JyNun juoksuharjoittelu vuonna 2004


Keys: Juoksusivut, lenkkeily, maraton, Kalevan Kierros, jouksuvaellus


Paluu Jyrki Nummelan juoksusivulle

 

Vuosien 1999-2000 harjoittelut

Vuoden 2001 harjoittelu

Vuoden 2002 harjoittelu

Vuoden 2003 harjoittelu

 

Vuoden 2004 kisat ja tapahtumat:


1.1.-31.12. 2004: Juoksulenkkejä 121 kpl + suunnistus 3 kpl, joista 1722 km; muita urheilusuorituksia 150 kpl, joista pisteitä 1578 p. Yhteispisteet 3330.

 

 

Vuoden 2004 kisat ja tapahtumat:

 

 


 

Tavoitteet vuodelle 2004

 

Pidimme tammikuussa keskustelupalaverin Sampolahden Timon kanssa vuodesta 2004. Siinä vaiheessa akillesjänteeni oli aika kipeä, jolloin olin aika epävarman siitä, pystynkö juoksemaan täysipainoista maratonia pitkään aikaan.

 

Varsinaista syvällistä tavoitetta ei vuodelle 2004 vielä tässä vaiheessa asetettu. Vuonna 2003 saavuttamatta jäänyt 3.20 on tietysti hyvä lähtökohta, mutta se vaatii terveyttä ja tunnollista harjoittelua. Kalevan Kierroksen läpivienti on tietysti yksi vuoden harjoitteluja sitova seikka. Samoin tarkoitus on juosta Tukholman maraton kesäkuussa.

 

Sampolahti innostui ultrajuoksuista ja ultimate tähtäimessä olisi Mont Blancin ympärijuoksu 150 km (sisältäen yhteensä kahdeksan kilometriä nousua). Se ei kuitenkaan taida olla realistista tälle vuodelle, mutta pyrimme osallistumaan jollekin ylipitkälle matkalle sekä suuntaamaan harjoitteluamme kohti ultramatkoja.

 


 

 

Vuosi 2004 käyntiin akillesjännevaivaa potien

 

Kun joulukuun lopussa olin Saariselällä vetänyt neljä hiihtolenkkiä, oli akillesjänne sen verran kipeä, että se alkoi vaivata juoksussa. Pidin viiden päivän burana-kuurin, jonka jälkeen akillesjänne kipeytyi uudelleen juostessa. Tämän jälkeen taas viiden päivän juoksemattomuuden jälkeen akillesjänne kipeytyi kuuden km:n lenkissä.

 

Näiden vaivojen seurauksena ainoa harrastusmuoto, jota tällä hetkellä pystyn tekemän, on uinti. Samalla tein päätöksen jättää vuoden 2004 Kalevan Kierros väliin. Vuoden avauslaji olisi 1.2. suoritettava luistelu (joka juuri alunperin kipeytti akillesjänteeni).  Koska joudun parantelemaan vaivaani vähintään siihen asti ei, luisteluun osallistuminen ei varmaankaan olisi järkevää.

 

Mutta järkevyydellä ei ollut mitään painoarvoa, kun päätin sittenkin osallistua Kalevan Kierrokselle. Reilun viikon juoksutauon jälkeen kokeilin taas juoksemista varovasti ja tällä kertaa akillesjänteeni kesti rasituksen kutakuinkin. Kokeilujuoksun jälkeisinä päivinä treenailin aika rauhallisesti niin juoksua kuin hiihtoakin. Ehkä akillesjänne tai tarkemmin sanottuna koko oikea jalkapohjani kantapään seutuvilla ei ole vielä kokonaan parantunut, mutta siitä huolimatta päätin ilmoittautua jälki-ilmoittautuneena luisteluun.

 

Tammikuusta tuli harjoittelun näkökulmasta varsin vaatimaton kuukausi. Juoksukertoja kertyi vaivaiset kahdeksan pisimmän lenkin ollessa 13 km ja keskimäärinkin vain 10 km. Uimassa kävin seitsemän kertaa ja hiihtämässä kahdesti. Kerran poljin kuntopyörää ja kerran olin sauvakävelemässä.


.

Parempaa kuin seksi

 

Kun on tottunut rasittamaan itseään 5-6 kertaa viikossa juosten ja joutuu yhtäkkiä pakkolevolle, voi vain aavistaa, miltä juoksemien pitkän tauon jälkeen tuntuu. Vaikka vauhti on rauhallinen (10,5 km/h), matkakaan (yht. 10 km) ei päätä huimaa ja tuijotan monotonisesti juoksumaton päältä varaston seinään, on tunnelma aivan katossa ja käsittämätön hyvänolon tunne virtaa elimistössä. Kyllä tämä on parempaa kuin seksi. Ehdin taas pitkästä aikaa jo kokea stressiä työasioiden kaatuessa päälle. Aiemmin pystyin vetämään sitä kovemman lenkin, mitä enemmän stressi tuntui painavan päälle. Liikunnan tuoma endorfiini on ymmärtääkseni samaa ainetta, jota seksikin tuottaa. Juostessa sitä taitaa tulla vain paljon enemmän.

