Kalevan Kierros 2002

Näillä sivuilla seurataan neljän ensikertalaisen taivallusta vuoden 2002 Kalevan Kierroksella.

Yhteenveto vuoden 2002 Kierroksesta
7.9. Suunnistus karvan verran yli viiden tunnin
Lajikohtaiset ajat, pisteet ja sijoitukset sekä yhteistilanne
11.8. Kalevan Pyöräily: Takapuolen kestävyys tiukalla
29.6. Suur-Lohjan Soudussa tiukka jäsentenvälinen kamppailu
Valmistautuminen soutuun
25.5. Yyterissä loistava ennätysmaraton
Valmistautuminen maratonille
17.3. Pogostan hiihto
Harjoittelu tammi-helmikuussa
12.-13.1.02 Jussin Luistelu
15.12.01 Mukaan Kalevan Kierrokselle 2002
ÄSS:n Kalevan Kierroksen joukkue
Linkkivinkit

Pogostan hiihdossa 17.3.2002

Mukaan Kalevan Kierrokselle 2002

Nurmisen Jouni Lohjalta kyseli minua mukaan vuoden 2002 Kierrokselle. Kaikki kuntoiluun liittyvät pitkäkestoiset ja mielellään vielä hieman hulluutta vaativat tapahtumat kiinnostavat aina minua, joten aloin valmistella osallistumista. Yksin ei ensikertalaisena ja täydellisenä kuntoilun amatöörinä ole kiva osallistua näinkin vaativaan koitokseen, joten päätin kysellä hieman seuraa itselleni.

Tiukinta suostuttelua jouduin käymään Zidin kohdalta, joka vielä viimeisenä ilmoittautumispäivänä kieltäytyi kunniasta. Lopulta klo 23.30 aikoihin sain myös Zidin suostuttelun myönteiseen lopputulokseen. Mainittavaa on, ettei kukaan joukkueen jäsenistä ole aiemmin luistellut pikaluistimilla, puhumattakaan siitä, että joku olisi soutanut mökkiveneen lisäksi muuta kuin soutulaitetta kuntosaleilla. Maratonista ja suunnistamisesta kaikilla on jonkinmoisia kokemuksia; pitkistä hiihto- tai pyöräilytapahtumista sen sijaan mitään kokemuksia joukkueella ei ole.

Joukkue

Loppujen lopuksi kasassa oli nelihenkinen ensikertalaisjoukkue Äänekosken Sarjakuvaseura:

Petri ’Big-P’ Nykänen (Kuusankoski)

- 42-vuotias hammaslääkäri

- harrastanut lähinnä maratoneja (yhteensä seitsemän maratonia vuosilta 1999-2001), paras aika maratonilla 3.22

- harjoittelee lähes yksinomaan kotonaan juoksumatolla

- muita harrastelajeja: luisteluhiihto, pyöräily

- Jukolan viestissä ÄSS:n joukkueessa kerran

Pasi ’Zid’ Peltola (Järvenpää)

- 38 vuotias freelancer –urheilutoimittaja

- startannut kahdelle maratonille keskeyttäen niistä toisen. Paras aika vuodelta 1983 reippaasti alle neljän tunnin

- harrastuksena budobandy

- Jukolan viestissä ÄSS:n joukkueessa kuudesti

Timo ’Umit’ Sampolahti (Espoo)

- 39-vuotias perheasian neuvottelukeskuksen johtaja

- juossut kaksi maratonia vuosina 1985-1986. Paras aika 4.12

- muita harrastelajeja: juoksuvaellus ja tennis

- Jukolan viestissä ÄSS:n joukkueessa neljä kertaa

Jyrki ’Jii’ Nummela (Lohja)

- 38-vuotias palvelujohtaja

- innostui säännölliseen kuntoilun elokuussa 2000; juoksee vuosittain yli 2000 kilometriä

- yhdeksän maratonia vuosina 2000-2001, paras aika Vantaan maratonilta 10/2001: 3.57.37

- muita harrastelajeja: luisteluhiihto, maastopyöräily, juoksuvaellus, rullaluistelu sauvoilla, suunnistus

- Jukolan viestissä ÄSS:n joukkueessa seitsemän kertaa

Äänekosken Sarjakuvaseuran (ÄSS:n) väreissä kilpaileminen oli joukkueelle luonnollinen valinta. Vaikka kaikki joukkueen jäsenet ovat asuneetkin jossain elämänsä vaiheessa pitkän ajan Kuusankoskella ja kukaan ei ole koskaan asunut (tokkopa kaikki edes käyneet) Äänekoskella, ovat kaikki edustaneet ÄSS:ää Jukolan viestissä. ÄSS on lisäksi etenkin suunnistuspiireissä jo pitkään tunnettu reilua urheiluhenkeä esittävänä seurana, jolle rehti osallistuminen, itsensä voittaminen, reilu kaverihenki ja kaikkensa antaminen ovat olleet menestymistä tärkeämpiä asioita.

Tässä linkki Kalevan Kierroksen viralliselle kotisivulle.

Paluu tämän sivun alkuun

Jussin Luistelu 12.-13.1.02

Kalevan Kierroksen ensimmäinen laji, Jussin Luistelu Oulunkylän tekojääradalla, toi taas esiin monta uutta puolta ÄSS:n joukkueesta. Luistelu lajina tuntui liian mahdottomalta sekä Umitille että Big-P:lle molempien jättäessä laji kokonaan väliin. Koottuihin selityksiin Umitilla kuului selän ja kyljen kipeytyminen ainoassa luisteluharjoituksissa (hokkareilla!). Tämän jälkeen mies ei suostunut vastaamaan edes soittopyyntöihin. Big-P taas jopa osti pitkäteräiset hiihtomonoihin sopivat retkiluistimet, mutta omien sanojensa mukaan mies ei osaa luistella. Ilmeisesti yksi harjoituskerta ei ollut tarpeeksi ja mies jätti luistelun väliin, vaikka olikin ilmoittautunut jo itse kisaan.

Joukkuekilpailuhan on jo yo. löysäilyllä menetetty, sillä ensimmäinen ratkaiseva tekijä sijoituksia ratkottaessa on loppuun suoritetut lajit ja vasta sen jälkeen joukkueen yhteispisteet. Eipä voida juurikaan tässä yhteydessä puhua enää kaikkensa antamisesta.

Zid kävi kokeilemassa pikaluistimilla kahdesti ja minä kolmasti. Ensimmäisten harjoitusten perusteella povailin itselleni lähelle 1.30 painuvaa loppuaikaa ja Zidille noin 1.20 aikaa. Tosin jo toiset harjoitukset osoittivat myös minun pystyvät aika lähelle 1.20 loppuaikaa.

Yllätys itse kisoissa olikin suuri, kun vauhtini pysyi tasaisena läpi 75-kierroksisen kilpailun ja sain loppuajakseni 1.11.07 ja 646,4 pistettä. Zid aloitti ensimmäisen 10 km minua yli toistakymmentä sekuntia nopeammin, mutta hyytyi viimeisen kympin aikana saaden loppuajan 1.15.45 ja 577,9 pistettä.

