joskus rouskuttavan. Lisäksi maistuvat Tassu-keksit. Keksikuorrutteen kera Morrikselle maistuukin lähes mikä tahansa ruoka.

Tilasin Morrikselle verkkokankaisen kuivatuspuvun, joka koekäytettiin eilen. Illalla pesin koiran, föönasin kuivaksi ja puin pukuun. Aamulla puvun sisältä löytyi sileä ja kiiltävä koira. Sukkahousutkin ajavat asiansa, mutta kuivatuspuku on kyllä jo tämän kokeilukerran perusteella paljon parempi karvansuoristaja. Kiiltävän ja suoran turkin kunniaksi otin muutaman poseerauskuvan. Aika komea nuorimies, vaikka itse sanonkin ;)

Lisäsin sivuille laskurin ja vieraskirjan.

Olen suosiolla jättänyt kasvikset lähes kokonaan pois Morriksen ruokavaliosta. Eli tällä hetkellä Morris syö aamuisin raakaa jauhelihaa tai mahaa öljylisällä ja iltaruoaksi 2 kpl broilerinsiipiä (joskus rustoluita, lammasta tms). Aamuruoan joukossa on sitten toisinaan maksaa tai keitettyä munuaista. Lisäksi Morris saa ihmisruoan tähteinä kypsennettyjä kasviksia, jotka kyllä maistuvat, ja mitä milloinkin sattuu olemaan (riisiä, pastaa, kalaa jne). Pakkasessa on odottamassa raakaa jauhettua lohta, jonka maistuvuus on vielä testaamatta. Ainakin kaikenlainen kypsä kala Morrikselle maistuu. 

Aamun punnituksessa Morris painoi 7,6 kg. Ehkä siitä vielä joskus tulee 'iso' koira :)

Morriksen viha-rakkaus -suhde ruokaan jatkuu edelleen. Paino on kuitenkin noussut (nyt 7,3 kg). Iltaiset broilerinsiivet maistuvat koiralle hyvin, mutta aamuinen lihakasvissose ei. Olen höystänyt sosetta koirankeksimuruilla ja Fenjan ansiosta Morris sitten on useimmiten syönyt ruokansa. Olen myös lisännyt jonkin verran ruokamäärää, niin että Morris syö nyt n. 4,5 % 8,5-kiloisen koiran painosta. Siis päivässä kolme siipeä ja 150 g sosetta. Ajattelin kyllä alkaa hiukan joustaa tuon kasvissoseen kanssa, koska Morriksen vatsa toimii ihan hyvin eli tarjoaisin sitä vain kolme kertaa viikossa, muulloin saisi aamulla pelkkää lihaa. Ehkä on syytä ottaa myös paastopäivät silloin tällöin mukaan kuvioon. Tähän asti olen vain miettinyt painon saamista ylöspäin ja tarjonnut ruokaa vähän tuputtamallakin. Erilaiset lihakasvissoseet ja niissä toisinaan tarjotut sisäelimet ovat saaneet aikaan sen, että Morris ei syö mitään nuuskimatta ja tutkimatta ruokaa ensin. Jauhelihankin nostaa kupista lattialle ja ainakin pari kertaa sylkee möykyn suustaan ja nuuhkii ennen kuin syö. On siis tullut varsin epäluuloiseksi kaiken ruoan suhteen :(

Iän myötä Morrikselle on tullut enemmän röyhkeyttä ja vihdoin löytyi keino, millä Fenjakin innostuu takaa-ajoleikkiin. Olen aina välillä piilottanut koirien ajankuluksi lelua metsään. Fenja tietää leikin säännöt oikein hyvin, mutta Morris on näyttänyt enemmän vain juoksentelevan touhukkaana vanhemman koiran perässä ilman sen kummempaa kiinnostusta itse leluun tai sen löytymiseen. Muutama päivä sitten Morris näki, mihin tipautin lelun ja kävi nappaamassa  sen suuhunsa Fenjan huomaamatta. Tästä sai sitten alkunsa kunnon takaa-ajo. Morris nauttii silminnähden juoksemisesta ja käy aina välillä houkuttelemassa Fenjaan lisää vauhtia, kun tämä vain tyytyisi katselemaan ja odottamaan, että Morris kyllästyy pitämään lelua suussaan. Koirat ovat metsässä juostessaan melko tasaväkisiä: Morris nuorena ja ketteränä, Fenja jo parhaan vauhtinsa hukanneena. Nopeasti Morris oppikin tekemään pikaisen suunnanvaihdon aina, kun Fenja on aikeissa tavoittaa. 

