JyNun juoksusivu

Jyrkin juoksu-, treeni ja kilpailusivut

Keys: Juoksusivut, lenkkeily, maraton, Stockholm Marathon, Helsinki City Marathon, Kalevan Kierros, Jukolan viesti, juoksuvaellus, vaeltaminen, MultiSport

Paluu Jyrki Nummelan pääsivulle

This page in English

1.1.2007: Yksi juoksulenkki, josta 17 km.

 

1.1.-31.12.2006: Juoksulenkkejä 105 kpl, joista 1385,6 km; muita treenejä 1295 kpl, joista pisteitä 1161 p. Yhteispisteet 2681.

 

Vuonna 2005: Juoksulenkkejä 131 kpl, joista 2044 km; muita urheilusuorituksia 136 kpl, joista pisteitä 1660 p. Yhteispisteet 3704.

Vuonna 2004: Juoksulenkkejä 121 kpl + suunnistus 3 kpl, joista 1722 km; muita urheilusuorituksia 150 kpl, joista pisteitä 1578 p. Yhteispisteet 3330.

Vuonna 2003: Juoksulenkkejä 170 kpl, joista 2541 km; muita urheilusuorituksia 86 kpl, joista pisteitä 1194 p. Yhteispisteet 3735.

Vuonna 2002 Juoksulenkkejä 157 kpl, joista 2084 km; muita urheilusuorituksia 102 kpl, joista pisteitä 1477 p. Yhteispisteet 3561.

Vuonna 2001: Juoksulenkkejä 148 kpl, joista 2062 km; muita urheilusuorituksia 80 kpl, joista pisteitä 844 p. Yhteispisteet 2906.

Vuonna 2000: Juoksulenkkejä 162 kpl, joista 2051 km, muita urheilusuorituksia 736 p. (1 p. = 70 Kcal). Yhteispisteet 2787.

 

 

Vauhdikasta menoa Vantaalla helmikuussa 2003

Juoksuvaelluskuva Kebnekaisen maastosta heinäkuulta 2001

 

 

Tavoitteet vuodelle 2005; Projekti "3.20" käynnistyi 17.1.

 

Perustavoitteeksi vuodelle 2005 asetin *jälleen kerran* maratonilla 3.20:n alittamisen. Tällä kertaa pyrin perustamaan tuon tavoitteen määrätietoiseen ohjelmaan, jolla tavoite pyritään saavuttamaan. Perusominaisuuksiltaan harjoitteet on otettu Seppo Moilasen kotisivuilta, mutta niitä on hiukan muokattu minulle sopiviksi. Niissä on mm. otettu huomioon 20.3. oleva Pogostan hiihto ja sen vaatima hiihtoharjoittelu. Varsinainen harjoittelu ohjelman mukaisesti käynnistyi 17.1. heti Jussin luistelun jälkeen. Klikkaa tästä, niin näet harjoittelutavoitteeni.

 

Ilmoittauduimme Smapolahden Timon ja Heinosen Timon kanssa myös Tukholman maratonille. Minulle kävi siinä "vain" sellainen tapaturma, että huomasin vasta jälkikäteen, että Kalevan kierroksen maratonin (siis sen maratonin, jossa 3.20 pitäisi alittaa) ja Tukholman väli on vain viikko, kun olin alun perin siinä uskossa, että väliä olisi kaksi viikkoa. Taitaa Tukholma mennä täydellisenä palauttelumaratonina.

 

Kalevan kierros kuuluu ohjelmaani myös vuonna 2005, mutta se on lähinnä vain uuta harjoittelua tukevana ja monipuolistavana lisänä.

 

Timo Sampolahti aloitti samoin 17.1. ohjelman tavoitteena alittaa neljän tunnin aika Tukholman maratonilla 4.6. Perusharjoittelupohja on otettu jälleen Seppo Moilaselta, mutta olen sitä muokannut Sampolle sopivaksi. Yksi Sampolahden vaatimuksista oli se, ettei kahdelle peräkkäiselle päivälle laiteta lenkkiä. Klikkaa tästä, niin näet Sampon harjoittelutavoitteen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Annapurna Himalayan Range, Nepal (photo by Martti Lalla)

 

 

 

 

 

Vaellus Jotunheimeniin (11.-15.7.2005)

 

Tällä kertaa vaellusreissu suuntautui vaihteeksi Norjaan. Norjan keskiosissa sijaitsee Jotunheimenin kansallispuisto, jonka alueella on runsaasi vaellusreittejä ja korkeita vuoria. Olin liikkeillä vanhimman poikani, Tepon (12), Tepon serkkujen Laurin (16), pekan (12) sekä veljesten isän, Petri Nykäsen kanssa. Laivalla Turusta Tukholmaan, josta oli noin 10 tunnin ajomatka Jotunheimenin alueelle.

 

Vaellus oli luonteeltaan aivan erilainen kuin Suomen tai Ruotsin Lapissa. Pääsimme autolla aivan vaellusreittien alkuun puurajan yläpuolelle tai lähelle sitä. Pystyimme tekemään päiväreissuja, jolloin teltan ja muiden painavien tarvikkeiden kantaminen jäi kokonaan pois ja mukanamme oli ainoastaan päiväreppu. Vaikka olimmekin Gjende-järven alueella kolmen vaelluspäivän session, pystyi rinkan lähettämään veneellä Gjende-järveä pitkin päivän päätepisteeseen.

 

Ensimmäisen päivän vaellus oli Gendebu-Beggelaegeret-Memurubu. Gjende-järjven tasolta oli huikaiseva nousu, Beggelaegeret (n. 500 metriä), ylös vuorille, josta näköalat olivat mahtavat.  Laskeutuminen takaisin järven pinnan tasolle tapahtui upeinta koskaan näkemääni satulakokonaisuutta pitkin. Kokonaisuudessa oli n. viisi peräkkäistä tasoa, jonka jälkeen oli kohtuullisen jyrkkä laskeutuminen Memurubuun. Lasten kanssa efektiivinen vaellusaika oli aika tarkkaan viisi tuntia (+ tauot).

 

Toisena päivänä lapset jäivät Memurubuun lepäämään ja isät suuntasivat kohti Surtningssuin (2368 m) huippua. Sää oli mitä mahtavin ja nousua kertyi Memurubusta (1008 m) reippaasti yli kilometrin verran. Vaellusaika yhteensä 7h 16 min.

 

Kolmantena päivänä vaelsimme Norjan suosituimman vaellusreitin Memurubu-Besseggen-Gjendesheim. Alussa nousimme noin 500 metrin verran, jonka jälkeen laskeuduimme Bessvatnetin tasolle. Sieltä alkoi vasta varsinainen Besseggen, hulppea nousu vuoren harjannetta pitkin. Alla kuva, joka on otettu nousun jälkeen. Loppupäivästä oli laskeutuminen Gendesheimiin. Vaellusaika kuusi tuntia.

 

Sitten siirryimme autolla aivan toisaalle ja ajoimme Spiterstulenin majalle. Siellä Teppo jäi lepäämään ja muu porukka suuntasi kohti Pohjolan huippua, Galdhöpiggeniä (2471 m). Ohjekirjasen mukaan nosu Spiterstulenista (1106 m) huipulle kestäisi noin neljä tunai. Otin nousun liikunnan kannalta ja nousuaikani oli 2.30. Alastulo kesti lähes yhtä kauan, eli 2.10.

 

Ajoimme takaisin kohti Gjendesheimia, ja viimeisenä päivänä vaelsimme mukavan vaelluksen pitkin Knutshöjeä. Vuorimuodostelma ei ole kovin korkea, mutta näkymät Gjendejärvelle ovat upeat. Paluu tapahtui alakautta joen vartta takaisin autolle. Vaellsuaika 4.48.

 

 

 

 

 

 

 

Besseggen, Norja 13.7.2005

Oikealla oleva Bessvatnet (sinivetinen) on 400 m vasemmalla olevaa, vihreävetistä Gjende-järveä korkeammalla

Genden vihreä väri johtuu jäätiköiltä tulevista mineraaleista

 

 

 

 

 

17.1.2005 Jussin luistelu 30 km

 

Jussin luistelu aloitti tämän vuoden Kalevan kierroksen, joka on muodostumassa minulle muuta harjoittelua tukevaksi ja monipuolistavasti sivutavoitteeksi. Kolme kertaa olin ehtinyt luistelua harjoitella, joten ihmeitä ei voinut olettaa.

 

Lähdin luistelemaan C-erässä, joka starttasi minulle epäinhimilliseen klo 8.15 aikaan lauantaiaamuna. Sää oli varsin mukava; pikkupakkasta suojakelien jälkeen ja tuulta vain jonkin verran. Epäonnekseni jäin erän jälkiporukkaan, kun luistelijat hajosivat kahteen porukkaan. Välillä olisi voinut luistella kovempaakin. Kun kärki sitten ohitti minut kierroksella, liityin joukkoon, mutta muutaman kierroksen jälkeen jouduin antamaan periksi ja jäin luistelemaan useaksi kierrokseksi aivan yksinäni.

 

Lopulta päädyin loppuaikaan 1.07.29, mikä on n. 50 sekuntia (eli yhden kierroksen) hitaampi kuin ennätysaikani. Toisaalta olin lähempänä kärkeä kuin koskaan aiemmin (ennätysluistelussani kärki luisteli n. kaksi minuuttia nopeammin kuin nyt), joten sain kuitenkin luistelusta ennätyspisteeni eli n. 731. 

 

 

 

 

Valmistautuminen Pogostan hiihtoon

 

Pogostan hiihto on kovaa vauhtia lähestymässä. Kun joulun aikoihin ja sen jälkeen ongelmana ainakin täällä etelässä oli lumipula, on vastapainoksi helmi-maaliskuu ollut erittäin suosiollista hiihtoaikaa niin lumitilanteen kuin säidenkin puolesta.

 

Hiihtolomalla olimme perheen voimalla Saariselän maastoissa hiihtelemässä ja viiden päivän aikana plakkariin kertyi 178 km. Molemmat muksut, Teppo 11 ja Tuomo 9,5 hiihtelivät myös luisteluhiihtoa. Molempien vankka lätkäharjoittelupohja antaa hyvät eväät luisteluhiihdon oppimiselle ja pian (parin vuoden sisällä) isänsä taitaa jäädä hiihtovauhdissa jo toiseksi. Josko kestävyydellä vielä voisi muutaman vuoden kauemmin pärjätä, jää nähtäväksi.

