Keys: Juoksusivut, lenkkeily, maraton, Tukholman maraton, Helsinki City Marathon, Sadismisuunnistus
Paluu Jyrki Nummelan juoksusivulle
Vuonna 2001: Juoksulenkkejä
148 kpl, juoksukilometrejä 2062 km, muita urheilusuorituksia 80 kpl, joista
pisteitä yhteensä 844 kpl. Yhteispisteet 2906.
Lue pisteiden laskukaava ja
selitys täältä
Vuosien 1999-2000 harjoittelut
Lähden vuoteen 2001 hyvillä mielin. Viime vuonna pääsin maratonien makuun ja sain jopa juostua yhden kohtuullisen maratonin Rautavedellä.
Vuonna 2001 aion juosta vähintään neljä maratonia. Olen jo ilmoittautunut Tukholman (kesäkuu) ja Helsingin (elokuu) juoksuihin. Ensimmäisenä tavoitteena on alittaa neljä tuntia. Sen ei *pitäisi* olla kovinkaan mahdotonta, sillä olen harjoitellut aika tunnollisesti.
Jos kerran neljän tunnin alitus pitäisi onnistua, niin kaipa sitä pitää asettaa itselleen tavoitteeksi päästä aikaa 3.45. Tuo on kyllä oikeastaan aika hatusta vedetty tavoite. Paremminkin tavoitteeksi sopisi se, että opin juoksemaan pitkiä matkoja (30+) simahtamatta. Se onnistui kohtuullisesti Vammalassa, mutta haluaisin opettaa kehoani vielä enemmän rasituksen kestoon.
Tämän vuoksi aion vuonna 2001 ottaa enemmän pitkiä (25+) lenkkejä ohjelmaani. Tarkoituksen aion vetää kolmena peräkkäisenä viikkona 25+ lenkki ja neljäntenä viikkona (palautteluviikkona) jättää pitkä lenkki väliin.
Vuosi tuonee tullessaan myös paljon kaikenlaista muutakin kivaa. Edessä on sekä talven että kesän Kunnon Mies -mittelöt, viikon hiihtoloma Saariselällä, Jukolan viesti, sekä kaksi Lapin vaellusta: juoksuvaellus (trekking) Kebnekaisella ja tavallinen vaellus Saariselällä.
Trekking-reitiksi on varmistumassa Nikkaluokta-Tarfala-Sälka-Tjäktja-Nallo-Vistas-Tarfala-Kebenkaise- Nikkaluokta ja ajankohdaksi 30.6.-6.7. Kokonaismatkaksi tulee 144 km (kuuden vaelluspäivän aikana eli n. 24 km/päivä). Nousua matkan aikana kertyy yhteensä 4770 m. Tässä on mukana nousu Kebnekaisen huipulle. Tähän nousuun, niin kuin muutamaan muuhunkin reittimme osioon sisältyy säävaraus.
Alkuvuoden harjoittelu meni aika pitkälti suunnitelmien mukaan. Harjoitteluun sisältyi myös hiihtoa, mutta en unohtanut kuitenkaan juoksemista enkä varsinkaan pitkiä lenkkejä.
Tammikuussa juoksin kaksi 29,5 km lenkkiä. Helmikuussa ohjelmaan kuului kolme lenkkiä (28, 29.5 ja 26 km). Maaliskuussa juoksin osittain juoksumatolla ja osittain ulkona seuraavat pitkät lenkit: 26, 21.1, 30 ja 29,5 km.
Pitkien lenkkien välissä pyrin juoksemaan viikossa yhden intervallilenkin sekä yhden keskipitkän 14-15 km lenkin. Luisteluhiihdolla sain taas kovan sykkeen lenkkejä, jotka toivottavasti parantavat hapenottokykyä.
Helmikuun lopulla olivat talven Kunnon Mies -mittelöt, joista tarkempi kuvaus löytyy täältä.
Huhtikuu alkoi viikon hiihtolomareissulla Saariselälle. Aamupäivisin hiihtelin lasten ehdoilla (yhteensä 60 km viikon aikana) ja iltaisin pääsin sitten omalle lenkille. Loppuviikosta pääsin kahdelle lenkille yhdessä Matti Lehtolan kanssa. Varsinkin viimeinen hiihtolenkki (50 km) oli upea: sää suosi ja keli oli loistava. Tiukka Kiilopään nousu lenkin puolessavälissä oli viedä mehut pois, mutta jaksoimme sinnitellä toisenkin puoliskon sopivasti mehutaukoja pitäen.
Yhteensä pääsin itse hiihtämään 130 km ja lisäksi tein yhden 11 km juoksulenkin.