Ostin eilen uuden digijärjestelmäkameran. Toivottavasti tulokset joskus päätyvät näillekin sivuille. Kyllästyin siihen, että pokkarilla ei kunnon kuvia saa kuin maisemista tai patsaista. Mitään liikkuvaa - kuten vilkasta koiraa - sillä on turha kuvitella kuvaavansa muuten kuin nukkumassa. Nyt sitten yritän opetella tuon uutukaisen käyttöä. Melkoisesti kuvia on jo tullut otettua, mutta jotensakin onnistuneita niistä on alle 10 %. Toisaalta eipä luminen maisema ja tumma koirakaan mikään ihan helppo yhdistelmä taida olla. Muutaman kuvan jo laitoin tänne sivuille, mm. 1-vuotiskuvan.

Toisella agilitykerralla viime maanantaina teimme muutaman esteen sarjoja. Olin ensin melkoisen epäileväinen harjoituksen suhteen, mutta hienostihan hypyt ja putki lopulta sujuivat. Morris kulkee edelleen nenä hallin lattiassa kiinni, mutta kun tekeminen alkaa, koira tekee sen, mitä pitääkin ja seuraa ohjausta hienosti - nuuskimatta. Eilen sain viimein avaimen TSAUn halliin, joten pääsemme treenaamaan omallakin ajalla.

Morris kiinnostui siivestä heti sitä näytettyäni, muttei pitkään aikaan tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä. Leikkasin saksilla nahkaan muutamia reikiä, jotta lihan tuoksu pääsi paremmin esiin. Tarkoitus oli, että koira söisi siiven pyyhkeen päällä, mutta heti kun irrotin siivestä, Morris kuljetti sen maton päälle. Lopulta hain kuljetushäkin autosta ja laitoin pyyhkeen, koiran ja siiven sinne. Sittenkin minun piti pitää siipeä kädessä, jotta syöminen sujui. Hyvin maistui koko siipi ja Morris malttoi hienosti pureskella luut pieniksi. Mutta tunti siihen meni :) On mielenkiintoista nähdä, miten syöminen sujuu tänään, kun herkku on jo tuttu.

Aamulla oli sitten ensimmäisen lihakasvissoseaterian vuoro. Selvitin jo eilen, miten sen maittavuutta voi parantaa ja oli lohdullista lukea BARF-listalta muista nirsoista koirista ja siitä, mitä kaikkea soseen joukkoon on ensin laitettu, että se saadaan maistuvammaksi. Niinpä sekoitin suosiolla joukkoon reilusti kanaöljyä. Tuputtamalla Morris lopulta söi 3/4 soseesta. Hyvä niin. 

Viime ja tällä viikolla on ollut kovia pakkasia ja Morris selvästi palelee ulkona. Kävimmekin ostamassa tyylikkään ja Morriksen väreihin sopivan manttelin, joka päällä tarkenee ulkoilla.

Treenikerta oli oikein mukava ja Morris selvästi innostui tekemisestä. Jatkuva lattian nuuskuttaminen vähän häiritsee keskittymistä, mutta riittävän herkulliset makupalat sentään saivat Morriksen huomion tekemiseen. Ja saipa kouluttajamme Noora Morriksen leikkimään lankaluunkin kanssa, joten ensi kerralla otamme oman lelun mukaan. 