 

Hiihtoharjoitteluni on siis sujunut hyvin ja uskon olevani edellisvuosia paremmassa hiihtokunnossa. Toivottavasti myös viimeistely menee hyvin, tulee hyvä hiihtosää ja saa lähteä ladulle terveenä, jotta mahdollinen edistyminen hiihdon saralla olisi myös objektiivisemmin mitattavissa. Vuodelta 2003 löytyy tilastoista Pogosta ennätykseni, joka on n. puoli minuuttia päälle neljän tunnin. Silloin lentokelissä matka taittui varsin ripeästi.

 

Jonkun verran on myös ollut epäilyksiä, ettei hiihdettävä matka olisi aivan 70 kilometriä, mutta nyt saan GPS:n avulla ainakin aika hyvän mittarin matkan pituudesta.

 

Olen saanut myös parin kuukauden sisään jo kahdesti juoksumattoni hajalle; molemmilla kerroilla maton kannatinrakenteista on pettänyt hitasausliitos. Ensimmäiseksi murtui mattoa kannattelevan pyörän hitsaus ja noin kuukautta myöhemmin kyseisten pyörien telineen ja itse juoksumaton liitoskohta. Vaikka varsinainen takuu olikin jo mennyt umpeen, Tunturi korjasi pettäneet liitokset takuutyönä; siitä kiitos ja hatunnosto Tunturille.

 

 

20.3.2005 Pogostan hiihdossa kului pehmeässä kelissä aikaa

 

Lähtökohdat Pogostan hiihtoon olivat varsin erinomaiset. Olin saanut harjoitella lokakuusta saakka terveenä ja kunto tuntui olevan hyvin kohdallaan. Kisa-aamun valjetessa lämpötila oli -6 astetta ja mieli oli korkealla. Todellisuus muodostui kuitenkin osaltani varsin karuksi.

 

Ensimmäinen koruton seikka oli latupohjien pehmeys. Viimeaikoina oli satanut kyllä lunta, mutta se oli vielä sen verran pehmeää ja lisäksi suurinta osaa reitistä ei oltu ajettu latukoneella riittävästi. Tämän seurauksena luistelu-ura oli, monien jo edeltäni siitä hiihdettyä, pehmeää jauhomössöä, jossa suksi upposi lumen sisään. Jatkuvasti piti yrittää löytää edes kohtuullisia paikkoja luistella.

 

Toinen kohtuullisen fataali seikka osaltani oli se, että lähdin alkumatkasta Lohjalaiskolmikon: Jarmo Savela, Ilkka Trygg, Pauli Kunttu, vauhtiin; ikään kuin kaveriporukassa hiihtelemään. Tuo vauhti oli ainakin alussa minulle liian kovaa, mikä kostautuikin sitten loppumatkasta.

 

Aika inhottava piirre oli myös se, että varsinaisen Pogostan vapaa hiihto lähti vain puoli tuntia Kalevan Kierroksen hiihtäjien perään. Tästä seurasi luonnollisesti se, että porukkaa lappasi lähes jatkuvalla syötöllä ohi. Aikaisempina vuosina varsinainen Pogosta oli lähtenyt reippaasti myöhemmin (1h 15 min) ja parina viime vuonna kärki ei saanut minut laisinkaan kiinni.

 

Loppuaikani painui lopulta lähes puoli tuntia viime vuotista aikaa hitaammaksi (ja n. 55 minuuttia hitaammaksi kuin vuoden 2002 lentokelissä) eli loppuaikani oli 4.55.02

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

Juoksuharjoittelu keväällä 2005

 

Pogostan hiihdon jälkeen (sunnuntai) osallistuin heti seuraavana perjantaina perinteiseen Pääsiäishölkkään (33 km). Osaltani juoksu oli liian lähellä hiihtoa ja lihakset eivät olleet vielä palautuneet. Alkumatka (n. 16 km) sujui lähes 5 min/km vauhtia, mutta loppumatkalla vauhti hiipui ja loppu oli tosi raskasta. Kirjasin lopulta loppuajan 2.57 ja osia, mikä lienee henkilökohtaisesti Pääsiäishölkkieni huonoimmasta päästä.

 

Tästä kuitenkin juoksuharjoittelu on lähtenyt ihan mukavasti liikkeelle ja huhtikuun tarkoituksena on juosta "niin paljon kuin sielu sietää", jotta maratoniin valmistautumisjaksolla (viimeiset neljä viikkoa) ei enää tarvitsisi kilometrejä erityisemmin kerätä. Juoksinkin aika paljon huhtikuussa ja huhtikuun päätti vappuaattona "perinteinen" eli toista kertaa juostu 51 km:n juoksuvaellus Reitti 2000:tta pitkin (Pirttimäki-Luukki-Rinnekoti-Salmi-Haukkalampi-Solvalla-Pirttimäki). Reittipohjana ulkoiluteitä ja polkuja.

 

Periaatteena oli juoksuvaelluksen hengen mukaisesti olla liikkeellä repun kanssa, kävellä kaikki ylämäet ja hiljakseen hölkätä muut pätkät pitäen riittävästi juomataukona (n. 30 minuutin välein). Lisäksi pidin Salmen ulkoilualueella 20 min keittolounastauon. Yhteensä liikkeelläoloaikaa (ilman taukoja) meni 6.14.42 ja taukojen kanssa noin seitsemän tuntia.

 

Koko ajan harjoittelua on rassannut aina välillä kipeytyvä akillesjänne. Toukokuussa kipu ajoittain paheni, joten vaarassa oli myös touko-kesäkuuksi kaavaillut maratonit.

 

Päätin kuitenkin lähteä testaamaan Someron puolimaratonille (14.5.) tavoittelemaani 3.20:n maratonvauhtia. Ensimmäinen kymppi meni tavoitevauhtia, mutta selkeästi tuntui, että samaa vauhtia ei jaksaisi ainakaan koko maratonia jatkaa. Jälkimmäisen puoliskon tulin Somerolla n. 5 min/km ja päädyin loppuaikaan 1.43.11. Onneksi akillesjänne ei juurikaan vaivannut juoksuani. Tiesin kuitenkin, että en olisi 3.20:n kunnossa.

 

Puolimaraton jälkeisellä harjoituslenkillä seuraavan torstaina akillesjänne taas kipeytyi. Päätin pitää taukoa juoksun suhteen ja syödä tulehduskipulääkettä, jotta pystyisin juoksemaan maratonin reilun viikon päästä Ylistarossa.

 

 

 

28.5.2005 Kalevan Kierroksen maraton Ylistarossa

 

Matkasimme KK-Lohja Teamin kanssa (minä, Jouni Nurminen, Eero Aalto ja Pauli Kunttu) Ylistaroon perjantaina ja yövyimme Wäntän maatalossa Isokyrön puolella, mutta vain muutaman kilometrin päässä Ylistaron Alapään Nuorisoseuran talosta, joka toimisi maratonin kilpailukeskuksena.

 

Maratonpäivä valkeni poutaisena, mutta erittäin tuulisena. Säätiedotus ennusti tuulen nopeudeksi 14 m/s ja Pohjanmaan lakeuksilla se tosiaan tuiversi tuimasti. Ennätykseen ei siis varmaankaan olisi mahdollista päästä. Lämpötila oli n. 13 astetta, mutta tuuli teki ilmasta kylmän.

 

Maraton juostiin neljänä 10.5 km:n lenkkinä. Ensimmäiset kolme km sai juosta myötätuulessa ja kilometriaika oli reippaasti alle 5 min/min (4.27-4.45 min/km). Kun neljän km:n jälkeen alkoi pitkä viiden kilometrin vastatuuliosuus, tippui kilometrivauhti välittömästi. Pyrin juoksemaan porukan mukana hyvässä peesissä, mutta silti tuuli tuntui tuivertavan kovasti.

 

Vielä ensimmäisellä kierroksella km-vauhti pysyi vastatuulessakin alle 5 min/km, joten ensimmäinen kierros täyttyi mukavasti ajassa 50:55. Toisellakin kierroksella pysyin hyvin porukassa. Kierroksella vain vastatuuliosuudella ajat painuivat yli viiden minuutin kilometriajan. ja puolimaraton täyttyi ajassa 1.43.34, mikäli vielä olisi lupaillut ennätysvauhtia.

 

Kolmannella kierroksella porukka jo harveni ja vastatuulessa kilometriaika tippui 5.30:n tasolle. Kun takana oli kolme neljännestä, oli väliaikani 2.38.26. Kolmannen kierroksen lopulla myös tuntui siltä, että olisi pakko pian päästä vessaan. Toiveet ennätyksestä olivat siis hiipuneet.

 

Neljäs kierros oli sitten tavalliseen tapaan aika tuskaa. Sinnittelin neljä km n. 5.15:n vauhdissa, mutta jouduin pysähtymään vessatauolle ja tekemään tyhjennyksen; ensimmäistä kertaa urani aikana. Ylimääräistä aikaa vessataukoon meni n. puolitoista minuuttia.

 

Kun sitten lähdin jatkamaan matkaa, olivat jalat tosi tukossa, ja kaiken lisäksi alkoi juuri viiden kilometrin vastatuuliosuus eikä näköpiirissä ollut ketään peesattavaa juoksijaa. Seuraavien kilometrien ajat olivat masentavia: 6.01, 6.07, 6.26, 6.28 ja 6.18. Vihdoin pääsin kääntöpisteelle ja sain juosta viimeiset 1,5 km myötätuuleen. Loppuajakseni kirjasin lopulta 3.41.35. Keskisyke koko matkan aikana oli 149, joten siltä osin kroppa oli koetuksella koko juoksun ajan.

 

Kun tarkastelin kriittisesti tätä suoritustani verrattuna edellisiin aikoihini, niin voi todeta, että tämä oli toiseksi paras maratonsuoritukseni. Suhteellisesti paras aika on vuoden 2004 jonkin verran tuuliselta Ylistaron maratonilta 3.31 ja osia. Suhteellista hyvyyttä voi tarkastella esim. vertailulla Kalevan Kierroksen voittajan maratonaikaan sekä kunkin maratonin absoluuttisella sijalla (KK.n maratonit). Ennätysaikani, jonka juoksin siis Ylistarossa v. 2003, on tilastojen valossa kolmanneksi paras suoritukseni, vaikkakin se on suorituksena hyvin lähellä tämänkertaista juoksuani. Vuonna 2003 olosuhteet olivat sen verran parempia, että parempaa loppuaikaa sopikin odottaa.