Pitkäperjantai oli varsin tuulinen. Juoksu alkoi kuitenkin mukavasti ja lähdin tavoittelemaan 3 tunnin alitusta. Ensimmäisen tunnin aikana eteninkin tavoitteen mukaiset 11 km. Tämän jälkeen vauhti hidastui jonkin verran, kunnes viimeiset 9 kilometriä (Lippajärvi -> Myyrmäki) olivat rajua vastatuulta ja jouduin tyytymään loppuaikaan 3.05.46.
Viime vuotuisesta Länsiväyläjuoksusta viisastuneena lähdin liikkeelle rauhallisesti kilometrivauhdin ollessa siinä 5.30. Laajalahdelle nousun jälkeen (n. 6 km) juoksu alkoi vasta kulkea ja nostin vauhtia tasolle 5 min/km. Loppuajaksi sain 1.25.01, mikä on reilu kaksi minuuttia parempi kuin viime vuonna. Jälleen odotin kyllä suurempaa parannusta, mutta ehkä tässä vielä ehtii...
Paluu tämän sivun alkuun
Huhtikuussa tuli aika vähän juoksukilometrejä (vain 167), mutta hiihdon ansiosta yhteispisteet nousivat kuitenkin mukavalle 267:n tasolle.
Toukokuun 1. viikko alkoi ihan mukavalla 91 pisteen rupeamalla sisältäen mm. suunnistusta, maastopyöräilyä ja tietysti myös juoksua. Tässä on vielä kaksi kovaa harjoitteluviikkoa jäljellä ja sen jälkeen pääsee taasen löysäämään kolme viimeistä viikkoa ennen Tukholmaa.
Kurkku on ollut koko viikon kipeä, vaikka muita oireita ei olekaan ollut. Silti päätin lähteä HCM puolikkaaseen (kun olin sinne jo ennakolta ilmoittautunut). Tukeuduin Juoksija-lehden analyysiin eri matkojen aikojen vertailtavuudesta. Edellisenä tiistaina juoksin 15,5 km viiden minuutin km-vauhtiin, joten minun pitäisi päästä puolimaraton alle 1.50.
Loin itselleni taktiikan juosta 5.06-5.10 kilometrivauhtia. Tämä taktiikka pitikin aina 15 km:iin asti. Kun voimia oli vielä tallella, lisäsin vauhtia 4.50:een ja viimeiset kaksi kilometriä menivät km-ajassa 4.35. Olisin ehkä siis saavuttanut paremman loppuajan, jos olisin juossut hieman rivakammin alusta pitäen. Hyvä kuitenkin näin ja lopussa oli hieno olo, kun pystyi kiristämään loppua kohti.
Tämä hieman alle 1.46 aika lupailisi maratonilla aikaa 3.46...
Valmistelut Tukholmaa varten sujuivat muutoin hyvin, paitsi että HCM puolikkaan jälkeen olin 10 päivää antibioottikuurilla kurkkukivun vuoksi.
Viiden lepopäivän ja parantelun jälkeen uskaltauduin jo kokeilemaan juoksentelua ja viimeisen kahden viikon aikana harjoitusohjelmani oli seuraava:
la 26.5. kevyt 15,5 kmsu 27.5. kevyt 13 kmti 29.5. 2km verryttely + intervalli 5*4 min 2 min palautuksella + 2kmke 30.5. kevyt 8 kmpe 1.6. kevyt 21 kmla 2.6. patikointia rinkan kanssa n. 6 kmma 4.6. reipasvauhtinen 10 kmke 6.6. 5 km verrytellento 7.6. 4 km verrytellen
Valmisteluun kuului toki hiilihydraattitankkaus ti 5.6. alkaen. Lisäksi nautin nestettä (tankkaus ja urheilujuomia). Maratonaamuna söin klo 9.30-10 kolme lautasellista neljän viljan puuroa.
Maraton starttasi klo 14.15 paikallista aikaa. Lähdin juoksemaan 3.50:n vauhtia eli 5.30 km-vauhtia. Mukana minulla oli kaksi pientä 1,5 dl:n juomapulloa sekä neljä 40 g:n geelipussia ja glugoositabletteja.
Tukholman maratonilla riitti tunnelmaa, kun reitin varrella oli tuhansia ihmisiä kannustamassa sekä useita bändejä soittamassa. Juoksijoita taisi loppujen lopuksi olla jonkun verran yli 10 000, kun kaikki ilmoittautuneet eivät startanneet. Hivuttauduin ennen lähtöä valkoisen lähtöryhmän (viimeinen viidestä lähtöryhmästä) keulille, jolloin pääsin lähtölinjan yli alle minuutissa lähtölaukauksesta, kun viime vuonna siihen kului lähes viisi minuuttia.
