Nimi: Peku

Syntymäaika: 17.4.2002

Sukupuoli: uros

Paino: n. 5,5 kg

Lempiruoka: erilaiset purkkiruoat, raaka jauheliha, häränliha, kana, kuivatut kalat, erilaiset eläinkaupan ja Bilanx-kuivaruoat, KitBits -makupalat

Omistajat: Laura Björkell & Jari Lust, Lohja

Peku tuli meille heinäkuussa 2002, eli vuotta myöhemmin kuin Laku. Pekun saimme tuttavaltamme. Peku on pitkäkarvainen maatiainen, sen äiti oli tavallinen maatiainen, isä on norjalainen metsäkissa, joten mahdollisesti siitä johtuu Pekun pitkä turkki. Pekun isä painaa n. 15 kiloa, joten jännityksellä odotamme, josko Peku yltää vielä samaan painoon!

Peku on poikueen ainut kolli. Toinen Pekun siskoista kuoli jokin aika sitten jäätyään auton alle, ja pian sen jälkeen Pekun äiti ikäväkseen koki saman kohtalon. Peku on sisäkissa ja viettää siinä mielessä todella turvallista elämää. Ainakin auton alle jääminen on melkoinen mahdottomuus.

Pekua ei ole vielä leikattu, mutta leikkaus alkaa olla ajankohtainen, koska pian aikuisen kollin mouruamista ei ole kovinkaan kiva kuunnella joka yö. Vaikka Pekun "mau"-ääni on melkoisen pehmeä ja hiljainen, "mouuuuu"-ääni on aivan toista luokkaa! Peku pitää Lakua sekä tyttöystävänään että äitinään, joten jokainen voi siitä päätellä, mitä kaikkea Peku haluaisi Lakun kanssa tehdä...

Peku on varsin komea kolli, ja sillä on melkoinen poskiparta. Jässikkä tykkää tehdä erilaisia käsitöitä äidin kanssa ja nukkuu usein öisin äidin vieressä. Iltaisin Peku ei osaa millään päättää, makaisiko äidin sylissä sohvalla vaiko isin sylissä ja juokseekin siksi kahden rakkaan ihmisen väliä jatkuvasti.

Lakun lailla Peku on tottunut autossa matkustaja. Myös Peku matkustaa aina kuljetusboksissa. Autossa jässikkä on huomattavasti Lakua hiljaisempi, eikä nosta meteliä, vaikka välillä ajettaisiinkin hieman hiljempaa.

Peku ei todellakaan ole nirso kissa: jässikkä maistaa kaikkea, mikä eteen sattuu. Pienenä se söi perunamuusia, lihapullakastiketta, pastaa ja pastakastiketta... oikeastaan ihan mitä tarjosi.

Peku on myös varsin kansainvälinen kissa: perinteisen kissojen kielen lisäksi se hallitsee joitakin englannin sanoja, kuten "NOW!" ja jos oikein hyvää ruokaa tekee mieli, jässikkä osaa kyllä pyytää "Gourmé now!". Kenellekään ei siis jää selväksi, mitä tämä katti on hakemassa jääkaapilta.

Peku viihtyy hyvin ukin ja mummin luon Porvoossa, eikä varmasti vähiten siitä syystä, että saa siellä aina kinkkua, kalkkunaleikettä tai broilerleikettä. Peku on hyvin oppinut, missä Porvoossa sijaitsee jääkaappi, ja että kun tietyllä tavalla katsoo ukkia tai mummia, saa herkkua. Pekulla ja ukilla on myös oma hauska leikki: ukki pistää käden fleecehuovan alle ja Peku hyökkää huovan päälle käden kimppuun. Joskus Peku riehaantuu niin, että puhisee kiukkuisena huovalle.

Välillä Peku on oikea kiusanhenki, eikä anna Lakun syödä tai juoda rauhassa, vaan tunkee väliin "Mutta kun minullakin on niiiin kova nälkä" -periaatteella. Pekulla on myös inhottava tapa yrittää peittää ruoka- ja juomakupit, joten ei ole lainkaan harvinaista, että jässikkä saa kupit kaadettua. Myös hiekkalaatikolla Peku kaivaa turhaan, ja joskus yöllä Peku innostuu jyskyttelemään ovia tai ikkunalaseja etutassuillaan. Selitykseksi kiukkuiselle isille tai äidille se tarjoaa jotakin tähän suuntaan: "Mutta kun mun on aivan pakko just nyt harjoitella tätä uutta rumpusooloa!".