Morris on nyt syönyt viikon penturuokaa. Ruoka maistuu vaihtelevasti, aktivointikartion käyttö usein lisää ruoan menekkiä. Mutta eipä taida monta päivää olla, jolloin Morris olisi syönyt molemmat ateriansa kokonaan.

Myös kasvattaja sanoi heti Morriksen nähdessään, että onpa hoikka poika. Nyt sitten vaihdoin ruoan penturuokaan. Tästä lähtien ruokavalio koostuu puoliksi kotiruoasta ja puoliksi penturuoasta. En kyllä yhtään ihmettele, että koira on hoikassa kunnossa, jos miettii, minkä verran energiaa kuluu sekä sisällä että etenkin ulkona metsässä, jossa Morris juoksee varmasti kolminkertaisen matkan muihin verrattuna. 

Talvi tuli viimein tännekin. Morris ei lunta hätkähdä. Ainoastaan yhtenä päivänä on ollut sen verran suojainen keli, että koiran korviin kertyi isot lumipallot. Muualla hapsuja onkin vielä niin vähän, etteivät ne kerää lunta.

Aattona oli myös 10 kk syntymäpäivä, joten pentuajat taitavat olla nyt takana. Morris on miehistynyt selvästi, mutta massaa kertynee vielä pitkään. Linjoistaan Morris huolehtii itse, sillä koiruus pitää aina välillä 1-2 päivän paastoja. 

Morriksen mitat ovat nyt 7 kg ja 32 cm.

En ole tainnut aiemmin mainita, että Morris on melkoisen kiinnostunut televisiosta. Erityisesti lemmikki- ja luonto-ohjelmat ovat koiran suosikkeja, mutta katsoopa tuo urheilua, piirrettyjä ja lastenohjelmiakin. Eilen telkkarissa vilahteli Reijo Kelan videopäiväkirjassa useaan otteeseen groenendael ja sehän vasta kiinnostava olikin. Usein koiria telkkarissa nähdessään Morris juoksee katsomaan ovesta tai ikkunasta pihalle. Ulko-ovemme onkin selvästi suunniteltu koiria varten, sillä siinä on useita ikkunoita eri korkeudella. Pikkupentuna Morris joutui nousemaan takajaloilleen nähdäkseen alimmasta ikkunasta ulos, nyt silmät ovat istuessakin juuri sopivasti ikkunan tasalla.

Kasvattajakin oli tyytyväinen menestykseemme ja kehotti ilmoittautumaan Turun Top Dog Show'hun tammikuussa. 

Ilmoitin Morriksen pentunäyttelyyn, joka on ensi sunnuntaina. Piti sitten sen takia mennä näyttelykoulutukseenkin. Temperamenttiselle pennulle hihnassa kauniisti käveleminen ei olekaan mikään ihan helppo juttu. Sen sijaan pöydällä olemisessa ja vieraan ihmisen käsittelyn sietämisessä ei ole mitään ongelmia. Morris malttaa myös seistä kauniisti paikoillaan, heiluttaa jopa häntäänsä. Onneksi ehdimme treeneihin vielä toisenkin kerran ennen h-hetkeä :) Näyttelyyn on ilmoitettu 10 cavalieria. Vähän jännittää, minkälaisen arvostelun Morris saa. Pentuesisko (A. My Mama Said) oli viime viikonloppuna Seinäjoelle ROP-pentu.

Tilasin uuden, Salme Mujusen kirjoittaman Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan. Kirjan oppeja noudattaen olen aloittanut Morriksen toko-treenit ihan alkeista alkaen. Morris nauttii koulutustuokioista ja tuntuu pääsevän nopeasti jyvälle siitä, mitä siltä odotetaan. Malttikin kasvaa pikku hiljaa samalla.

Morris on pian 8,5 kk. Korkeutta on kertynyt n. 31 cm, painoa vajaa 7 kg. 

