Kolmososuus Kerava-Sipoossa 1995:

Noviisina Kerava-Sipoon Jukolassa 11.6.1995

Sain torstaina päivällä ilmoituksen, että Äänekosken Sarjakuvaseuran kakkosjoukkueessa oli joku peruuttanut osallistumisensa, joten meikäläistä tarvittaisiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Kaiken lisäksi olin samana iltana lähdössä matkalle palatakseni lauantai-aamuna. Matkalla tunnetusti yöuni jäi vähiin. Edellisen kerran olin suunnistanut joskus yläasteella, eli yli 15 vuotta sitten. ÄSS:n ykkösjoukkue oli jäänyt kahtena edellisenä vuonna Jukolan viimeiseksi ja kakkosjoukkue ei ollut päässyt maaliin ennen sen sulkemista kumpanakaan vuonna. Tässä hieman pohjustusta.

Saapuminen Sipooseen klo 0:30

Jo ÄSS:n teltan löytäminen tuntui tarpeeksi vaativalta suunnistukselta. Päättelin heti, että telttapaikat oli jaettu viimevuotisten sijoitusten perusteella. Ei muuta kuin kamojen vaihtoa, pientä tankkausta sekä viime hetken opastusta kompassin käytöstä. Kellään ei valitettavasti ollut suunnistuskarttaa, josta maamerkkejä olisi voinut opetella. Urheilulehden toimittaja Pasi "Zid" Peltola oli lähtenyt toiselle osuudelle n. klo 24, joten minulle sanottiin, että jos kaikki menee oikein nappiin, saattaa Zidillä mennä noin kaksi tuntia. Neuvoksi annettiin, että ne mustat pisteet ovat kiviä ja muista merkeistä ei tarvitse välittää.

Lähtöpaikka klo 2.10 - 4.05

Tuskallista odottelua, että Zid tulisi omalta osuudeltaan. Kuuntele nyt siinä kaksi tuntia numeroita ja toivo sitä ainoaa oikeaa, eli 1095:ttä. Tunnin odottelun jälkeen tuli jo kylmä ja päätin lähteä kahvia ostamaan. Masentava yllätys oli, että järjestäjät eivät päästäneet pois lähtöalueelta, kun sinne kerran oli mennyt. Jäi kahvi ostamatta. Klo 4.00 vihdoinkin vapauttava numero. Tähän aikaan ei enää edes otsalamppua tarvinnut ottaa mukaan. Zidin loppukiri oli hyvä ja lähdin matkaan innokkaasti. Koska odottelussa oli tullut kylmä, päätin pitkähihaisen paidan lisäksi jättää päälle myös verkkapuseron. Koko yhdistelmän päällimmäiseksi tuli vielä ÄSS II:n tummanvihreä lyhythihainen edustuspaita.

Rastit 1 ja 2

Viitoitetun alueen loppumisen jälkeen erehdyin hieman mittakaavasta ja painelin reippaasti ohi avausrastin. Luulin, että sinien alue on järvi (vaikka se olikin suota) ja painelin ronskisti eteenpäin odottaen järven ilmaantumista. Yllätyksekseni saavuin sattumalta suoraan kakkosrastille, jossa rastivastaavilta tiedustelin, voisinko leimata kakkosrastin ennen ykköstä. Vastaus oli myöntävä, vaikka sainkin myöhemmin eri suuntaista informaatiota. No, nyt ainakin tiesin, missä olin, joten ykkösrasti löytyi vajaassa 10 minuutissa. Palasin vielä kerran kakkosrastille, josta otin suunnan kolmosta kohti.

Rasti 3

Matka kakkoselta kolmosen tuntumaan sujui yllättävän hyvin ja tiesin päässeeni aika lähelle rastia. Aikaa rastin tuntumaan saapuessani oli kulunut n. 35 min. Kun puoleen tuntiin rastia ei löytynyt, jouduin kysymään sijaintia ja sain selville, että olin noin 150 metriä liikaa etelässä. Tämän jälkeen rasti löytyikin pienen haeskelun jälkeen.

Rasti 4

Jälleen selvisin erittäin hyvin rastin tuntumaan, kiitos pohjoisessa kulkevien voimalinjojen. Olin jopa ylpeä siitä, että kun eräs toinen samaa rastia etsinyt suunnistaja väitti, että rasti olisi vielä etelämpänä, sain hänetkin vakuuttuneeksi siitä, että näin ei voi olla. Löysimme lopulta yhdessä ko. rastin kätevästi.

Rasti 5

Helppo rasti, joka löytyi muutamassa minuutissa lähituntumaan saapumisen jälkeen.