Kokemuksena pikaluistelu oli aika mielenkiintoinen. Kaarreluistelutekniikkani vaatii vielä paljon hiomista. Lisäksi matkana 30 km on aivan naurettava. Mielestäni oikea matka Kalevan Kierroksen luisteluun olisi n. 100 km. Keräilyerässä luistelussa ongelma oli aika eritasoiset menijät, joten sekä ohittelijoita että jalkoihin jääneitä riitti. Kaaduin jopa kerran yrittäessäni väistää kaarteessa hitaampaa luistelijaa. Lisäksi kaadoin aika monta ratamerkkinä ollutta kumitötsää. Haasteena itse luistelussa oli oikean ’junan’ löytäminen ja sen jälkeen tiukka peesaaminen.

Mikäli lähden Kierrokselle myös 2003, niin taidanpa aloittaa luistelun harjoittelemisen jo alkutalvesta. Jos kolmella harjoituskerralla yltää noin kovaan pistetulokseen, niin mitä onkaan odotettavissa säännöllisen pari kk:n harjoittelun jälkeen?

Paluu tämän sivun alkuun

Harjoittelu tammi-helmikuussa 2002

Jussin Luistelun jälkeen palautin pikaluistimet ja luistelun harrastaminen jää luonnollisesti loka-marraskuulle. Pyrin harjoittelemaan siten, että viikon aikana teen ainakin yhden pitkän hiihtolenkin (min. 30 km), yhden pitkämn juoksulenkin (min. 25 km) sekä käyn vähintään kerran soutamassa soutulaitteella. Näiden kolmen harjoituksen lisäksi sitten muita harjoittelua tuntemuksen mukaan.

Ongelmaksi voi muodostua sopivan ajan löytäminen sekä pitkälle hiihto- että juoksulenkille. Ensimmäinen kokeiluni tällä saralle meni ällistyttävän loistavasti, kun tein Jussin Luistelun jälkeen seuraavan harjoittelukokonaisuuden:

ma 14.1. lepoa

ti 15.1. TVM juoksu 11 km (58 min, ahr 142)

ke 16.1. Sisäsoutua 10 km TVH (49.24, ahr 122 = 6,2 p) Sormet tulivat tosi kipeiksi, ei pystynyt soutamaan yhtään pidempään

to 17.1. TVH juoksu 14 km (1h 18 min ahr 132). Olo flunssainen. Piti pitää lepopäivä tai juosta vain 5-6 km, mutta kesken lenkin tuli puhelu ja juoksu alkoi yht’äkkiä maistua

pe 18.1. Hiihto 32 km Muijalassa rauhallisella vauhdilla (2h 6 min, ahr 139 = 20,2 p)

la 19.1. Hiihto 30 km Muijalassa vieläkin rauhaliisemmalla vauhdilla (2h 9 min, ahr 135 = 19,7 p). Viimeisen tunnin aikana tosi väsynyt olo.

su 20.1. TVM juoksu 27 km juoksumatolla Esport Centerissä (2h 29 min, ahr 124). Jaksoin kuitenkin juosta hiihdoista huolimatta. AHR varmaan liian alhainen (luultavasti sykemittari näytti n. 10 sykettä liian matalan sykkeen; Polar tuntuu tekevän sitä aina välillä)

ma 21.1. Sisäsoutua 10 km (TVH (48.09 ahr =132 = 7,0 p)

ti 22.1. Juoksua TVM 11 km (56.44)

ke 23.1. lepoa

Eli kahdeksasta peräkkäisestä päivästä kertyi yhteensä 116,1 pistettä (yhdestä juoksukilometristä saa yhden pisteen, muista lajeista pisteet lasketaan tämän kaavan mukaan.

Tämän jälkeen sovitin harjoitteluni lähinnä lumitilanteen mukaan. Nyt kaksi viikkoa ennen Pogostaa on aika keventää harjoittelua ja kehittää tekniikka mm. sauvoitta luistelemalla. Tarkemmin harjoittelustani on kerrottu juoksusivuillani.

Kuntopiirit olen jättänyt lähes tyystin väliin ja venyttelyitä teen yleensä vain pitkien lenkkien jälkeen ja silloinkin varmaan liian vaatimattomasti.

Muista meikäläisistä Big-P on hiihdellyt jonkin verran ja takana on ainakin yksi kolmenkympin lenkki. Umit on ollut ladulla muutaman kerran, mutta kilometrejä ei yhteensäkään taida olla kasassa 70:ää. Zid ei ole vielä edes hankkinut suksia, joten mielenkiinnolla odotamme hänen suoritustaan sekä sitä seuraava raporttia Hesarille. Olemme yötä Tuupovaarassa ennen kisaa.

Pogostan hiihto 17.3.02

Harjoituksellinen valmistautuminen Pogostaa silmällä pitäen meni kaiken kaikkiaan aika mukavasti. Yhteensä olen kirjannut itselleni marraskuun 2001 lopulta lähtien 24 hiihtolenkkiä, joista yhteensä 603 km ennen Pogostaa. Viime metreillä, eli edellisen viikon lauantaina ostin vielä alennusmyynneistä itselleni uudet Rossignolin X-ium sukset, joita sisäänajoin kahdella lenkillä. Varsinkin viimeinen lenkki sunnuntaina viikko ennen kisaa lupaili tosi hyvää, kun lentokelissä vauhti oli kovaa.

Lisää masentavia uutisia ÄSS:n joukkueen osalta saatiin, kun Umitilla oli kurkku sen verran kipeä, ettei Pogostaan ollut mitään asiaa. Zid puolestaan tuskastui suksihankinnassaan, työpaineista ja kulkemisesta Ilomantsiin, että jätti myös hiihdon väliin. Jälleen saimme jalkeille vain kaksi osallistujaa, kun Big-P lähti myös vapaan osuudelle.

Viimeinen viikko oli osaltani flunssan torjumista. Nenä vuoti välillä aika reilustikin, mutta onnistuin välttämään kaksi osallistumisen kannalta kynnyskysymyksenä pitämääni asiaa: kuumeen ja kurkkukivun. Sen verran flunssainen olo kuitenkin oli, etten viimeisen viikon aikana ma-la tehnyt yhtään lenkkiä ja venyttelynkin vain kahtena päivänä. Suksien voitelussa päätin turvautua Suomen Ladun Paloheinän voitelupalveluun.

Ajo Ilomantsiin oli aika rankka, kun jouduin ajamaan Lohjalta henkilökohtaisten syiden vuoksi Tampereen kautta. Yövyimme Big-P:n kanssa Tuupovaaran Korpiselkä-talolla, josta oli 50 km ajo vielä Ilomantsiin. Tankkausta olin harrastanut tiistaista lähtien, joten se puoli oli kyllä hoidettu kuntoon.

Mukaan reissuun varasin viisi omaa 1,5 dl:n juomapulloa sekä reilusti geelipusseja. Pieni takaisku sattui juuri ennen lähtöä, kun n. 10 min ennen starttia niistin voimakkaasti nenäni sillä seurauksella, että toisesta sieraimesta alkoi valtoimenaan vuotaa verta. Jonkin verran verta tuli vielä lähtöhetkellä, mutta onneksi se ei vaivannut itse hiihtoa.