 

 

Paluu tämän sivun alkuun


 

 

 

Talven 2004 harjoittelu ja aktiviteetit

 

Helmikuu käynnistyi Jussin luistelulla (1.2.2004). Tällä kertaa sää ei ollut joulukuun veroista, vaan taivaalta tuli räntää. Lisäksi luistelu tapahtui sarjoittain, jolloin tasoerot erän sisällä olivat suuret ja peesattavien määrä vähäisempää. Niin tai näin, en pystynyt joulukuiseen aikaan, vaan jouduin tyytymään loppuaikaan 1.09.37 (joulukuussa 1.06.34).  Varsinkin luistelun keskellä jouduin aika pitkään luistelemaan yksikseni.

 

Luistelun jälkeen yritin uskotella itselleni, että kaikki on jalkani suhteen kunnossa. Seuraavana viikkona juoksin neljä juoksulenkkiö (yht 52 km) ja kaksi hiihtolenkkiä (yht. 48 km). Tämä oli kuitenkin akillesjänteelleni liikaa ja jouduin taas parantelemaan vaivojani.

 

Seuraavan kahden viikon aikana kävin kuusi kertaa uimassa (yht. 15 km) ja pysyin pikku hiljaa (15.2. alkaen) myös hiihtämään jalka teipattuna. Hiihtoa kertyikin helmikuussa lopulta kohtuulliset 259,5 km. Sama tahti jatkui maaliskuun ensimmäisellä viikolla, jolloin hiihdin 123 km. Tämän jälkeen alkoikin valmistautuminen eli viimeiset kaksi viikkoa kohti Pogostaa (21.3.)

 

 

21.3. Pogostan hiihto 70 km: 4.24.21 (ahr 142, 44,0 p.)

 

Tällä kertaa sää ei suosinut Pogostaa. Lämpötila oli nollatun tuntumassa ja nousi päivällä pari astetta plussan puolelle. Yöllä ja aamulla satoi räntää, joka kuitenkin taukosi aamupäivän aikana. Keli oli kauttaaltaan raskas ja eteenpäinmenon varmistamiseksi oli lykittävä toden teolla itseään.

 

Pääsin hyvään peesiin ja tänä vuonna minulle ei kertaakaan tullut mieleen lähteä ”omille teilleni” vaan tyydyin hiihtelemään poruman mukana. Hiihto sujuiksi varsin mukavasti aina 50 km:iin saakka. Tämän jälkeen en enää jaksanut pysyä porukan mukana ja vauhtini hidastui loppua kohti. Joka tapauksessa on pakko todeta, että lopputulos oli varmasti nykykunnollani paras mahdollinen.

 

Jäin viime vuotisesta loppuajastani 23 min ja 45 sekuntia. Kun kärki hiihto 23 min ja 51 sekuntia hitaammin kuin viime vuonna, sain siis kärkeä kiinni jopa kuusi sekuntia! Enää siis noin 660 vuotta ja olen tällä parannusvauhdilla saavuttanut kärjen. Kalevan Kierroksella paransin sijoitustani viime vuodesta 30 pykälää ja pisteitäkin ropisi noin 30 enemmän.

 

 

Kevään 2004 harjoittelu ja aktiviteetit

 

Pogostan jälkeen olikin jo vihdoin aika suunnata harjoittelu kohti juoksua. Pogostan jälkeisellä viikolla tein kolme juoksulenkkiä, mutta sitten sain flunssan, joka vaivasi minua puolitoista viikkoa aina Pääsiäishölkkään asti.

 

Niinpä Pääsiäishölkästä (33 km) ei voinut edes odottaa viime vuotisen kaltaista ”menestystä”. Kun viime vuonna alitin 2.40:n ajan ja olin M40 sarjassa kolmas, asetin tämän vuoden tavoitteekseni 2.45. Mukaan hölkkään lähti tällä kertaa myös Timo Sampolahti.

 

Alussa juoksin noin 4.50 min/km vauhtia ja Sampolahti aloitti kanssani samaa vauhtia. Pikku hiljaa vaihtini tassantui 5 min/km –vauhdiksi ja puolen välin kääntöpaikalla olin ajassa 1.21.30 eli siis vielä alle tavoiteaikani. Sampo oli tässä vaiheessa antanut jo muutaman minuutin periksi. Juoksu tuntui koko ajan raskaammalta, olihan edellisestä pitkästä lenkistä vierähtänyt jo aika tovi  (edellinen 30 km lenkki oli lokakuussa ja edellinen 25 km lenkki joulukuussa). 25 km:n kohdalla olin vielä 5 min/km ajassa, muttatässä vaiheessa yläkroppani viesti, että on parasta höllätä.