Rasti 6

Löysin helposti jälleen lähituntumaan, jossa jälleen sama kaveri kuin neljännellä rastilla oli etsimässä rastia ja jälleen hän lähti etsimään rastia etelämpää, kun meikäläinen lähti pohjoisempaan, josta rasti löytyikin.

Rasti 7

Juomapaikan läheisyys innosti suunnistamaan hyvin ja rasti löytyi muutaman minuutin haeskelun jälkeen.

Juomapaikka 1 (n. klo 6)

Vihdoin. Tätä olikin jo odoteltu. Osuusaika tähän pisteeseen oli n. 2 tuntia, mikä tasaisella vauhdilla tietäisi kuutta tuntia. Tiesin kuitenkin, että kolmosella tuli töpeksittyä puoli tuntia liikaa ja otin tavoitteeksi saapua maaliin ennen yhteislähtöä (klo 9.15). Kolme lasia Isotonicia ja taas matkaan. Tähän asti olin juossut kaikki rastivälit.

Rasti 8

Vaikeudet alkavat. Karsea mäki heti juomapaikan jälkeen vei juuri tankatun mehun pois ja jouduin osaksi kävelemään. Rastia hain n. 10 min.

Rasti 9

Olin aivan pallo hukassa. Rastini oli kukkulan päällä, mutta olinko itse saman kukkulan päällä. Ei millään olisi viitsinyt huvikseen kiivetä ylös ja alas korkeita kukkuloita. Varttitunti tuhraantui, kunnes löysin jonkun muun, joka etsi samaa rastia. Sovimme, että se, joka rastin löytää, huhuilee toisellekin. Tämän jälkeen kaverini löysikin rastin viidessä minuutissa.

Rasti 10

Ongelmat alkavat. Ysirastilla oli lisäkseni kaksi muuta kaveria, jotka pyrkivät samalle kymppirastille. Yritin hetken pysyä heidän perässään, kunnes alkoi pistää ja joudun kävelylinjalle. Samalla olisin tarvinnut lisää juotavaa ja tarkkaavaisuuteni katosi. Kun pääsin kymppirastin tuntumaan, en enää tiennyt tarkkaa sijaintia, olin aivan poikki ja jouduin istumaan, jotta jaksoin taasen kävellä jonkun matkaa. NTHI 1:n ankkuri painoi hurjalla vauhdilla ohitseni. Löysin ankkureiden rastin, mutta omani löytämiseen tuhraantui varmaankin parikymmentä minuuttia. Leimatessani olin ollut matkalla n. 3 tuntia.

Katastrofi

Jos joku olisi kertonut, että punaisilla pystyviivoilla karttaan merkitty alue on kiellettyä aluetta, joka on merkitty maastoon selväsi keltaisella nauhalla, olisin voinut välttää tämän katastrofin. Tämän alueen nauhoista olisi saanut selvän maamerkin, josta uuden suunnan ottaminen olisi ollut helppoa. Rastiväli oli osuuteni pisin, linnuntietä n. 1,5 km. Päätin kiertää selkeästi kielletyn alueen idästä (jottemme tule hylätyiksi), mutta koukkasinkin liikaa takaisin länteen. Joudun aivan suunnistusalueen lounaiskulmaan, missä ei rasteja ollut. Harhauduin suunnasta, en tiennyt enää missä olin. Piti levätä, sillä jopa kävelystä tuli pistoksia ja tuntui, että nestehukka oli valtava. Yritin turhaan etsiä maamerkkejä, josta paikallistaisin sijaintini. Jälkeenpäin päättelin, että olin päässyt kielletylle alueella sieltä kohtaa, missä ei ollut nauhoja. Ei ihme, ettei muita näkynyt. Kun tuntiin en ollut nähnyt ketään, päätin keskeyttää suunnistuksen ja suunnata karttapohjoiseen, kunnes tapaisin edes jonkun, joka kertoisi, missä olemme. Vihdoin joku kertoi, että olin palannut lähelle kymppirastia. Päätin ottaa suunnan lähimmälle juomarastille, sillä tunsin jo nääntyväni. "Tämä ei ole ihmisen urheilua" , tuumin itsekseni.