Morris on jo iso pentu, kohta 6,5 kk ikäinen. Kävimme viime viikolla kasvattajan  luona näytillä. Kovin suurikokoista urosta Morriksesta ei kuulemma ole tulossa (ja hyvä niin). Kasvun suhteen kaikki oli kohdallaan, luustoa yritämme nyt hitusen vahvistaa. Tai ainakaan se ei saisi keventyä. Muuten pentu on rumimmillaan tällä hetkellä. Näyttelyihinkään ei kasvattajan mukaan kannata mennä ennen ensi kevättä. Se sopii meille oikein hyvin: eipä niitä näyttelyitä talvisaikaan monta järjestetäkään ja treenitkin ovat meillä jääneet tähän mennessä yhteen kertaan :)

Saimme rokotukset kuntoon hieman ennen puolivuotispäivää. Morris painoin lääkäriaseman vaa'assa 5,3 kg. Hampaat näyttävät tällä hetkellä oikein hyvältä ja Morriksella on tasapurenta. 

Olen ollut liian laiska pennun kouluttamisen suhteen. Johtuneeko sitten siitä vai mistä, mutta pihassa Morris ei pysy ollenkaan, vaan metsälenkiltä tullessakin saattaa pinkaista saman tien kauas naapuriin. Enää ei edes lähinaapuri riitä, vaan karkulaista on haettu vähän kauempaakin... 

Keväinen pentukaveri Vilma kävi viime viikolla leikkimässä. Alkukankeuden jälkeen leikki sujuikin oikein hyvin väsyksiin saakka. Samoin keväällä tapaamamme Aatu-westie käväisi kylässä. Morris yritti saada Aatua leikkimään kanssaan, mutta turhaan. Eetu-cavalierin kanssa leikit kyllä sujuivat, kun tapasimme muutama viikko sitten. Vauhtia riitti ja kivaa oli!

Morris on muuttanut lähes kokonaan sänkyyn nukkumaan. Onneksi pienikokoisena ei vie kovin paljon tilaa. 

ylös

Morris on toista viikkoa kasvattajan suosittelemalla dieetillä eli proteiinin määrää ravinnossa on vähennetty hiukan. Toivottavasti purenta pysyy kohdillaan eikä muutu alapurennaksi...

Olen kouluttanut Morrista hiukan joka päivä. Morris osaa joten kuten pujotella jalkojeni välistä. Miten tällaisen viihdetempun oppiminen käykin niin helposti? Sen sijaan sivulletuloa olemme harjoitelleet kesän alusta saakka ja edelleen Morrikselle on täysin hämärän peitossa, missä pitää istua, kun käsken 'sivulle'. Istumaan pentu kyllä menee, mutta mieluiten niin, että näkee minut kunnolla. Käden kanssa avustamalla osuu kyllä kohdalleen vasemmalle sivulleni, etutassut tarkasti varpaitteni tasalla. Morriksen on myös vaikea pitää kaikki neljä tassuaan maassa: lähes kaikki liikkuminen koulutustilanteessa tapahtuu sinne tänne loikkien ja poukkien. Joka toinen askel on aina pelkkien takajalkojen varassa pomppimista. Ehkä Morrikselle pitäisikin seuraavaksi opettaa jonkinlainen hyppytemppu?

Kokeilimme pitkästä aikaa jäljestämistä. Hienosti se sujui. Pitäisi vain sitäkin harjoitella säännöllisesti, sillä Morris selvästi pitää nenätyöskentelystä. Tassu-koirankeksien eteen pentu tekisikin melkein mitä tahansa :)

Olimme reilu viikko sitten cavalier-treffeillä täällä Maskussa. Morris sai kokoistaan leikkiseuraa ruby-neiti Zolasta, joka on aiemmin tapaamamme Vilman täyssisko. Veteenkin Morris uskaltautui, joskin pinnalla kelluvat kuplat olivat todella epäilyttävän näköisiä ja hidastivat kastautumista. Yhden kerran pentu kävi kunnolla uimassa.