 

Jouni suoritti urakkansa minimaaliseen harjoittelumäärään nähden tyylikkäästi ajassa 4.03. Eerolla tuli ongelmia juoksun aikana ja viimeisen seitsemän km:n kävelyn jälkeen loppuaika oli 4.43. Pake puolestaan sinnitteli loppuun ajassa 4.47.

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

 

4.6.2005 Tukholman maraton

 

Ylinstaron maratonista vain viikon päästä oli tiedossa Tukholma. Palautteluna käytin lähes pelkästään lepoa, vaikka lapset kinusivatkin heti Ylistaron jälkeisenä päivänä golfkentälle, jossa kävelyä tuli n. 7 km. Tukholmaan en luonnollisestikaan ota mitään aikatavoitetta.

 

Toiveissa oli päästä maaliin asti hölkkäämällä. Pelkona oli, että lihakset tai akillesjänne pakottaisivat kävelylinjalle. Koko matkan selkeä tuntuma jaloissa oli, että olisi juossut 10 km enemmän kuin mitä kilometritolpat osoittivat. Kympin väliaika oli varsin kohtuullisesti 51.41, joten alku sujui noin 5.10 min/km.

 

Tämän jälkeen vauhtini tippui ensin noin 10  sekuntia/km ja puolimaratonin lähestyessä tasolle 5.35 /km. Puolimaratonilla väliaikani oli 1.52.19. Jaloissa painoi jo melkoisesti ja jouduin jakamaan loppumatkan (viimeiset 20 km) neljään viiden kilometrin pätkään, jotta henkisesti pääsin eteenpäin.

 

Tavoitteena oli pitää yllä samaa vauhtia koko kulloisenkin viiden kilometrin matkan. Tämä onnistuikin varsin hyvin. Kaksi ensimmäistä viiden km:n pätkää etenin 5.34-5.40 vauhtia ja kaksi viimeistä pätkää puolestaan noin 6.10 min/km tasolla.

 

Koko ajan pelkona oli se, että jalat sanoisivat lopullisen stopin ja joutuisin kävelemään. Vasta 38 km:n kohdalla uskoin, että minulla on mahdollisuuksia alittaa neljä tuntia. Lopulta pääsin kuin pääsinkin alle neljän tunnin ja loppuaikani oli 3.57.53.

 

Keskisyke pysyi kohtuullisella 142:n tasolla. Fyysisesti en ollut kovin kuitti, mutta jalat olivat aivan lopussa. Palautteluna tästä eteenpäin käytän myös lepoa. Pasin viikon päästä edessä on Jukolan viesti, joten muutama harjoitusiltarasti varmaan sisältyy myös ohjelmaan.

 

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

 

19.6.2005 Jukolan viestissä todellinen megapummi

 

Olin tämän vuoden Jukolassa avausosuudella. Suunnistusharjoittelu oli jäänyt vähiin (kahdesti iltarasteilla), mutta kunto piti olla kohtuullinen. Toki kaksi maratonia viikon välein painoi vielä jaloissa, mutta silti lähdin metsään toivoa täynnä; kenties olisi mahdollisuus parhaaseen avausosuussuoritukseeni. Kakkososuutta oli odottamassa Sarjakuvaseuran kakkosjoukkueen varmin lenkki, Aapo Kässi, joka oli kyllä edellisen päivänä pyöräillyt Uuraisista Sippolaan noin parin sadan kilometrin siivun. Aapoon voisi kuitenkin aina luottaa ja toiveissa voisi olla, että ÄSS 2 olisi kohtuullisissa asemissa kahden osuuden jälkeen.

 

Toisin kuitenkin kävi. Jo ykkösrastilla menin letkan perässä rastille 164, kun omani 167 oli viereisellä kukkulalla. Nooh, tuollaisen pikku pummin kuittasin helposti ja olin vielä viitosrastilla (41) varsin mukavassa vauhdissa enteillen noin 1.40 loppuaikaa.

 

Sitten se tapahtui: Olin aina tähän asti uskonut, että Jukola-karttaan voi luottaa. Rastin 41 jälkeen oli ensin ohjattu joen ylitys, jonka jälkeen noustiin tiheikköä ylös ja letka jatkoi heti tiheikköä myös alas. Alhaalla tiheikössä oli oja, jonka yli yritin hypätä sillä seurauksella, että upposin ojaan vyötäröäni myöten. Kun onnistuin vihdoin kapuamaan vastarannalle, katson karttaani ja tulin siihen lopputulokseen, että olin ylittänyt joen toistamiseen (sehän teki juuri siinä kohdassa mutkan), sillä kartalla ei ollut mitään ojaa tai muutakaan vettä. Olin siis joen pohjoispuolella.

 

Seurasin letkaa vielä vähän, mutta kukaan muu ei tuntunut olevan menossa rastille 157, vaan joko rastille 108 tai 109. Viimein päätin, että en voi jatkaa väärään suuntaan menemistä. Epäonnekseni löysin myös toisen yhtä onnettoman suunnistajan (ja joka oli myös pyrkimässä rastille 157), joka oli tullut kanssani samaan loppupäätelmään: olimme joen väärällä puolella. Tämä kaveri oli Kymenlaakson Osakunnan aloittaja Rami Sihvola.

 

Lähdimme yhdessä tekemään koukkausta takaisin joen "oikealle puolelle" vaikka emme tosiasiallisesti olleetkaan ylittäneet jokea toistamiseen, vaan kartasta oli kuin olikin puuttunut tuo ylimääräinen oja.

 

Aivomme olivat yhä täysin pois päältä, kun tulimme tiheikön jälkeiselle hakkuuaukealle. Rami sanoi, että olemme tulleet joen pohjoispuolella merkitylle keltaisella alueelle ja uskoin häntä, koska luulin aivan varmasti olevani joen pohjoispuolella. Ainoa hauskuus asiassa oli se, että joen pohjoispuolelle merkitty keltainen alue oli PELTOA eikä hakkuuaukea, jonka reunalla olimme. Oma rastimme olisi kiltisti jököttänyt hakkuuaukean takaisessa metsikössä.

 

Sen sijaan koukkasimme jyrkästi kohti etelää ja saavuimme viimein uudestaan joen reunaan. Vielä suuremmaksi epäonneksemme löysimme juuri siltä kohtaa poikittain olevan puunrungon, jota pitkin pääsimme kuin pääsimmekin joen yli eli olimme nyt totaalisesti joen väärällä puolella luullen toki olevamme oikealla puolella. Uskoimme, että koukkaamalla suoraan etelään kohtaisimme kyllä viimein jonkun uran, jota pitkin muut ovat rastillemme menneet.

 

Viimein saavuimme kartassa pellon laidalle kohtaan, jossa lukee HUMALJOKI. Olimme täysin ymmällämme. Ehdotin kyllä Ramille, että olisimme kyseisessä kohdassa, mutta Rami edelleen ehdotti, että olisimme jotenkin kummassa jossakin SILMUn kohdilla. Kiersimme vielä pienen lenkin löytäen joen uudelleen juuri siinä kohdassa, jossa se tekee mutkan. Kiersimme mutkan ja löysimme itsemme uudelleen saman pellon laidalta.

 

Viimein sain Ramin uskomaan, että olimme täysin väärän pellon laidassa. Juoksimme pellon poikki talojen luokse ja lähdimme ainoaa varmaan reittiä, kiertäen tietä pitkin, kohti rastiamme. Matkaa sinne oli taloilta tosin varmaan kolmisen kilometriä. Väsyneinä ja turhautuneina emme edes huomanneet, että pellon etelälaidasta oli merkitty pieni joen yli johtava silta.

 

Muutapa ei sitten tämän vuoden megamokaan tarvittukaan. Kun vihdoin leimasimme rastin 157, oli aikaa edellisestä leimauksesta kulunut 56.08, kun kärki käytti ko. rastiväliin 4.19.

 

Rastin leimaamisen jälkeen Rami sanoi, ettei jaksa enää juosta, niinpä jatkoin yksin. Pari pienempää pummia ehdin vielä tekemään, mutta niin pieniä (ehkä noin 10 minuuttia per pummi) ettei niitä kannata tässä yhteydessä edes ruveta mainitsemaan. Loppumatkasta myös minun kuntoni antoi periksi ja jouduin kävelemään.

 

Vaihdossa olin 1315. ajalla 3.38.23 eli noin kaksi tuntia ylimääräistä aikaa kuluttaneena. Rami tuli vaihtoon 26 minuuttia jälkeeni ajalla 4.04.39 ja sijoituksenaan 1319. Kaikkiaan 1321 suunnistajaa selvitti hyväksytysti avausosuuden. Olen muuten piirtänyt Sippolan Jukola-sivuille rastihärveliin oman kulkemani reittini, joten siellä se on kaikkien ihailtavana.

 

Sarjakuvaseuran kakkosjoukkueelle kävi lopulta ohraisesti, kun Saksolan Esa leimasi maalialueen vieressä olevista yleisörasteista väärän ja joukkue hylättiin. Edes Pakarisen Arin sisukas suunnistus ankkuriosuudella ei auttanut.

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

2.7.2005 Huippusoutajan kyydissä ennätysaikaan

 

Toisen epäonni on toisen onni; näinhän yleisesti sanotaan. Muijalan armoitettu Kalevan kiertäjä, Jouni Nurminen, poti viime vuonna iskiasta sen verran pahasti, että tämänä vuoden Kalevan Kierros on mennyt harrastesarjassa. Tämän vuoksi Jouni oli halukas lähtemään kanssani vuorosoutuun. Parhaimmillaan Jouni on ollut yksinsoudussa aivan terävintä kärkeä.

 

Minulle Jounin viime vuotuiset vaivat koituivat tänä vuonna siunaukseksi soudussa. Jounin soutaessa vauhti oli aivan eri luokkaa kuin mihin olin tottunut ja melamiehenäkin Jouni avitti omaa onnetonta soutamistani melkoisesti. Jouni pystyi myös pitämään meloessaan veneen suunnassa toisin kuin aikaisempina vuosina, jolloin soutaessani aika usein piti yrittää soutaen kääntää venettä oikeaan suuntaan.