 

Flunssa tuntui vielä kehossani ja päätin höllätä viimeiset kahdeksan km hölkkävauhdiksi. Lopun (25-33 km) tulinkin rauhallisesti n. 5.30 min/km vauhtia ja kirjasin tällä kertaa loppuajakseni 2.49.14.  Sampolahti aloitti varmaankin kuntoonsa lähden aivan liian kovaa ja joutui lopussa kävelemään kirjaten loppuajakseen n. 3.13.

 

Näin tällä kertaa. Hölkkä antoi varmasti aika oikean kuvan nykykunnostani. Mikäli mielein toukokuun maratonilla päästä lähelle viime vuotista aikaani, on loppuharjoittelun mentävä tosi putkeen. Tiivistä harjoitteluaikaa on nelisen viikkoa, minkä aikana pitäisi kerätä 90-100 km/viikko ja joka viikko pitäisi pystyä juoksemaan pitkä (25-30 km) lenkki. Saapi nähdä, miten jalkani kestävät rankan treenin.

 

 

 

22.4. Reitti 2000: Juosten repun kanssa 55 km

 

Launataina 22.4. päätimme Sampolahden Timon kanssa lähteä tsekkaamaan Reitti 2000:n kulkua. Lähtöpaikka oli Lukkaan ulkoilualue ja kello näytti 9.38. Aurinko paistoi ja lämpötila oli +4 astetta. Tuulta oli jonkin verran ja alkumatkasta olo oli varsin viileä.

 

Molemmilla oli mukanaan reppu, jossa oli juomapullo, taukotakki, hieman lämpimiä vaatteita, eväitä (mm. voileipiä, suklaata ja geeliä). Lähdimme juoksemaan Reitti 2000:tta viitoistusten mukaan vastapäivään eli suuntana oli ensin Rinnekodin kautta Salmen ulkoilualue. Arvio matkasta Lauukka-Salmi on n. 20 km. Pidimme juomataukoja noin puolen tunnin välein, jonka lisäksi suurimmat ylämäet tuli käveltyä. Heti Rinnekodin jälkeen alkavalla polkuosuudella oli paikoin lunta, kohtuullisen reilustikin, joten jouduimme laittamaan siinä kävelyksi.

 

Salmeen saavuimme klo 12.38, kun juoksuaikaa oli käytetty 2.29.40. Salmessa nautimme lounaaksi lohikiusausta ja pidimme yhteensä taukoa 41 minuuttia. Salmesta suuntasimme kohta Haukkalampea. Salmesta lähtö tuntui hiukan kankealta ja juoksua haittasi täysi vatsa. Sampo väsähti juoksemiseen jo 20 minuutin kohdalla ja sovimme, että tiemme erkanevat.

 

Lähdin jatkamaan sillä periaatteella, että kävelen suosiolla ylämäet, mutta en pidä juurikaan muita taukoja (kuin Solvallassa ja Pirttimäessä). Hiukan vauhtia hidasti viimeinen pätkä ennen Haukkalampa, kun polkuosuudella oli lunta ja porrasosuus. Reitti joka katosi minulta hetkeksi. Salmesta Haukkalampeen on n. 11,5 km ja sieltä Solvallan urheiluopistolle n. 3 km. Solvallaan saavuin klo 15.01 ja kokonaisjuoksuaika oli tällöin 2.29.40.

 

Solvallassa pidin 14 minuutin tauon, jonka aikana täytin juomapulloni ja nautin eväitä. Solvallasta matka jatkui tiukasti Reitti 2000:tta seuraten kohti Pirttimäkeä. Suorempaankin Pirttimäkeen olisi päässyt, mutta seurailin siis Reitti 2000:tta, joka alkuvaiheessa kiersi Solvallan pururataa. Edelleen kävelin ylämäet (joita etenkin Solvallan päässä oli aika paljon) ja vauhtini hidastui jonkin verran. Solvallan urheiluopistolta (bussipysäkiltä) Pirttimäkeen meni juoksuaikaa jopa 1.14.40,  jonka perusteella matka on n. 11,5-12 km. Suorinta tietä Pirttimäki-Solvalla (urheilukenttä) on merkitty 8,3 km.

 

Juoksu sujui mielestäni aika kohtuullisesti, vaikka matka tosin alkoi jo painaa jaloissa. Pirttimäkeen saavuin klo 16.31 ja juoksuaikaa oli käytetty 5.20.23. Pirttimäessä nautin suklaata ja voileipää pitäen yhdeksän minuutin tauon. Pirttimäesta matka jatkui ensi polkua pitkin, mutta muuttui n. 1,5 km:n jälkeen ulkoilutieksi. Suurin piirtein neljän km:n jälkeen jouduin jälleen hieman rämpimän, kun ulkoilutie muutti mutaiseksi ja paikoin tosi kosteaksi poluksi. Tämän jälkeen matka jatkui ulkoiluteitä pitkin, mutta vauhti hidastui jo melkoisesti.