Morris oppi hyppäämään makuuhuoneen sänkyyn. Lapset eivät hätistä pentua pois sängystä ja eräänä iltana pentu nukkuikin kuopuksen kainalossa jäätyään alakertaa yksin. 

ylös

Mittailin Morrista tänään ja tulokseksi tuli 4,8 kg, säkä n. 28 cm. Kurkin myös pennun suuhun, mistä etuhampaat ovatkin jo lähes kaikki vaihtuneet. Aloin myös miettiä Morriksen purentaa, että onko se tällä hetkellä sellainen kuin kuuluu. Varmemmaksi vakuudeksi päätin kysyä neuvoa kasvattajalta.

Toinen kasvamisen merkki lienee maitohampaitten vaihtuminen pysyviin. Juhannuksena oli ylhäältä edestä kadonneet molemmat etuhampaat, myös alhaalta edestä on toinen etuhammas jo vaihtunut.

Viime kerralla kokeilimme pentukurssilla agilityä. Sateen takia harjoitus pidettiin kuplahallissa, mutta se ei Morrista hätkähdyttänyt. Minulla oli taas vääränlaisia motivointivälineitä mukana (pupun karva ja kuivattua maksaa), joista Morris ei ollut tippaakaan kiinnostunut, vaan nuuhki ympäriinsä minkä ehti. Esteistä kokeilimme putkea, pussia, hyppyä, puomia ja A-estettä. Nyt sitten selvisi sekin, mitä Morris pelkää: putkea ja pussia. Putken saimme jo sujumaan, mutta hurjalla houkuttelulla suoritetun pussin jälkeen ei kaveria enää saanut putkeen. Puomi sen sijaan meni kuin vanhalta tekijältä. Morris pääsi mallikoiraksi pujotteluun ja Janitan taskusta sitten löytyi tarpeeksi hyvää herkkua, jolla Morriksen huomio saatiin vangittua. Minustakin tuli kiinnostava, kun sain käteeni keitettyä ja kieltä ja sydäntä. 

Morris on jo muutaman viikon ajan elänyt selvää 'hui kauhistus' -vaihetta. Tuttu metsälenkkikin on yht'äkkiä tullut täyteen epäilyttäviä kiviä ja kantoja. Morris kulkee polulla häntä alhaalla sen näköisenä, että mörkö tulee ja nappaa hetkenä minä hyvänsä. 

ylös

Pentukurssilla harjoiteltiin tällä viikolla jäljestämistä. Tein metsään lyhyen (15 m) makupalajäljen. Vaikka Morris on melkoinen säheltäjä, jäljen huomattuaan pentu malttoi saman tien keskittyä työntekoon ja poikettuaan jäljeltä osasi hienosti taas takaisin sille. Kouluttajamme mukaan olisi voinut ajatella Morriksen harjoitelleen jäljestämistä ennenkin. Opettelimme myös hihnassa vetämättä kulkemista ja luvan kanssa tervehtimistä. Morris ei oikein malttanut pitää kontaktia minuun, sillä maasta tuntui löytyvän vaikka mitä mielenkiintoista nuuskittavaa. Hihnassakulkeminen sen sijaan alkoi sujua ja sitä olemme nyt harjoitelleet kotonakin menestyksellä. Huomasin myös, että makupaloja parempi palkinto pennulle on lelu ja taisteluleikki.

Ostin koirille putkiluita ja Morris on maistellut omaansa antaumuksella. Myös Fenjan luu kiinnostaa kovasti ja heti Fenjan tultua sisälle, Morris käy hakemassa toisenkin luun omaan kokoelmaansa. Kaula komeasti kaarella ja häntä pystyssä pentu kantaa painavaa luuta pitkin pihaa :)

Moni ihminen näytti jo tietävän Morriksen ('Ai, tämä on se Mr Bean!' tai 'Onko tämä se Maurin poika?' -lauseita kuulimme useita kertoja) ja Morriskin oli mielissään saamastaan huomiosta :) 

Morrista ei suuri koiramäärä hätkähdyttänyt, vaan pentu teki reippaasti tuttavuutta niin ihmisten kuin huiskahäntienkin kanssa. 