 

Otimme myös kaikki kurvin viimeisen päälle tarkasti, jolloin minimoimme kuljetun metkan. Myös sää oli aivan optimaalinen; sopivan pilvistä ja tyyntä, jolloin soutaminen oli aivan erilaista kuin esimerkiksi vuoden 2004 myrskyssä. Loppuajaksi kirjasimme 4.56.49, mikä on 1.50 nopeampi aika kuin vuoden 2004 myrkyssä Petri Nykäsen kanssa soudettu ja 52 minuuttia nopeampi kuin tähän asti nopein soutuaikani vuodelta 2003 (myös Nykäsen kanssa soudettu). Nousin miesten sarjassa sijalle 61. Jää pyöräilyn varaan nostaa itsensä 60 parhaan miehen joukkoon, jolla varmistaisi pääsyn suunnistuksessa kuumaan ryhmään.

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

20.8.2005 Kalevan Kierroksen pyöräily 119 km hyvässä fiiliksessä

Tällä kertaa Kalevan Kierroksen pyöräily käytiin varsin mukavassa poutaisessa, joskin tuulisessa säässä. Edellisenä iltana lohjalainen Ilkka Trygg kehotti vinkkinä ottamaan kaksi alkumatkan pitkää, mutta kohtuullisen loivaa nousuosuutta rauhallisesti. Näin päätinkin tehdä ja porukkaa ajoi ohitseni aika reilusti.

 

Noin 30 kilometrin kohdalla alun rauhallisuus alkoi tuottaa hedelmää, kun pystyin ylläpitämään vauhtiani vastatuulesta huolimatta. Oikeastaan koko matkan pidin yllä aika tarkkaan 30 km/h vauhtia ja mitä pidemmälle matka eteni, sitä enemmän porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan. Tunne oli aika mukava.

 

Hieman ennen Simulan kylää matkaa oli takana noin 85 km ja päätin laittaa vielä viimeisetkin voiman peliin,  koska ajoaikaa oli jäljellä hieman reipas tunti. Mahdollisuudet oli päästä alle neljän tunnin. Tulin tosi hyvällä fiiliksellä loppumatkan ja neljä tuntia alittui reilulla puolellatoista minuutilla. Loppuaikani oli 3.58.27 ja sijoitukseni pyöräilyssä 82. Viime vuonna olin pyöräilyssä sijalla 144. ja käytin samalla radalla sateessa aikaa yli 20 minuuttia enemmän. Paras aiempi sijoitus pyöräilyssä oli 125. vuodelta 2003, joten tämän vuotuinen pyöräily oli selkeästi urani paras saavutus. Samalla nousin yhteistilanteessa sijalle 57. (miesten sarjassa sijoitus on 54.) ja varmistin pääsyni viimeisessä lajissa kuumaan ryhmään (60 parasta miestä). En kyllä tiedä, onko jotain erityistä etua olla kuumassa ryhmässä. Ei ainakaan joudu metsään heti aamusta, koska kuuma ryhmä lähtee viimeisenä. Itse asiassa olen ilmeisimmin suunnistuksessa 7. viimeinen lähtijä.

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

10.9.2005 Kalevan Kierroksen suunnistuksessa harhailua riitti

Kalevan Kierroksen päätöslaji, suunnistus, suoritettiin Seinäjoella Jouppilanvuoren läheisyydessä. Perinteisen kaavan mukaan suunnistuksessa oli kolme karttaa ja kussakin kartassa kaksi ”osuutta”, joita yhdistelemällä saatiin riittävästi hajontaa suunnistajien kesken.

 

Tulipahan taas tehtyä suunnistuksessakin jotain uutta. Päätin lähteä liikkeelle mahdollisimman tarkalla suunnistamisella; olinhan käynyt Nurmisen Jounin kanssa läpi mm. kuviorajan mukaan suunnistamisen sekä tarkentanut ymmärrystäni korkeuskäyristä.

 

Ensimmäiset kolme rastia menivätkin ihan mukavasti, mutta sitten se tapahtui. Kompastuin matkalla nelosrastille. Nostin kartan ja lähdin eteenpäin. Hetken päästä aloin ihmetellä, mihin oikeastaan olin menossa. Tsekkasin suunnan kompassistani ja totesin, että olin menossa täysin päinvastaiseen suuntaan. ”Eipä tämä taida olla mitään erikoista meikäläiselle”, totesin ja käännyin 1800 aetetta. Itse rastia jouduin hakemaan aika pitkään ja kun viimein löysin rastin ja olin sitä leimaamassa, huomasin, että olin tullut takaisin kakkosrastille. Jotenkin kaatuessani olin kaiketi ottanut kartan väärin päin käteeni ja luulin kakkosrasti nelosrastiksi.

 

Tästä möhläyksestä masentuneena mietin jopa palaamista lähtöalueelle: ”siinä on karttanne, minulle riitti”, kuulin jo itseni järjestäjille sanovan. Onneksi en kuitenkaan jättänyt leikkiä kesken, vaan jatkoin nöyrästi eteenpäin.

 

Jatkossakin joitakin pummeja pääsi tulemaan, mutta ei tietenkään mitään vastaavaa. Kuvaavaa oli, että kun kartoissa lenkkien pituudet olivat 6,4, 7,4 ja 8,4 km, samoilin jokaisella reitillä GPSn mukaan noin 10 km. Yhteismatkaa 22 km:n rataan käytin siis 30,6 km. Aikaa vierähti 4.35.50 ja sijoitus suunnistuksessa valahti aika alas. Yhteistilanteessa pystyin kuitenkin kuta kuinkin pitämään sijoitukseni.

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

5.11.2005 Rautaveden maratonilla yli neljän tunnin

Rautaveden maraton on tunnetusti sen verran mäkinen ettei siellä rikota ennätyksiä. Lähdin kuitenkin tavoittelemaan reittiennätystä, joka on 3.49.25 vuodelta 2002. Uskoin itselläni olevan mahdollisuuksia sen lyömiseen.

 

Tavoitteena oli lähteä liikkeelle mahdollisimman rennosti. Se mahdollisimman rennosti osoittautui olevan hieman päälle viiden minuutin kilometrivauhtia. Juoksu tuntui sopivan rennolta ja matka taittui porukassa varsin mukavasti. Puolimatkassa olin ajassa n. 1.50, mikä enteili ihan mukavaa loppuaikaa.

 

Mutta toisin kävi. Kolmen kympin kohdalla (2.40.51) sammahdin aivan täydellisesti ja viimeinen kymppi oli tuskaa. Tuntui, etten olen koskaan käyttänyt niin paljon aikaa viimeiseen kymppiin (32 km: 2.55.02). Jouduin kävelemään pitkät pätkät.

 

Kun vielä kaksi kilometriä ennen maalia Piilosen Teijo juoksi ohitseni ja samalla varmistui se, etten pääsisi alle neljän tunnin, olin henkisesti täysin lyöty. Lopulta laahustin maaliin ajassa 4.05.18.

 

Kun analysoin treenaustani syksyllä, niin selvästi voin todeta sen, että vaikka kilometrillisesti olinkin juossut ihan mukavasti, niin pitkiä lenkkejä en ollut kuitenkaan tehnyt (yksi 24 km:n lenkki ja yksi 22 km:n lenkki). Pitkien lenkkien puute varmaankin aiheutti sen, että alkuvauhtini suhteessa pitkäkestoiseen kuntooni ei ollut kohdallaan. 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

Loppuvuoden harjoittelu; mm juoksuvaellusta Azoreilla

Kalevan Kierroksen suunnistuksen (10.9.) jälkeen aloitin juoksuharjoittelun (joka siis kesällä pyöräilyn ym. vuoksi oli jäänyt aika vähiin). Kilometrejä kertyi ihan mukavasti. Yksittäisistä jaksoista voitaisiin mainita mm. kuuden päivän työreissun aikana Singaporessa juoksumatolla juostut 75 km.

 

Rautaveden maratonin jälkeen tein Pasi Peltolan kanssa viikon lomareissun kauniille Azoreiden saarille (Sao Miguel). Siellä viikon aikana kuljin omin jaloin yli 100 km (plus lisäksi kaikki mahdolliset kaupunkikävelyt päälle). Tuohon 100 km:iin sisältyi yksi vaellus (17 km), kaksi juoksuvaellusta (28 & 18 km), kolme juoksulenkkiä (11, 8 ja 14 km) sekä yksi golfkierros (8 km).

 

Joulukuussa Lohjanharjulla oli onnekseni sen verran mukavasti lunta, että myös hiihtoharrastuksen aloittaminen onnistui. Toistaiseksi joulukuussa on kertynyt plakkariin seitsemän hiihtolenkkiä, joista yhteensä on kertynyt 118 km.

 

Juoksumaton kanssa on ollut ongelmia loppusyksystä. Matto antaa vähän väliä virhekoodia 15, mikä merkitsee tavallisesti sitä, että matto kaipaisi voitelua. Kysymys on kuitenkin siitä, että tässä Tunturin mallissa juoksumaton vauhtia tunnistava anturi on sijoitettu aivan onnettomasti, jolloin anturin tunnistimeen pääsee valumaan rasvausöljyä, pölyä ja muuta likaa. Kyseistä anturia joutuu puhdistamaan aika usein (keskimäärin noin tunnin välein). Mm. tällä viikolla jouduin kahdesti puhdistamaan anturin, jotta pääsin juoksemaan 19 km:n lenkin. Koska puhdistusta joutuu tekemään usein, olen joutunut poistamaan moottorin ja anturin suojuksen,

 

Vaikka takuuaika on mennytkin jo umpeen, tulisi mielestäni Tunturin jollain lailla reagoida näinkin selviin valmistevirheisiin.  Tai niin kuin lankoni kanssa olemme jo monesti todenneet, Tunturi ei ole varautunut siihen, että joku todella käyttäisi juoksumattoja aktiivisesti. Langollani Petri Nykäsellä on tismalleen samanlainen matto ja täysin samat ongelmat.

 

 

 

Luistelukisa aloitti vuoden 2006

Kalevan Kierroksen luistelu käytiin tällä  kertaa Rautajärvellä järven jäällä. Luistelu järven jäällä poikkeaa rataluistelusta paljonkin. Ensinnäkin järven jäällä on peesauskielto, jolloin koko suoritus pitää tehdä itsenäisesti. Toiseksikin kaarroksia ei järven jäälle tehdyssä 10 km:n kierroksessa  juurikaan havainnut, eli luistelu oli pääsääntöisesti vain suoraan eteenpäin rimpuilua. Ja kolmanneksi: järven jäällä on railoja, jonka vuoksi luistelussa oli kypäräpakko. Lisäksi minulla oli rullaluisteluvarusteista polvi ja kyynärpääsuojat.

 

Säätila helmikuisena lauantaina oli Rautajärvellä optimaalinen. Aurinko helotti taivaalta ja pakkasta oli n. 5-6 astetta. Jonkin verran kyllä tuuli ja järven jäällä sekin tuiverrus tuntui melkoisesti.