Säätila oli erinomainen. Aurinko paistoi ja lähtöhetkellä lämpötila oli n. –3 astetta ja nousi varmaan hiihdon aikana n. +2:een asteeseen. Alkumäen menivät letkassa hiihdellen ja ehkä kannaltani jopa liian rivakasti, koska sykemittari tikitteli jopa yli 160:n lukemia. Pikkuhiljaa meno kuitenkin tasaantui, kun löysin oman tasoni hiihtäjiä peesattaviksi. Lisäksi maasto tasaantui ja varsinkin 30-40 km:n kohdalla ollut metsäautotie oli aika mukavan tasaista ja lennokasta luistella.

Ensimmäisen 20 km:n aikana mietin tosi paljon sitä, onko kroppani kunnossa ja selviänkö maaliin. Olin aika epävarman flunssan vaikutuksista. 20 km:n kohdalla kroppa kuitenkin avautui ja meno maistui aina 50 km:iin asti. Tänä aikana pystyin selkeästi lisäämään vauhtia ja ainakin neljästi ohitin peesattavani ja kirin seuraavaksi edellä menneen ryhmän kiinni.

Kovin paljon ei alkumatkasta näkynyt kilometripylväitä. Ensimmäinen muistikuvani on kilvestä, joka osoitti maaliin olevan ’enää’ 43 km. Viimeiset 25 km aikana taasen jokainen km-pylväs oli merkitty. 50 km taittui aikaan 3.01. 51 km:n kohdalla tunsin vasemmassa jalassani kehittyvän hiertymän, joka vaivaisi loppumatkaani tosi inhottavasti. Lopussa jokainen potku tuntui tuskalliselta.

Kun ensimmäiset 50 km menivät keskimäärin n. 36 min / 10 km aikaan, niin väli 50-60 km meni 43 minuuttiin ja viimeinen kymppi 44 minuuttiin. Hidastumista siis tuli, mutta ei onneksi mitään simahtamista. Kun olin itse ohitellut muita 20-50 km:n välillä, niin viimeisen kympin aikana sain päästää taas jonkin verran porukkaa ohitseni, mm. ÄSS-suunnistaja Marcus Ademolan (ent. Olaleye) entisen tyttöystävän Seija Aallon, jota olemme myös houkutelleet/houkuttelemassa Jukolaan.

Loppuajakseni kirjattiin 4.27.16, vaikka oma mittaukseni näyttikin minuuttia enemmän. Oma mittaukseni on kyllä itse asiassa luotettavampi, mutta minkäs teet. Tällä kertaa matka oli jopa minulle ihan riittävän pitkä. Kiitin Luojaani siitä, että takavuosien viimeinen nousu oli poissa ohjelmasta. Kaaduin ainoan kerran n. 10 metriä ennen maalia, kun sukseni meni kahta maaliintulokarsinaa erottavien laipioiden alle.

Big-P sai loppuajakseen 4.56 ja osia ja selvisi siis myös urakasta kunnialla.

Mitään suuria vaivoja hiihdosta ei jäänyt. Uupumus palautuu levolla ja jalkaan tulleet rakot eivät onneksi päässeet puhkeamaan.

Paluu tämän sivun alkuun

Harjoittelu maratoniin

Omaa maratonharjoitteluani olen aika tarkasti kuvannut juoksusivuillani, joten en siihen nyt tässä yhteydessä puutu sen enempää. Umit ja Zid ovat molemmat rakentaneet juoksukuntoaan lähtien lähes tyhjästä. Umitin pisin lenkki on 20 km ja Zidin 16 km. Noilla lähtökohdilla poikien tavoiteajat (Umit 4.30 ja Zid 4.15) kuulostavat näin kokeneemman maratonarin mielestä aika kovilta, mutta tietysti ihmisten geenit voivat olla erilaisia. Itse olin v. 2000 tehnyt useita yli 20 km:n lenkkejä, pisimmän oltua muistaakseni 27,5 km. Silti loppuaikani ensimmäisessä maratonissani painui 4.47:ään. Tosin viimeisen kuukauden aikana olin kolme viikkoa flunssaisena.

Big-P taas on tunnettu juoksija, joka harjoittelee lähes yksinomaan juoksumatolla. Maratoneja on takan jo useita ja paras aika on Berliinistä parin vuoden takaa juostu n. 3.22.

Koska Yyterissä on kaksi lähtöä, eli hitaammat lähtevät klo 11 ja pääjoukko klo 12, niin myös ÄSS:n porukka jakaantunee tasaisesti Umitin ja Zidin lähtiessä aikaisemmassa lähdössä. Periaatteessa meidän neljän kesken voi tulla aika mielenkiintoinen taistelu siitä, kuka tulee ensiksi maaliin. Oma virallinen tavoitteeni on 3.45, mutta en pane ollenkaan pahakseni, mikäli ÄSS:n Teijo Piilosen nimissä oleva maratonennätys 3.38.34 olisi saavutettavissa.

Viimeisellä viikolla sitten vain tankkaamaan hiilihydraatteja ja nestettä…

25.5.02: Yyterin Maraton upeaan ennätysaikaan 3.32.28

Yyterin maratonilla sain täydellisen nappisuorituksen aikaan. Kolmen viimeisen viikon aikana oloani oli vaivannut enemmän tai vähemmän flunssa ja vielä edellisenä päivän olin sen verran huolestunut, että otin sekä Strepsilsiä että Buranaa mukaan matkalle. Yövyimme Zidin ja Umitin kanssa Humppilassa, josta sitten ajoimme Yyteriin. Hieman ennen lähtöä mietitytti vaatetus, mutta onneksi päädyimme polvishortseihin ja lyhythihaiseen juoksupaitaan.

Zid ja Umit olisivat halunneet lähteä klo 11 lähtöön (hitaiden lähtö), mutta sinne olisi pitänyt ilmoittautua klo 10:een mennessä, joten heidänkin oli tyytyminen klo 12 päälähtöön.

Olin luonut itselleni kolme taktiikkaa: Todennäköisimmän taktiikan mukaan olisin juossut alussa 5.10 km-vauhtia ja katsonut 5-10 km:n jälkeen, voiko vauhtia aavistuksen kiristää. Optimaalinen taktiikka oli juosta 5 minuuttiin km-vauhtia ja pessimistinen taktiikka oli juosta 5.20 km-vauhtia.

Alussa tuntui, että aika helposti pystyy juoksemaan 5 min km-vauhtia ja vähän joutui jopa pidättelemään, ettei lähtenyt jopa vielä kovempaa liikkeelle. Tarkkailin myös sykettäni, joka oli kolme ensimmäistä kilometriä tasolla 150, mutta laski siitä sitten n. tasoon 145-147 aina 13 km:iin asti, jonka jälkeen syke laski edelleen tasolle 140-143. Välin 22-25 km tihensin hieman askeltani ja vastatuulessa syke nousi taas lähemmäs 147:ää, mutta loppupuolella se taas laski n. 143:een.