Kasvattajan mielestä Morris on kasvanut juuri niin kuin pitääkin. Nyt sitten on vain huolehdittava, että kasvu jatkuu samanlaisena. Tyttöjäkin tapasimme, tosin Morriksen mielestä maatilan lampaat olivat vielä paljon mielenkiintoisempia ja jännittävämpiä kuin esimerkiksi viehättävä Aapi-neiti ;) 

Näyttelyn kolme kauneinta urosta.

ylös

Sängystä puheen ollen, ostin Morrikselle oman sängyn. Sänky on aitauksessa ja pentu nukkuu siinä mielellään. Ensisänkynä ollut pahvilaatikko (Morriksen oma design) on nykyään olohuoneessa ja pentu nukkuu kauneusunensa välillä siinäkin -  sohvan lisäksi.

Aloitimme tällä viikolla pentukurssin. Kurssilla on kahdeksan muuta pentua ja Morris on ainakin kooltaan kaikkein pienin. Uudessa ympäristössä ei keskittymiskyky ollut kovin hyvä ja turkki lehahteli aina välillä hilseiseksi jännityksestä. Saimme kotiläksyksi käsiteltävyysharjoituksia, istumista, katsekontaktia, luokse- sekä sivulletuloa. Olemme opiskelleet ahkerasti pieniä tuokioita kerrallaan. Oppimistakin on selvästi tapahtunut :)

Morris on jaksanut jo muutaman viikon kulkea reilun kilometrin mittaisen metsälenkin omilla tassuillaan. Kun muistelee, minkälainen pallero meille kotiutui pääsiäisenä, on muutos nykyiseen ketterään ja sutjakkaaseen pentuun melkoinen.

Paino 14-viikkoisena 3650 g.

Morris osaa jo usein pyytää ulos pissalle. Tai säntää ovelle, jos kysyy 'mennäänkö ulos?'. Useimmiten käy sitten pissalla ja tulee saman tien takaisin sisälle. Morris ymmärtää myös kehotuksen 'pissalle'.

Viikonloppuna olimme ensimmäisen kerran isovanhempien mökillä. Voi sitä iloa ja onnea, kun riitti pihaa juostavaksi ja tulppaaneja haukkailtavaksi. Morris laukkasi ympäriinsä niin kauan, että lopulta hoiperteli makuulle. Mökin sohva oli sen verran matala, että pennun onnistui hypätä sille ihan itse. Kivakos siinä olikin sitten nukkua. Kotisohvalle tai sänkyyn tekisi myös kovasti mieli, mutta päätimme, että ylös pääsee vasta, kun itse onnistuu sinne hyppäämään. Siihen saakka saapi pentu pysytellä lattialla. Monta viikkoa ei varmasti enää tarvitse odotella.

Morris painoi 13-viikkoisena 3450 g. 

Kävimme leikkimässä 9-viikkoisen Vilma-cavalierin kanssa. Vilma ujosteli ensin, Morris sen sijaan meni reippaasti tekemään tuttavuutta. Pennuilla oli jonkin verran kokoeroa, mutta ihan kivasti silti lopulta leikkivät yhdessä. Riidankin saivat aikaiseksi, kun Vilma tuli Morrista kutsuessani ensin luokseni ja rapsuttelin neitiä. Morris ei moista sietänyt, vaan kävi Vilman päälle. Morris on muutenkin kovasti minun (eli emäntänsä) perään. 

Eilen Morris pyysi monta kertaa ulos asioilleen. Voi kyllä silti pissata matollekin, mutta selvästi jotain edistystä ja oppimista on jo tapahtunut. Parina päivänä on satanut ja märässä metsässä käveleminen selvästi inhottaa pentua. Muuten kyllä leikkii veden kanssa, mutta jostain syystä märkä metsä on kurja paikka.