 

Luistelu sujui osaltani varsin odotetusto. Pystyin ylläpitmään tasaista vauhtia kaikki kolme kierrosta. Kun on luistelu 26 km, ajoin railoon ja kaaduin. Samalla pohkeet kramppasivat sen verran pahasti, että en päässyt ensi yrittämällä yläs, vaan jouduin hetkisen aikaa makaamaan radalla.

 

Ehkä tuossa kaikessa meni se 20 sekuntia, jonka lopulta jäin tavoiteajastani 1.16. Radalla olin peesin avulla luistellut saman matkan parhaimmillani aikaa 1.07.

 

 

Influenssa iski helmikuun lopulla 2006

Juoksu jäi vähiin. Ensin treenasin tammikuun lopulla luistelua, sitten palauduin luistelusta. helmikuussa juoksin yhden lenkin juoksumatolla sillä seurauksella, että akillesjänteeni kipeytyi.  Niinpä päädyin helmikuussa harjoittelemaan vain hiihtoa. Helmikuu huipentui hiihtolomaviikkoon Saariselällä. Kuuden päivän aikana hiihtokilometrejä kertyi 195.

 

Tästä oli taasen omat seurauksensa, kun sairastuin influenssaan (varmaan siihen A-virukseen) heti hiihtoloman jälkeen, Yhden viikon olin pienessä kuumeessa ja kurkkukivussa ja toisen viikon toipilaana yritin parantua. Kolmannen viikon alussa (kun aikaa Pogostaan oli enää vajaa viikko), tein kaksi 30 km:n harjoituslenkkiö Rukella ikään kuin kokeeksi, pystyisinkö mahdollisesti osallistumaan Pogostaan. Tästä seurasi se, että kurkku kipeytyi uudestaan ja Pogosta oli jätettävä väliin. Neljännen sairausviikon aikana sain poskiontelotulehdukseen kuurin ja viidententä viikkona palautten taasen.

 

Harjoitteluuni (ja varsinkin juoksuharjoitteluuni) on nyt tullut tosi pitkä tauko, mutta harrastushan tämä vain on. Ei tämän vuoksi tarvitse itseänsä tapaaa (kuten kävi eräälle onnettomalle taas tämän vuoden Pogostassa). Katsotaan nyt, miten pääsen taas harjoitteluun kiinni ja ehdunkö treenautua maratonkuntoon toukokuuksi, jolloin on Kalevan Kierroksen maraton Somerolla.

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

27.5.2006 Pizzansyönti vaihtui Someron maratoniksi

Eihän minun pitänyt tälle maratonille edes lähteä. Influessan jälkeen jatkui poskiontelotulehdus, johon sain kaksi antibioottikuuria. Ensimmäisen lenkin sairastelun jälkeen tein 12.4. jolloin lenkin pituutena oli massiiviset 7 km. Varovasti joudin aloittelemaan. Juoksulenkkejä huhtikuussa kertyi 9 kpl yhteispituutena vain 95 km, joten ei siis mitään muuta kuin yrittelyä palauttaa kunto edes jotenkin.

 

Toukokuussa pääsin tekemään pari pidempää lenkkiä (1.5. Nuuksiossa vaellustyyppinen 21,8 km, ja 17.6. testijuoksu 25 km).  Tuo 25 km:n testijuoksu osoitti, että en ole maratonkunnossa ja sen jälkeen suosiolla jo päätin, että jätän maratonin väliin.

 

Viikkoa ennen maratonia (lauantai-iltana) olin vielä lähdössä saunalankille, kun ovikello soi ja Nurmisen Jouni tuli kyselemään treenitilannettani. Siinä vähän aikaa juteltuamme päädyimme tekemään seuraavana aamuna yhteisen viimeistelylenkin 22,5 km. Kyseisen lenkin seurauksena akillesjänteeni kipeytyi.

 

Maratonviikolla aloitin varmuuden varaksi tankkauksen, mutta edelleen ajatuksissa jyskytti epävarmuus. Perjantaina (siis maratonia edeltävänä päivänä) jo totesin kotona, että en ole lähdössä juoksemaan. Kun vielä akillesjänne jomotti, tuntui juokseminen saati sitten maratonjuoksu aika kaukaiselta haaveelta. Kävin kaupastakin hakemassa pizzat koko perheelle ja olin juuri aikeissa aloittaa oman pizzani syönnin, kun jotain käsittämättömästä syystä jätin pizzani jääkaappiin ja päätinkin syödä aiemmin keitetyn spagettiannoksen.

 

Ja niin minä lopulta löysin itseni lauantaina klo 11 maratonin lähtöviivalta tietäen kyllä varmasti, että 4.30 on varsin realistinen tavoiteaika, sillä tiesin, että en jaksa edes hölkätä koko matkaa. Ja pelkäsin, että akillesjänne alkaa vaivata, jolloin käytännössä joutuin jättämään koko juoksun kesken.

 

Lähdin hölkkäilemään ilman mitään erityistä tavoitevauhtia… mahdollisimman rauhallisesti. Puolivälin aikani oli sekuntia vaille kaksi tuntia, mutta jo siinä vaiheessa jalkoja painoi niin, että odotin vain sitä hetkeä, jolloin en enää pystyisi juoksemaan. Onneksi akillesjänne ei vaivannut.

 

Kolmeen kymppiin asti jaksoin aika mukavasti edetä (väli 21->30 n. 6 min/km tai vähän hitaammin). Kolmen kympin jälkeen vauhtini selkeästi hidastui ja jouduin aika ajoin kävelemään. 35 km:n jälkeen kävely lisääntyi ja eteneminen muuttui tuskaksi. Kivaa oli se, että kun vauhti oli niin hidas, saattoi huoletta ottaa tankkauspisteeltä banaania ja suolakurkkua, jotka olen ns. aikatavoitemaratoneissa joutunut kokonaan jättämään väliin.

 

Loppuaikani olisi varmaan ollutkin aika lähellä 4.30 ellei lohjalainen Eero Aalto olisi ohittanut minua reilut 3 km ennen maalia. Vaikka jalat olivat puhki ja tuska oli kova, niin pohdin, että eihän nyt Eeroa sovi yksi päästää etenemään ja etenimme yhtä tahtia, kuitenkin koko ajan rauhallisesti hölkäten aina maaliin asti; loppuaikanamme 4.22.05.

 

Vaikka tämä oli vuosiin selvästi hitain maratonini, niin silti pitää olla tyytyväinen siitä, että lähdin mukaan. Sain taas otteen pitkiin juoksuihin.

 

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

Heinä-syyskuu 2006: Kalevan Kierros kunnialla päätökseen

Vuoden 2006 Kalevan Kierros meinasi osaltani jäädä torsoksi, kun hiihto jäi väliin ja maratoninkin oli siinä hilkulla.

 

Tyytyväinen pitää olla, että sain itsestäni sen verran irti, että suoritn kaikki jäljellä olevat osalajit.

 

Lohjanjärven soutu (50 km) suoritettiin 1.7.2006 ja soutuparinani oli taasen vanhan tuttu hahmo, lankomies Petri ’Iso-B’ Nykänen. Säätila suosi soutajia, mutta harjoittelemattomuus näkyi meissä molemmissa. Itse olen viimeisten kolmen vuoden aikana tehnyt vain NELJÄ soutulenkkiä, joista kolme on ollut näitä 50 km kisasuorituksia. Käytössämme oli tuttu Pumppu-Lohjan tunnuksilla varustettu LoSS:n vuorosoutuvene.

 

Pyrimme pitämään n. 15 min soutuvuorot, joskin Iso-B veti aika ajoin pidempiä vetoja kuin minä. Toisella puoliskolla vauhti tunnetusti hidastui, mutta lopulta kiskoimme itsemme alle kuuden tunnin maagisen rajan, loppuajan ollessa 5.54.43. Toki jäimme tunnin verran vuoden takaisesta Nurmisen Jounin kanssa soutamastamme ajasta ja myös seitsemisen minuuttia Zid Peltolan kanssa soudetusta ”aloittelijoiden” ennätyksestä. Toisaalta kahden vuoden takainen oma aikamme myrskysäässä alittui nyt puolestaan 50 minuutilla.

 

Kesäisen Kebnekaise-vaelluksen jälkeen aloitin pyöräilytreenin toden teolla ja sain ihan hyviä lenkkejä alle ennen kisaa; pisimmän ollessa 94,7 km.  Itse pyöräilykin sujui mainiosta ja 30 km:n tavoitekeskituntinopeus tuli saavutettua. Loppuajallani 3.57.36 tein oman reittiennätykseni minuutin ja yhden sekunnin marginaalilla vuoden 2005 tulokseen.

 

Kierroksen viimeinen laji, suunnistus, on perinteisesti epävarma ja haastava. Tällä kertaa myös ajankohta 30.9. sai epäilykset heräämään säätilan osalta. Onneksi sateista säätä ei ennustuksista huolimatta tullut vaan suunnistus tuli hoidettua mukavassa syyssäässä. Matkana linnuntietä oli 21 km ja ensimmäisellä kartalla oli jopa minulle varsin helppoja perhosrasteja (3 x 2 rastia + keskusrasti). Avauslankillä heti perhosten jälkeen tein melkoisen pummin rastilla 12, mutta muutoin löysin rastin varsin mallikkaasti.

 

Myös jatkokartoilla pahat pummit jäivät tekemättä. Koska polkuja pystyi käyttämään varsin paljon, olisi loppuaikaa voinut parantaa paremmalla juoksukunnolla. Tällä kertaa sain tyytyä 4.09.22 loppuaikaan vaikka haaveissa oli alittaa neljä tuntia. Ihan mukiinmenevä suoritus kuitenkin.     

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

 

4.11.2006: Keskeytys Rautaveden maratonilla

No nyt sekin on koettu! Eli ensimmäinen keskeytys maratonilla. Säätila oli noin -7 astetta ja ilma oli hyvin talvinen. Pukeutuminen tuotti päänvaivaa, mutta päälle oli puettava asuste, jossa ei myöskään tulisi liian kuuma juosta.

 

Onnistuin mielestäni vaatetuksessa kohtuullisesti, sillä alkumatkasta ei ollut kylmä eikä kuuma. Juoksimme Piilosen Teijon kanssa yhtä matkaa hieman alta 6 min / km vauhtia. 15 km:n kohdalla jaloissa tuntui jo sen verran väsymystä, että epäilin vauhtini tippuvan. Lopullisesti vauhtini alkoi hiipua siinä 25-26 km:n kohdalla ja Teijo meni menojaan.