Ylimääräinen juomarasti (n. klo 8:40)

Yes, en ainakaan kuollut janoon. Matkaa takana 4:34 ja edellisestä juomatilkasta yli kaksi ja puoli tuntia. Ihmettelivät, kun saavuin juomarastille väärästä suunnasta. Join reilusti juomaa, joka ilmeisesti sekoitti pääni, sillä tein päättömän päätöksen jatkaa lähes toivotonta viestiä eteenpäin. Vain mikkihiiret antavat periksi! Tästä hetkestä alkoi osuuteni loogisin vaihe, joka muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuotti loistavaa tulosta. Päätin edetä tarkasti maamerkistä toiselle ja käyttää sellaisia maamerkkejä, jotka olisi helppo todentaa. Uudeksi tavoitteeksi otin selvitä kaikista rasteista (hengissä) ennen maalin sulkemista (klo 14).

Rasti 11

Kävelin teitä pitkin n. 2 km. Yritin välillä myös kevyttä hölkkää, mutta totesin kävelyn miellyttävämmäksi. Saavuin tien päähän ensiapupaikalle, josta sain vesitäydennystä. Ensiapupaikasta oli rastille 11 vain n. 600 metriä. Heti ensiapupaikan vieressä oli kielletty alue, mistä viimein tajusin, että ne on merkitty keltaisin nauhoin. Etenin alueen reunaa pitkin 250 metriä ja lopun matkaa suon reunaa sillä seurauksella, että tossut kastuivat ja kuraantuivat. Suon jälkeen kapusin kukkulalle ja 15 minuutin etsiskelyn jälkeen löysin viimein etsimäni. Edellisestä rastin leimaamisesta oli kulunutkin jo n. 2:35 ja matkalla olin ollut 5:35.

Rasti 12

Jatkoin hyväksi kokemaani taktiikkaa ja palasin saman upottavan suon reunaa kielletyn alueen luokse. Edelleen löysin helposti puhelinjohtolinjan, josta otin suunnan kohti rastin 12 eteläpuolella kulkevaa polkua. Osuin suunnasta hieman pohjoiseen, mutta onneksi tajusin jyrkänteen reunan kartalta ja pääsin rastin lähituntumaan. Muutama kuudennen osuuden kaveri oli hukassa, mutta olivat nähneet rastini, joten menimme sinne yhdessä, jolloin hekin saivat tietää tarkan sijaintinsa.

Rasti 13

Järkevä suunnistus jatkuu. En lähtenyt yrittämään suorinta tietä kumpuilevassa maastossa vaan etenin suon vieressä olevaa polkua pitkin, josta haarauduin luoteeseen lähtevälle polulle. Oikeassa kohdassa osasin ottaa oikean suunnan ja saavuin aivan suoraan rastille. Ehdottomasti paras lähestymiseni. Olin ollut matkassa 6.05, joten puolessa tunnissa olin tehnyt kolme leimausta. Mieliala kohosi, sillä vain yksi rasti ja olisin taas juomapaikalla.

Rasti 14

Etenin helposti rastin läheisyyteen ja löysin etsimäni viidessä minuutissa.

Juomapaikka 2 (n. klo 10:20)

Soin itselleni jopa viiden minuutin tauon, jonka aikana istuskelin ja join ainakin kuusi mukillista Isotonicia. Oli kulunut reilut kuusi tuntia lähdöstä. Juottopaikalla ei ollut enää ketään, mutta vieressä olevaa tietä pitkin ajoi muutama auto. Matkustajilla tuntui jostain syystä olevan hauskaa, kun he näkivät meikäläisen väsyneen olemuksen (ja sen, että olen kolmannen osuuden viestinviejä).

Rasti 15

Jälleen juomapaikan jälkeen mäki, jonka otin rauhallisesti ja löysin rastin siististi n. 5 min etsiskelyn jälkeen.

Rasti 16

Etenin jälleen kielletyn alueen reunaa ja löysin rastin parin minuutin haeskelun jälkeen. Luulin jo, että tästähän tämä sujuu helposti loppuun asti.

Rasti 17

Matkaa edelliseltä rastilta oli vain n. 150 metriä ja rastin piti olla jonkun kiven lounaispuolella. "Haa", sanoin itselleni, kun löysin kiven, jonka lounaispuolella oli rasti. Rastin numero ei täsmännyt kuitenkaan omani kanssa. Löysin myös toisen rastin toisen kiven lounaispuolelta, mutta jälleen vedin vesiperän. Meni varmaan parikymmentä minuuttia, ennekuin löysin oman rastini vielä paljon kauempaa.

Rasti 18

Kakunpala meikäläiselle. Rasti oli aivan lähtöpaikan odottelualueen vieressä, missä olin pannut merkille rastin sijainnin suunnilleen.

Rasti 19

Kun tulin lähtöalueen tuntumaan, niin oli pakko juosta koko matka, koska olin näkyvissä. Edessä oli hirvittävä nousu, jonka kapusin rauhallisesti ylös. Jälleen harhailin kauan, varsinkin kun joku väitti nähneensä rastini aivan väärässä suunnassa. Lopulta päättelin, että rastini olisi kauempana ja päättelyn jälkeen oikea rasti löytyikin helposti.