Omien juomapullojen mukaan ottaminen kannatti, niin pystyi ohittamaan pari ensimmäistä juoma-asemaa pysähtymättä. Tämän jälkeen pyrin täyttämään yhden juomapulloistani jollakin juoma-asemalla ja taas pystyin ohittamaan ainakin seuraavan juoma-aseman. Geelejä nautin 10, 20 ja 30 kilometrin kohdilla; lisäksi otin kolme glukoositablettia 37 km:n kohdalla.
Juoksu tuntui mukavalta. Yritin keskittyä siihen, että juoksuasentoni on kunnossa ja itse juoksu on rytmikästä ja rentoa.
Vauhtini oli varsin tasaista (5.20-5.40) aina kolmeenkymppiin asti. 25 km:n asti juoksu oli vaivatonta ja välillä 25-30 joutui tekemään jo töitä juoksuvauhdin säilyttämiseksi. 30 jälkeen vauhti hidastui ensin n. 10 sekuntia/km. 32,5 km:n kohdalla alkoi sataa. Lisäksi oli 1,5 km:n kapuaminen Västerbron sillalle. Sade yltyi kaatosateeksi ja 37 km:n kohdalla tuli jo rakeita ja ukkosti.
Fleminginkatua jolkottaessa yritin juosta talojen reunoja pitkin, mutta sekään ei estänyt totaalista kastumista, kun myös vesikouruista tuli ryöpyten vettä. Sade lakkasi n. 39 km:n kohdalla. Tämä kaikki + tietysti väsymys hiivutti vauhtiani siten, että viimeiset kaksi kilometriä menivät ajassa 6.08 /km ja kaiken kaikkiaan väli 30-maali meni ajassa 5.55 /km.
Nettoväliajat: 10km: 55.06; 21,1km: 1.56.09; 30km: 2.45.24. Vaikka viimeinen kymppi tipauttikin aikaani, pitää juoksuun kokonaisuutena olla varsin tyytyväinen; alittuihan neljä tuntia nyt ensimmäisen kerran.
Maalin jälkeen tuli nopeasti kylmä, vaikka vaihdoinkin kuivan paidan + verkkatakin ja tuulipuseron päälleni. Laivalle takaisin päästyäni olin puolisentoista tuntia saunassa ja porealtaassa. Tällä kertaa viime vuotuinen pyörtyminen jäi onneksi väliin, kun muistin tankata riittävästi myös juoksun jälkeen.
Mitään erityisiä vaivoja ei maratonilta jäänyt. Lihakset tietysti olivat väsyneitä ja niiden palauttelussa mennee jokunen päivä.
The Sadismisuunnistus
3.11.2001
ÄSS:n suunnistushirmu Petri Hämynen ehdotti minulle tätä tapahtumaa, koska näytän nauttivan itseni kiduttamisesta. Tämä tapahtuma on Vaajakosken Terän järjestämä. Alkuperäinen miesten yleisen sarjan matka piti olla 30+ kilometriä, mutta Keski-Suomessa kaksi päivää aiemmin riehuneen lumimyrskyn jäljiltä matkoja lyhennettiin jonkun verran. Linnuntietä yleinen sarja oli n. 25 km ja juoksua kertyi kyllä yli 30 km.
Meidät istutettiin Vaajakoskella bussiin, josta matkasimme Laukaalta jonkin verran eteenpäin lähtöpaikalle. Jo bussimatkalla Hämynen huomautti, että kaikki muut osallistujat ovat ihan eri tason miehiä ja meikäläiset jäävät heti kättelyssä peränpitäjiksi. Ensimmäinen kartta oli mittakaavalla 1:30 000, joten aivan pienipiirteinen suunnistus ei tullut kysymykseen. Uutena karttamerkkinä oli vitivalkoinen umpihangen merkki. Myrskyn jäljiltä maassa oli paikoin polveen asti lunta. Se hyvä puoli lumessa oli, että siihen jäi selkeitä jälkiä edellisistä kulkijoista.
Ensimmäinen rastiväli oli vaivaiset pari sataa metriä viereisen kukkulan laelle, jonne Hämysen kanssa saavuimme jälkijoukoissa, mutta emme sentään viimeisinä. Ykkösrastin jälkeen vedin jopa hetken aikaa letkaa Hämysen todetessa, että minunkin suunnistusurani oli saanut huippuhetkensä. Pian metsäautotielle tultuamme muut menivät ohitsemme ja jäimme Hämysen kanssa peränpitäjiksi.