 

Vauhtini hiljentyi vielä melkoisesti ja minulle alkoi tulla kylmä. Kovin kauaa en miettinyt, kun päätin 33,5 km:n juoma-aseman kohdalla heittää pyyhkeen kehään. Tämä on kuitenkin vain harrastus, jonka vuoksi ei terveyttä kannata riskeerata. Hiipuvalla vauhdilla osittain kävellen olisin voinut toki viimeiset kilometrit maaliina asti raahautua, mutta kylmä siinä olisi tullut.

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

Loppuvuosi 2006: Vaellus Andien rinteillä Perus Inkapolulla + juoksumatolla

Loka-joulukuussa lenkkeilin pääosin juoksumatolla; osin aikapulan ja osin sääolosuhteiden vuoksi. Samalla tuli katsottua aika monta lätkä- ja futisottelua.

 

Lokakuusta lähtien olen kirjannut treenejäni myös Lenkkivihkoon. Kannattaa tutustua.

 

Joulukuussa toteutin yhden pitkäaikaisista haaveistani, eli vaelluksen Andien rinteillä perun Inkapolulla. Toki kahden viikon reissuun mahtui paljon muutakin (mm. kaksi juoksulenkkiä Limassa ja yksi Titicaca-järven rannalla 3820 m:n korkeudessa Punon kaupungissa), mutta selvä kohokohta oli reilun 50 km:n ja neljän päivän aikana tapahtunut vaellus. Lähtöpisteenä oli Inkapääkaupungin Cucson ja Machu Picchun välisen rataosuuden 82 kilometrin kohta n. 2800 m merenpinnan yläpuolella. Ensimmäisen yön majapaikka sijaitsi 10 km:n päässä 3000 m:ssä Huillabambassa. Vaellusaika 3.20; keskisyke 109.

 

Toisena päivänä nousimme 1200 korkeusmetriä ja saavutimme Kuolleen naisen solan 4250 m:ssä. Vaellusaikaa n. 6 km:n nousupätkälle meni minulta 2h 16 min (keskisyke 134) + lounastauko. Näissä korkeuksissa syke nousee hitaallakin vauhdilla tosi paljon. Loppupäivä Kuolleen naisen solan jälkeen oli 600 laskumetriä kohti Pacamayo Campin leiripaikkaa 3600 metrissä. Laskuun aikaa meni 1.05 keskisykkeellä 109.

 

Kolmas päivä oli matkaltaan pisin. Päivä alkoi mukavalla nousuosuudella 400 metriin, jonka jälkeen loppupäivä oli joko alamäkeä tai ”Inka flat” –vaellusta (pientä nousua ja laskua perä perää). Valitettavasti päivä oli pilvinen, jolloin maisemien ihailu jäi vähemmälle. Majapaikka oli ikuisen nuoruuden kylässä Huinay Hauayassa. Kokonaisvaellusaika 5.09 ja keskisyke 110.

 

Viimeinen päivä oli kevyt 8 km vaellus Machu Picchuun. Onneksemme odottelimme aurinkoportilla puolisen tuntia ja sateisen pilviseltä vaikuttanut säätyyppi kirkastui ja eteen avautui huima näkymä Machu Picchun Inkojen kadonnut kaupunki. Vaellusaika 2h sykkeellä 92.

 

Inkavaelluksen lisäksi tein pari pientä vaellusta Titicaca-järven kahdella saarella (Amantani ja Taquile); yhteiskesto 3h 6 min sykkeellä 103.

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

 

Kokemuksia juoksumaton käytöstä

 

Ilpo Kiuru lähetteli minulle taannoin sähköpostia kysellen kokemuksiani juoksumaton käytöstä. Laitan tähän oheen vastaukseni Ilpolle, jolloin kaikki muutkin kiinnostuneet voivat lukea kommenttejani.

 

Juoksumattoharjoittelussa näen ainakin seuraavat plussat ja miinukset

 

+ ulkoilmasta, liukkaudesta, märkyydestä tai pimeydestä riippumaton

+ helppo seurata vauhtia, sykettä ja omaa kehitystä

+ helppo laatia esim. tarkkoja vetoharjoituksia

+ ajankäytöllisesti optimaalinen (harjoitusta ei tarvitse jättää väliin vaikka olisikin lastenkaitsentavuoro)

+ helppo järjestää huolto (mm. juomapullot; mahdollinen tyhjennyksellä käynti)

+ matto on hyvin vaimennettu (ts. käytän matolla tossuja, joita en enää ulkona heikentyneen vaimennuksen vuoksi käyttäisi)

 

- saattaa antaa liian helpon mielikuvan juoksemisesta. Matolla juokseminen on ehkä hieman ulkona juostua lenkkiä vaivattomampaa , kun alustaan ei tarvitse keskittyä.

- juoksumatolla juoksemiseen saattaa "puutua" ts. varaston seinään tai maton näyttötauluun tuijottaminen on usein aika tylsää.

- kohtuullisen kallis investointi. Hankinta perusteltua vain, jos juoksee kohtuullisen paljon tai jos on ajankäytöllisiä ongelmia.

 

Matolla pystyy kyllä harjoittelemaan aika lailla samanlaisia lenkkejä kuin ulkona. Nostokulmaa voi säätää -2:n ja +10:n asteen välillä ja vauhtia 0,5 km/h - 18 km/h välillä 0,1:n askelein. Näin mäen saa myös esim. loikkaharjoituksia varten riittävän suureksi ja vauhdin rajat riittävät rankkaankin vetoharjoitukseen.

 

Olen sijoittanut juoksumaton varastoon, jossa lämpötila on + 8 astetta. Kun siihen lisätään hyvä ilmanvaihto juostessa (=pidän varaston ulko-ovea raollaan), ei tavallista ulkoharjoitusta enemmän hikeä pääse syntymään eikä myöskään syke ole sen korkeampi kuin tavallisesti. Asuna päälläni on ollut lyhyet alushousut ja t-paita, joiden päällä Dobsonin R90 juoksupuku tai vaihtoehtoisesti pitkät juoksutrikoot. Tylsyyttä poistamaan olen hankkinut varastoon telkkarin. Alkuaikoina (ennen tv:tä) kuuntelin juostessani radiota tai CD:tä.

 

Minun mattoni (Tunturin J9F) pystyy ohjelmoimaan kaikenlaisia harjoituksia. Siinä on seitsemän valmiiksi ohjelmoitua harjoitusta ja sen lisäksi siihen saa viisi omaa harjoitusohjelmaa (joista kolme on vauhtiin ja nostokulmaan perustuvia ja kaksi syketasoon perustuvia). Kukin harjoitus on jaettu 18 osaan (älä kysy, miksi juuri 18:aan). Kun ohjelmoi harjoitteen, voi kunkin osan osalta kertoa vauhdin ja nostokulman. Kun sitten aloittaa itse harjoittelun, antaa vain harjoitteluun käytetyn ajan ja juoksumatto jakaa annetun ajan 18:aan osaan ja toteuttaa syötetyn nopeus/nostokulmayhdistelmän. Jos haluaa muuttaa tasoa harjoitteen aikana (esim. määritelty taso tuntuu liian helpolta tai kovalta) voi vauhtia muuttaa 5%:n askelmissa ylös tai alaspäin.

 

Aika usein toteutan tasavauhtisen harjoitteen loppukiihdytyksellä manuaalisesti eli muuttelen lenkin aikana vauhtia itse. Mutta kyllä loppukiihdytyksellisen tasavauhtisen lenkin voi myös valmiiksi mattoon ohjelmoida. Parin vuoden käyttökokemuksella voin kuitenkin todeta, etten käytä enää ollenkaan ohjelmoituja lenkkejä, vaan muutan nykyään aina vauhtia manuaalisesti.

 

Vakiosykkeeseen perustuvia harjoitteita en ole juuri tehnyt, mutta periaatteessa matolle voi samalla tavoin kertoa, millä sykkeellä haluaa kunkin 18:sta viipaleesta juosta ja matto muuttelee nopeutta pitääksesi sykkeen halutulla tasolla.

 

Lisäksi matossa on paikkaohjauksellinen toiminto (perustuu sykevyön antamiin signaaleihin), jolloin jos ko. toiminto on päällä, niin maton etuosassa juostessa vauhti kiihtyy, keskiosassa se pysyy ennallaan ja jos jäät maton takaosaan, juoksumaton vauhti laskee. Tätäkään toiminnetta en itse ole kovinkaan usein käyttänyt.

 

Omalta osaltani voin todeta, että olen hyötynyt maton käytöstä. Toisaalta samaan hengenvetoon on todettava, ettei mikään voita kauniissa silmiä hivelevässä maisemassa tehtyä ulkoilmalenkkiä. Luultavimmin tulen tekemään suurimman osan talvilenkeistäni matolla, mutta keväällä siirryn enemmän ulkolenkkeilyyn.

 

Joulukuu 2002-tammikuu 2003 aikana tein vain yhden juoksulenkin ulkona ja kaikki muuta lenkit matolla juosten.

 

Juoksumaton kanssa tuli ongelmia vuonna 2004 sekä kesällä ja loppusyksystä 2005. Vuonna 2004 maton tukiosa hajosi kahteen kertaan. Molemmilla kerroilla tukiosa vaihdettiin takuuna.

 

Vuoden 2005 kesällä matto alkoi antamaan vähän väliä virhekoodia 15, mikä merkitsee tavallisesti sitä, että matto kaipaisi voitelua. Kysymys on kuitenkin siitä, että tässä Tunturin mallissa juoksumaton vauhtia tunnistava anturi on sijoitettu aivan onnettomasti, jolloin anturin tunnistimeen pääsee valumaan rasvausöljyä, pölyä ja muuta likaa. Kyseistä anturia joutuu puhdistamaan aika usein (keskimäärin noin tunnin välein). Mm. tällä viikolla jouduin kahdesti puhdistamaan anturin, jotta pääsin juoksemaan 19 km:n lenkin. Koska puhdistusta joutuu tekemään usein, olen joutunut poistamaan moottorin ja anturin suojuksen,

 

Vaikka takuuaika on mennytkin jo umpeen, tulisi mielestäni Tunturin jollain lailla reagoida näinkin selviin valmistevirheisiin.  Tai niin kuin lankoni kanssa olemme jo monesti todenneet, Tunturi ei ole varautunut siihen, että joku todella käyttäisi juoksumattoja aktiivisesti. Langollani Petri Nykäsellä on tismalleen samanlainen matto ja täysin samat ongelmat.

