Keys: Juoksusivut, lenkkeily, maraton, Stockholm Marathon Tukholman maraton
Paluu Jyrki Nummelan juoksusivulle
Kuvaan tässä valmistautumistani viimeisenä päivänä aina lähtölaukaukseen asti. Kaikki sitä ennen tapahtunut valmentautuminen on kuvattu harjoittelusivuillani.
Otin perjantaina töihin mukaan puolentoista litran kivennäisvesipullon ja kävin kaupasta ostamassa kaksi pulloa lisää sekä puolen litran urheilujuomapullon. En kuitenkaan pystynyt nauttimaan kovinkaan paljon nestettä päivän aikana ja sain ensimmäisen pullon tuhottua vasta illalla.
Kokoonnuimme Siljan laivalle yhdessä kaikkien muiden Soneralaisten kanssa. Minulle kävi hyvä tuuri Paavo Salivaaran kanssa, koska saimme jakaa kahdestaan neljälle henkilölle tarkoitetun hytin.
Osallistuimme laivalla pastapöytään ja söin vatsani täyteen, mutten kuitenkaan ähkyksi. Muutoin en viikolla ole mitenkään ahtanut hiilihydraatteja, vaikka olinkin suosinut esim. pastqaruokia, leipää ja hedelmiä aina, kun se oli mahdollista.
Sain nukuttua ihan mukavasti n. seitsemän tuntia laivalla. Aamulla join toisesta kivennäisvesipullosta vielä n. litran, mutta lopetin juomisen ohjeiden mukaan kaksi ja puoli tuntia ennen kisaa. Aamiaisen söin neljä tuntia ennen lähtöä ja se sisältyi kahdesta isosta lautasellisesta puuroa, yhdestä lautasellisestä maissihiutaleita, appelsiinimehusta sekä puolikkaasta kupista kahvia. Säin lisäksi muutamia suklaapaloja sekä puolikkaan banaanin puolitoista tuntia ennen lähtöä (jolloin myös lähdeimme porukalla laivasta kohti Östermalmin urheilukentää, jossa kokoontuminen tapahtui).
Lämpötilaksi oli luvattu 14-16 astetta ja aurinkoista, mutta jonkin verran tuulista. Vastoin joitakin ohjeita laitoin päälleni juuri ostamani polvien yläpuolelle ulottuvat juoksutrikoot, sekä uudet juoksusukat. Kengät olivat tutut ja turvalliset Asics'n GEL-DS-trainerit sekä päälleni laitoin ihan tavallisen T-paidan, koska tuntui siltä, että hihaton juoksupaita olisi liian heppoinen varustus.
Rasvastin Natusanin lastenvoiteella kainaloni, nännit, varpaat ja varpaiden välit, nivuset ja takapuolen. Lisäksi teippasin vielä kantapäät ja nännit Compeed-laastarilla. Tämä tuntuikin auttavan, sillä kaikki ravatut ja laastaroidut paikat pysyivät hyvinä koko juoksun ajan.
Oleellinen osa valmitautumista on tietty myös tyhjennys, jonka tein laivalla ennen lähtöä. Kävin vielä pissalla kokoontumispaikalla. Vessajonoissa kannattaa olla ajoissa, ettei tule kiire.
Olin ensikertalaisena tietty viimeisessä lähtöporukassa ja vaimean lähtölaukauksen jälkeen kului 5,19 ennen kuin pääsin lähtöviivalle. Onneksi käytössä oli henkilökohtainen mikrosiru, joka mittasi oman nettoaikani.
Lähdin liikeellee suunnitelmien mukaan, eli juoksemaan sykkeellä 135. Alussa porukkaa oli sen verran paljon, ettei juuri päässytkään kovempaa. Seurailin kellosta kilometriaikaa, joka tuolla sykkeellä näytti olevan siinä 6,10.
Kymmenen kilometin nettoaikani oli 1:02:43, eli keskimäärin 6,16 / km. Juottoasemia oli mukavasti ja alussa join vajaan kupillisen (pääosin urheilujuomaa) jokaisella juottopisteellä. Vielä tässä vaiheessa nappasin juomat mukaani lennosta.
13 km:n jälkeen tuli nousu Västerbron sillalle ja lähestyessäni 14 km:a, päätin kokeilla hieman kovempaa juoksua, eli nostin sykkeeni noin tasolle 145. Olin tuolloin n. neljä minuuttia yli 6 min/km ajan. Neljän kilometrin kokeiluni tuotti vain sen tuloksen, että juoksin tasan kuuden minuutin kilometrivauhtia, vaikka olin toivonut saavani ko. sykkeellä alle kuuden minuutin kilometreja.