 

Saavuin viimein takaisin Luukkaaseen klo 17.42 ja juoksuaikaa (siis liikkeelläoloaikaa) oli käytetty 6.20.22. Viimeiset kilometrit tuntuivat tosi pitkiltä. Väli Pirttimäki-Luukkaa on hiihtoreittiä mukaillen merkitty 7.9 km:ksi, mutta mittausten (ja käytetyn ajan mukaan)  matkan pitäisi olla ehkä n. 9 km. Keskisykkeeksi koko reissulta tuli tuli 128 ja arvioitu kokonaismatka oli n. 55 km.   

 

Vaikka matka oli pitkä, ei väsymys ollut olleenkaan niin suuri kuin tosissaan vedetyn maratonin jälkeen. Vasen polvi hieman vaivasti Pirttimäen jälkeen, mutta muutoin oloni oli hyvä. Loistavan pitkän lenkin jälkeinen uupumus toi tyydytystä.  Päivän mittaan lähpötila nousi +10 asteeseen ja aurinko paistoi. Upea tapa viettää lauantaipäivä terveysliikuntaa harrastaen. Enpä ollut koskaan juossut (edennyt) näin pitkää matkaa ja varmaankin harjoituksesta on hyötyä kaikeen pitkäkestoiseen liikuntaan. Ehkä tästä (ja vastaavista harjoituksista) on hyötyä mm. ultajuoksuihin.

 

 

Paluu tämän sivun alkuun


 

 

Valmistautuminen Ylistaron maratonille

 

Tässä ykistyiskohtainen harjoittelenui ennen Ylistaroa (viimeiset 1,5 kk):

 

 

1.-2.4.  flunssainen

la 3.4.  10,5 km flunssaisena (59.11)

su 4.4.  13 km edelleen flunssainen olo (1h 12min)

Juoksua yhteensä 23,5 km. Lisäksi maannataina yksi 37 minuutin maastopyöräily

 

ma 5.4.  10 km (55 min)

ti 6.4.  lepo

ke 7.4.  12,5 km (1.08)

ti 8.4.  4,5 km

pe 9.4.  Pääsiäishölkkä 33 km (2.49.14(

la 10.4. lepo

su 11.4. 6 km

Juoksua yhteensä 66 km

 

ma 12.4. aamupäivällä 15 km (1.20), illalla 9 km VK (5 min/km)

ti 13.4. 13 km (1.13)

ke 14.4. maastopyöräily 42 min

to 15.4. 21 km (1.52)

pe 16.4. lepo

la 17.4. 8 km VK (4.49/km)

su 18.4. 29,5 km (2.53)

Juoksua yhteensä 95,5 km

 

ma 19.4. 12 km (1.06)

ti 20.4. 10 km (57 min)

ke 21.4. 11 km (1.01)

to 22.4. Golfin peluuta 3 tuntia

pe 23.4. lepo

la 24.4. 55 km reppu selässä (6.20)

su 25.4. Golfin eluuta 1h 50 min

Juoksua yhteensä 88 km

 

ma 26.4. lepo

ti 27.4. 10,5 km (55 min)

ke 28.4. 11 km (59 min)

to 29.4. lepo

pe 30.4. 18 km (1.38)

la 1.5.  18 km VK (5.05 min/km)

su 2.5.  Ensin golfia 4 tuntia, sitten rullaluistimilla sauvojen kanssa 40 min + juoksu 9 km

Juoksua yhteensä 66,5 km

 

ma 3.5.  lepo

ti 4.5.  13 km (1.09)

ke 5.5.  19 km (1.44)

to 6.5.  13 km (1.12)

pe 7.5.  lepo

la 8.5.  29 km Nuuksiossa (2.46); tosi kuuma ilma juosta

su 9.5.  lepo

Juoksua yhteensä 74 km

 

ma 10.5. lepo

ti 11.5.         VK 10 km (48 min)

ke 12.5.         lepo

to 13.5. VK 12 km (1.03 Joutsan Joutsenlammin mäkisissä maastoissa)

pe 14.5. Golfia 18 reikää, 3 h 24 min

la 15.5. lepo

su 16.5. VK 12 km (sisältäen 4x1 km 4.30-4.40 /km)

Juoksua yhteensä 34 km

 

ma 17.5. lepo

ti 18.5.         8 km sisältäen yhden maratonvauhtisen kilometrin (4.51)

ke 19.5. lepo

to 20.5. Ylistaron maraton 3.31.43 (ahr 146)

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 


 

 

20.5.2004:            Ylistaron maraton 3.31.43

 

Lähtökohdat maratonille olivat kaksinaiset. Toisaalta harjoittelukilometrejä oli kertynyt selkeästi edellisvuotta vähemmän (650 vs. 1000), mutta toisaalta viimeisen puolentoista kuukauden harjoittelu oli sujunut moitteettomasti. Kaksi päivää aiemmin juostu rauhallinen 8 km sisälsi yhden maratonvauhtisen kilometrin mentaliteelilla: tätä rauhallisemmin ei ainakaan voi maratonille lähteä. Tuloksena oli kilometriaika 4.51. Niinpä päätin lähteä suurin piirtein tuota vauhtia ja ennätys mielessäni.