 

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

Tiivistelmä harjoittelustani 1999-2002

 

Eli lyhyt tarina siitä, miten satunnaiskuntoilijasta tuli himokuntoilija. Muistan monet kerran aikanaan todenneeni, että minulla ei koskaan ole edellytyksiä juosta niin pitkää matkaa kuin maraton. Jos minä kerran pystyin lopulta siihen, niin pystyt varmasti sinäkin…

Vuosi 1999

Heinäkuussa 1999  käydyissä Kunnon Mies –kisoissa (kavereiden kesken järjestettävät yhden viikonlopun ”olympialaiset”) huomasin jälleen kerran jääneeni selvästi viimeiseksi kaikissa juoksulajeissa. Olin ylipainoinen (82 kg mitattuna keväällä 1999) ja huonokuntoinen, vaikka nimellisesti ja kausiluontoisesti harrastinkin liikuntaa. Ystäväni Timo Sampolahti oli valmis avustamaan minua ja laati ensimmäisen harjoitusohjelman, joka tähtäsi siihen, että pystyisin saamaan kolmen kuukauden harjoittelulla 10 km juoksuaikani alle 50 minuutin. Aloin harjoitella ohjelman mukaisesti elokuussa 1999 viidesti viikossa. Käytännössä juoksin 4-5 kertaa viikossa.

Mukaan mahtui kaksi tempolenkkiä (jollaisia en koskaan elämässäni ollut vielä juossut), yksi pidempi (vähintään tunti) sekä kaksi lyhyempää palauttavaa lenkkiä (5-7 km). Tunnollinen harjoittelu alkoi tuottaa tulosta ja huomasin jo puolentoista kk:n jälkeen jaksavani pidempiä lenkkejä, itse asiassa aina odotin sitä viikon pitkää lenkkiä.

Ensimmäinen varsinainen koitos oli 19.9. juostu Pääkaupunkijuoksu 20 km . En ollut eläessäni juossut noin pitää matkaa. Juoksu oli kuitenkin sujuvaa ja alitin lähes neljällä minuutilla kahden tunnin ajan. Kun huomasin myös palautuneeni juoksusta mukavasti, uskalsin 7.10. nostaa tavoitteekseni juosta maraton seuraavan kesänä. Minusta oli tullut maratonjuoksija! Itse asiassa 10 km vauhti jäi testaamatta ja harjoitteluni siirtyi yhä enemmän kohti pidempiä lenkkejä hakevaksi.

Ensimmäisen puolimaratonini juoksin Aucklandissa Uusi-Seelannissa 24.10. aikaan 1.59.52.

Juoksukilometrejä elokuun alusta kertyi yhteensä reilut 800 ja pisin lenkkini oli joulukuussa juostu 26 km (aikaan 2h 44 min). Vuoden lopussa painoin 73 kg.

 

Vuosi 2000

Heti tammikuun alussa päälle iski ensin penikkatauti ja heti perään selkäkipuja, jotka toivat noin kuukauden tauon harjoitteluun. Sinnikkäästi tähtäsin kohti Tukholman maratonia, vaikka toukokuussa vain kuukautta ennen maratonia olin pari viikkoa ensin pahasti flunssaisena ja sitten antibioottikuurilla. Ensimmäinen maraton meni lopulta toisella puolella aika pahaksi hiiviskelyksi ja loppuaika oli vaatimaton 4.47.07.

Päätin kuitenkin, että kun kerran olen saanut itseni suurin piirtein maratonkuntoon, on harjoittelua ja juoksuja syytä jatkaa. Vuoden aikana kertyi kolme muutakin maratonia ja marraskuun alussa mäkisellä Rautaveden maratonin reitillä tein omasta mielestäni vihdoin kelvollisen loppuajan 4.12.29, mikä vastaa juuri alle 6 min/km keskivauhtia.

Juoksemistani maratoneista sain tärkeää oppia niin tankkauksesta, palautumisesta kuin oikeasta juoksutaktiikasta ja valmistautumisestakin.

Heinäkuussa tein ensimmäisen juoksuvaellukseni Sampolahden Timon kanssa Kebnekaisen maastoissa.

Loppuvuodesta hankin Polarin Coach –sykemittarin, jolla pystyin purkamaan lenkkini tietokoneelle ja näin harjoittelun seurattavuus tehostui. Samalla loin myös pisteytysmallin, jolla kaikki urheilusuoritukset voidaan keston ja keskisykkeen perusteella yhteismitallistaa juoksukilometreiksi.

Juoksukilometrejä kertyi yhteensä 2051 km. Yhteispisteet olivat 2787 p. Vuoden lopussa painoni oli n. 63 kg.

 

Vuosi 2001

Vuoden alussa asetin tavoiteajakseni 3.45, joka ei kuitenkaan toteutunut. Silti minimivaatimus – neljän tunnin alitus – toteutui kahdesti, ensin kesäkuussa Tukholmassa ja sitten lokakuussa Vantaalla. Parhaaksi ajakseni jäi Vantaan 3.57.37. Yhteensä juoksin vuoden aikana peräti viisi maratonia.

Muita tapahtumia vuoden aikana olivat mm. juoksuvaellus Kebnekaisen maastossa ja Sadismisuunnistus marraskuun alun lumisessa Laukaan-Vaajakosken maastossa. Perinteiset Jukolan viesti ja kesän Kunnon Mies –kisailu kuuluivat toki myös ohjelmaan. Tärkeä päätös oli myös vuoden lopussa osallistuminen seuraavan vuoden Kalevan Kierrokselle Nurmisen Jounin houkuttelemana.

Vuosi tuotti yhteensä juoksukilometreinä 2062 km, eli vain hieman enemmän kuiden v. 2001. Sen sijaan olin selvästi lisännyt muiden lajien harjoittelua, sillä yhteispisteet nousivat tasolle 2906:een.

 

Vuosi 2002

Vuosi 2002 jää muistoihin aika vaihtelevana vuotena. Vuoteen mahtuu paljon hyviä onnistumisia, mutta myös ikäviä loukkaantumisia. Kaiken kaikkiaan vuotta 2002 voi pitää onnistuneena harjoitteluvuotena (vrt. tavoitteet yllä).

Merkittävin asia vuonna 2002 oli tietysti maratonajan parantuminen tasolle 3.32.38 Yyterissä. Tämän lisäksi vuotta väritti osallistuminen Kalevan Kierrokselle ja jokaisen kuuden osalajin menestyksellinen suorittaminen. Myös loppuvuonna suoritettu Multisport –kisa X-Kaato oli mielenkiintoinen lisäys lajivalikoimaani.

Merkittävä loppuvuoden ja jatkon harjoitteluuni vaikuttava asia oli juoksumaton ostaminen lokakuussa. Jo loppuvuodesta huomasin selvästi, kuinka positiivinen vaikutus sillä oli sekä juoksukilometreihin että juoksuvauhtiin. Varsinkin loppuvuoden paukkupakkasten aikaan pystyi harjoittelemaan tehokkaasti. Myös lyhyemmän ajan pystyy käyttämään tehokkaasti hyödykseen esim. intervalliharjoituksilla.

Ikävinä asioina vuoden ajalta muistuvat kolme osittain päällekkäin sattunutta loukkaantumista: vatsalihaksen osittainen repeytyminen korkeushypyssä heinäkuussa, peukalon murtuminen kaatuessani pyörällä elokuussa ja polven kipeytyminen suunnistuksessa syyskuussa. Näistä kaikista on kuitenkin selvitty, vaikka sekä vatsalihas että peukalo eivät ole kummatkaan täysin parantuneet.

Vuoden kokonaisharjoittelu tuotti lopulta 2084 juoksukilometriä (157 lenkkiä) ja 1477 (102 suoritusta) muun lajin harjoituspistettä, joista siis yhteensä 3561 pistettä, mikä on n. 20% enemmän kuin vuonna 2001. Painoni näyttää asettuneen 63-64 kg:n tasolle, enkä ole juuri aikoihin kiinnittänyt siihen huomiota. Lisääntynyt harjoittelu tuo tullessaan myös kasvavan ruokahalun.

 

Vuosi 2003

Vuonna 2003 osallistuin toisen kerran Kalevan Kierrokselle ja paransin jokaisen suorituksen aikaani, sijoitustani ja pistemäärääni ensimmäisestä vuodesta. Maratonaikani parani Ylistarossa lähes neljä minuuttia, kun saavutin loppuajan 3.28.46. Vuoden tavoiteaika (3.20) jäi kuitenkin haaveeksi. Yrittäessäni tosissaan lähteä tuon 3.20:n kimppuun elokuun lopulla Anjalankoskella, simahdin loppumatkasta ja loppuaika painui yli 3.50:n.

Muita merkittäviä tapahtumia olivat Jukolan viestin ankkuriosuus Sulkavalla, juoksuvaellus Kungsledenillä (Kvikkjokk-Abisko) sekä Annapurna vaellus Nepalin sanoinkuvaamattoman kauniissa maisemissa loka-marraskuussa.

Loppuvuodesta kipeytin akillesjänteeni, joka vaikeutti loppuvuoden ja alkuvuoden 2004 harjoittelua..

Vuoden aikana tein yhteensä 170 juoksulenkkiä, joista keräsin yhteensä 2541 km eli selkeästi enemmän kuin aiempina vuosina. Muiden lajien harjoitteita tein 86 kpl, joista pisteitä kertyi 1194; yhteispisteet olivat siis 3735 eli 4,8% enemmän kuin vuonna 2002.

 

Vuodet 2004 ja 2005

 

Tulossa…kunhan jaksaisi joskus kirjotella!

 

 

Vuosi 2006

 

Alkuvuotta väritti parin kuukauden ajan jatkunut poskiontelotulehdus-antibioottikuurikierre. Tuon takia jäi Kalevan Kierroksen hiihtokin väliin ja meinasi jäädä maratonkin. Toukokuun lopulla vasta edellisenä iltana päätin lähteä KK-maratonille ja tulos oli sen mukainen. En enää koko vuoden aikana toipunut aiempaan maratonkuntooni ja toinen yritykseni juosta maraton keskeytyi Vammalssa marraskuun pakkassäässä 33,5 km:n kohdalla.