Imurointi on edelleen Morriksesta tosi kivaa. Muutaman kerran imuri on imaissut korvasta ja kuonosta, mutta se vain lisää murinaa, haukkumista ja hyökkäilyä. Pari kertaa pentu on myös murissut matalaa murinaa ikkunasta näkyvälle heijastukselle ja eilen naapurin kissalle, joka uskaltautui pihamme reunaan.

ylös

Olimme seuraamassa lastemme juoksukilpailuja ja olin jo täysin unohtanut, miten paljon ystäviä koiranomistajalla (ja koiralla) voi olla. Fenjan kanssa kun liikkuu, saa olla ihan rauhassa. Ainoat koirantaputtelijat ovat itsekin koiraihmisiä. Cavalierin kanssa liikkuessa sen sijaan ihastelijoita, silittelijöitä ja juttuseuraa riittää vaikka millä mitalla. Morrista ihastelu ja sylittely ei onneksi tunnu haittaavan.

11-viikkoisena Morris painoi melko tarkkaan 3 kg. 

Muutaman kerran Fenjakin on jo kiinnostunut pennusta. Ulkona Morris on saanut kyytiä, jolloin Morris tekeytyy pieneksi ja liikkumattomaksi, mutta jatkaa taas puuhiaan heti, kun Fenja siirtyy vähän kauemmas. Vaikka Morriksen riehuminen saakin Fenjan nostelemaan ylähuultaan, pentu saa kuitenkin kulkea esim. Fenjan vatsan alta. Samoin metsälenkeillä Morris kulkee Fenjan jaloissa Fenjan siitä välittämättä. 

Morriksen tiedot löytyvät viimein Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Yhtenä päivänä Morris pissasi seitsemän kertaa tunnin aikana (sisälle, ulos, sanomalehdelle, matolle, lattialle...) ja ihmettelin, mistä oikein on kyse. Myöhemmin ulkoillessa sitten huomasin, miten pentu napsi suuhunsa pieniä koivunlehtiä. Ei mikään ihme, että pissatti :)

Ruokakupilla olemme ottaneet käyttöön 'istu'-käskyn. Ensin teimme niin, että ruoan sai vasta, kun istahti (tämä meni perille parin ruokailukerran jälkeen) ja nyt liikkeeseen on liitetty käskysana. Morris malttaa jo hienosti istua muutaman sekunnin ennen kuin saa kupin eteensä.

Morris reilu 10-viikkoisena.

ylös

Sunnuntaina Morris sai ison annoksen uusia kokemuksia. Aamupäivän olimme poikamme jalkapalloturnauksessa, missä riitti ihastelijoita ja rapsutuksia. Ihmetystä herättivät mopo sekä kirkonkellojen ääni. Iltapäivällä seurasimme partiolaisten kevätparaatia. Ensin marssimusiikki sekä rumpujen pauke pelottivat kovasti, mutta tapaaminen 9 vk ikäisen kääpiömäyräkoira Mimosan kanssa sai ympäristön äänet unohtumaan. Vaikka Morris ensin ujosteli, pennut saivat hyvän ja tasaväkisen leikin aikaiseksi.

Suihkutin viikonloppuna vettä kasveille ja Morris kiinnostui vesisuihkusta: yritti haukata siitä eikä välittänyt, vaikka koko naama (ja vähän enemmänkin) kastui.

Tällä viikolla Morris on alkanut syödä ruokansa todella ahneesti. Vielä alkuviikolla pentu ehti muutaman suullisen jälkeen kävelemään ympäriinsä jatkaakseen taas syömistä. Nyt ruokakuppi tyhjenee melkoista vauhtia. Tällä viikolla menu on koostunut Yrjölän puurosta, raa'asta naudanjauhelihasta tai -mahasta ja piimästä. 

Onnistuin tänään ottamaan muutaman poseerauskuvan pennusta. Hommaa helpotti se, että tällä hetkellä vahvistan naksuttimella seisomista.