 

Vaatetuksen osalta jouduin tekemään hieman tavallista enemmän puntarointia. Tuulisessa kelissä myötätuulessa tulisi helposti lämmin, kun taas vastatuuliosuudella varsin kylmä. Valitsin pitkälahkeiset juoksutrikoohousut ja pitkähihaisen paidan ja hikipannan. Paidastahan voi tarvittaessa kääriä hihat ylös. Mukaan otin neljä 1,5 dl juomapulloa ja neljä geelipakkausta (joista kulutin kolme)

 

Alku sujui mukavasti porukassa juosten. Ensimmäinen kilometri on minulla yleensä aika vauhdikas, joten siinä kirjasin ajan 4.30. Tämän jälkeen vauhti tasaantui 4.45-4.55:n välille. Täysin mysteerisenä uutena vaivana heti alusta saakka oli vasemman jalkapohjan ulkoreunan kipeytyminen. Alussa ajttelin, että se menee varmaan pois, mutta kyllä se vain paheni koko ajan.

 

Kympin väliaika oli kuitenkin 47.49 ja enismmäinen neljännes (10,55 km) taittui ajassa 50.44.

 

Toinen lenkki sujui aika lailla edellisen kaltaisesti ja puolivälin krouvissa olin ajassa 1.41.37. Selvästi porukka juoksi kierroksen alkupään myötätuuliosuuden nopeammin (4.35-4.45), kun taas kierroksen 4-9 km:n kohdalle osuva vastatuuliosuus mentiin ajassa 4.50-4.59.

 

Toisen lenkin loppupuolella 9 km:n kohdalla siirryttäessä taas myötätuuliosuudelle porukka hajosi. Hetkellisesti sykkeeni pääsi laskemaan tasosta 145-152 tasolle 140-145 ja 22. kilometrin juoksin yksikseni yli viiden minuutin (5.03), mutta onnekseni pääsin juoksemaan tämän jälkeen yhden kaverin kanssa. Vauhti nousi takaisin tasolle 4.50.

 

Vasemman jalan jalkapohjani alkoi vaivata sen verran pahasti, että päätin 4 km:n juoma-aseman kohdalla löysätä nauhoja. Koska juoksukaverini pysähtyi juomaan, jatkoimme yhtämatkaa eteenpäin. Minulla oli vielä juomaa omissa juomapulloissa. Vastatuuliosuudella pääsimme edelleen mukavaan 4.50 aikaan (yksi vastatuuli-km jopa aikaan 4.40). Tämä osuus oli lopulta koko maratonin mukavinta aikaa. Juoksu kulki tosi mukavasti ja ohittelimme useita juoksijoita.  Putosin kaverin kyydistä, kun käännyimme taasen myötätuuliosuudelle (eli juoksimme yhdessä n. 7 km).

 

Tämän jälkeen jouduinkin juoksemaan koko loppumatkan (11,5 km) yksikseni. Kolmannen kierroksen jälkeinen väliaikani oli 2.33.30. Annoin itselleni viimeiselle kierrokselle 55 min aikaa, jolloin rikkoisin ennätykseni. Yritin ylläpitää vauhtia yksikseni, mutta en siinä onnistunut. Kilometrien ajat putosivat vääjäämättä: 5.10, 5.04, 5.09, 5.15, 5.21, 5.19, 5.18.

 

Sitten seurasi kierroksen 8. kilometri, jolloin vatasi tuntui tekevän täydellisen stopin juoksun suhteen. Vatsa kipeytyi ja tuntui siltä, että oli päästävä tyhjennykselle niin pian kuin suinkin. Viimeiset 3,5 kilometriä olivatkin sitten yhtä tuskaa. 5.34, 6.07, 5.55. Jouduin välillä kävelemään, kun vatsaa painoi. Pakottauuduin kuitenkin hiljaiseen hölkkään. Kun vielä viimeinen 550 metriä taittui massiivisessa ajassa 3.40 sain loppuajan, joka oli vajaat kolme minuuttia edellisvuoden ennätysaikaani hitaampi. Keskisyykkeeksi kirjaantui 146.