Km-vauhdissa pyrin tasaiseen 5 min/km. Kun ensimmäinen kymppi oli takana ja se oli taittunut aika kepeästi aikaan 50.02, niin päätin jatkaa samaa vauhtia ajatellen seuraavan päämääräni n. 25 km:iin. Hieman oikea akillesjänteen seutu antoi viitteitä siinä 11-12 km:n tietämillä, mutta onneksi se ei alkanut vaivaamaan enää jatkossa.

Jo kympin kohdalla juoksin mukavassa joukossa, jossa oli mm. Vesa Isoviita. 20 km:n väliaika oli 1.39.37 ja puolimaraton taittui ajassa 1.44.54. Puolimaratonin kohdilla tavoitimme edellä menevän porukan ja juoksimme pari kilometriä hieman rauhallisemmalla vauhdilla (n. 5.07). 23 km:n kohdalla olo tuntui tosi hyvältä ja päätin hieman tihentää askeltani, vaikka edessä oli 5 km lievään vastatuuleen.

Juoksun aikana keskityin myös askeltamaan aika eteenpäin vievän tehokkaasti.

Minulla oli mukanani neljä 1,65 dl:n juomapulloja, joten ensimmäinen pysähdykseni juottoasemalla tein vasta 31 km:n kohdalla. Kun 25 km taittui aikaan 2.04.48, niin päätin jatkaa 5 min/km niin pitkään kuin mahdollista. 30 km:n väliaika oli 2.29.53 ja pian tämän jälkeen muut juoksujoukostamme tippuivat paitsi Vesa (siis minulle ennestään tuntematon juoksija). Vesa oli minulle hyvä vetoapua, sillä painomme tasaista vauhtia aina 38 km:iin asti, jossa väliaikani oli tasan 3.10.00. Tämän jälkeen en enää jaksanut Vesan kyydissä ja vauhtini simahti viimeisille kilometreille siten, että maalissa aikani oli 1.28 enemmän kuin 5 min/km antaisi edellyttää. Vesa pääsi hieman tuon 3.31:n alle.

Aika uskomatonta, että pystyin parantamaan ennätystäni yli 25 min. Tämä oli samalla kymmenes juhlamaratonini. Kyllä se väittämä varmaan vielä pitää aika hyvin paikkaansa, että kolmen tunnin tietämillä energia alkaa olla täysin loppu. Nyt jaksoin juosta 3h 10 min ennen väsähtämistä. Vielä siis pitää parantaa aikaa, jotta pystyisi juosta koko maratonin ilman energian loppumista.

Juoksun myötä saavutin ainakin kaksi ennätysaikaa, eli Äänekosken Sarjakuvaseuran maratonennätyksen (ent. Teijo Piilosella 3.38.34) ja työpaikan (Suomen 2G:n) ennätyksen (aikaisempi Riitta Tiuraniemellä 3.46). Lisäksi Riitta oli lupautunut juoksemaan uuden maratonin heti, kun rikon hänen ennätyksensä. Teijo taas lupasi juosta 3.32:n ajan vuonna 2005.

Zid juoksi 28 kilometriä ja käveli loput 14. Loppuaika 4.54.47. Umit taas noudatti omaa juoksun ja kävelyn yhdistelmätaktiikkaansa 25 km:iin asti ja käveli siitä eteenpäin saaden loppuajan 5.13.04. Big-P kertoi nähneensä minut vielä 20 km:n kohdalla, mutta syke oli ollut liian kova ja myös Big-P joutui kävelemään saaden loppuajan 4.44.33.

Zidin maratonkokemus:

Maraton yhdisti joukkueen

Harvoin on tullut aikaisemmin testatuksi, mutta nyt tiedän kilometrin ripeän kävelyn vievän aikaa yhdeksisen minuuttia. Maraton on takana ja haave Kalevan kierroksen hyväksytystä suorittamisesta elää, vaikka hilkkua vaille viiden tunnin maratonajalla ei pääsekään kehumaan. Kun matkassa ollaan Äänekosken Sarjakuvaseuran joukkueena ja yksi nelihenkisen porukan jäsenistä pysyy selän takana, on motivoitunut kävelemään jopa 14 kilometriä. Kevään viiden kuukauden harjoittelupohja oli 270 lenkkikilometriä.

Tavoitteeksi Yyterissä otin juoksemisen 30 kilometriin. Juoksuvaihde pysyi päällä 28 kilometriä. Sen jälkeen kireät pohkeet ilmoittivat joko kisan tai juoksun loppuvan. Valitsin maaliin pääsyn. Maraton oli ensimmäinen laji, joka yhdisti nelihenkisen joukkueemme. Luisteluun ja hiihtoon oli molempiin lähtenyt vain kaksi edustajaamme. Me amatööripohjalta matkaan ponnistaneet lähdimme aurinkoisena lauantaina taipaleelle tyystin eri taktiikoilla. Espoolainen Timo Sampolahti päätti juosta aina viisi kilometriä ja kävellä sen jälkeen viisi minuuttia. Minä päätin juosta niin pitkälle kuin jaksaisin ja miettiä taktiikkaa uusiksi sen jälkeen.

Massalähtö oli kello 12. Toivoimme pääsevämme matkaan jo hitaiden lähdössä kello 11. Ilmoittauduimme iloisina Yyterissä kello 10.30. "Kello 11:n lähtöön piti ilmoittautua kello 10 mennessä", kertoi tyly

toimitsija. "Eihän missään sellaista kerrottu." "Tuossa se lukee ovessa!"

Lähtöviivalla oli maltillinen ruuhka. Reilut viitisensataa ihmistä pääsi matkaan ilman pahempia kolhuja. Sen verran Yyterissä kävi puhuri, että liimauduin itseäni pidemmän, yli 190-senttisen espoolaisen perään. Pian huomasin maratoninkin olevan kontaktilaji. Ilmeisesti joku naistenlehti oli kirjoittanut maratontaktiikasta. Jo ensimmäisen vitosen aikana useampi nainen työntyi härskisti sivulta eteeni peesaamaan tuulisuojaani. Kaikki tuntui liian helpolta, kun ensimmäinen kymppi sujahti aikaan 51.50. Toisella meni 55.30. Elimistö oli hereillä. Tasan 16 kilometrin kohdalla havaitsin viestin jaloista. Ne muistuttivat, että tähän harjoituslenkit ovat viimeistään päättyneet.

Satakunnan taivaalla ei näkynyt pilviä, kun pääsin juosten toiselle kierrokselle. Sisu riittäisi varmasti loppuun asti. Keskeyttäneenäkin joutuisi palaamaan saman reitin takaisin. Todennäköisesti paneutuminen suolojen tankkaamiseen olisi viivyttänyt pohkeiden kiristymistä, mutta nyt jossittelu turhaa. Pihlavan taajamassa 35 kilometrin kohdalla kanssakilpailijoita näkyi harvakseltaan. Pyöräilevä

kymmenvuotias poika ihmetteli kävelijää. "Etkö jaksa enää juosta?"

