Nimi: Laku

Syntymäaika: arvioitu syntymäaika 3.7.2001

Sukupuoli: naaras

Paino: n. 6,5 kg

Lempiruoka: Royal Canin Indoorcat -kuivaruoka, Bilanx-kuivaruoat, muikut, silakat sekä kuivatut kalat ja KitBits -makupalat

Omistajat: Laura Björkell & Jari Lust, Lohja

Voisi kai sanoa Lakun olevan löytökissa: se tuli meille heinäkuussa vuonna 2001 emon hylkäämänä pikku rääpäleenä. Ensimmäisen kuukauden ajan Lakua syötettiin tuttipullosta kissan emonmaidonvastikkeella, sillä löydettäessä Laku oli vain noin 2 1/2 viikon ikäinen. Painoa Lakulla oli löydettäessä vain parisensataa grammaa, mutta onneksi paino saatiin nousemaan tasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä Lakulle onkin kertynyt kokoa jo hyvin ihailtavasti: melko suurikokoinen tyttökissa painaa 6,5 kiloa.

Kun Laku tuli meille, se ei osannut vielä kunnolla kävellä, vaan ryömi eteenpäin lattialla. Vaikka oli kuuma kesä, pikkuinen paleli varmasti koko ajan, sillä eihän Lakulla ollut emoa tai sisaruksia sitä lämmittämässä. Laku etsikin emon nisää jopa tyynyistä unissaan. Eihän sen ikäinen kissanpentu oikeastaan vielä muuta tehnytkään kuin nukkui ja söi. Kolmen tunnin välein oli annettava pikkuiselle emonmaidonvastiketta tuttipullosta, ja mikäli tuttipullon tuttiin oli jäänyt tukkeeksi hieman vastikejauhetta, pikkuinen sai kovan itkukohtauksen ja olisi väkisin halunnut pitää pullosta kiinni ja imeä, raukka kun ei ymmärtänyt, että pikkuiseen masuun menee liikaa ilmaa, jos imee tyhjää. Onneksi pikkuinen saatiin lähes jokaisen syöttökerran jälkeen röyhtäisemään reippaasti.

Epävarmasta elämänsä alusta huolimatta Laku on kasvanut vahvaksi ja rohkeaksi kissaksi. Leikattuna tyttökissana se ei voi saada pentuja, mutta hoitaa nuorempaa Peku-kissaamme kuin omaa pentuaan, vaikka väitetäänkin, etteivät orvoksi jääneet kissanpennut koskaan tule olemaan hyviä vanhempia. Leikkauksensa jälkeen Lakusta on kuitenkin tullut jonkin verran arka vieraita ihmisiä kohtaan. Vaikka Laku ovikellon soidessa juoksee innolla vastaan katsomaan, kuka tällä kertaa tulee kylään, se painelee melkoisen nopeaa vauhtia sohvan tai sängyn alle, jos huomaa ovesta tulevan vieraita ihmisiä. Tuttuja ihmisiä se tervehtii iloisesti puskemalla.

Laku on tottunut matkustelija, ja ensimmäisen automatkansa se tekikin jo kolmen viikon iässä Lohjalta Porvooseen. Sen jälkeen Laku on pitänyt autossa matkustamisesta, mutta jos vauhti vaikkapa liikennevalojen takia hiljenee, neiti nostaa kuljetusboksissaan melkoisen metelin: "Minä haluan ajaa kovaa!". Laku matkustaa aina kuljetusboksissa, koska se on huomattavasti turvallisempaa kuin vapaana autossa matkustaminen. Laku on muutenkin melkoinen pärinämimmi: jos ulkoa kuuluu moottoripyörän ääni, Laku juoksee ikkunaan tai parvekkeen ovelle katsomaan, josko joku tulisi hakemaan sen kyytiinsä. Isoja autoja Laku tosin hieman pelkää.

Laku ei ole koskaan yrittänyt käydä Porvoossa vanhempieni luona asuviin jyrsijöihin (2 marsua, hamsteri ja 2 gerbiiliä) hampaiksi, mutta silloin tällöin sen muisti pettää, ja se menee sallittua lähemmäs marsuhäkkiä. Myös kilpikonna-akvaarioon Laku on pikkuisena meinannut pudota Porvoossa. Koirista Laku ei pidä lainkaan. Jos ulkoa kuuluu koiran haukkumista, Laku juoksee ikkunaan tai parvekkeen ovelle ja tuntuu sanovan: "Nyt naamat umpeen tai minä tulen ja näytän teille, kuka täällä tosiaan on kingi!".

Koska asumme kerrostalon neljännessä kerroksessa aivan Lohjan keskustassa, Laku on sisäkissa. Se ei ulkoile kaupungissa edes valjaissa, mutta maalla se saa kesäisin ulkoilla valjaissa. Talvisinkin Laku ulkoilee valjaissa jonkin verran, mutta ei yhtä ahkerasti kuin kesällä. Myös Porvoossa ollessaan Laku pääsee silloin tällöin tutkimaan ulkoilmaa valjaissa. Laku viihtyy todella hyvin sisäkissana, vaikka sen isä onkin villiintynyt maatiaiskissa, jolla ei tiettävästi ole omistajaa. Lakun äidistäkään ei olla aivan varmoja, mutta epäilyjä toki on.

Laku on ulkonäöltään ilmetty isänsä, samoin ääneltään. Kun Laku juttelee ihmisten kanssa, sillä on kaunis, melko hiljainen ääni, mutta kun neiti haluaa tahtonsa todellakin läpi, se aloittaa vauvan jokellusta muistuttavan mouruamisensa, eikä anna periksi ennen kuin saa tahtonsa läpi: esimerkiksi autossa mouruaminen alkaa vauhdin hiljentyessä, ja loppuu välittömästi kun ajetaan taas kovempaa.

Luonteeltaan Laku on nykyään suhteellisen rauhallinen, mutta ennen leikkausta (Laku leikattiin kesäkuussa 2002 ensimmäisen kiimansa jälkeen) Laku oli varsin villi ja käytti hampaitaan ja kynsiään miten sattui, joten naarmuilta ja haavoilta ei vältytty. Lakun kynsien ja hampaiden käyttö kuitenkin pistettiin sen piikkiin, ettei neidille ollut emo tai sisarukset voineet opettaa, miten hampaita ja kynsiä oikeasti käytetään, ja rajut leikit lopetettiin aina kesken ja satunnaiset raapaisut tai puraisut annettiin anteeksi.

Laku syö ainoastaan kuivaruokaa ja tuoretta kalaa. Mitään kalaa se ei suostu syömään kypsennettynä. Useaan otteeseen olemme yrittäneet saada neitiä syömään muutakin, mutta itsepäinen kun on, niin eihän se syö. Siitä syystä Laku saa vain hyvälaatuista kuivaruokaa. Lakun on myös juotava runsaasti, jottei sille tulisi virtsakiviä vanhemmiten.