 

Vastatuulella ja vatsavaivoilla oli oma osansa loppuaikaani. Toisaalta Kalevan Kierroksella olin viime vuonna 61. ja tänä vuonna 41. (eli oli se muidenkin vauhti hidastunut). Tämä ei tosin koskenut Nurmisen Jounia, joka juoksi tuulisessa säässä huippuajan 3.09.47. Samassa autokyydissä kanssani ollut lankomies Petri Nykänen kipitteli 4.03, kun taas Timo Sampolahti joutui samantyyppisiin vatsavaivoihin kuin mitä minä ja keskeytti 30 km:n kohdalla.

 

Kaikki hyvinkö? Ei suinkaan. Maalissa minun oli pakko päästä pikaiselle tyhjennykselle ja ulos tuli käytännössä vain nestemäistä ainetta. Suihkun jälkeen ruoka ei maistanut ja oli uuden tyhjennyksen vuoro. Huonommin asiat olivat Sampolahdella, joka kyllä ensin vaikutti aika pirteältä, mutta sitten lähes tuupertui vessaan ja joutui lopulta tiputukseen Seinäjoen terveyskeskukseen. Paha oloni jatkui vielä n. nelisen tuntia maaliintulon jälkeen, jolloin vasta pystyin syömään jotain. Vielä 24 tuntia maratonin jälkeen tuntuu siltä, ettei vatsassa kierää edelleen. Ainoa yhteinen asia Sampolahden ja minun välilläni oli ennen maratonia nautitut kaksi Immodium vatsatabletteia ja yksi buranatablette. Ehkä ne yhdessä tai sitten joku muu syy laittoivat meidän molempien vastan sekaisin.

 

Vasemman jalan jalkapohjan ulosyrjän kipeytyminen oli pahin maratonista jäänyt vaiva. Maratonin jälkeen se oli kosketuskipeä eikä sen päälle voinut juurikaan astua. En edelleenkään ymmärrä, mistä se voi olla peräisin. Otin kyllä toukokuun alussa uuden Asics:in GS-trainer tossuparin käyttöön, mutta minulla oli  siinä vanhat pohjalliset ja olinhan uusilla tossuilla juossut mm. 30 km viimeistelylenkin. Ja lisäksi tämä vaiva alkoi tuntumaan heti alusta alkaen.

 

Reilun kahden viikon päästä olen sitten seuraavan kerran numerolappu rinnassa Tukholman maratonilla.

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 


 

 

5.6.2004 Tukholman maraton palautellen

 

Koska edellisestä maratonistani oli kulunut vain kaksi viikkoa, päätin ottaa Tukholman maratonin rauhallisemmin. Varmaankin ensimmäistä kertaa elämässäni en lähtenyt maratoniin ennätystäni tavoiottelemaan, vaan ainoastaan hakemaan ehjää ja mukavaa kokemusta. Ajatuksissani lähdin juoksemaan 5.20:n kilometrivauhtia, joka johtaisi loppuaikaan 3.45. Mukanani oli tavanomaiseen tapaan neljä geelipussia ja kolme juomapulloa, joita täydentelin matkan aikana.

 

Ensimmäinen kilometri taittuikin alkulönköttelyssä aikaa 5.19, mutta tämän jälkeen vauhti tasoittui 5.10_n tuntumaan. Kolmen kilometrin kohdalla takaani tuli lankomies Petri Nykänen, joka puuskutti kyllä aika paljon. Pari kilometriä myöhemmin Nykänen joutui hiljentämään ja kohtasi puolimatkassa polvivaivoja, mutta sinnitteli loppuun ajassa 4.53.

 

Kympin väliaikani oli 51.49 eli keskimäärin juuri 5.10/kilometri. Sijitus oli tässä vaiheessa 3260. Sää oli hieman liian aurinkoinen ja lämmin alkupuolella, jotta hyvään juoksuaikaan olisi edes ollut mahdollisuuksia.

 

Jatkois juoksustani nauttien ja puolessa välissä aikani oli 1.50.47 eli välin 10-puolimaraton olin juossut 5.18/km. Puolivälissä olin sijalla 3373. eli hieman oli sijoitukseni muuttunut alaspäin.

 

Tästä alkoi kuitenkin sijoituksellinen nousu, koska pystyin edelleen ylläpitämään lähes samaa vauhtia. 29 km:n kohdalla alkoi jostain syystä pistää vasemmalta puolelta, mutta parin km:n päästä se meni onneksi ohi ja Vestebron silta meni suhteellisen muakavasti.

 

30 km:n kohdalla väliaikani oli 2.37.30 ja keskivaihti välillä puolimaraton-30 km oli 5.14/km. Sijoitukseni oli jo noussut 2918:aan.

 

Kauniina ajtuksenani olisi ollut, että sama vauhti olisi jatkunut loppuun asti ja olisin saanut loppuajan 3.41-3.42. Näin ei kuitenkaan käynyt.