Viimeisen vitosen ajan katsoin jokaisella pidemmällä suoralla taakseni, ettei vain Sampolahti ilmestyisi näkyviin. Se olisi merkinnyt pakollista kiriä, joka olisi saattanut päättyä viikon sairaslomaan. Muitakin matkan uhreja löytyi. Loppukilometrien pisimmällä suoralla näkyvissä oli samaan aikaan kuusi kilpailijaa. Kaikki kävelivät. Matkan tuskallisimmiksi jäivät hetket jolloin yritin kävelytaipaleiden välillä juosta. Alle sadassa metrissä tajusi, ettei maaliin pääse juosten.

Kävely helpotti reisien kirvelyä. Natusan-voitelusta huolimatta ne olivat verillä 14 kilometristä lähtien. Kävellessä sortsit pysyivät reisien peittona. Kolmella viimeisellä huoltopaikalla keskityin tankkaamiseen. Jokaisen tarjolla olevan juoman maistaminen sekä suolakurkkujen ja banaanien syöminen merkitsi aina parin minuutin pysähdystä. Maaliviiva armahti ajassa 4.54.47. Tulos jäi tunnin debyyttimaratonistani, mutta siitä onkin aikaa 19 vuotta ja viitisentoista kiloa.

Vaikka tulos oli surkea, palveli kisa tarkoitustaan. Pelko täydellisestä sippaamisesta sai lenkkeilemään syksyn ajan kerran tai kahdesti viikossa. Yksin juostun lenkin kipukynnyksen kevät on tuplannut alkuaikojen kolmesta vartista. Onneksi Yyterissä ei ollut kyse viestistä. Minun, Sampolahden (5.13.04) ja Petri Nykäsen (4.44.43) yhteisajalla olisi hätyytelty kaikkien aikojen pohjalukemia.

Seuraavaksi joudumme jännittämään takapuolemme kestävyyttä. Kuukauden kuluttua pitäisi olla valmiina soutamaan Lohjanjärvellä 50 kilometriä.

Pasi Peltola

Soutuharjoittelu

Seuraavaksi edessä on minulle kaikkein tuntemattomin laji, eli soutu. Maratonin jälkeen olen varmasti parhaimmalla yhteissijoituksella Kierroksella, sillä tästä eteenpäin kyse osaltani on vain maaliin pääsemisestä. Kolme lajin jälkeen olen massiivisesti 149. sijalla yhteispistein 1915. Vaikka maraton tuottikin eniten pisteitä (676 ja sijoituksen 81.), niin selkeästi luistelusta saa liian helposti pisteitä (=luistelumatka on liian lyhyt), kun nollasta lähteneenä kolmella pikaluistelun harjoittelukerralla irtoaa 646 pistettä (sijoitus 255.). Hiihtoa olin sentään harrastanut jo jonkin verran ja siinä jäin 592 pisteeseen (sijoitus 214.).

Saimme Nurmisen Jounin kautta vuokralle kaksi vuorosoutuvenettä (toinen Lohja Seudun Soutajilta ja toinen on yksityisvene). Sijaintikin oli kannaltani optimaalinen, kun venevaja löytyy Lohjan Hiidensalmesta.

Soutua olen harjoitellut seitsemän kertaa. Nurmisen Jouni kävi ystävällisesti opettamassa vuorosoudun saloja ja samalla tutustuin ensimmäistä kertaa ristiin meneviin airoihin. Tunnin verran siinä meni, ennen kuin soutu niillä alkoi jotenkuten luistaa. Tämän jälkeen kävin viidesti 1h – 1.40 yksinsoutu lenkillä + yhden kerran Peltolan kanssa harjoittelemassa vuorosoutua tuulisessa säässä + juhannuksena 45 min mökkisoutuveneellä. Eipä tuossa ole paljon kehumista! Enemmän varmaan olisi pitänyt harjoitella, jotta kädet, selkä ja takapuoli olisivat tottuneet paremmin tulevaan rääkkiin.

Sampolahti ja Nykänen kävivät tekemässä ensimmäisen ja ainoan soutuharjoituksensa soutua edeltävänä päivänä.

Luultavimmin loppuaika painunee yli 7 tunnin, mutta tässä lajissa olemmekin melkoisia retkisarjalaisia.

29.6.02: Suur-Lohjan soutu; aurinkovoiteelle olisi ollut käyttöä

Kun edellisenä päivänä säätiedotus lupasi pilvistä ja kuurosateita, totesimme että ainakaan aurinkovoidetta ei tarvitse varata soutuun mukaan. Tämä oli selkeä virhearvio.

Päivä valkeni pilvisenä, mutta kuivana. Nurmisen Jounin avustuksella veneet oli saatu lähtöpaikalle jo hyvissä ajoin. Olimme lähtöpaikalla noin 8.45, kun sarjamme startti tapahtuisi 9.25. Mukaan olin Jounin ohjeiden mukaisesti varannut nestettä litran / tunti eli yhteensä seitsemän litraa. Zidillä oli mukana vain reilut pari litraa juotavaa. Lisäksi mukana oli energiageeliä ja varmuuden varaksi myös banaani ja ruisleipää (jotka molemmat osoittautuivat tarpeettomiksi). Näiden lisäksi varusteisiimme kuului istuinalustat, äyskäri ja vaihtovaatteet.

Teippasin kaikki sormet + kämmenet täyteen urheiluteippiä. Näiden lisäksi käytin Hanx:in hiihtohanskoja. Tämä valinta oli aika onnistunut, sillä käsiin ei soutu-urakasta jäänyt mitään oleellisia jälkiä.

Sen verran lähtövalmisteluissa meni aikaa, että saimme veneen vesille vain minuutti ennen lähtölaukausta ja emme ehtineet lähtöhetkellä lähellekään starttiviivaa. Big-P & Umit olivat lähdössä ajoissa ja saivat näin meihin nähden jonkin verran etumatkaa.

Minä otin ensimmäisen soutuvuoron. Olimme saaneet ohjeet vaihtaa soutajaa viimeistään 10 minuutin välein, mutta vaihtoruljanssi tuntui sen verran hankalalta ja aikaa vievältä, että päätimme toteuttaa harvempaa vaihtoväliä. Kokonaisuutena molemmille tuli koko 50 km:n matkalta vain kuusi soutu- ja kuusi melavuoroa, jolloin keskimääräinen vaihtoväli oli n. 30 minuuttia. Nykänen ja Sampolahti noudattivat n. 20 minuutin vaihtoväliä.

Laskeskelimme alussa, että taaksemme jäi vain n. neljä venekuntaa ensimmäisten kolmen kilometrin aikana. Ensimmäinen vaihto tapahtui ennen isoa selkää ja siinä vaiheessa jo tapaa 10 minuuttia lähteneet 25 km:n soutajat alkoivat soudella ohitsemme. Big-P ja Umit kiertelivät aika paljon reitin sivusta, mutta olivat silti selkeästi edellämme ja kadotimme näköyhteyden kaksikkoon siinä vaiheessa, kun takaa tuli 25:n km:n soutajat. Huomautin Zidille siinä vaiheessa, että ei ole vielä syytä olla huolissaan, sillä tosi soutu alkaa vasta neljän tunnin kohdalla.