Kakkosrastin piti löytyä helposti jälleen kerran mäen päältä, mutta rastiapahan ei löytynyt. Haimme turhaan rastia umpihangessa tarpoen n. 15 min sitä kuitenkaan löytämättä. Jälkeenpäin kuulimme, että myrsky oli vienyt rastin mennessään…
Kolmosrastilla oli matkaa taitettu jo 10 km, johon meiltä aikaa oli kulunut noin pari tuntia. Kolmosrastilla saimme juomatäydennystä. Kuulimme, että olimme kärjestä jo 50 min ja toiseksi viimeisistäkin 30 min perässä.
Kolme seuraavaa rastia olivat aika selkeitä ja kuutosrastilla (n. 18 km) saimme lisää juomatäydennystä ja uuden kartan. Olimme tippuneet toiseksi viimeisistä vain 10 minuuttia lisää. Uuden kartan saatuamme huomasimme, että kartan jälkipuoli on Pönttövuoren Peikkojen yösuunnistuskartta vuodelta 1927 (perustui maastotyöhön vuodelta 1922)!!!!. Mm. värillisellä kartalla ollut junanrata loppui vanhassa mustavalkokartassa kuin seinään, koska v. 1922 rataa ei tietystikään vielä ollut. Ehkä olivat polut ja muutkin piirteen muuttuneet. Piti siis vain pyrkiä seurailemaan muiden jälkiä sekä tukeutua korkeuskäyriin.
Vaikein rasteista oli viimeinen, jossa etsimme rastia jo paljon oikeaa rastipistettä aikaisemmin. Luulimme jo, että emme rastia löytäisikään, kun päätimme vielä koukkaista vesitornin kautta, josta ko. rasti löytyikin. Yhteensä siis yhdeksän rastia + maalirasti. Maaliin pääsimme ajassa 4.55.30 ja jäimme edellisestä noin tunnin. Voittaja Jouni Kahelin veti radan läpi akassa 2.56.
Pistetaulukkokonversiolla (keskisyke 133) tämä suoritus vastasi 43,7 km:n juoksua. Fyysiseltä rasittavuudeltaan sadismisuunnistus ei aivan mielestäni yllä tosissaan vedetyn maratonin tasolle. Kalorikulutusmielessä se kyllä voi tosin mennä sen ylikin, eli vaikkapa juuri noihin 43,7 km:iin.
Heinäkuu alkoi juoksuvaelluksella Kebenkaisen ympäristössä. Kaiken kaikkiaan juoksua kertyi varsin mukavasti, eli aloituspäivän jälkeen vähintään puolitoista tuntia/päivä. Yhteensä juoksin n. 13 kg repun kanssa kuuden päivän aikana 12 tuntia. Tähän päälle tuli noin 10 tuntia tavallista vaellusta. Kilometrejä kertyi yhteensä 115 ja nousumetrejä n. 1800. Juoksuvaelluksesta voit lukea lisää täältä.
Seuraava heinäkuun aktiviteetti oli kesän Kunnon Mies -kisat viikko vaellusretken jälkeen. Siinä tärkeimmät lajit kunnon kannalta olivat 10,6 km:n maastojuoksu, yleisurheilun 5-ottelu, suunnistus ja uinti. Lue lisää Kunnon Mies -kisoista.
Elokuun aloitti vaellus Saariselän maastossa 1.-9.8. Tämän oli lähinnä tavallinen vaellus (ei siis juurikaan juoksua tällä kertaa). Seuraavassa kommentteja muista heinä-marraskuun aktiviteeteista:
Paluu tämän sivun alkuun
Päätin ilmoittautua Hämeenlinnan maratonille 12.7. Takana oli toisaalta rankka juoksuvaellus 30.6.-5.7. sekä Kunnon Mies -kisa viikkoa ennen maratonia. Lähdinkin siis 'vain' opiskelemaan ja 'hölkkäämään' maratonin, jottei kunto pääsisi aivan rapistumaan.
Toivottavasti tämä maraton antoi niin minulle kuin teille kaikille muillekin paljon opittavaa.
Lämpötila maraton-päivänä oli matkalla Lohjalta Hämeenlinnaan jopa 27 astetta, mutta tippui lopulta 23 asteeseen. Lisäksi ilmassa oli ukkospilviä. Joka tapauksessa tästä tulisi lämpimin maratonini. Matkalla keskustelin valmentajani T. Sampolahden kanssa puhelimitse. Ohjeena oli, ettei kannata yrittää rikkoa ennätystä (lämmin sää), joten kannattaa aloittaa rauhallisesti ja juoda riittävästi.