 

Kyllä maraton on joka tapauksessa niin pitkä matka, että vauhti hiljenee ainakin minulla rauhallisesta alusta huolimatta. Jälleen kerraan maagisen kolmen tunnin rajan jälkeen hiilihydraatit ja glygogeenit olivat vähissä ja vauhti hidastui. Itse asiassa vielä 36 km:iin asti jaksoin suht’tasaista vauhtia sillä väli 30-36 taittui ajassa 5.21/km.

 

Loppu oli taasen varsin tuskallista ja loppuaikani oli lopulta 3.44.31 eli lopun (36-maali) tulin ajassa 5.37/km. Loppuaika oli kuitenkin puoli  minuuttia alkuperäistä tavoitettani nopeampi, joten aivan tyytymätönkään en juoksuuni voinut olla. Keskisyykkeeni koko juoksua aikana oli 144 (Ylistarossa 146). Nousin lopulta sijalle 2411. joten viimeisen puolikkaan aikana kohensin sijoitustani lähes tuhannella pykälällä. Ilmesen monella vauhti hidastuu vielä minuakin enemmän.

 

Palautuminen tällaisen rauhallisen juoksun jälkeen sujui hyvin. Mitään erityisiä vaivoja minulle ei juoksusta tullut.

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 


 

 

Kesä-heinäkuu 2004: Jukolan viesti ja Suur-Lohjan soudut

 

Tukoholman maraton jälkeen oli taasen kaksi viikkoa aikaa palautella ennen Jukolan viestiä. Väliinjäävänä viikonloppuna olin työreissulla Rokuan kansallispuistossa, jossa loukkasin oikean nilkkani valitettavan typerän tapaturman seurauksena. Olin laskeutumassa Rokuanhovin sateen kastelemia puisia portaita pitkin kohti rantasaunaa. En huomannut, että portaiden askelvälin pituus muuttui yht’äkkiä ja nilkkani pääsi muljahtamaan. Ja alkoholilla ei edes ollut mitään osuutta koko tapahtumaan.

 

Pidin juoksutaukoa koko viikon ja lähdin Jukolan viestiin normaalein elkein. Tällä kertaa minulla oli avausosuus, siillä minun piti pika-pikaa osuuden jälkeen lähteä kohti Kankaanpäästä klo 7.00 lähtevää bussia, jolla pääsisin kohti Ahvenanmaata, jonne perhe oli jo edellisenä päivänä matkannut. Avausosuudella pääsin kohtuullisen mukavaan letkaan, jonka perässä juoksennellessa omaa suunnistustaitoa ei kovin paljoa tarvinnut.

 

Juttu kesken... päivitystä tulossa piakkoin...

 

Suur-Lohjan souduissa (50 km) satoi koko soudun ajan ja lisäkis tuulikin vielä reilusti. Värjöttelimme Nykäsen Petrin kanssa koko lenkin läpi ajassa 6.48. Matkalla jouduimme mm. pysähtymään kolme kertaa tyhjennystauolle.

 

Paluu tämän sivun alkuun

 


 

 

Elo-syyskuu: Luupiikki jalassa esti juoksemisen; pyöräilyä ja uintia

 

Niinpä niin. Kesäkuussa saatu vamma ei vaan ottanut parantuakseen. Välillä yritin tehdä jonkun juoksulenkin, mutta kantapää ja akillesjänne vaan kipeytyi. Heinä-elokuussa pyöräilin aika paljon ja suoritin siinä ohessa Kalevan Kierroksen pyöräilyn (120 km). Tosin 100 km:n kohdalla väsähdin ja aika painui pitkälti yli neljän tunnin.

 

Elokuun 21. päivä menin sitten lääkäriin ja kuvien oton jälkeen jalastani paljastui luupiikki (=murtuma) ja sain totaalisen juoksukiellon. Elo-syyskuussa olenkin sitten lähinnä uinut ja harrastanut vesijuoksua. Uintia on kertynyt elokuussa 15 km ja syyskuun aikana 24 km. Kun vielä vuosi sitten jaksoin tuskin uida 100 m vapaauintia yhteen menoon (vaikka rintauintia jaksoinkin porskuttaa jo silloin tunnin verran), niin nyt pystyn uimaan jopa 4 km vapaauintia (tosin pieniä taukoja aina kilometrin välein pitäen). Neljään kilometriin minulta kului 1.32.20 (ilman taukoja), joten kovin massiivista ei uintivauhtini vielä kuitenkaan ole. Tästä on kuitenkin mahdollisuus keskittyä ensi vuonna vaikkapa triathloniin, jos vaan saan jalkani taasen kuntoon.

 

Tällä viikolla tein kolmen uintilenkin lisäksi myös yhden sauvakävelylenkin, yhden maastopyöräilylenkin ja yhden rullaluistelulenkin. Lajikirjoin laajentuminen olisikin jo monotoonisen uinnin jälkeen aika tervetullutta vaihtelua. Syyskuussa uintia tuli yhteensä 31 km.