Alussa etenkin isolla selällä Zidillä oli ongelmia tekniikan kanssa. Omasta mielestäni selvisin teknisesti kohtalaisesti, vaikkakin varmaan tikkasin liian nopeassa tempossa liian lyhyitä vetoja, kun pidemmillä vedoilla vauhti olisi todennäköisesti ollut parempaa.

Jatkoimme omaa tahtiamme ja 15 km:n kohdalla saimme väliaikatietona kotiväeltä, että Big-P ja Umit olivat meitä viisi minuuttia edellä. Mittasimme viiden minuutin soutuajan matkassa ja totesimme, että eroa kyllä ajallisesti on, muttei matkallisesti kuitenkaan aivan hirveitä.

Ensimmäisen kierroksen paluumatkalla ollut sivumyötäinen tuuli oli tosi hankala soutaa, mutta haittasin onneksi tasapuolisesti kaikkia. Soutelimme yhdessä muutaman veneen kanssa ja jopa ohitimme joitakin veneitä.

Puolessa välissä väliaikamme oli 2.55.33, kun Big-P ja Umit olivat ohittaneet kääntöpoijun ajassa 2.51.58. Toisen kierroksen alussa tunsin, kuinka virtsarakkoni oli jo täyttynyt ja soutu alkoi sen vuoksi tuntua vaivalloisemmalta. Isolla selällä näimme edessämme n. 250 m:n päässä veneen, jossa oli vihreäpaitainen soutaja. Emme olleet varmoja Nykäsen ja Sampolahden paidan väristä, koska molemmat olivat aloittaneet pitkähihainen paita päällään. Ko. vene oli kuitenkin selkeästi muista sivussa ja joutui koukkaamaan aika lailla ensimmäisen pienen saaren kohdalla.

Heti ison selän jälkeen minun oli pakko päästä kusitauolle ja pysähdyimme erään Lohjansaaren laiturin päähän. Onneksi isäntäväki ei ollut näkösällä ja sain rakkoni pikaisesti tyhjennettyä. Zidin arvion mukaan aikaa kului noin neljä minuuttia.

Tämän jälkeen soutu maistui taas uusin voimin ja soudin varsin kovalla tempolla yhteensä n. 40 minuutin osuuden. Sen aikana saimme suurin piirtein muihin soutajiin nähden menetetyn etumatkan kiinni.

Zidin soutuvuorolla käännyimme takaisin Lohjalle päin ja saimme taas vihreäpaitaisen soutajan näkyviimme. Pikku hiljaa alkoi varmistumaan, että kyseessä tosiaankin oli Nykäsen ja Sampolahden venekunta. Välimatka supistui nopeasti ja teimme ohituksen n. 40 km:n kohdalla hieman ennen siltaa.

Minulla oli vielä yksi soutuvuoro jäljellä ja pyrin siinä ottamaan kaiken irti. Olimme saaneet sen verran etua, että vaihdosta huolimatta pysyimme edellä. Vaikka Big-P & Umit roikkuivat tiukasti perässämme, niin pääsimme ratkaisevaan karkuun, kun kaksikko vaihtoi taas soutajaa. Eromme oli n. sata metriä, kun Jalassaaren silta alkoi jo häämöttää. Päätimme odottaa, milloin ’vastustajamme’ tekevät vaihdon ja ajoittaa oman vaihtomme samaan kohtaan. Näin saimme eron pysymään tasaisena ja lopussa jopa hieman kasvatettua sitä.

Lopussa ero oli hieman vajaat kaksi minuuttia (6.01.30 ja 6.03.24). Molemmat venekunnat olivat silti itsensä voittajia, kun ennakoitu seitsemän tuntia alitettiin n. tunnilla. Vanha koulukaverini Salmisen Kimmo Kouvolasta oli myös ensimmäisessä soudussaan ja nautti vuorosoudusta koko rahan edestä päästen loppuaikaan 7.10.

Aurinko porotteli koko päivän ajan aiheuttaen poltetta kasvoihin ja käsivarsiin. Hikinauha jätti minulle ja Big-P:lle mukavat rajat, jotka muistuttavat meitä soudustamme seuraavat pari viikkoa.

Sykelukema soudun jälkeen on varsin mielenkiintoista luettavaa. Tosin näin pitkästä suorituksesta muistiin jäin vain sykekeskiarvot kahdeksan minuutin välein. Soutuaikana syke oli ensimmäisellä toisella ja viidennellä soutukerralla tasolla 130-134. Toinen ja kolmas soutukerta olivat n. sykkeellä 118-122 ja viimeinen soutujakso sykkeellä 140-146. Melamiehenä syke tippui välille 100-110 paitsi kahdella viimeisellä melontavuorolla, jolloin syke oli tasolla 115-128. Perustellusti voi sanoa, että meidän kohdalta viimeiset kaksi tuntia (eli kaksi viimeistä soutu- ja melavuoroa) olivat tiukimmat.

Kaiken kaikkiaan olin sykealueella 0-119 yhteensä 232 minuuttia, alueella 120-129 yhteensä 64 minuuttia, alueella 130-139 yhteensä 48 minuuttia ja alueella 140-149 yhteensä 16 minuuttia. Rekisteröity maksimisyke oli 152.

Varsin mielenkiintoista on myös muuttaa soutusuoritus juoksukilometreiksi. Oman laskukaavani mukaan suoritus 6.01.30 keskisykkeellä 117 vastaa 41,4:ää juoksukilometriä. Tässä suhteessa maraton ja tämän kertainen soutu ovat aivan vertailukelpoisia.

Soudun jälkeen paikat eivät kuitenkaan olleet niin kipeitä kuin maratonin jälkeen. Rasitus oli varmaankin tasaisemmin jakaantunut kehon eri osille. Enemmän väsymystä taisi tuoda auringon polttamat kasvot. Kotiin päästyä suihkun ja oluen jälkeen maistui kyllä 1,5 tunnin torkut varsin hyvin.

Kalevan Pyöräily: 30 km:n loppusuora vaati veronsa

Pyöräily oli myös minulle lähes tuntematon laji. Harjoittelin muutaman lenkin vaimon hybridillä ja tajusin, että alle oli saatava kyllä joku alan pyörä. Ensin harkitsin käytetyn ostamista, mutta lopulta päädyin ostamaan uutena Trekin 1200 maantiepyörän. Romppeineen (kengät, matkamittari, käsineet, housut sekä ajolasit) hinta nousi 1470 euroon.

Vatsalihaksen reväyttämisen 13.7. jälkeen en pystynyt juoksemaan, mutta pyöräily sujui jo viikon päästä. Tosin ehdin suorittaa vain yhden (65 km) harjoituslenkin pyörälläni ennen kuin lähdin 1,5 viikon vaellusreissulle, joka jälkeen ajoin vielä 40 km, 30 km sekä 3* 20 km lenkit ennen Kalevan Pyöräilyä.