En varsinaisesti lähtenyt rikkomaan ennätystä, mutta päätin lähteä rennosti ja katsoa matkalla, mitä on tehtävissä. Lähdinkin rennosti ja Tukholman tapaan vauhtini oli lähellä 5.30/km. Kympin väliaika oli 54.22, joten oli siinä vaiheessa yli puoli minuuttia alle 5.30:n kilometriajan.
10-20 km:n välillä tuli pari hitaampaa (lähes 6 min/km) kilometriä, mutta 20 km:n väliaika oli silti hyvä 1.50.16 (eli vain 16 sekuntia tavoiteaikaa jäljessä). Tämän jälkeen vauhti hidastui ilman näkyvää syytä. Seuraavat kilometriaikani olivat: 5.46, 5.51, 5.50, 5.50 ja 5.46.
Olin nauttinut geelejä 45 minuutin välein, joten kolmannen geelipussin nauttimisen aika oli 2.15:sta kohdalla. 25 km:n aikani oli 2.19.22.
Geeli tuntui antavan lisävoimia ja päätin kiristää vauhtiani; päämääränä toisaalta neljän tunnin alitus ja toisaalta oma ennätykseni. Kun vielä samalla taivas pilvistyi, niin ajattelin laskevan lämpötilan vielä parantavan mahdollisuuksiani.
Vedän harjoittelulenkkinä usein 15,5 km:n lenkkiä, joten aloin ajattelemaan, että juoksen 'vain' rytmikkäästi sellaisen tavanomaisen lenkin. Vauhtini parani seuraavilla kilometreillä mukavasti: 5.39, 5.30, 5.15, 5.42, 5.42. Samalla sykkeeni oli noussut tasosta 139-143 tasolle 148-150. Kolmenkympin väliaikani oli 2.47.14, joten olin reilut pari minuuttia tavoiteaikaa jäljessä ja neljän tunnin alitus olisi vaatinut vain 6 min/km viimeisille 12 km:lle.
Tämän jälkeen noutaja jo lähestyi vääjäämättä. 31. kilometri meni ajassa 6.02 ja seuraava 6.14. 32:n km:n kohdalla olin siis ajassa 2.59.18. Maaliin oli enää kymmenen kilometriä (ja 77 minuuttia).
Viimeistään 33:n km:n kohdalla tiesin, että tulossa oli totaalinen simahtaminen. Edessä oli kävelyn ja hiljaa etenemisen yhdistelmää. Jalat alkoivat painaa ikään kuin niissä olisi ollut lyijypainot.
Km-vauhtini välillä (34-41) laski rajusti: 6.30, 7.25, 7.36, 8.21, 7.49, 7.52, 8.27 ja 8.59. Samalla syke tietysti laski 133 -> 117. Nämä kertovat koruttomasti siitä, kuinka raskasta eneneminen oli. Kaiken kaikkiaan viimeiset 9 kilometriä olivat maratonurani raskaimmat. Taivaalta tullut sade ei enää vaikuttanut suuntaan taikka toiseen.
Viimeinen täysi kilometri (41-42) meni sentään aikaan 6.41 ja viimeisen 195 metriä huippuaikaan 1.22.
Mitäpä tästä siis opimme? Ensinäkin sen, että lämpimillä keleillä ei juuri ennätyksiä kannata lähteä rikkomaan. Syytä on alusta pitäen lähteä ehkäpä 20-30 sekuntia hitaammalla km-vauhdeilla. Toiseksikin sen, että vauhtia ei kannattane juurikaan yrittää kiristää vielä niin aikaisessa vaiheessa kuin 25 km. Ehkä 35 km:n kohdalla vauhdin kiristystä kannattaa kokeilla, mikäli voimia on vielä jäljellä.
Itse joudun pohtimaan tuota kolmen tunnin filosofiaa vielä tarkemmin. Ilmeisesti hiilihydraatit ovat kolmen tunnin jälkeen joka tapauksessa niin lopussa, että elimistöni pitää oppia kolmen tunnin jälkeisestä elämästä (tai vaihtoehtoisesti rasvan käytöstä polttoaineena) vielä lisää. Vai pitääkö tästä kaikesta vetää se johtopäätös, että pitää vain oppia juoksemaan maraton kolmen tunnin pintaan, jolloin tällaista luhistumista ei pääse syntymään? Voisiko joku kolmen tunnin maratoonari kommentoida asiaa!!! Eli: onko siis niin, että kolmen tunnin maratoonareilla ei hiilihydraatit pääse juurikaan loppumaan?
