Salo-Jukola 2006; kuudes osuus mukavassa säässä meni
mukavasti
Lähtökohdat Salo-Jukolaan olivat kunnon kannalta aika erilaiset kuin edellisinä parina vuotena. Kevättalven sairastelu oli laskenut kuntotasoa ja ”testijuoksuna” edetty Kalevan Kierroksen maratonkin meni reippaasti hitaammin kuin vuosiin (4.22); ennätykseni ollessa 3.28 vuodelta 2003.
Iltarasteilla olin alkukesän aikana käynyt kolme kertaa, josta viimeisin päättyi Vaakkoin upeassa maastossa eksymiseen keskelle suoaluetta ja sitä kautta keskeytykseen.
Siispä valitsin itselleni hiukkasen lyhyemmän osuuden Jukolassa. Tämänkertaisen Jukola-maaston vaativuudesta kertoo mm. se, että kärki jäi ratamestarin ihanneajasta 40 minuuttia ja kun viime vuonna yli 20 tunnin yhteisaikaan ylsi vaivaiset kolme joukkuetta, oli määrä tänä vuonna 33 joukkuetta!
Nousumetrejä myös riitti reippaasti ja olihan niitä mäkiä kavuttaviksi ihan riittämiin.
Pääsin omalle osuudelleni tietty vasta yhteislähdössä. Kakkososuuden kaverimme tuli itse asiassa vaihtoon vain viitisen minuuttia ennen viestinomaisen suunnistuksen sulkemista, joten kolmannen osuuden mies ehti kyllä metsään ennen yhteislähtöä, mutta kaikki muut olivatkin sitten jonottamassa karttoja.
Heti avausrastilla pummasin käsittämättömästi. Vaikka aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, oli yhteislähdössä porukkaa pilvin pimein, joten juoksemaan ei päässyt. Seurailin letkaa väärälle kukkulalle, josta bongasin parikin rastia. Vasta löydettyäni suopalasen, tajusin olevani liikaa lännessä ja leimasin avausrastini (41) vasta ajassa 18.00 (tosin tässä on mielestäni yhteislähdön viivästymiseen kulunut aika eli 1 min 42 sekuntia liikaa).
Tästä eteenpäin pääsin hyvin kiinni karttaan ja ”ratamestarin ajatuksenjuoksuun” ja selvitin seuraavat rastini (33, 57, 76 ja 120) moitteettomasti. Juomarastilta lähettäessä tapasin seuraavassa mäessä ÄSS I:n Petri Hämysen ja samalla hairahduin nousemaan turhaan liian eteläisen mäen huipulle. Muutoin rastille 54 eteneminen sujui moitteettomasti.
Rasti 47 löytyi kivasti, mutta sitten aivot menivät taas hiukkasen pois päältä, kun lähdin etenemään kohti rastia 83. Lähdin kiertämään edessä olevaa kukkulaa huomaamatta, että pitäisi joka tapauksessa lähteä ajoissa nousemaan edes jonkun verran. Koukkasin liikaa vasemmalta ja löysin itseni hakkuuaukealta aivan liian paljon lännestä. Paluu arkeen ja reitille tapahtui kuitenkin nopeasti ja itse rasti löytyi kätevästi.
Kolme seuraavaa rastia (74, 84 ja 122) eivät tuottaneet tuskaa. Hitaimman kilometrivauhdin (28.06 min/km) sain kirjattua etsiessäni rastia 133. Koukkasin kyllä mielestäni ihan järkevästi rastille ohi suurimpien kukkuloiden ohi vasemman kautta ja pääsinkin rastin lähialueelle. Löysin rastit 79, 126 ja 85, mutta en omaani. Lopulta kysymällä selvisi rastin 85 sijainta, jonka jälkeen myös oma rastini löytyi. Aikaa rastivälillä kului 12.22 (440 metriä!)
112:lle menin rastin 96 kautta, joten kyllä lyhyelläkin (90 metriä) välillä voi pummata (aikaa kului tähän naurettavaan väliin 2.27).
Tuo olikin viimeinen varsinainen pummini ja laskettelin loput 11 rastia meikäläisen ihannevauhtia; kilometrivauhdin vaihdellessa 6.18:n ja 12.44:n välillä maaliinjuoksurastia (4.44) lukuun ottamatta.
Loppuaikani omalla kellolla mitattuna oli 2.09.42 ja virallisen mittauksen mukaan siis 1.48 liikaa, eli 2.11.24. Tuolla ajalla olisin sijoittunut osuudellani noin sijan 900 tuntumaan, mikä taitaa olla toiseksi paras sijoitukseni.
Siis OLISIN, koska toista osuutta juosseelle Jyri Tapperille kävi ohraisesti. Ensikertalaisena Jyri taisi olla sen verran huojentunut nähdessään edessään maalialueen, että unohti leimata toiseksi viimeisen rastin aivan loppuviitoituksen vierestä. No – tekevälle sattuu. Hylsyhän siitä koko joukkueelle tuli. Oma osuus sen sijaan sujui mukavasti ja taisi kokonaisuutena olla yksi oman Jukola-historian parhaita kokemuksia. Ei tullut yhtään megapummia (niitäkin on toki nähty useasti) eikä tullut liikaa letkajuoksua. Pysyin myös kohtuullisen mukavasti kartalla ja tein pääosin omia reitinvalintoja (toki uria hyödyntäen) varsin onnistuneesti.