Ankkuriosuus Sulkavalla v. 2003

Marcus Ademolan sairastuttua juuri Jukolan alla näytti jo vakaasti siltä, että saan itselleni kaksi osuutta (avaus- ja ankkuriosuus eli Jukolan klassikko) juostavakseni. Näin ei onneksi käynyt, kun n. 1,5 tuntia ennen starttia löytyi kuin ihmeestä äänekoskelainen Aapo Kässi, joka suostui ottamaan avauksen itselleen.

Viime vuodesta oli jotenkin jäänyt vastemielinen tunne aamuherätyksestä, kun yöllä on painanut jo yhden osuuden, käynyt suihkussa ja juuri saanut unen päästä kiinni.

Kun kaiken lisäksi olin vapauttavan tiedon saadessani olutteltalla veljeäni Petziä moikkaamassa, oli oluttuopillinen enemmän kuin sopiva. Olutteltassa sain perustettua myös oman faniklubini, kun Rajamäen Rykmentin kuvankaunis Venla-joukkue oli samassa pöydässä ja oli saanut Petziltä kuulla kahdeksan vuoden takaisesta ennätyssuorituksestani. Mikä mukavin alku tämän vuoden Jukolalle.

ÄSS:n joukkueessa ankkuriosuus on pomminvarman yhteislähtöosuus, joten sain mahdollisuuden nukkua aika n. 7.30:een asti. ÄSS 1:n veti tämän kerran läpi kolmella veljeksellä, joista Hämysen Petri juoksi parillisen sarjan (osuudet 2, 4 ja 6), veljensä Timo osuudet 3 ja 5 sekä Piilosen Teijo Jukolan klassikon (osuudet 1 ja 7). Hatunnoston arvoinen suoritus varsinkin, kun yhteislähdössä oli vain joukkueen ankkuri. Kakkosjoukkueessa oli yhteislähdössä lisäkseni kuudennelle osuudelle startannut Lehtosen Jorma.

Alussa päästelin menevään aika hyvää vauhtia, jotta pääsisin tasolleni sopivaan letkaan. Harmikseni tein yhden pahimmista munauksistani koko Jukola-urallani heti kakkosrastilta lähdettäessä. Pari kaveri huusi seuraava rastinumeroa (100) ja lähdin rastiltani (95) heidän peräänsä kukkulaa ylöspäin samalla huomaten, että alapuolelle lähti paljon selkeämpi ura. Jotenkin tuli kyllä mieleen, että olisi pitänyt mennä alakautta ja samalla en edes vilkaissut kartasta oliko suunta edes lähes kohdallaan. Jo alkeellisinkin kartanluku olisi paljastanut, että suunta oli 90 astetta pielessä ja niinpä löysimme itsemme toisen hajonnan kakkosrastilta (96) ja minulle sopivinta vauhtia menevä letka oli jo kaukana. Päätinpä tämän jälkeen ainakin tsekata jatkossa kartalta, että suunta on edes suurin piirtein oikea.

Tämän jälkeen viesti meni letkassa juosten aika kohtuullisesti aina 16. rastille (110) asti. Välillä toki tuntui, että maastossa olisi voinut mennä kovempaakin vauhtia, mutta letkassa ohittaminen ei oikein onnistunut (eikä aikaisempien kokemusten perusteella juuri kannattanutkaan). 110:lle tullessamme letka oli jo aika pieni joukkio, joka huomasi olevansa rastilla 109. Erehdyimme hakemaan rastia ensin väärältä suunnalta ja aikaa tuhraantui ehkäpä viitisen minuuttia, kunnes oikea rasti löytyi. Samassa porukassa oli myös Tukkisikojen ankkuri, jota en enää sen jälkeen nähnytkään.

Loppu sujuikin sitten aika mukavasti, eikä pummeja enää juuri tullut, toki pientä hakemista oli parilla rastilla, mutta ei enää mitään suurempaa. Lopussa sain sentään sen verran kiristettyä, että kahden ja puolen tunnin raja alittui ajalla 2.27.10. Matkan pituus oli n. 14,5 km. Omalla osuudellani olin 815. Tämänvuotinen aika ja sijoitus jöi jonkin verran kahden vuoden takaisesta ankkuriosuudestani.

ÄSS 2 pyristeli lopulta 1036. sijalle ajalla 17 h 5 min. Tukkisikojen ankkuri jäi minusta lopulta 11 minuuttia ja Tukkisiat sijoittui viimeiseksi maaliintulleista joukkueista eli sijalle 1053. ajalla 25 h 47 min. ÄSS 1 oli hienosti sijalla 960. ajalla 14h 29 min. Rajamäen Rykmentti 7 sijoittui Venlojen viestissä sijalle 321. ajalla 4.09.27.

Faniklubini vasemmalta: Kaisu Paulanto (kääntyneenä sivulle), Jaana Saira, Leena Virtanen ja Heli Heikkilä.

Kaisusta on toinen kuva alempana.

Sarjakuvaseuran veljet ylhäältä vasemmalta: Timo Hämynen, Aapo Kässi, Timo Sampolahti, Jorma Lehtonen ja Vesa Tikander

Alhaalta vasemmalat: Tuomo Piilonen, Petri Hämynen, Teijo Piilonen ja Jyrki Nummela

Tässä edustava kuva Kaisusta sekä Heikistä, joka myös halusi liittyä fan-klubiini