Viimeisenä loppukaneettina totean, että Kcal-laskukaavani mukaan Hml-maraton aikaan 4.16.38 ja keskisykkeellä 139 antaisi 41,1 pistettä. Vastaavasti Tukholma aikaan 3.58.46 keskisykkeellä 142 antaisi 39,6 pistettä. Näin ollen laskukaavani pätee varsin hyvin myös tällaisiin pitkiin suorituksiin. Juoksunhan piti jo alunperin antaa pisteitä hieman muuta harjoittelua enemmän. Eli molemmista maratoneista kirjaan harjoittelutaulukkooni tietysti 42,2 pistettä.
Paluu tämän sivun alkuun
Valmistautuminen HCM:ään: 1.-9.8. vaellus Saariselän-Sokostin maisemissa. Tämän jälkeen su-ma hiilihydraattipaasto (su reipasvauhtinen 15,5 km ja maanantaina kevyt tunnin mittainen lenkki), jonka jälkeen neljä päivää hiilihydraattitankkausta. Keskiviikkona kevyt 5 km:n lenkki.
Tämän vuotuinen HCM ei juuri kommentteja kaipaa. Lähdin 25-asteen lämpötilassa juoksemaan 5.41:n kilometriaikaa (tähtää juuri neljän tunnin loppuaikaan), jota pystyinkin pitämään n. puoleen väliin asti.
Tämän jälkeen vauhti taasen hidastui loppujen lopuksi aika käsittämättömästi. Lopussa löntystelin reilun seitsemän minuutin kilometriaikoja. Tällä kertaa rahkeet eivät vain riittäneet parempaan. En tosin lähtenytkään hakemaan lämpimässä säässä ennätystä, mutta uskoin silti pääseväni johonkin 4.06-4.10 loppuaikaan.
Palautuminen sujui hyvin; ei mitään ongelmia. Voipa olla, että nyt annan kehon hieman levätä ja keskityn seuraavaan maratoniin vasta hiukan myöhemmin syksyllä.
Paluu tämän sivun alkuun
Kauniissa aurinkoisessa syysilmassa (lämpötila n. 16 astetta) juostu Kullervon maraton ei mennyt odotuksista huolimatta alta neljän tunnin.
Takana oli parin viikon flunssajakso, jota edelsi 25 km:n Kaisaniemen juoksu 9.9. aikaan 2.12. Pitkään harkitsin, lähdenkö olleenkaan Joutsenoon juoksemaan, mutta vaikka ääneni oli vielä aika heikossa kunnossa, päätin kuitenkin lähteä baanalle.
Lähden juoksemaan 5.30:n km-vauhtia. 10 kilometrin väliaika oli 55.11 ja 20 kilometrin aika 1.50.27. Tämän jälkeen vauhti jo hieman hidastui, mutta 30 kilometriin pääsin kuitenkin vielä ajassa 2.47.26 ja 32 kilometrin tolpan ohitin ajassa 2.59.38. Tästä olisi neljä tuntia alittunut suurin piirtein 6 min/km ajalla.
Vauhti kuitenkin hidastui liikaa (n. tasolle 6.30/km) ja 35 km taittui ajassa 3.18.51. Tämän jälkeen meno tuntui entistä hankalammalta. Tuntui, ettei vatsa vedä juurikaan nestettä tai geeliä. Ainoat geelit pystyin nauttimaan 45 minuutin ja 1.30:m kohdalla.
40. kilometri taisi olla maratonurani hitain. Tuntui, että pitäisi oksentaa ja hoipertelin eteenpäin. Kilometri taittui 'huippuajassa' 9.19. Tästä eteenpäin etenin sentään hölkänomaisesti ja viimeiset kilometrit taittuivat ajassa 7.00-7.30/km.
Vaikka maratonin loppu olikin vaikea ja ääni taisi kadota matkalla aivan kokonaan, ei minulla ollut palautumisen kanssa mitään ongelmia. Taisi olla helpoin palautumiseni maratoneilta.
Pikku hiljaa olen päätymässä maagiseen kolmen tunnin teoreemaan: Koska energia loppuu väistämättä kolmen tunnin kohdalla, pitäisi päästä mahdollisimman pitkälle kolmessa tunnissa. Nyt maratoneilla olen päässyt siinä ajassa n. 32 km. Jos vaikka pääsisi 35 km kolmessa tunnissa, luulisi lopun 7 km:n hoipertelun sujuvan alta tunnin. Mahtaa niillä olla helppoa, jotka pystyvät alittamaan maratonilla kolmen tunnin rajan. Voisi olla huippumaratoonarikin aika ongelmissa, jos joutuisi juoksemaan neljä tuntia täysillä.