 

Loka-marraskuu. Juoksu alkaa taas luistaa

 

Aloittelin taasen juoksemisen syyskuun lopussa. Kyllä on pakko todeta, että kunto ja juoksukunto ovat kaksi aivan eri asiaa. Vaikka olinkin tehnyt pyöräilyä ja uintia, niin juoksun aloittaminen oli tosi raskasta. alussa juoksin 5-10 km:n lenkkejä suurin piirtein joka toinen päivä.

 

Kun jalka kesti taasen hieman paremmin, pääsin lähemmäs normaalia harjoittelua. Pitkää lenkkiä pyrin pidentämään maltillisesti. Lokakuun pisimmäksi lenkiksi tuli 23 km ja yhteiskilometrimäärä nousi lähes kolmeensataan; eli toiseksi eniten juoksukilometretä / kk tänä vuonna. Vain valmistautumisjakso Ylistaroon toi huhtikuussa yli 300 juoksukilometriä.

 

Lokakuu oli aivan puhtaasti juoksemista. Juoksun sekaan mahtui vain yksi vaellus Garmischin maastoissa Saksassa ja yksi juoksuvaellus Nuuksiossa.

 

 

Käyttöön GPS

 

Hankin viimein käyttööni GPS-laitteen, joten jatkossa saan ainakin objektiivisen mittarin arvioimaan lenkkien pituutta. Puntaroin pitkään kellotyyppisen GPS:n ja Navigointi tyyppisen (vanhan NMT-puhelimen kokoisen) GPS-laitteen välillä. Päädyin lopulta Garminin Forerunner 201:een, jonka sain Verkkokaupasta 211 eurolla. Siinä on ranteessa pidettävä näyttö ja perus matkanmittauksen ohella myös navigointiominaisuudet. Kehittyneimpien navigointilaitteiden etu Forerunneriin on se, ettäniihin pystyy lataaman karttoja ja lisäksi niissä on isompi näyttö. Toisaalta en itse tarvi kovin usein navigointia, mutta silloin tällöin siitäkin on hyötyä. Forerunnerin harjoitustiedot pystyy lataamaan tietokoneelle, mutta suoraan sanoen Forerunnerin Logbook-ohjelma on aika heikko. Siinä on kyllä mahdollisuus tallentaa harjoitustiedot XML-formaatiin ja sitä kautta rakentaa itselleen parempi seurantaohjelma. Tämä on minulla hiukka vaiheessa. Jos sollakin on kokemusta asiassa, niin otan hyviä vinkkejä vastaan.

 

 

10 000 kilometria täyteen 6.11.

 

Tietynlaisen rajapyykin saavutin 6.11., kun harjoitteluni vuosina 2000-2004 yhteenlaskettu juoksukilometrien määrä ylitti 10 000:n. Se on osoitus siitä elämänmuutoksesta, jonka alupäivä oli 1.8.1999. Kuntoa ei voi varastoida, vaan kunnon ylläpitäminen vaatii jatkuvaa liikkumista. Liikkuminen ja liikkeessä pysyminen on antanut minulle loistavaa vastapainoa toimistotyölle ja siitä syntyvään stressiin.

 

 

Loppuvuosi 2004

 

Marras- joulukuu 2004 oli varsin suotuissa treenikautta. Marraskuussa juoksin 265 km ja joulukuussa 245. Tämän lisäksi tuli harrastettua hiihtoa 147 km:n verran, uintia. luistelua ja kuntopiirejä. Mielessä kävi jopa ilmoittautuminen Lohjan City-Marketin parkkihallin 12 tunnin juoksuun, mutta Kankaansyrjän Jannen mukaan kaikki paikat oli jo joulukuussa täytetty. Lohdutukseksi ilmoittauduin sentään Tukholman maratonille ja taas kerran myös Kalevan Kierrokseen, jonka avauslaji, luistelu, käydään 15.1.

 


 

Vuoden 2004 kuukausikohtaiset kertymät:

 

            Juoksukm   pisin lenkki   yhteispisteet

Tammikuu       80          13 km         178     uintia 16,5 km

Helmikuu       67          18 km         324     hiihtoa 280 km, uintia 15 km

Maaliskuu      48          21 km         268     hiihtoa 322 km    

Huhtikuu      313          55 km         334

Toukokuu      215          42,2 km       255

Kesäkuu       115          42,2 km       204

Heinäkuu       35          11 km         263     pyöräilyä 146 km

Elokuu          5,5         5,5 km       285     pyöräilyä 476 km, uintia 15 km

Syyskuu        51          15 km         242     uintia 31 km

Lokakuu       286          23 km         296

Marraskuu     265          30 km         350     hiihtoa 66 km

Joulukuu      245          28 km         332     hiihtoa 81 km

 

 

 

 

Paluu Jyrki Nummelan juoksusivuille.

 


 

Kaikki kommentit voi lähettää e-mail- osoitteella jyrki.nummela@suomen2g.fi

Last modified: Jan 20, 2005.