Olin tämän vuoden Jukolassa avausosuudella. Suunnistusharjoittelu oli jäänyt vähiin (kahdesti iltarasteilla), mutta kunto piti olla kohtuullinen. Toki kaksi maratonia viikon välein painoi vielä jaloissa, mutta silti lähdin metsään toivoa täynnä; kenties olisi mahdollisuus parhaaseen avausosuussuoritukseeni. Kakkososuutta oli odottamassa Sarjakuvaseuran kakkosjoukkueen varmin lenkki, Aapo Kässi, joka oli kyllä edellisen päivänä pyöräillyt Uuraisista Sippolaan noin parin sadan kilometrin siivun. Aapoon voisi kuitenkin aina luottaa ja toiveissa voisi olla, että ÄSS 2 olisi kohtuullisissa asemissa kahden osuuden jälkeen.
Toisin kuitenkin kävi. Jo ykkösrastilla menin letkan perässä rastille 164, kun omani 167 oli viereisellä kukkulalla. Nooh, tuollaisen pikku pummin kuittasin helposti ja olin vielä viitosrastilla (41) varsin mukavassa vauhdissa enteillen noin 1.40 loppuaikaa.
Sitten se tapahtui: Olin aina tähän asti uskonut, että Jukola-karttaan voi luottaa. Rastin 41 jälkeen oli ensin ohjattu joen ylitys, jonka jälkeen noustiin tiheikköä ylös ja letka jatkoi heti tiheikköä myös alas. Alhaalla tiheikössä oli oja, jonka yli yritin hypätä sillä seurauksella, että upposin ojaan vyötäröäni myöten. Kun onnistuin vihdoin kapuamaan vastarannalle, katson karttaani ja tulin siihen lopputulokseen, että olin ylittänyt joen toistamiseen (sehän teki juuri siinä kohdassa mutkan), sillä kartalla ei ollut mitään ojaa tai muutakaan vettä. Olin siis joen pohjoispuolella.
Seurasin letkaa vielä vähän, mutta kukaan muu ei tuntunut olevan menossa rastille 157, vaan joko rastille 108 tai 109. Viimein päätin, että en voi jatkaa väärään suuntaan menemistä. Epäonnekseni löysin myös toisen yhtä onnettoman suunnistajan (ja joka oli myös pyrkimässä rastille 157), joka oli tullut kanssani samaan loppupäätelmään: olimme joen väärällä puolella. Tämä kaveri oli Kymenlaakson Osakunnan aloittaja Rami Sihvola.
Lähdimme yhdessä tekemään koukkausta takaisin joen "oikealle puolelle" vaikka emme tosiasiallisesti olleetkaan ylittäneet jokea toistamiseen, vaan kartasta oli kuin olikin puuttunut tuo ylimääräinen oja.
Aivomme olivat yhä täysin pois päältä, kun tulimme tiheikön jälkeiselle hakkuuaukealle. Rami sanoi, että olemme tulleet joen pohjoispuolella merkitylle keltaisella alueelle ja uskoin häntä, koska luulin aivan varmasti olevani joen pohjoispuolella. Ainoa hauskuus asiassa oli se, että joen pohjoispuolelle merkitty keltainen alue oli PELTOA eikä hakkuuaukea, jonka reunalla olimme. Oma rastimme olisi kiltisti jököttänyt hakkuuaukean takaisessa metsikössä.
Sen sijaan koukkasimme jyrkästi kohti etelää ja saavuimme viimein uudestaan joen reunaan. Vielä suuremmaksi epäonneksemme löysimme juuri siltä kohtaa poikittain olevan puunrungon, jota pitkin pääsimme kuin pääsimmekin joen yli eli olimme nyt totaalisesti joen väärällä puolella luullen toki olevamme oikealla puolella. Uskoimme, että koukkaamalla suoraan etelään kohtaisimme kyllä viimein jonkun uran, jota pitkin muut ovat rastillemme menneet.
Viimein saavuimme kartassa pellon laidalle kohtaan, jossa lukee HUMALJOKI. Olimme täysin ymmällämme. Ehdotin kyllä Ramille, että olisimme kyseisessä kohdassa, mutta Rami edelleen ehdotti, että olisimme jotenkin kummassa jossakin SILMUn kohdilla. Kiersimme vielä pienen lenkin löytäen joen uudelleen juuri siinä kohdassa, jossa se tekee mutkan. Kiersimme mutkan ja löysimme itsemme uudelleen saman pellon laidalta.
Viimein sain Ramin uskomaan, että olimme täysin väärän pellon laidassa. Juoksimme pellon poikki talojen luokse ja lähdimme ainoaa varmaan reittiä, kiertäen tietä pitkin, kohti rastiamme. Matkaa sinne oli taloilta tosin varmaan kolmisen kilometriä. Väsyneinä ja turhautuneina emme edes huomanneet, että pellon etelälaidasta oli merkitty pieni joen yli johtava silta.
Muutapa ei sitten tämän vuoden megamokaan tarvittukaan. Kun vihdoin leimasimme rastin 157, oli aikaa edellisestä leimauksesta kulunut 56.08, kun kärki käytti ko. rastiväliin 4.19.
Rastin leimaamisen jälkeen Rami sanoi, ettei jaksa enää juosta, niinpä jatkoin yksin. Pari pienempää pummia ehdin vielä tekemään, mutta niin pieniä (ehkä noin 10 minuuttia per pummi) ettei niitä kannata tässä yhteydessä edes ruveta mainitsemaan. Loppumatkasta myös minun kuntoni antoi periksi ja jouduin kävelemään.
Vaihdossa olin 1315. ajalla 3.38.23 eli noin kaksi tuntia ylimääräistä aikaa kuluttaneena. Rami tuli vaihtoon 26 minuuttia jälkeeni ajalla 4.04.39 ja sijoituksenaan 1319. Kaikkiaan 1321 suunnistajaa selvitti hyväksytysti avausosuuden. Olen muuten piirtänyt Sippolan Jukola-sivuille rastihärveliin oman kulkemani reittini, joten siellä se on kaikkien ihailtavana.
Sarjakuvaseuran kakkosjoukkueelle kävi lopulta ohraisesti, kun Saksolan Esa leimasi maalialueen vieressä olevista yleisörasteista väärän ja joukkue hylättiin. Edes Pakarisen Arin sisukas suunnistus ankkuriosuudella ei auttanut.