Jyrkin treenisivu

Vuoden 2007 tavoitteet, onko niitä?:

Vuosi 2007 on varsinaisesti kahdeksas täysi treenausvuoteni. Vuoiden 2006 menytä enemmän tai vähemmän penkin alle (mm. KK hiihto jäi väliin pitkittyneen poskiontelotulehduksen vuoksi ja vuoden ainoa maratonaikani oli vaatimaton 4.22.05, kun toisessa yrityksessä Rautavedellä tuli marraskuussa keskeytys) on aika vaikea asettaa selkeää tavoitetta tälle vuodelle. Kainona toivomuksena on se, että saisi treenata suhteellisen terveenä läpi vuoden ja maratonin osalta pitäisi päästä takaisin alle neljän tunnin juoksuihin. Mahtavaa olisi, jos kunto antaisi myöden juosta taas lähemmän 3.30:n maratoneja, mutta epäilenpä, että siihen ei ole tänä(kään) vuonna rahkeita.

Alkuvuosi 2007

Aivan uskomaton tammikuu! Ei lunta missään ja jopa juokseminen Nuuksiossa onnistui parikin kertaa. Tammikuussa tuli juostua yhteensä 281 km. Hiihto sen sijaan jäi aika vähiin. Tarkoitus oli treenailla Saariselällä hiihtolomalla, mutta keskenkuntoisena ja kovalla pakkasella tuli pohjoisessa tehtyä vain neljä lenkkiä ja yhteensä 67 km.

21.1. Juoksuvaellus Nuuksiossa 24km; 2h56m; 132krt/min. Mukavan talvinen, mutta ei liian luminen Nuuksio tarjosi taas mitä mahtavimmat olosuhteet juoksuvaellukselle.

Nurmisen Jounin kanssa lähdimme Veikkolan kupeesta Elohovin parkkipaikalta. Suuntasimme aika pian kohti etelää tarkoituksena päästä Kolmoislammeille. Yhdessä risteyksessä käännös väärään suuntaan ja löysimmekin itsemme Holma-Saarijärveltä.

No sieltä sitten Korpinkierrosta vastapäivään pienen koukkauksen kera aina Mustalammelle asti. Sieltä Punarinnankierros ja Haukkalammelta sitten ensin Haukankierrosta, mutta sitten käännyimme kohti pohjoista ja juoksimme Högbackaan, josta edelleen Salmea kohti.

Hölköttelimme Salmen tietä aina siihen asti, kunnes kohtasimme Kattilasta tulevan polun, jonne käännyimme. Sieltä sitten Kattilaan, josta edelleen huoltotietä pitkin takaisin autolle.

Keskisyke 132 ja käytetty aika antavat pisteet 25,8 (pistelaskukaava kotisivuillani) eli kyseessä oli selkeästi juoksuvaellus.

Nuuksion kartta:

10.2. KK-Luistelu Rantasalmella: 56.10

Niinpä niin - puolitoista viikkoa flunssassa. Sitten iskee luisteluun 20 asteen pakkanen ja luistelukisaa lyhennetään 30 km -> 20 km.

Silti aika kylmä lähteä puolikuntoisena matkaan. Siihen nähden kohtuullinen tulos. Kaaduin kaksi kertaa, kun luistin iski railoihin. Toisella keraa satutin polvenikin vielä...

Ihan kaikkeani en jäälle itsestäni antanut; tarpeeksi kuitenkin.

17.3. Tour de Porvoo 15,2 km aika 1.31.30

Lasten harrastuksissa on se hyvä puoli että niiden aikana jää hyvin luppoaikaa ja toisaalta pääsee tekemään lenkkejä uusissa maastoissa. Nyt lapsilla vieraspeli Porvoossa ja minulle jäi mukava 1,5 tuntia aikaa tutustua kaupunkiin.

Jäähallin vieressa oli Kokonhalli (palloiluhalli), jossa pääsin vaihtamaan kuteet päälle ja lenkin jälkeen suihkuun. Ja mukavaa oli juosta ilman erityistä päämäärää ja päätin juosta aina sinne, mikä suunta näytti hauskimmalta. Lopulta päädyin juoksemaan kahdeksikon muotoisen lenkin, jossa tosiaan tuli kierrettyä koko Porvoon keskustan ympäri. TOSIN sain reittivinkkejä entiseltä rakkaalta työtoveriltani Sirpalta!