Päätin hieman hiljentää juoksuani ja puolimaratonin ajaksi kirjattiin 2:11,19 eli siinä vaiheessa keskivauhti oli taas 6,13 min/km.
Ei siis pitänyt olla mitään ongelmia. Kilpailun kärkikin viiletti ohi juuri ennen puolimaratonin kohtaa, mutta tämä johtui tietysti vain siitä, että olin ylittänyt maalilinjan reilun viisi minuuttia lähdön jälkeen. Jos olisimme lähteet voittajan kanssa samaan aikaan, en olisi tullut kierroksella varvatuksi.
Mutta ongelmia tuli. Jalat alkoivat painaa, polvia alkoi särkeä. Vauhti hidastui. Kaikki tämä tapahtui siinä 23-25 km:n kohdalla. 25:n ja 26 km:n välillä kävin pusikossa kusella, mutta siinä ei tuhraantunut kuin puolisen minuuttia.
Samalla, kun ongelmat alkoivat, menetin suurimman mielenkiintoni ajan seuraamiseen. Juomapaikoilla pysähdyin ja join suurinpiirtein kaksi mukillista juokaa (taas pääosin urheilujuomaa) joka juottopisteellä. Lisäksi tuli syötyä muutama pieni matkan varrelta saatu suklaapatukka sekä tietty jatkuvasti popsin glukoositabletteja (pari tablettia / 5 km).
Kolmenkympin väliaika oli 3:12,33 eli olin enää keskimäärin vauhdissa 6,25/km ja välin 21,1-30 km olin mennyt ajassa 6,53/km. Kolmenkympin jälkeen jouduin keskittymään niin paljon pelkkään eteenpäin menemiseen (oli vielä vastatuuli) että seuraavan kilometritolpan huomasin vasta 34;n kohdalla Västerbron jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi tuntua joka askeleella polvien lisäksi kipua myös oikeassa nilkassa.
Eteneminen meni tosiaankin hiihtämiseksi ilman sauvoja, mutta periksi en antanut. En suostunut kävelemään yhtään, vaan jatkoin hiihtämällä loppuun asti. Välillä yritin pidentää askelta, mutta turhaan. Mikään ei enää auttanut. Jokainen juoma- ja sieniasema oli tosi tervetullut. Viimeiset kilometrit menivät tuskaisen hitaasti ja 39:n jälkeen kipu nilkan seutuvilla oli sen verran suuri, että pysähdyin löysäämään kengännauhoja.
Viimeinen kilometri stadionille oli tuskaisen pitkä ja maaliintulo ei sinänsä ollut mikään erikoinen tapahtuma, mutta eipähän enää tarvinnut jatkaa kärsimystä. Nettoloppuajaksi sain 4:47,07, eli keskimäärin 6,48/km ja välin 30-maali tulin ajassa 7,45/km.
Maalin jälkeen kävely ei tuottanut sen kummempia ongelmia. Nautin kisapaikalla kahvin ja pullan ja suuntasin takaisin laivalle. Erehdyin olemaan porealtaassa ja saunassa yhteensä siinä puolitoista tuntia. Join sinä aikana vain yhden pitkän oluen ja saunan jälkeen pari kulausta kivennäisvettä. Sen lisäksi olin nauttinut juoksun jälkeen vain muutaman suklaapalan. Kun sitten menin ruokajonoon (maaliintulosta oli kulunut tuolloin n. 4 tuntia), jossa jouduin jonottamaan seisaaltani ruokaa siinä 20 min, niin yht'äkkiä tuli tosi oksettava olo, jonka jälkeen alkoi huimata ja silmissä sumeta. Enpä tosiaankaan ollut aikaisemmin kokenut pyörtymistä. Onneksi eräs kaveri sai minut kiinni ennen kuin kaatusin maahan ja auttoi minut istumaan. Reilusti nestettä ja pizzapala auttoivat minut takaisin elävien kirjoihin.
Vaikka olin lukenut ahkerasti J.P.Roosin maratonmiehen elämä -verkkokirjaa, niin siinä ei ollut mitään mainintaa maratonin jälkeisestä tankkauksesta. En tullut juurikaan nauttineeksi nestettä tai syötävää, koska minulla ei erityisesti ollut janon tai nälän tunnetta. Nytpä siis senkin tiedän, että tankkausta on jatkettava myös maaliintulon jälkeen.
Seuraavana päivänä ei ollut enää ihmeellisimpiä vaivoja, polvia vielä särki, mutta kävely jopa rappusissa onnistui. Lisää jälkianalyysejä seuraa myöhemmin.
Paluu tämän sivun alkuun
Kaikki kommentit voi lähettää e-mail-osoitteella mailto:jyrki.nummela@suomen2g.fi
Last modified: Jun 4, 2000.