Sää oli lämmin ja minulla oli varattuna kaksi 750 ml:n juomapulloa mukaan. Lähdin liikkeille aika rauhallisesti ja väliaikani ensimmäisen kympin kohdalla oli 21 minuuttia. Siinä vaiheessa ohitseni oli jo porhaltanut n. viisi innokasta kanssakilpailijaa.

Seitsemännen ohittaneen jälkeen saavutin itse ensimmäisen pyöräilijän, joka oli pysähtynyt tyhjennystauolle.

15 km:n kohdalla vähän ennen Iittalaa ajo ei oikein maistanut. Sen verran jyskyttävää asfalttikin juuri siinä kohtaa oli, että olin tyytyväinen, kun hoidin aviolliset velvoitteeni edellisenä iltana, sillä tätä menoa minusta ei pariin päivään, ehkä pidempäänkään, moiseen homman olisikaan.

Iittalan jälkeen ajaminen tuntui puolestaan ihan mukavalta. Toinen saavuttamani jeppe oli kärsinyt rengasrikon ja vasta Sääksmäen sillalla suoritin itse ensimmäisen ohituksen. Pian sen jälkeen joku ohitti minut ylämäessä ja samalla tajusin, että ylämäkiä kannattaa ajaa seisaalleen ja samalla takapuoli saa levätä.

Toinen kymppi meni ajassa 19.56 ja seuraavat kympit ajassa 20.22, 18.34, 19.10, 20.29 ja 19.21.

Ajo meni ihan mukavasti 70 km:n kohdalle. Kun käännyttiin Pälkäneeltä kohti Hämeenlinnaa, alkoivat vaikeudet: vastatuuli, väsymys, jalkojen kramppaus, käsien ja takapuolen armoton kipu sekä tunne siitä, että koko loppumatka oli loivaa raastavaa ylämäkeä. Lisäksi tiellä oli häiritsevän paljon autoliikennettä.

Väli 70-80 meni ajassa 21.15 ja seuraava kymppi 22.26. Koska jalkoja kramppasi, en enää pystynyt ajamaan edes seisaalteen. Väli 90-100 meni ajassa 23.45 ja sain loppuajan 3.32.19, mikä on yhdeksän sekuntia maratonaikaani nopeampi. Oman matkamittarini mukaan (samoin kuin auton mittarinkin mukaan) matkaa kertyi yhteensä 103,3 km eikä 101, niin kuin järjestäjät matkan olivat ilmoittaneet. Vielä 70 km:iin asti oli vauhdissa 30 km/h, mutta lopun hyytyminen tiputti keskituntinopeuden 29 km/h:iin.

Joka paikkaa särki, mutta palautuminen ajosta sujui yllättävän nopeasti. Kovasti ihmetyttää se, ettei pyöräilysatuloiden tuotekehitys ole keksinyt mitään parempaa ratkaisua miehen anatomian kannalta.

Minun vaikeuteni olivat ehkä kuitenkin varsin vähäiset joukkuetovereihini. Nykänen kärsi puolessa välissä rengasrikon ja joutui odottamaan huoltoautoa tien poskessa tunnin verran saaden loppuajakseen 4..09. Sampolahti polki hybridillään ajan 4.01, mutta valitteli vielä seuraavana päivänä, että kaksi sormea olivat edelleen tunnottomat. Peltola nautti reitistä ja huoltopisteistä koko rahan edestä saaden loppuajaksi 4.26.

Pyöräily oli kyllä maratonia helpompi suoritus. Jo viikko pyöräilyn jälkeen poljin (koska en vielä vatsalihaksen revähtymän vuoksi voi oikein juosta suunnistamisesta nyt puhumattakaan) lauantaina 50 km ja sunnuntaina 55 km. Ei olisi maratoni jälkeen tullut mieleenkään juosta seuraavana viikonloppuna kaksi puolimaratonin mittaista lenkkiä.

Suunnistus karvan verran yli viiden tunnin

Vatsalihaksen heinäkuinen revähdys (osittainen repeäminen) sekä kaksi viikkoa sitten pyöräkaatumisen yhteydessä murtunut peukalo lisättynä vaatimattomaan suunnistustaitooni antavat varsin nöyrät lähtöasetelmat suunnistukseen. Zid ja Big-P jäivät työkiireiden vuoksi pois suunnistuksesta, ja viime hetkellä osanottonsa perui myös Umit, joka ei näin saanut kuin kolme osalajia ja kierroksen läpisuorittaminen jäi niin Umitin kuin joukkueenkin osalta haaveeksi.

Tavoitteena suunnistukselle oli sen läpi suorittaminen. Varsinaista aikatavoitteena minulla oli 2 tuntia/lenkki eli yhteensä n. kuuden tunnin aika.

Lopulta matkaa suunnistukselle kertyi 22,4 km ja rasteja oli yhteensä 35 kpl, joista tosin joka kartan viimeinen rasti oli sama maalialueen vieressä oleva kontrollirasti. Etsittäviä rasteja oli siis varsinaisesti yhteensä 32. Minulla ensimmäinen osuus oli pisin, eli 13:n rastin ja 8,081 km:n mittainen, keskimmäinen oli kymmenen rastin ja 6,797 km:n ja viimeinen 12 rastin ja 7,577 km:n mittainen.

Yllätys maastossa oli ehkäpä se, ettei polkuja juurikaan ollut (tai ainakaan niitä ei päässyt hyödyntämään). Osa rasteista oli kylläkin aika selkeissä paikoissa (lähellä jotakin tietä tai polkua), mutta osa rasteista vaati kyllä suunnistuksellisesti haasteita (ainakin minulle). Peesiapua sai jonkin verran, mutta mitään letkoja ei kuitenkaan syntynyt. Ensimmäisellä lenkillä taisin neljällä rastilla saada apua rastin löytämisessä, toisella kierroksella en saanut juurikaan apua (kahdella rastilla oli muitakin samaan aikaan rastia etsimässä, mutta mitään merkittävää apua ei tullut) ja kolmannella lenkillä apuja tuli sitten jopa viidellä rastilla.

Samoin uria ei mastoon syntynyt, joten siltä osin suunnistus vastasi aika lailla iltarastityyppistä suunnistusta. Rastipaikoissa pahimmat nenät ja rastien piilottamiset oli varmaan jätetty pois, mutta kyllä joukkoon mahtui muutama hankala notko ja pistekumparekin. Vastapainona oli sitten muutama helpohko jyrkänne.

Mielestäni omaan suunnistustasooni nähden selvisin suunnistuksellisesti hyvin paperein. Vain ensimmäisen osuuden kakkosrastilla pummasin aika pahasti, kun en oikein vielä ollut sinut kartan kanssa ja tein aika helpon kartanlukuvirheen. Onneksi pystyin järkeilemällä korjaamaan pummin aika pienellä ajan menetyksellä.