Hallilta juoksin joenrantaa Uddasiin ja sieltä Uddasin ja Kokonnimenetietä kohti keskustaa. Uudesta sillasta Porvoonjoenyli ja sitten edelleen joenrantaa jatkaen Porvoon vanhankaupunkin läpi ja Linnanmnäki kiertäen Pappilanpellolle, josta Suoraatietä ja Suoraalinjaa pitkin Jembölentielle, josta edelleen Galgbackan tielle.

Sieltä sitten ulkoilutietä pitkin Werner Söderströminkadulle. Lenkki jatkui Tarmolan suuntaan, josta sitten Wittenberginkatua, Aleksanterinkatua, Pellingintietä pitkin Suistohallille ja edelleen Rantakatua pitkin uudelle sillalle. Sieltä edelleen Aleksanterinkaarta ja Tolkkistenkatua pitkin takaisin kohti hallia. Tein vielä pienen kiekan tennishallin nurmalta hiihtoladun pohjaa pitkin ennen kuin palasin Kokonhalliin suihkuun.

Uudet lenkkeilymaastot ovat tosi motivoivia juosta ainakin, jos vertaa lenkkeilyä vanhassa tutusssa maastossa...

20.3.2007 Vuokattihiihto vaarassa; Levi ei ole terveellinen paikka:

Menomatkalla Leville 19.3. lentokoneessa alkoi palelemaan ja kuume iski päälle. Nyt tiistaina on edelleen lämpöä. Jos sama olotila jatkuu huomiseen, on Vuokattihiihto kyllä oikeasti vaarassa. Samalla tulisi toisen kerran peräkkäin missattua Kalevan Kierroksen hiihto.

"Hassuinta" tässä levin matkailussa on se, että olin kipeä täällä ollessani myös viime vuonna....

24.3.2007 Vuokattihiihto 60 km - muut hiihti, minä en:

Eli nöin siis jäi toistamiseen KK hiihto väliin. Sen verran keskenkuntoinen olin ja kun ruoka ei maistunut edes torstaina, ei tankkauksesta olisi kuitenkaan tullut mitään.

25.3. Lohdutukseksi juoksuvaellusta Nuuksiossa (34 km, 4.17.00, ahr 134)

Kun ei päässyt Vuokattihiihtoon, piti sielulle antaa jotain muuta vastiketta lohdutukseksi. Kun olo oli jo ihan OK ja päivä mitä mainioin (aurinkoinen +13 astetta), niin ei muuta kuin extempore juoksuvaellus Nuuksiossa.

Pääosin noudattelin 21.1. juoksuvaelluksen reittiä, mutta lisämausteitakin oli.

Reitti kulki seuraavasti: Veikkolan Elohovin parkkipaikka -> Kolmoislammet (nyt löytyi suora reitti!) -> Korpinkierros, josta koukkaus Kolmikulmalammelle -> Mustalampi -> Punarinnan kierros -> Nahkiaispolku (läntinen osa) -> Högbacka -> Salmi.

Nahkiaispolun osalla jyrkässä alamäessä oli pohjoisrinteessä peilijäätä ja eihän mun maastojuoksukengät (ne on & off road -kengät) mitään pitäneet. Heitin kunnon lipat. Onneksi pehva tuli ensiksi jäähän ja vasta sitten takaraivo. Muutoin olisi voinut käydä tosi huonosti. Oikeaan käteen sain pintanaarmun, josta kyllä vuoti aika paljon naarmun kokoon nähden verta.

Salmessa lohikeittoa ja ruisleipää. Nam!

Sitten jatkuu.... Salmi -> Iso-Parikas -> Takala -> Kattila -> Elohovi.

Takaisintulomatkalla alussa syke nousi ihan älyttömän helposti yli 140:n ja jopa 145:een. Jouduin useasti kävelemään. Samoin takareisiä alkoi painaa... Kattila - Elohovi -väli on reitin huonointa osaa. Tie oli suurelta osin jäinen ja liukas. Niissä kohdin, missä oli sulaa, maa oli pehmeää löllöä. Ja vielä, kun sillä tiellä oli kuljettu useasti hevosella, niin aika yök se juoksijan kannalta oli.