Paluu tämän sivun alkuun
Koska edellisestä maratonista palautuminen sujui hyvin, päätin lähteä uudelleen viivalle jo kaksi viikkoa myöhemmin. Tikkurilassa juostu Vantaan maraton juostaan neljänä n. 10,5 km:n lenkkinä.
Lähdin liikkeelle ilman suuria ennakko-odotuksia. Avauskilometri meni 5.01 ja toinen km 5.16. Ajattelin jo, että mahdoinkohan lähteä liian kovaa vauhtia liikkeelle. Juoksuvauhti tasaantui kuitenkin nopeasti aika lähelle 5.30 min/km tasoa. Juokseminen tuntui hyvältä. Minulla oli nyt mukana täysi patterillinen (5 juomapulloa) omia juomia, joten eipä tarvinnut paljoa pysähdellä juottoasemilla.
Perusvauhtini tippui 30 kilometrin jälkeen, mutta pystyin pitämään vauhdin tippumisen siedettävänä. Km- vauhti oli 30 km:n jälkeen n. 5.50-6.00 min/km. Sykekin pystyi koko juoksun ajan aika vakiotasolla (143-146). Olin 30 km:n kohdalla kuusi sekuntia Tukholman väliaikoja edellä, mutta jo 35 km:n kohdalla 33 sekuntia perässä. Vauhtini pysyi kuitenkin loppuun asti aika vakiona, joten sain Tukholman aikaa tasaisesti lopussa kiinni ja 40 km:n kohdalla olin enää sekunnin perässä.
Loppumatkalla ratkaisevimmaksi muodostui 41. kilometri, jonka taitoin jopa kahdeksan sekuntia Tukholmaa nopeammin ja maalissa huomasin ennätykseni parantuneen 6,3 sekuntia. Juoksun aikana en luonnollisesti tiennyt Tukholman väliaikoja. Ohessa Vantaan ja Tukholman vertailua:
|
|
Vantaa 10/01 |
Tukholma 6/01 |
ero |
|
5 km |
26.45 |
27.33 |
- 0.48 |
|
10 km |
54.12 |
55.05 |
- 0.53 |
|
15 km |
1.21.43 |
1.22.17 |
- 0.34 |
|
20 km |
1.49.21 |
1.50.06 |
- 0.45 |
|
25 km |
2.17.25 |
2.17.30 |
- 0.05 |
|
30 km |
2.45.16 |
2.45.22 |
- 0.06 |
|
35 km |
3.14.50 |
3.14.17 |
+0.33 |
|
40 km |
3.44.21 |
3.44.20 |
+0.01 |
|
42,195 km |
3.57.37,8 |
3.57.44,1 |
- 0.06,3 |
Mukana juoksutapahtumassa näin myös reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen kajaanilaistuneen Kuusankosken aikainen nuoruudenystäväni Ari-Pekka (Affe) Steinin. Affe kipittelee näitä matkoja jo aika eri tasolla, ennätyksenään 3.12 ja Vantaalla pettymyksellinen 3.30:n aika.
Paluu tämän sivun alkuun
Muita tapahtumia:
-
Kaisaniemen juoksu 9.9. (25 km, 2.12.37)
o Hieman
flunssaisena vedetty pitkä lenkki. Tämä vedettiin n. 3 km:n radalla, joten
ainakin maisema tuli tutuksi.
-
Solvalla-marssi 14.10. (21 km, 1.50.38)
o Tämä
oli sykkeellä mitattuna kovin juoksutapahtumani. Keskisyke oli 156, eli sama
kuin tämän vuoden Jukolan viestissä. Solvallassa on tunnetusti paljon mäkiä,
etenkin matkan loppupuolella, jotka verottivat niin aikaa kuin voimiakin.
Kuitenkin kokonaisuutena olin tyytyväinen juoksuuni.
-
The Sadismisuunnistus 3.11.
o ÄSS:n
suunnistushirmu Petri Hämynen ehdotti minulle tätä tapahtumaa, koska näytän
nauttivan itseni kiduttamisesta. Tämä tapahtuma on Vaajakosken Terän
järjestämä. Alkuperäinen miesten yleisen sarjan matka piti olla 30+ kilometriä,
mutta Keski-Suomessa kaksi päivää aiemmin riehuneen lumimyrskyn jäljiltä
matkoja lyhennettiin jonkun verran. Linnuntietä yleinen sarja oli n. 25 km ja
juoksua kertyi kyllä yli 30 km.
