Ulpu 16 kk, toinen SERTI ja ROP (kuvaaja Saana Lehtinen)

Ulpu on pitkän suunnittelun tulos. Ja on ollut kaiken vaivannäön arvoinen. Kertaakaan ei ole täytynyt katua, että  päätimme ottaa tuon neidin! Ulpun hankkimista alettiin suunnitella jo 2002, ja oli hyvin lähellä ettei meille silloin tullutkin irlanninvesispanieli. Suunnitelmat menivät kuitenkin mönkään, ja niin me hankimme Vilma-labbiksen. Vespa-asia jäi kuitenkin kytemään ja innostus tähän rotuun vain kasvoi kasvamistaan... Kevättalvella 2005 minulle selvisi, että talouteemme oli aukeamassa koirankokoinen paikka (teimme raskaan päätöksen ja sovimme, että Putte lopetetaan kesän lopulla). Ilmoitin asiasta heti Seidi Linnavuorelle (kennel Catanka, olin tutustunut Seidiin kun aloimme harkita vespan hankkimista vuonna 2002) ja sopivan pennun etsiminen alkoi. Sovimme Seidin kanssa, että otan häneltä sijoitusnartun. Ja alusta asti oli selvää, että koira hankitaan ulkomailta (minulle olisi käynyt suomalainenkin koira, mutta Seidi halusi tuoda uutta verta Suomen koirakantaan). Pennun "metsästys" oli raastavaa... Milloin suunniteltuun pentueeseen syntyi pelkkiä uroksia, milloin pennuissa oli jotain vikaa, tai narttu jäikin tyhjäksi :( Mutta lopulta meidän pentumme löytyi keväällä 2006 USA:n länsirannikolta, Washingtonista!

Ulpu tuli Suomeen elokuun 2006 alussa. Se on hurmannut minut ja Johanneksen aivan täysin ihanalla iloisella luonteellaan. Neidin kanssa harrastetaan tällä hetkellä tokoa ja agilitya sekä opetellaan metsästyksen saloja. Myös jäljestämässä (mejä) käymme silloin tällöin.

Ulpu on luonteeltaan avoin, energinen ja iloinen. Sillä on mieletön kontakti ja Ulpu oppii asioita suunnattoman nopeasti (välillä myös sellaisia asioita, mitä en kuvitellut koiralle opettavani). Itse en ole koskaan vielä nähnyt enkä omistanut koiraa, joka nauttii kaikesta harrastamisesta noin suunnattoman paljon. Ulppis on myös melko pehmeä ja herkkä ja se tietenkin täytyy ottaa huomioon koulutuksessa. Ulpua on helppo motivoida lelujen avulla ja lelulla palkkaaminen, mamman kanssa leikkiminen ja suulliset kehut ovatkin tälle koiralle paljon parempi juttu kuin makupalat. Ulpu antaa aina kaikkensa ja tekee varmasti parhaansa, eli jos joku asia menee pieleen, on syytä katsoa peiliin...