Jo ensimmäisellä tauolla Kolmoislammilla heitin pitkät kamat reppuun ja jatkoin shortseissa ja t-paidassa. Salmessa vaihdoin taasen pitkät kamppeet loppumatkaksi. Ai niin - ostin eilen hetken mielijohteesta Deuterin Race juoksurepun (29 eur), jota nyt kokeilin ihan hyvin tuloksin. Pitää vielä hankkia sellainen juomasäiliö... tai on mulla yksi, mutta en löytänyt siihen sitä juomaputkea...

Oman laskukaavani mukaan aika ja keskisyke antavat 38,5 pistettä. Ei ihan maratonin verran, mutta melkein.

Nuuksion kartta

17.4.2007 Kevään viimeiset hiihtolenkit Oloksella

Aamulenkki 12 km, päivälenkki 11 km. Oloksella on aika vaativat maastot pitkää lenkkiä silmällä pitäen. Varsinkin Oloksen 12 km:n reitin loppuosassa syke nousi jo liikaakin. AHR 150.

Aamulenkillä oli yön jäljiltä vielä jäistä. Olin jo kaatua yhdessä kovassa mäessä, mutta onneksi en vielä silloin siinä vauhdissa kaatunut. Sen sijaan kaaduin loppupuolella, kun alamäessä latu oli kokkareinen. Satutin hieman oikeaa nilkkaani, mutta kyllä se siitä...

Iltapäivällä taas oli jo osittain pehmeää... AHR 147, vaikka yritin hiihtää rauhallisesti

22.4. Juoksuvaellus / Reitti 2000 (52 km, 6.24.00, ahr 130)

Fiksu päätös siirtää juoksuvaellus perjantain sateelta sunnuntain aurinkoon.

Ihana sää kertakaikkiaan. Aamulla +5, mutta lämpötila nousi lopulta +13:een asti. Surkuttelen vaan kaikkia, jotka eivät päässeet mukaan.

Jounin kanssa starttasimme Pirttimäestä klo 9.45. Juttelimme niitä ja näitä ja juoksimme lähellä Luukkia hieman harhaan, joten vähän ekstramatkaa tuli. Luukkiin kuitenkin hieman vajaa tunti.

Luukissa teimme hieman Reitti 2000:sta poikkeavan reitinvalinnan kiertäen Luukin kierrosta länsipuolelta ja pääsimme ihastelemaan mm. Kaitalampea. Ennen Rinnekotia vastaan tuli myös ihan oikea "Häjyjen" lippistä kantava lenkkeilijä. Rinnekodissa olimme, kun matkaa oli taitettu karvan alta 2h.

Rinnekodin jälkeen alkaa ehdottomasti koko reitin upein osuus. Mukavaa polkua, joka Vaakkoin ulkoilualueen pohjoiskulmassa muuttuu hienoksi kalliomaisemaksi. Reitin hienomaisemisin levähdyspaikka sijaitsee Saaren-Musta -järven kallioisella rannalla.

Hieman levähdyksen jälkeen ohitimme pyörillä samaa reittiä kulkevan isä-poika -kaksikon. Kun reitti taas lähempänä Salmea muuttui tieksi, pyyhälsi kaksikko tietty ohitsemme.

Salmessa efektiivistä juoksuaikaa oli käytetty 3.35 (matkaa oli GPS:n mukaan kertynyt 30,1 km) ja söimme maittavan lounaan (kalakeitto ja nakkikastike) paikallisessa Kahvila-Ravintolassa. Siellä näimme myös pyöräilevän kaksikon.

Salmesta matkamme jatkui sitten hieman Reitti 2000:sta poiketen. Pian yhdyimme taas reittiin, josta matka jatkui Haukkalammelle (efektiivinen aika 4.52 ja matka n. 40 km).

Sitten vaan kohti Solvallaa, josta oikaisimme hieman ehkä n. 2 km verran. Ennen siirtymistämme viimeiselle osuudelle kohti Pirttimäkeä hörppäsimme Redbullit, mutta eipä niistä kyllä siipiä ilmestynyt. Maisema oli sen sijaan nätti ja vain ajoittain vatsanpohjassa tuntui nautittu lounas.