En lähtenyt matkaan suunnistuskengillä, koska olin käyttänyt niitä aika vähän ja pelkona oli hiertymät. Niinpä laiton jalkaan käytöstä poistetut, mutta hyvin jalkaan istuvat vanhat juoksulenkkarit. Varmuuden varaksi teippasin molemmat nilkat. Heti toisen rastin jälkeen linksautin oikean nilkkani ensimmäisen kerran. Tämän jälkeen oikea nilkka linksahti vielä n. viisi kertaa ja vasenkin pari kertaa. Vaikka tämän lisäksi vatsalihaksen heinäkuinen revähdys/osittainen repeämä ja paketissa ollut murtunut oikean käden peukalo haittasivat menoa, oli suurin vaiva toisen kierroksen alusta lähtien ja varsinkin kolmannella kierroksella vaivannut vasen polvi, joka kipeytyi aika oudosti, mutta esti aika totaalisesti lopussa juoksemisen.

Ensimmäinen kierros meni ajassa 1.35 ja toinen kierros (lyhyempi) n. 1.32. Viimeisellä kierroksella jouduin joko kävelemään tai hölkkäämään erittäin rauhallisesti koko matkan ja aika painui n. 1.54:ään. Tämä johtui sekä polvesta että tietysti myös väsymyksestä. Kahden viime kuukauden juoksuttomuus näkyi varmaan ja saattoi jopa olla osasyynä polven kipeytymiseen. Loppuaika 5.01 tyydyttää kuitenkin, vaikka olisihan se kiva ollut päästä alta viiden tunnin. Toisaalta pisteiden valossa parin minuutin parannus ei olisi kuitenkaan merkinnyt juuri mitään.

Edelleen ihmetellä täytyy sitä, kuinka liukkaasti kärki maastossa liikkuu. 2.17:n loppuaika menee minulta täysin yli ymmärryksen.

Yhteenveto Kierroksesta

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen omaan suoritukseeni niin suunnistuksen kuin koko kierroksenkin osalta. Etukäteen soutu ja suunnistus mietityttivät eniten ja varmaan hiihto oli kokemuksena hienoin, vaikka myös oman pisteytykseni osalta rankin. Tietysti nappiin mennyt maraton jää myös selkeästi positiivisena asiana mieleen.

Pisteytyksen mukaan lajit menivät siis rankkuuden mukaan järjestykseen: hiihto, suunnistus, soutu, maraton, pyöräily ja luistelu. Näistä edelleenkin ihmettelen, miten ikimaailmassa luistelu on suostuttu ottamaan mukaan vain 30 km:n mittaisena. Ehdoton vähimmäismatka mielestäni olisi 100 km, karsi se sitten osallistujia tai ei. Kavereille ei edes oikein kehtaisi kertoa, kuinka vaatimaton tuo luistelumatka on.

Lisää spekulaatiota lajien väliseen vaativuuteen saa keskisykkeestä, jonka mukaan (jos naurettava luistelu jätetään pois) hiihto ja maraton olivat yhtä vaativia ja vuorosoutu luonnollisesti helpoin.

Eniten pisteitä sain maratonista, mutta seuraavan olisikin sitten luistelu, mikä taasen osoittaa, kuinka erilaine laji on kaikkiin muihin lajeihin verrattuna. Jos mies, joka kävi kolme kertaa kokeilemassa pikaluistimia, pystyy hankkimaan moiset pisteet, on lajissa selkeästi jotain hämärää. Sitten puolestaan suunnistus, jota kuitenkin olen jonkin verran harrastanut toi huonoimman pistemäärän, eli 422,8. Suunnistuksessa nähtiin myös se, että viimeiseksi jäänyt Ilmo Liukko ei saanut pisteen pistettä, vaikka suoritti lajin urhoollisesti läpi ajassa 9.38.

Toisaalta sijoituksen mukaan suunnistus oli kakkoslajini ja hiihto kolmas sekä soutu heikoin. Toisaalta suunnistuksessa taisi olla mukana vain kolmisensataa täyden kierroksen osallistujaa.

Kierros toi aika mukavasti lisämausteita harjoitteluuni; toisaalta soutu tai pyöräily eivät edelleenkään kuulu mihinkään suosikkilajeihini ja paljon mieluummin harrastaisin senkin ajan jotain muuta lajia. Soutu lienee jatkossakin vaikein laji sekä harjoittelun että kilpailun kannalta, eli viittaan tässä itse veneen hankintaan. Tänä vuonna sain kätevästi veneen vuokrattua ja soutuparikin tuli omasta joukkueesta. Ensi vuosi on taas sitten oman vaivansa ja järjestelynsä.

Todennäköisimmin lähden Kierrokselle mukaan myös ensi vuonna, mutta tästä vuodesta opin kyllä sen, että en aio enää ottaa mitään paineita joukkueen osalta, vaikka meinaankin taas kerran innostaa mukaan myös muita.

Lajikohtaiset ajat, pisteet ja sijoitukset:

Luistelu:

Nummela 1.11.07 646,42 255. keskisyke 162 ja vastaava juoksu km-määrä 14,8

Peltola 1.15.45 577,89 320.

Hiihto (vapaa):

Nummela 4.27.16 592,12 214. keskisyke 145 ja vastaava juoksu km-määrä 46,4

Nykänen 4.55.03 484,75 284.

Maraton:

Nummela 3.32.28 676,58 81. keskisyke 145 ja juoksukilometrit siis 42,2 (pistelaskukaavan mukaan 36,7)

Nykänen 4.44.33 359,41 250.

Peltola 4.54.47 321,05 263.

Sampolahti 5.13.04 255,72 281.

Soutu:

Peltola 6.01.30 598,80 262.

Nummela 6.01.30 598,80 262. keskisyke 117 ja vastaava juoksu km-määrä 41,4

Nykänen 6.03.24 591,29 266.

Sampolahti 6.03.24 591,29 266.

Pyöräily:

Nummela 3.32.19 608,32 218. keskisyke 142 ja vastaava juoksu km-määrä 35,4

Sampolahti 4.01.20 469,23 310.

Nykänen 4.09.21 433,75 318.

Peltola 4.26.43 360,65 336.

Suunnistus (osallistujia 303):

Nummela 5.01.00 422,80 174. keskisyke 133 ja vastaava juoksu km-määrä 44,5

Yhteensä (428 kilpailijaa); sijoitukset pyöräilyn jälkeen:

Nummela 3545,05 149. (kuusi lajia suoritettu)

Nykänen 1869,20 306. (neljä lajia suoritettu; vähintään neljä lajia suorittaneita on 322)

Peltola 1858,40 307. (neljä lajia suoritettu)

-----------

Sampolahti 1316,24 367. (kolme lajia suoritettu; vähintään kolme lajia suorittaneita on 372)

Joukkuekisassa pyöräilyn jälkeen 16 suoritettua lajia. Soudun jälkeen yhteispisteet 6294,14 ja sijaluku 52. yhteensä 89. kirjatusta joukkueesta.

Paluu tämän sivun alkuun

Kalevan Kierroksen linkit

Paluu tämän sivun alkuun

Paluu Jyrki Nummelan pääsivulle

Kaikki kommentit voi lähettää e-mail -osoitteella jyrki.nummela@suomen2g.fi

Last modified: Sep8, 2002.