Loppuvuoden harjoittelu sai mielenkiintoisen lisämausteen, kun työpaikan Karting-ajoissa kipeytynyt selkä esti harjoittelun joulukuun alkupuolella. Viimeiset kaksi viikkoa olivatkin sitten harjoittelun kulta-aikaa. Ulkona paukkui pakkanen 10-20 asteen verran, mutta tunnetustihan vain mamailijat vetoavat kovaan pakkaseen. Minun mottoni on, että pukeudutaan sään mukaisesti ja lenkkeillään normaalisti.
Pitkällä joululomalla oli myös aikaa harjoitteluun. Tässä ote harjoituspäiväkirjastani viimeisen kahden viikon harjoittelusta:
ti 18.12. kokeilumielessä juostu 15,5 km (1h 25 min, keskisyke 136). Toteamus: selkä kesti juoksemisen.
ke 19.12. ja to 20.12. työkiireet estivät harjoittelun
pe 21.12. joululoma alkaa; lumenluontia juosten (10 min keskisyke 118 = 1,2 pist.) + juoksu 12 km (1.06 keskisyke 142)
la 22.12. pakkasta 21 astetta ja purevaa tuulta. Silti lenkki 12 km (1.05 keskisyke 143)
su 23.12. luistelua jäähallissa (1h 11 min, keskisyke 132 = 10,4 pistettä) sekä juoksua juoksumatolla 25 km (2h 26 min, keskisyke 132)
ma 24.12. jouluaatto; ei harjoittelua
Yhteenveto: Viikko 51 (ti-ma):
76,1 pistettä (juoksukilometrejä 64,5)
ti 25.12. Luisteluhiihto 35 km (2h 29 min, keskisyke 147 = 26,4 pistettä)
ke 26.12. Juoksu 16 km (1h 28 min, keskisyke 143)
to 27.12. ja pe 28.12. sukulointia. ei harjoittelua
la 29.12. Luisteluhiihto 16 km (1h 7 min, keskisyke 151 = 12,4 pistettä) aamulla. Juoksu 10 km (55 min, keskisyke 140) illalla.
su 30.12. Luisteluhiihto 19 km (1h 19 min, keskisyke 148 = 14,2 pistettä) aamulla. Juoksu 10 km (55 min, keskisyke 136) illalla.
ma 31.12. Juoksu Zidin kanssa 15,5 km (1h 34 min, keskisyke 138)
Yhteenveto: Viikko 52 (ti-ma):
104,5 pistettä (juoksukilometrejä 51,5; hiihtokilometrejä 70)
Viimeinen viikko oli toiseksi rasittavin pisteiden valossa v. 2001. Vain
heinäkuussa tehty juoksuvaellus antoi yhdelle viikolle 108 pistettä. 104,5
pistettä vastaa n. kahden ja puolen maratonin juoksemista! Samalla meni rikki
2900 pisteen raja vuonna 2001 sekä ylitin myös vaivoin viimeisellä lenkillä
vuoden 2000 juoksukilometrien määrän.
Paluu
tämän sivun alkuun
Vuoden
2001 kuukausikohtaiset kertymät:
Juoksukm pisin
lenkki yhteispisteet
Tammikuu 192 29 km
250
Helmikuu 146 28 km
203
Maaliskuu 222 30 km
268
Huhtikuu 167 33 km
276
Toukokuu 212 30 km
260
Kesäkuu 152
42,2 km 214
Heinäkuu 165
42,2 km 264
Elokuu
99 42,2 km
193
Syyskuu 176
42,2 km 245
Lokakuu 220
42,2 km 245
Marraskuu 148 30 km
233
Joulukuu 166 25 km
256
Maratonit kautta aikain,
nettoaika (suluissa virallinen aika)
Tukholma
06/2000: 4.47.07 (4.52.26)
Helsinki
08/2000: 4.41.43 (4.44.37)
Vantaa 10/2000: 4.34.39
Vammala 11/2000: 4.12.29
lämpötila 12 astetta, pilvistä
Tukholma 06/2001: 3.57.46 (3.58.38) lämpötila 18
astetta, puolipilvistä&sadetta
Hämeenlinna 07/2001: 4.16.38
lämpötila 23 astetta, aurinkoista
Helsinki 08/2001: 4.19.29
lämpötila 25 astetta, aurinkoista
Joutseno 09/2001: 4.10.53
lämpötila 16 astetta, aurinkoista
Vantaa 10/2001: 3.57.37
lämpötila 10 astetta, pilvistä, sadekuuroja, tuulista
Paluu tämän sivun alkuun
Kaikki kommentit voi lähettää e-mail- osoitteella jyrki.nummela@suomen2g.fi
Last modified: Feb 10, 2002.