Aika mukavasti säilytimme koko ajan etenemisvauhtimme. Toki se hieman hidastui (tai ainakin taukojen määrä kasvoi), mutta loppujen lopuksi ihan OK lenkki. Etureidet lauloivat kyllä loppumatkalla halleluujaa ja Jounia vaivasi tunnoton kantapää ja takareidet (lähinnä edellispäivän puunhakkuun seurauksena).

Lopulta GPS näytti 51,1 km, mutta aina välillä metsän siimeksessä se menetti yhteyden satelliittiin, joten 52 km lienee aika lähellä totuutta. Saavuimme Pirttimäkeen klo 17.25, joten kokonaisaika oli 7h 40 min eli taukoihin tuli käytettyä yhteensä siis 1 h 16 min.

Tämä oli minulle kolmas kerta kyseisellä reitillä. Ihan suositeltava reitti kuljettavaksi joko maastopyörällä tai juoksuvaeltaen.

Eipä näkynyt muita repullisia juoksijoita - mutta ensi kerralla mukaan vaan rohkeasti!

PS. Vielä sellainen kommentti, että mun oma pistelaskukaavani antaa 6h 24 min ja AHR 130 pisteitä yhteensä 54,4.

29.4. Maratonia valmisteleva pitkä 30,1 km: Vähän sitä sun tätä

Viime viikonlopun viiskakkosen jälkimainingeissa ja viikon palauttavien juoksujen ja pyöräilyjen jälkeen lähdimme Jounin kanssa katsastamaan, josko elimistömme pitkäkestoiset lihassolut heräisivät taasen henkiin.

Tähän lenkkiin mahtui kyllä vähän sitä sun tätä: hiekkatietä, asfalttia, Valtatien vartta, polkuja, metsässä rämpimistä, ulkoiluteitä, hiihtolahtujen pohjaa, metsäautoteitä ja näköalapaikka.

Tarkoituksena oli juosta country hickin "kotimaisemiin" suuntautuva Lehmijärven kierros, mutta suunnitelmat muuttuivat matkan edetessä. Ensin yritimme löytää vanhan polun, jolla olisimme päässeet hieman suorempaan Valtatie 1:lle. No polkuja läytyi vaan ei sitä oikeaa. Päädyimme rämpimään viimeiset sadat metrit päästäksemme loppujen lopuksi ykköstien varteen.

Siitä yritimme sitten löytää reitin Vesikansaan, mutta parin dead-endin jälkeen käännyimme takaisin kohti Myllylampea, josta reitti toki löytyi. Jos siinä vaiheessa olimme hylänneet Lehmijärven kierron ja suuntasimme sitten Vesikansasta kohti Hiidenrantaa ja Nummelaa.

Hiidenrannassa pikku ekskursio ja sitten harjulle, jossa tapasimme keskimmäisen lapsemme kummivanhemmat kävelylenkillä. Harjulla sitten mittailimme Suomen tarkimman kilometrin mittaradan ja suuntasimme kohti Kokonkalliota. En ollut siellä koskaan käynyt, joten jo oli aikakin. Kokonkalliolta (60 m Hiidenveden yläpuolella) on tosi upeat näkymät Hiidenveden yli.

Kokonkalliolla huomasimme, että juomat alkavat olla vähissä, joten sitten vaan suuntasimme Harjua pitkin suorinta reittiä kohti kotia... toki Hiidenmäen kohdalla löysimme vielä uuden metsäautotien, joka jatkui polkuna aina junanradan ylitykseen asti.

Viime viikonlopun "riennot" painoivat kyllä lopussa jaloissa, mutta ihan hyvä, että tuli lähdettyä tällekin lenkille.

29.4. Pöytäjääkiekon avoin Lohjan mestaruusturnaus

Päätinpä verestää teinivuosien muistoja ja osallistua aika ex-tempore Lohjan pöytälätkän mestaruuskisoihin. Lajia on tullut aika vähän viimeisten 20 vuoden aikana treenattua, mutta otimme lasten kanssa pöydän esiin ja pelasimme pari harkkapeliä.

Sitten vaan suunatus kohti Ravintola Lojoa ja katsomaan, millaista ja minkä ikäistä porukkaa kisoihin osallistuu. Yhteensä osallistujamäärä oli 26 ja keski-ikä oli reilusti alle 30:n... no en sentään ihan vanhin osallistuja ollut, mutta 2. vanhin kuitenkin.