Rasti 20

Yksi helpoimmista rasteista. Aivan kielletyn alueen vieressä, joten löytyi nopeasti, vaikka lähdinkin edelliseltä rastilta liikaa pohjoiseen ja jouduin ylittämään suon.

Rasti 21

Etenin jälleen kielletyn alueen tuntumassa, mutta osuin rastin vieressä olevalle kukkulalle. Pienen kiertelyn jälkeen löysin kuitenkin kaipaamani. Aikaa lähdöstä oli kulunut 7:30 ja kuvittelin pääseväni loppuaikaan 7:45.

Rasti 22

Luulo ei ole tiedon väärtti. Joku oli kertonut minulle, että kaikilla on sama viimeinen rasti, mutta oli tarkoittanut ilmeisesti, että kaikilla saman osuuden juoksijoilla on viimeinen rasti. Tästä tietämättömänä ajattelin, että eihän tässä tarvitse enää karttaa tai kompassia ja seurasin jotakin viimeisen osuuden kaveria kohti seuraava rastia. Huomasin, että se ei ollutkaan minun rastini. Koska en ollut katsonut karttaa tai kompassia, en siis tiennyt missä olin. Etsin kuumeisesti viimeistä rastia, mutta en löytänyt. Viimeistään tässä vaiheessa päätin, että en enää koskaan suunnista, kunhan pääsen täältä pois. Jouduin kahteen otteeseen kysymään sijaintiani kartalla, kunnes löysin vihdoin ja viimein vapauttavan tunnuksella 100 merkityn rastin.

Maali

Juoksin koko merkityn matkan maaliin, jonne saavuin järjestäjien aplodeeratessa n. klo 12:25 ja sain loppuajakseni 8:21:59. Järjestäjien kommentteja maaliin saapuessani: "Hei, mutta sinähän olet se kadonneeksi ilmoitettu !", "Sinulla pitää olla hirvittävä kunto, kun jaksoit ne 8 tuntia ja 21 minuuttia.".

Loppusilaus

Hoipertelin teltallemme ja takaisin suihkuun (vielä n. 1 km kävelyä). Jännäsimme porukan kanssa, ehtivätkö kaikki viestinviejämme maaliin ennen klo 14:ä eli maalin sulkemista, jotta saamme joukkueille ajan. Siinä vaiheessa, kun maastossa vielä oli kuusi suunnistajaa, niistä oli neljä meidän joukkueen kavereita (sekä ykkös- että kakkosjoukkueen kuudennen ja seitsemännen osuuden viestinviejät). Kuutososuuden kaverit saapuivat yhden maissa ja riemu vain meidän joukkueen kansoittamassa pääkatsomossa oli valtaisa, kun molemmat ankkurit saapuivat maaliin samassa ryppäässä. Ankkureidemme peesiin oli kiilautunut myös Maanpuolustuskoulun ankkuri. Rajussa loppukirissä ÄSS II tuli maaliin juuri ennen Maanpuolustuskoulua, josta ÄSS I jäi viitisen metriä.

Hetken Jukolan voittajia

Kaikkien joukkueiden saavuttua maaliin tulostettiin virallinen lopputulosliuska. Koska tuloslaskennan tietokoneohjelmisto ei osannut ottaa huomioon, että jonkun joukkueen yhteisaika ylittäisi 24 tuntia, oli yllätys melkoinen: 1. Äänekosken Sarjakuvaseura II, aika 3 tuntia 39 minuuttia ja 43 sekuntia, toinen NTHI I reilusti yli kahdeksan tunnin ajalla ja kolmas Kolmården. ÄSS II:n todellinen loppuaika oli siis 27 tuntia 39 minuuttia jne. Loppupään sijoitukset olivat: 987. Kiukaisten Urheilijat I ajalla 20:45:02, 988. Äänekosken Sarjakuvaseura I ajalla 22:08:06, 989. Raisu Lumous II ajalla 22:39:37 ja 990. eli viimeinen Äänekosken Sarjakuvaseura II.

Tosin ilmeisesti myöhemmin välistä on hylätty yksi joukkue, sillä sijoitus parani lopussa vielä yhdellä. Nyt vuorokauden lepäämisen jälkeen olen jopa valmis harkitsemaan ensi vuoden Jukolaan osallistumista. Tämä oli varmasti elämäni rankin kokemus. Sopiva tavoite ensi vuodelle voisi olla loppuajan parantaminen.