Tuli toki paljon positiivistakin tehtyä. Kalevan Kierros tuli tuota hiihtoa lukuunottamatta vietyä viidennen kerran peräkkäin kunnialla läpi. Tein tänä vuonna kaksi vaellusreissua; toinen muksujen kanssa Kebnekaiselle ja toinen Andien rinteille Perun Inkapolulle.

Lisäksi olen kirjannut vuoden aikana harrastaneeni 16:tta eri lajia, joista mainitsemisen arvoisia ovat (järjestyksessä): juoksu, hiihto, pyöräily, golf, suunnistus ja vaellus; kaikkia yli 100 pisteen edestä.

Tavoitteet toki olivat paljon korkeammalla niin määrän kuin maratonajankin suhteen, mutta yritetään taas ensi vuonna uudestaan! 

 

 

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

 

Kalevan Kierroksen 2004 yhteenveto

sija   nimi                  seura               lajit pisteet  laji           aika      sija    pisteet

 

147    Nummela Jyrki         Lohja Team           5    3195,31  Suunnistus     0:00:00     0       0,00

                             MUIJALA                   M40      Pyöräily       4:20:18   144     574,58

                                                                Soutu Vuoros   6:46:45   192     520,07

                                                                Maraton        3:31:43    42     743,49

                                                                Hiihto V       4:24:21   145     688,31

                                                                Luistelu       1:09:37   148     668,86

 

Suunnistus jäi siis kokonaan väliin luupiikin vuoksi

 

Kalevan Kierroksen 2003 yhteenveto

 

sija   nimi                  seura               lajit pisteet  laji           aika      sija    pisteet

 

85     Nummela Jyrki         Äänekosken Sarjakuv  6    4018,48  Luistelu       1:06:35   123     692,98

                             MUIJALA                   M40      Suunnistus     3:37:17   89       662,8

                                                                Pyöräily       3:22:56   125     635,54

                                                                Soutu       V  5:48:00   235     633,46

                                                                Maraton        3:28:46   61      742,25

                                                                Hiihto      V  4:00:36   175     651,46

 

Loppusijoitukseni M40 sarjassa oli 13.

 

 

Kalevan Kierroksen 2002 yhteenveto

sija   nimi                  seura               lajit pisteet  laji           aika      sija    pisteet

 

128    Nummela Jyrki         Äänekosken Sarjakuv  6    3545,05  Suunnistus     5:01:00   172     422,80

                             MUIJALA                   M40      Pyöräily       3:32:19   217     608,32

                                                                Soutu       V  6:01:30   262     598,80

                                                                Maraton        3:32:28   81      676,58

                                                                Hiihto      V  4:27:16   214     592,12

                                                                Luistelu       1:11:07   260     646,42

 

Loppusijoitukseni miesten yleisessä sarjassa oli 32.

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

 

Kertymät 2001-2006 ja maratonit kautta aikain

 

Vuoden 2001 kuukausikohtaiset kertymät:

 

            Juoksukm   pisin lenkki   yhteispisteet

Tammikuu      192          29 km         250

Helmikuu      146          28 km         203

Maaliskuu     222          30 km         268

Huhtikuu      167          33 km         276

Toukokuu      212          30 km         260

Kesäkuu       152        42,2 km         214

Heinäkuu      165        42,2 km         264

Elokuu         99        42,2 km         193

Syyskuu       176        42,2 km         245

Lokakuu       220        42,2 km         245

Marraskuu     148          30 km         233     hiihtokilometrit 75

Joulukuu      166          25 km         256     hiihtokilometrit 95

 

 

Vuoden 2002 kuukausikohtaiset kertymät:

 

            Juoksukm   pisin lenkki   yhteispisteet

Tammikuu      145          27 km         313     hiihtokilometrit: 135

Helmikuu      212          32 km         368     hiihtokilometrit: 195

Maaliskuu     102          33 km         240     hiihtokilometrit: 173

Huhtikuu      279          29 km         303

Toukokuu      234        42,2 km         244

Kesäkuu       162        23,5 km         319

Heinäkuu       88          27 km         342     pyöräilyä 194 km

Elokuu         71          12 km         266     pyöräilyä 398 km

Syyskuu       120          22 km         226

Lokakuu       247          30 km         296

Marraskuu     139        42,2 km         269     hiihtokilometrit 205

Joulukuu      288          28 km         389     hiihtokilometrit 109

 

 

Vuoden 2003 kuukausikohtaiset kertymät:

 

            Juoksukm   pisin lenkki   yhteispisteet

Tammikuu      228          27 km         323     hiihtokilometrit: 122

Helmikuu      200          32 km         439     hiihtokilometrit: 382

Maaliskuu     164          25,5 km       318     hiihtokilometrit: 232,5

Huhtikuu      340          33 km         354

Toukokuu      240          42,2 km       253

Kesäkuu       194          23 km         265

Heinäkuu      238          29 km         425     pyöräilyä 345 km

Elokuu        170          42,2 km       249     pyöräilyä 243 km

Syyskuu       222          23,5 km       265

Lokakuu       310          30 km         315

Marraskuu     100          18 km         251     hiihtokilometrit 72

Joulukuu      137          25 km         278     hiihtokilometrit 108

 

 

Vuoden 2004 kuukausikohtaiset kertymät:

 

            Juoksukm   pisin lenkki   yhteispisteet

Tammikuu       80          13 km         178     uintia 16,5 km

Helmikuu       67          18 km         324     hiihtoa 280 km, uintia 15 km

Maaliskuu      48          21 km         268     hiihtoa 322 km   

Huhtikuu      313          55 km         334

Toukokuu      215          42,2 km       255

Kesäkuu       115          42,2 km       204

Heinäkuu       35          11 km         263     pyöräilyä 146 km

Elokuu          5,5         5,5 km       285     pyöräilyä 476 km, uintia 15 km

Syyskuu        51          15 km         242     uintia 31 km

Lokakuu       286          23 km         296

Marraskuu     265          30 km         350     hiihtoa 66 km

Joulukuu      245          28 km         332     hiihtoa 81 km

 

 

Vuoden 2005 kuukausikohtaiset kertymät:

 

            Juoksukm   pisin lenkki   yhteispisteet

Tammikuu      235          30 km         368     hiihtoa 143 km

Helmikuu      127        21,5 km         336     hiihtoa 300 km

Maaliskuu      59          33 km         284     hiihtoa 328 km

Huhtikuu      318          51 km         345

Toukokuu      172          42,2 km       211

Kesäkuu       129          42,2 km       227

Heinäkuu       22          15,3 km       368     pyöräilyä 199 km

Elokuu         89          18            300     pyöräilyä 444 km

Syyskuu       221          30,6 km       336

Lokakuu       302          24 km         345

Marraskuu     214          42,2 km       239

Joulukuu      160          24,6 km       347     hiihtoa 244 km

 

 

Vuoden 2006 kuukausikohtaiset kertymät:

 

            Juoksukm   pisin lenkki   yhteispisteet

Tammikuu      170          28 km         341     hiihtoa 210 km, luistelua 86 km

Helmikuu       13          13 km         336     hiihtoa 269 km, luistelua 30 km

Maaliskuu       0            -            53     hiihtoa 75 km

Huhtikuu       95          16 km         130

Toukokuu      193          42,2 km       247    

Kesäkuu        97          15 km         225

Heinäkuu       53          19 km         330     pyöräilyä 309 km, soutua 50 km

Elokuu         84          18,5 km       250     pyöräilyä 278 km

Syyskuu       171          27,4 km       230     suunnistusta 47 km

Lokakuu       176          20 km         176     siis pelkkää juoksua

Marraskuu     219          33,5 km       225

Joulukuu      116          20,1 km       244     Vaellus Andien rinteillä Perussa

 

 

 

Maratonit kautta aikain (yhteensä 19 kpl), nettoaika (suluissa virallinen aika)

 

Tukholma     06/2000: 4.47.07 (4.52.26)

Helsinki     08/2000: 4.41.43 (4.44.37)

Vantaa       10/2000: 4.34.39

Vammala      11/2000: 4.12.29           lämpötila 12 astetta, pilvistä

Tukholma     06/2001: 3.57.46 (3.58.38) lämpötila 18 astetta, puolipilvistä&sadetta

Hämeenlinna  07/2001: 4.16.38           lämpötila 23 astetta, aurinkoista

Helsinki     08/2001: 4.19.29           lämpötila 25 astetta, aurinkoista

Joutseno     09/2001: 4.10.53           lämpötila 16 astetta, aurinkoista

Vantaa       10/2001: 3.57.37           lämpötila 10 astetta, pilvistä, sadekuuroja, tuulista

Yyteri       05/2002: 3.32.28           lämpötila 16 astetta, puolipilvistä

Vammala      11/2002: 3.49.25           lämpötila –3 astetta, puolipilvistä, tuulta, talviset tiet

Ylistaro     05/2003: 3.28.46           lämpötila 11 asettaa, sadekuuroja

Anjalankoski 08/2003: 3.52.06           lämpötila 14 astetta, puolipilvistä

Ylistaro     05/2004: 3.31.43           lämpötila 10 astetta, puolipilivistä ja navakkaa tuulta

Tukholma     06/2004: 3.44.31           lämpötila 19 astetta, aurinkoista ja puolipilvistä, jonkun verran tuulta

Ylistaro     05/2005: 3.41.35           lämpötila 13 astetta, puolipilvistä, mutta erittäin tuulista 14 m/s

Tukholma     06/2005: 3.57.53           lämpötila 14 astetta, pilvistä

Vammala      11/2005: 4.05.18           lämpötila 10 astetta, pilvistä ja tuulista

Somero       05/2006: 4.22.05           lämpötila 11 astetta, sadekuuroja

Paluu tämän sivun alkuun

Valmistautuminen maratonille (tai muuhun pitkäkestoiseen kilpailuun)

Tässä joitakin kokemukseen perustuvia vinkkejä niille, jotka ovat valmistautumassa maratonille:

Paluu tämän sivun alkuun

Vinkkejä aloitteleville

Tässä joitakin kokemukseen perustuvia vinkkejä niille, joita lenkkeily ja juoksu kiinnostavat, mutta aloittaminen ei tunnu luonnistuvan:

Paluu tämän sivun alkuun

Juoksuun liittyvät linkkivinkit

 

 

 

 

Paluu tämän sivun alkuun

Paluu Jyrki Nummelan pääsivulle

Kaikki kommentit voi lähettää e-mail -osoitteella jyrki.nummela@dnainternet.net

Sivulaskuri (24.12.2001 jälkeen):       

Sivulaskuri osoitteesta http://www.digits.com/

Last modified: Jan 2, 2007.