Neljän alkulohkossa kärsin ensin 3-5 tappion, mutta kahdessa viimeisessä alkulohkopelissä nappasin 3-1 ja 4-2 voitot ja lunastin paikan neljännevälieriin.

Olin onnekseni seurannut neljännevälierävastukseni aikaisemman pelin ja osasin puolustaa kaverin ykköhyökkäyksen täysin pimentoon... tuloksena 2-0 ja eteneminen kahdenksan parhaan joukkoon.

Siellä tuli sitten tiukan väännön jälkeen noutaja, kun Leo Mylläri löi minut 2-1. Selittelyille ei tietysi ole koskaan sijaa, mutta valaistusta olisi saanut olla selkeästi enemmän. Vastustajan tasoittava maali syntyi, kun kiekko joutui mustalle keskialueelle ja hetkeksi katosi silmistäni...

No. Täytyy kuitenkin todeta, että maksimissaan olisin voinut olla turnauksen kolmas, sillä sen verran tasokasta peliä molemmat finalistit esittivät. Kakkoseksi jääneeltä Leon Lauri-veljeltä opin kuitenkin uuden kuvion, jota on syytä hioa seuraavia kisoja varten.

Sijat 5-8. tyydyttävät kuitenkin aivan mainiosti. Mukava kokemus ja ehkä voisi toistekin taasen pelailla tuota junnuvuosien suosikkilajia.

26.5. Tuusulanjärven maratonilla 20 täyteen

LOPPUAIKA 3.46.42

Uran 20. maraton tuli täyteen Kalevan Kierroksen maratonilla, joka tällä kertaa juostiin Tuusulanjärven maratonin yhteydessä.

Tämä maraton oli osaltani hyvä esimerkki siitä, mitä hyvä valmistelu ja pitkät harjoituslenkit voivat parhaimmillaan vaikuttaa.

Tämän vuoden aikana juoksin pikiä lenkkejä seuraavasti: 20-25 km lenkkejä 7 kpl, 25-30 km lenkkejä 3 kpl ja tätä pidempinä lenkkejä kaksi juoksuvaellusta 34 km ja 52 km. Alkuvuoden aikana juoksukilometrejä oli ennen maratonia kertynyt yhteensä 876 km.

Tämän lisäksi kohtuullisen onnistunut valmistautumisjakso (2 viikkoa) ja tankkaus sekä juoksupäivän sää edesauttoivat onnistuneessa juoksussa.

Varsinaista kilpailuvauhtista pidempää juoksua en ollut tehnyt (esim. puolimara), mutta viikkoa ennen maratonia juoksin 15 km:n lenkin, jossa oli kolme kilometrin vetoa. Noiden perusteella asetin tavoiteajakseni 5,18 / km eli 3.44.

Ihan en tavoiteajassani pysynyt, mutta yksi tasaisimmista juoksuistani tämä kuitenkin oli. Ekan ja tokan puolikkaan ero oli vajaat kolme minuuttia.

Lähdin alkuun juuri sitä 5.18 tavoitekilometriaikaa. Säätila oli mitä mainioin, 15 astetta ja pientä sadetta ilmassa. Tuulta oli vain nimeksi.

Ensimmäinen kymppi taittui ajassa 52.18 ja toinen huomattavasti mäkisempi 54.06. Puolimaratonin kohdalla olin ajassa 1.52.01 eli juuri siinä tavoiteajassa.

Mutta ounastelin jo silloin, että tuskin pystyn toista puoliskoa vetämään samalla vauhdilla, enhän ole sellaista koskaan aikaisemminkaan pystynyt tekemään. Olin jo 10:n kohdalla saanut seurakseni Häjyjen juoksijan, jolla täyteen tuli tänään 104. maraton.

Kimpassa vedimme hyvää vauhtia ja väli 20-30 meni ajassa 52.09 eli nopeammin kuin ensimmäisellä kierroksella. Juoksimme yhdessä aina 35 km:iin asti, jolloin Häjyjen äijä antoi hieman periksi.

Valitettavasti myös oma kilometrivauhtini alkoi mäissä hiipumaan.

