Kuka kumma...??

Asuinpaikkani: Lumijoki, hieman yli 1900 asukkaan pieni kunta meren rannalla n. 38 km Oulusta Lounaaseen.

Koulutukseni: FM ; opiskelin n. 7v Oulun yliopistossa fysiikkaa, tähtitiedettä (laudatur -tason opinnot), matematiikkaa ja kemiaa aineenopettajan suuntautumisvaihtoehdon mukaisesti, johon liittyi myös ns. auskultointi.

Työpaikkani: Peruskoulun yläaste, ma-fy-ke lehtori. (Olen opettanut myös jonkin verran tähtitiedettä yläasteella ja lukiossa).

Harrastukset: Tärkein harrastukseni on tähtitiede, olen harrastanut sitä kaikkiaan jo n 35 vuotta, aktiivisemmin viimeiset 25 v. Lisäksi lueskelen usein luonnontieteisiin liittyviä kirjoituksia, valokuvaan (muutakin kuin tähtitaivasta), käytän tietokonettani ja aika usein kuuntelen monenlaista musiikkia.

Tähtiharrastukseni alku

Asuessani lapsena pimeällä maaseudulla kiinnostuin jo nuorena poikana tähtitaivaan kohteista. Lainailin kirjastosta alan kirjallisuutta ja myöhemmin liittyessäni Tähtitieteelliseen yhdistykseen Ursaan tilailin niitä itselleni ahkerasti Tähdet ja Avaruus lehden lisäksi.

Ensimmäisten havaintojen teko tähtitaivaalta

Ensimmäinen varsinainen optinen laite havaintojen teossa minulla oli 10x50 prismakiikari jalustalla varustettuna. Jupiterin neljän suurimman kuun erottuminen innosti kokeilemaan mitä muuta taivaalta saattoi erottaa. Opettelin tähtikarttojen avulla tunnistamaan kaikki tärkeimmät tähtikuviot. Niiden avulla oli sitten helppoa paikallistaa taivaalta esim. jokin kiikarilla erottuva avonainen tähtijoukko tai sumukohde.

Ensimmäisen kaukoputken rakentaminen

Luonteva jatko harrastukseni kehittymiselle oli tietysti oman kaukoputken hankkiminen. Rahapulan takia päätin rakentaa sellaisen itse opaskirjojen ohjeiden avulla. Tilasin valmiin 15 cm:n f:8 pääpeilin ja sopivan kokoisen apupeilin Newton -mallisen peiliteleskoopin rakentamista varten. Ensimmäisen kaukoputkeni putkiosa oli vaneria ja jalustakin puuta, mutta tukevuutensa takia se osoittautui heti varsin käyttökelpoiseksi laitteeksi visuaalihavaintoihin. Myöhemmin asensin kaukoputken optiikan muoviputken sisälle ja hitsasin sille romuraudasta paremman jalustan, jossa oli jo alkeellinen käsiseurantalaite. Kaukoputken siirrettävyys oli myös tärkeä seikka, sillä yliopisto-opiskeluni alettua vakituinen asuinpaikkani vaihtui Ouluksi.

Nykyisin käytössäni oleva kaukoputki

Siirtyessäni vakituisemmin työelämään rahaa liikeni vähitellen suuremman kaukoputken rakentamista varten. Tilasin amerikasta peräti 40 cm:n f:5 pääpeilin apupeileineen. Optiikan asensin rautaputkirungolla vahvistetun ilmastointiputken sisään ja näpertelin itse tarvittavat suunnansäätömekanismit optiikalle. Tällainen kaukoputki, jonka pituuskin oli n. 2 m , painoi jo yli 60 kg, joten se vaatii myös tukevan jalustan. Tein aluksi ns. Dobson -tyyppisen jalustan paksusta vanerilevystä ja asensin laitteiston kiinteästi (appivanhempieni kiusaksi !) heidän pihamaalleen eräänlaisen aukeavan peltirakennelman sisään suojaan. Aika pian aloin hitsailla jämerästä raudasta kaukoputkelle parempaa jalustaa (esim. tuntiakselin läpimitta on n. 9 cm.) Siitä tuli tietysti älyttömän painava, mutta alkaessani rakentaa omakotitaloa Lumijoelle v.1990, kaukoputki jalustoineen ja peltirakennelmineen oli asennettuna suuren tontin eteläreunalle ennen varsinaisen asuinrakennuksen valmistumista !

Oman tähtitornin rakentaminen

Uuteen omakotitaloon muuttamisen jälkeen aloin heti seuraavana kesänä rakentaa tontin eteläreunalle puuvajaa, jonka toiseen päähän valoin lyhyen betonipylvään kaukoputken jalustaa varten. Rakennuksen tämän pään katto liukui toisen puoliskon päälle, jolloin kaukopukella pystyi tekemään havaintoja lattiatason ollessa n. 2 m maanpinnan yläpuolella. Lumikuorman ja muiden teknisten ongelmien takia päätin n. 6 käyttövuoden jälkeen yrittää korvata liukukaton pyörivällä kupolilla. Talvella 1997 aloin hitsailla kevyehköstä L-raudasta sylinteri-kartio -mallista kupolia, jossa kartion huippu olisi avattava tavallisten luukkujen lisäksi. Saman vuoden kesällä oli vuorossa rautarungon pellitys vetoniitti- kiinnityksellä (poranteriä ja niittejä kului tosi paljon !). Kupolin läpimitaksi tuli 4 m , korkeudeksi yli 3 m ja se painoi tietysti satoja kiloja. Puuvajan toisen pään lattiataso piti nostaa n. 4 m:n korkeudelle ja oli tosi työlästä vinssata valmis kupoli kaltevaa tasoa apuna käyttäen tälle korkeudelle vaikka apunani oli pari riskiä miestä. Jotta kupolia voisi pyörittää, sen alareunaan oli kiinnitettävä rattaat. Vanhaa betonipylvästä oli tietysti myös jatkettava n. 2 m:n verran (harkkotiilistä muuraamalla) ja tehtävä portaat uudelle lattiatasolle saakka. Oma vaikeutensa oli myös ainakin 200 kg painavan kaukoputken jalustan pystyttämisessä pitkän pylvään nokkaan vinssin avulla. Vaikeuksista huolimatta syksyllä 1997 uusi tähtitornini oli jo siinä kunnossa, että myös 40 cm:n peiliteleskoopilla pystyi tekemään visuaalihavaintoja. Olen vuosien kuluessa vähitellenparannellut laitteistoja ja nykyään pystyn ottamaan kaukoputkeen liitetyn CCD –kameran avulla jopa yli 2 min yksittäisvalotuksia. Lisäksi olen hankkinut v. 2008 kakkosjalustaksi automaattisella suuntausjärjestelmällä varustetun EQ6:n, jonka olen pystyttänyt tornin läheisyyteen tarkoitukenani ohjailla sitä tornistani käsin. Voin liittää tähän jalustaan käytettynä ostamani Celestron C8 kaukoputken tai kameraoptiikkaa.

