Saatuani
useita myönteisiä kommentteja sivustoistani ja myös mm. näistä Jukola-jutuista,
päätin sittenkin jatkaa sarjaa ja kirjoittaa myös tämän vuoden kokemuksesta.
Jo
etukäteen oli selvää, että minulle (kovakuntoiselle?) oli varattuna kaksi
osuutta: avausosuus Sarjakuvaseuran kakkosjoukkueessa ja lyhyt aamun
yhteislähdön osuus veljeni Petri Nummelan Tukkisioissa.
Tällä
kertaa leirintäpaikka oli kaikkien aikojen paras, eli tilaa oli riittävästi ja
telttapaikat olivat loistavan tasaisia, kiitos Vesivehmaan lentokentän.
Valmistauduin
avausosuuteeni mm. hankkimalla uudet suunnistuskengät, eli xxxxxx, joissa on
myös nilkkatuki. Päädyin lopulta laittamaan päälleni pitkähihaisen
juoksupaidan, jonka päälle laitoin sarjakuvaseuran lyhyt-hihaisen t-paidan
(tällä kertaa värinä oli kirkkaan vihreä).
Lähdin
hyvillä mielin metsään muistossa viime vuoden mainio aika letkajuoksussa.
Tavoitteena oli taas löytää sopiva letka. Avausrasti (38) löytyi supasta pienen
haeskelun jälkeen ajassa 13.31. Tämän jälkeen löysin aika helposti rastit 59,
41, 168 ja 107. Jo tässä vaiheessa maaston peitteisyys oli selvinnyt, mutta
onneksi tiheikköjen läpi meni uria.
Seuraava
rasti (170) tiputti minut sitten vauhdiltaan minulle sopivasta urasta. Rastin
välimatka oli linnuntietä noin 1,6 km ja välissä oli juomarasti. Juomarastilta
lähdettäessä en jostain syystä löytänyt letkastani ketään, joka oli ollut
menossa samalle rastille, vaan muut suuntasivat rastille 133. Yhdessä
totesimme, että kyllä ne kuitenkin sillä samalla nurkalla kuitenkin ovat.
Totta
kai letkani meni lopulta rastille 133 ja minulle selvisi, että oli mennyt parisataa
metriä oman rastini ohitse. Paluu omalle rastilleni tiputti minut letkasta ja
sain leimasin tuon rastivälin ajassa 25.50!
Kyllä
tämänkin jälkeen löytyi letka, mutta se kulki selvästi hitaammin ja ohittaminen
oli peitteisessä maastossa pimeällä tosi hankalaa. Muutaman kerran sitä yritin
sillä seurauksella, että olin rähmälläni ja menetin taas muutaman sijan.
Yhteen
saumaan törmäsin pimeässä myös piikkilankaan, vaikka edellä menevä varoittikin
siitä.
Tämän
jälkeen rastileimaukset sujuivat minulle suht. mukavissa ajoissa (3.13, 3.48, 1.21, 1.55. Jostain
syystä rastivälille 163-131 (n. 700 metriä) käytin 8.15. Mitään erityistä
muistikuvaa tuolta väliltä ei kyllä mielessä ole.
Seuraava
jonkinlainen yhteispummaus tapahtui tultaessa rastille 58, jota etsimme
joukolla reilusti alempaa. Leimausaika välille 112-58 (n. 500 m) oli 7.49.
Tämän jälkeen mahdutimme vielä yhden hurjan pummin, kun rasti 60 jälkeen
suuntasimme rastille 84. Samalle alueelle oli laitettu toistakymmentä rastia ja
haimme omaamme tosi kauan löytäen monia muita rasteja. Lopulta rasti löytyi
ajassa 9.57, vaikka välimatka oli vain 300 metriä.
Paras
terä oli jo mennyt ja vaihtoon pääsin ajassa 2.08.32. Olin asettanut
jonkinlaiseksi tavoitteeksi alittaa kaksi tuntia.
Sitten
vain pikaisesti suihkuun ja nukkumaan. Aamulla oli odotettavissa viitososuus
Tukkisioissa.
