Monien käännekohtien jälkeen päädyin lopulta juoksemaan Jurvan maastossa 14,7 km:n ankkuriosuuden. Tämä oli seitsemäs Jukolani ja olin aina aiemmin ollut osuuksilla 1-3, joten pääsin nyt ensimmäistä kertaa nukkumaan yöllä ja lähtemään maastoon yhteislähdössä. Kunto oli kohdallaan; olihan takana viikko takaperin juostu Tukholman maraton alta neljän tunnin. Silti olin hiukkasen epävarma siitä, selviäisinkö osuudeltani ennen maalin sulkeutumista (aikaa oli siis neljä ja puoli tuntia). Suunnistusharjoittelu oli jäänyt aika vähäiselle.
Osuuteni oli tosi mielenkiintoinen: en lopulta joutunut etsimään itse yhtään rastia. Valitsin vain oikean letkan ja seurasin junaa. Välillä mentiin niin lujaa, että en ehtinyt lukea karttaani ja vasta rastiväliaika-analyysistä tsekkasin hajontani, kun en sitä oman osuuteni jälkeen varmasti muistanut. Muistan ehtineeni vilkaista ensimmäisen kerran karttaa viidennen ja kuudennen rastin välissä. Käytännössä sama letka kulki rastit 2-14. Muistan ainakin Kangasniemen Kalskeen suunnistajan, jota seurailin aika ansiokkaasti. 14. rastin jälkeen suurimmalla osalla oli eri hajonta. Letka pieneni ensin kolmeen ja lopulta meitä oli vain kaksi. Sitten taas löytyi muutama lisää ja mentiin yhdessä loppuun asti (rasteja oli yhteensä 22).
Aina, kun letka etsi rasteja, niin etsin minäkin. Aika usein kuitenkin urat veivät hyvin perille, mutta kallioisilla paikoilla niistäkään ei ollut hyötyä. Uimalasit tosin unohtuivat; ainakin puolet suunnistusalueesta oli suota, jossa rämmittiin välillä jopa polvia myöten. Jurvassa oli aika paljon pahoja kivikkoja, joissa en uskalla juosta kovin lujaa. Yritin kiristää taas vauhtiani ja pysyä paremmin letkan perässä juostavilla osuuksilla.
Kovakuntoisia kavereita nuo suunnistajat. Omasta mielestäni olin kuitenkin aika hyvässä kunnossa, mutta silti vauhtini alkoi hyytyä osuuden puolen välin jälkeen ja jouduin tyytymään hieman rauhallisemmin kulkevien suunnistajien tahtiin. Osuudella oli käytännössä muutama pitkä osuusväli, eli alussa rastivälit 2-3; 4-5 sekä 13-14 ja 14-15. Siinä kymmenennen rastin tietämillä otin tavoitteeksi pysyä letkan perässä rastille 15 asti. Tämän jälkeen olisi jäljellä enää lyhyitä rastivälejä, joista uskoin selviäväni aika mukavasti itsekin. Kovavauhtisilla oli rastin 14 jälkeen eri hajonta, joten pääsin automaattisesti hieman rauhallisempaan kyytiin. En tosin olisi varmaan jaksanut pysyä enää alkuperäisessä vauhdissa kovinkaan paljon pidempään.
Loppusijoitukseni omalla osuudella oli 713. ja taakse jäi peräti 327 osuuden suorittanutta pihkaniskaa. Tämä on varmasti yli kolme kertaa enemmän kuin yhteensä vuosina 1995-2000. Loppuaika 2.25.47 oli vain 1,79 kertaa enemmän kuin osuuden nopein aika. Edellinen ennätykseni oli edelliseltä vuodelta 2,3 kertaa hitaammalla ajalla. Joukkuetta huippusuoritukseni auttoi vaivaisen kahden sijan verran. Nousimme ankkuriosuudella Reilut Miehet Havumetsien kakkosjoukkueen ohi, kun Heimo Heiska viipyi osuudellaan 4.40.12. Taakse jäi myös RAPSU 2, jonka kukistimme lopulta neljällä minuutilla ankkurin oltua maastossa vajaat yhdeksän minuuttia meikäläistä enemmän.