Ylempi kuva : Vanha liukukatolla varustettu tähtitornini. Kaukoputki on 40 cm:n f/5 newton.

Alemmat kuvat: Sama tähtitorni kupolin asentamisen jälkeen talvella 1999.

Tähtitornia koskevia tulevaisuudensuunnitelmia:

Aloin syksyllä 1998 tekemään tähtitornin toiseen kerrokseen lämmintä huonetilaa n. 6 neliömetrin verran ( L -mallinen, kapeahko muoto). Remontti on valmistui v. 2000 lopulla. Vaikka tässä huonetilassa olisi mahdollista käydä välillä lämmittelemässä ja taukoa pitämässä, niin ani harvoin tulee siellä kuitenkaan oleskeltua. Pahoina sadekesinä ja suojasäällä talvella katon läpi on valunut vettä siinä määrin, ettei sähkölaitteitakaan uskalla pitää suojaamattomana valmiustilassa pöydän yhteydessä. Lisäksi valunut vesi on vaurioittanut hieman lastulevypintoja ja aiheuttanut huoneilmaan tunkkaisen hajun tehden usein pidemmän oleskelun epämiellyttäväksi. Niinpä käytänkin tätä huonetilaa nykyisin lähinnä kaukoputkitarvikkeitten varastona ja tilapäisenä työtilana.

Loppukesällä 2009 aloitin tähtitornini suurremontin, jonka seurauksena vesivuotoja ei enään esiinny ja tornin kupolikin pyörii huomattavasti paremmin.

Miten nykyään harrastan tähtitiedettä

Kiinnostavin osa tähtiharrastustani on nykyisin kohteiden CCD -kuvaus kaukoputken läpi ja samalla kuvauskohteiden visuaalinenkin havainnointi mikäli ne ovat riittävän kirkkaita (flip-mirror laite mahdollistaa tämän). Laajempia kohteita kuvaan lähinnä kameraobjektiivien läpi. Starlight Express HX516 CCD -kameran hankittuani syksyllä 1999 kuvauskohteina olivat aluksi enimmäkseen kaikki näyttävimmät galaksit, tähtisumut ja tähtijoukot sekä kuu ja planeetat. Nykyisin kuvauskohteina ovat useinmiten komeetat ja pikkuplaneetat, joille teen varsin usein myös paikanmääritys- ja kirkkausmittaukset AstroArt -ohjelman avulla. Näitä mittaustuloksia lähettelen sitten Minor Planet Centerille. Koska CCD -kamerani kuvakenttä on aika pieni, mihinkään laajamittaiseen uusien pikkuplaneettojen etsintään en ole ryhtynyt, mutta tarkastan kyllä varalta aina, näkyykö kuvissa ylimääräisiä liikkuvia pisteitä.

CCD -kameraa varten asensin tähtitorniin eräänlaiseen lämpöeristettyyn + lämmitettävään pleksilasilla varustettuun kaappiin tietokoneen. CCD -kameran ohjauksen lisäksi tietokoneella on yleensä aina kuvausten aikana käytössä myöskin SkyMap -tähtikarttaohjelma ja AstroArt. Edellinen on suorastaan välttämätön heikkovaloisten pikkuplaneettojen ja komeettojen paikantamiseksi kuvaamista varten. Yhden illan ja yön aikana tulee otettua yleensä kymmenittäin CCD -kuvia, jotka sitten siirrän data-kaapelia myöten työhuoneeni koneelle jatkokäsittelyä varten.

Tähtiharrastukseeni kuuluu edelleenkin avaruuslehtien (Tähdet ja Avaruus sekä joskus Sky & Telescope -lehdet) kuin myös muu alan kirjallisuuden lueskelu. Nykyään haen lisäksi Internetistä tähtitieteeseen liittyviä tuoreimpia tietoja uusista löydöistä ja tähtitaivaan tapahtumista. Kuulun myös kahteen tähtitieteelliseen yhdistykseen; valtakunnalliseen Ursaan ja Oulussa toimivaan Arktokseen, tosin paikallisyhdistystoimintaan olen osallistunut melkoisen passiivisesti viime vuosina. Sen sijaan lähes joka vuosi tulee kuitenkin käytyä valtakunnallisilla tähtipäivillä sekä tähtiharrastajien kesätapaamisessa.

Kuva: Paavolan tähtitorni + komeetta Hale-Bopp. Tornissa on samalle jalustalle asennettuna 7 tuuman linssiputki, 30 cm:n peiliteleskooppi sekä näille seurantaputket.