Vaikka
yöllä olin rapaantunut aika pahasti, niin myös nilkan yläosa oli hiertynyt sen
verran, etten enää laittanut uusia suunnistuskenkiä jalkaan, vaan vanhat kengät
saivat kelvata.
Yhteislähtö
lähti mukavasti käyntiin ja ensimmäiset leimaukset sujuivat mukavasti: rasti 71
ajassa 5.49 ja rasti 92 ajassa 5.52 (vaikka tätä jouduinkin hieman hakemaan).
Rasti 79 löytyi ajassa 2.41 ja pitkä rastiväli (1,3 km) rastille 116 ajassa
17.30. Muistaakseni ykkösrastin jälkeen
kuuluin lähtöalueelta kohahdus, kun Ruotsi siirtyi 1-0 johtoon Senegalia
vastaan.
Sitten
pummasinkin oikein rajusti, kun hain rastia 124 aivan liian pohjoisesta. Aikaa
mokomalle reilun 600 metrin rastivälille tuhraantui 14.18.
Päiväsaikaan
suunnistamisessa oli se hyvä puoli, että pystyi väistelemään vetisimmät kohdat
ja toisaalta sai suunnistaa enemmän omin neuvoin. Viitososuudelle lähtijöitä ei
nimittäin ollut kovin monia.
Rastin
112 jälkeen mentäessä rastille 51 voimat alkoivat jo selkeästi huveta ja
rastiväli (750 m) meni vaatimattomasti ajassa 13.44, vaikka itse rastia ei
tarvinnutkaan juurikaan hakea.
Vielä
kaksi pummia pystyin itselleni loppumatkaan kehittelemään, kun rastiväli 80-70
(300 m) vei 8.50 ja väli 60-97 (400 m) vei 6.55. Maalissa olin yhteisajassa n.
1.35.
Maukkaimman
palkinnon sain suihkun jälkeen, kun olutteltassa sain olutlasin käteeni ja
istahdin TV:n ääreen. Vain kaksi minuuttia myöhemmin Senegal upotti jatkoajalla
Ruotsin ja kisat oli taas kerran pelastettu.
Tällä
kertaa molempien edustamieni joukkueiden kohtaloksi tuli keskeytys. ÄSS II:n
Timo Sampolahti haeskeli kuudennella osuudella rastia 143 pari tuntia sitä
kuitenkaan löytämättä. Näin maalin sulkeutuminen liian aikaisin aiheutti
keskeytyksen.
Tukkisikojen
tarina taas on legenda jo sinänsä. Avausosuuden Pasi Leinonen jouduttiin
taluttamaan olutteltasta lähtöpaikalle. Tunti lähdön jälkeen mies harhaili yhä
ilman ainoatakaan leimausta lähtöalueen tuntumassa valitellen janoa. Lopulta
ystävälliset toimitsijat ohjasivat Leinosen oikeaan suuntaan ja ensimmäinen
leimaus tuli ajassa 1.27.51. Tämän jälkeen Leinosen olo ilmeisimmin selvisi,
sillä koko osuuden loppuajaksi kirjattiin 6.05.47.
Kakkososuuden
viestinviejä ei löytänyt kaikkia rasteja ja tavoitin yhteislähdössä kanssani
lähteneen Kimmo Ahvenaisen oman osuuteni jälkeen kännykällä olutteltasta.
Ahvenainen oli siinä vaiheessa löytänyt kolmososuudella vain yhden rastin.
Tämän
lisäksi on mainittava kaksi massiivista avausrastin leimausta (jotka jäävät
kyllä pahasti Leinosen leimauksen varjoon): Pasi Peltola löysi ÄSS II:n
joukkueessa kolmososuuden avausrastin 109 (etäisyys K-pisteestä 1,2 km; sama
rastinumero kuin Pasi Leinosella ajassa 1.27.51) ajassa 31.14 löydettyään tätä
ennen mm. kaksi oman osuutensa myöhempää rastia. Tukkisikojen Petri Nummela
aloitti nelososuuden leimaamalla ensimmäisen rastin (81, etäisyys K-pisteestä
350 metriä!!!) ajassa 38.29.