Hirmuiset hepulit jatkuvat edelleen etenkin pennun ollessa väsynyt. Morris on yrittänyt haastaa Fenjaakin leikkiin mukaan haukkumalla ja hyppimällä tämän ympärillä - turhaan. Kaikkein hauskinta on kuitenkin jahdata pölynimurin suulaketta. Ilmeisesti se näyttää pennun silmissä pakenevan ja hyökkäilevän täysin arvaamattomasti, sillä sellaisen reuhomisen imurointi saa aikaan. Sama juttu mopin kanssa. Eikä Morrista haittaa yhtään, vaikka imuriin on pari kertaa meinannut kadota puolet etujalasta :)

ylös

Olemme tehneet pari autoilureissua. Ensin kävimme tutustumassa 10 kk ikäiseen Aatu-westieen ja eilen vappua viettämässä. Hyvin sujuu autoilu. Alkumatkasta Morris voi vähän vinkua, mutta alkaa sitten nukkua.

Morris on saanut olla jonkin verran pihassa vapaana. Hyvin tuntuu sopivan porukkaan asuinalueemme lapsilauman jatkoksi. Huomenna pitää hakea aitaverkkoa kukkapenkkien ympäröimiseksi. Sen verran mielenkiintoisia kasveja tuntuu mullasta pilkistävän, että ne on syytä rajata pennun ulottumattomiin. Sisälläkin peikonlehti ja traakkipuu saivat vihdoin aidat ympärilleen.

Eilen Morris oli toimeliaana pentuna pyöristänyt eteisestä yhtä nurkkaa. Emäntä paistoi munkkeja ja isäntä kärräsi pihalla multaa, joten taisi pennulta loppua ajankulu kesken.

Hihnassa kävely sujuu hienosti - aina välillä. Sen verran suuri maailma pientä pentua jännittää, että kovin kauas emme kotikujaa pitkin pääse ennen kuin pitää kiivetä syliin. Metsä sen sijaan on kotoisa paikka. Näin maanantaina koirien kanssa kävelyllä ruskean kyyn polun vieressä. Onneksi Fenja oli mennyt paikan ohi ja Morris oli sylissä. 

Tänään nostin Morriksen häkin autoon ja kävimme kokeilemassa, miltä autossa oleminen tuntuu. Liikkeelle emme vielä lähteneet.

Sanoista Morris ymmärtää jo oman nimensä, 'ulos', 'pissalle' sekä 'täällä'. Myös 'ei' on jollain tavalla mennyt perille, mutta kielletystä puuhasta riippuen sen noudattaminen vaihtelee aika lailla.

ylös

Ruokakuppi tyhjeni pikavauhtia kokonaan, kun tarjolla oli ensimmäisen kerran naudan mahaa puuron seassa.

Kokeilimme etsintäleikkiä. Ihan selväksi ei leikin juju vielä ensimmäisellä kerralla tullut, mutta hyvään alkuun pääsimme makupalojen etsimisessä matolta.

Tänään Morris meni väsyttyään raapimaan aitaustaan. Nostin pennun aitaukseen ja se kömpi mökkiinsä nukkumaan. Hieno juttu, että paikka on selvästi mieluinen!

Morris on ehdollistunut naksuttimeen. Aloitimme koulutuspelin. Vahvistin istumista, seisomista ja katsekontaktia. Eniten Morris tarjosi istumista. Myös pään pujottaminen pannan läpi sujuu hienosti. 'Morris, täällä!' -käsky saa aikaan neljä vinhaa vauhtia vilistävää jalkaa. 

Väsyessään Morris menee makuuhuoneeseen ja nukkuu lattialle valuvan päiväpeiton päällä. Samoin, jos pentu jää yksin alakertaan, se menee makuuhuoneeseen nukkumaan ilmestyäkseen virkistyneenä taas 'ihmisten ilmoille'.

Matka sujui hienosti. Perillä ihmettelyä ja paikkoihin tutustumista. Fenja ei tulokkaasta piitannut, nuuski vain ilmaa pennun kuljettua ohi. Morrista kaverin seura kiehtoisi. Ulos pissaaminen sujui heti kuin vanhalta tekijältä.

Punnitus kasvattajan luona ennen lähtöä antoi tulokseksi 1,8 kg.

Kuulumisia

Näyttelyt

Fenja

Linkkejä