31. 5,21 32. 5,18 33. 5,30 34. 5,25 35. 5,23
36. 5,34 37. 5,33 38. 5,40 39. 5,50 40. 5,59

Väli 30-40 meni siis ajassa 55.33, joten hidastusta ensimmäiseen kierrokseen verrattuna oli puolitoista minuuttia. Pari viimeistä kilometriä vielä vaivalloisesti, mutta maalissa olo oli ihan OK.

Järjestäjien urheilujuoma alkoi täkkimään parin juomakerran jälkeen, jolloin seuraavalla asemalla join pelkkään vettä ja sen jälkeen latrasin urheilujuomaa vedellä. Minulla oli mukanai myös yksi oma pieni juomapullo ja viisi geeliä (joista käytin neljä).

Sinänsä ihan tyytyväinen pitää olla, vaikkei se 3.44 nyt aivan täyttynytkään. Järjestäjien puolesta olisi ollut rokkaa tarjolla, mutta Nurmisen Jouni ei meinannut pysyä tolpillaan 3.28 juostun maratonin jälkeen. Kun rokkaravintolassa ei ollut istumapaikkoja, suuntasimme yhteistuumin Mäkkäriin hotkimaan Big Macit.

17.6. Ankkuriosuus Jukolan viestissä

LOPPUAIKA 2.47.21; keskisyke 150

"Urheilu on urhojen urotyötä, suunnistus on sisukimppujen sitkoa!"

Näillä sanoilla Sarjakuvaseuran puheenjohtaja J. Salmijärvi toivoitti seuransa suunnistajille hyvää Jukolaan legendojen vuonna 1995.

13. kerta Jukolassa ja 14. suoritettu osuus. Tällä kertaa harteilleni lankesi ankkuriosuus yhteislähdössä (14,9 - 15,2 km linnuntietä; GPS näytti 17,1 km). Vielä lauantaina iltapäivästä oli pelkona, että olisin joutunut juoksemaan kaksi osuutta (eli käytännössä 1. ja 5. osuudet), kun Tommolan Esan polvi ei kestänyt juoksemista. Onneksi varamies löytyi ilmoitustaululle jätetyn lapun kautta.

Ja seuranahan minulla on kaikki nämä vuodet ollut Jukolapiirissä jo lähes legendaariseen maineeseen kohonnut Äänekosken Sarjakuvaseura (toki yksi tuplausosuus on myös suoritettu veljeni Tukkisiat - joukkuessa). Itse olen ollut mukana tätä legendaa rakentamssa suorittamalla elämäni ensimmäisen Jukolan kolmososuuden vuonna 1995 edelleen voimassaolevaan Jukolan yhden osuuden pitkäkestoisimpaan ennätysaikaan 8.21.59.

Selvyyden vuoksi on varmaan todettava, ettei minulla ole mitään kotiseutu tms. yhteyksiä Äänekoskelle. Olen käynyt keskustassa elämäni aikana tasan kerran joskus 90-luvun alkupuolella ja liitäntäni ÄSS:ään tapahtuikin loppujen lopuksi aika sattumalta. Nyttemmin toki ÄSS:n väki on jo tuttuja tyyppejä.

Paljon on Jukolan viestejä, löytyneitä ja hukattu rasteja, hyviä osuuksia ja hirveitäkin pummeja noista suunnistuksen alkutaipaleistani vierähtänyt. ÄSS sai ensi kertaa jalkeille kolme Jukola-joukkuetta, joista 3. joukkue sai lempinimen Kinnin Kunnon Miehet, koska viisi seitsemästä viestinviejästä ovat vakio-osallistujia kerran kesässä Mäntyharju Kinnillä järjestettävään Kunnon Mies -kisaan.

Ja taas rikottiin ennätyksiä... koskaan aiemmin en ole avausrastia etsiessäni käynyt kolmella muulla rastilla. Nyt tämä masentava kokemus täytyi kokea ja ajattelin, että jos alku on tätä, niin mitähän ne 30 muuta rastia vielä tuottavat.

Onneksi avausrastin hölmöilyn jälkeen sain otteen suunnistamiseen ja rasteja alkoi löytyä. Pikku hiljaa pääsin mukaan jopa letkaankin, joka parhaimmillaan osuuden puolen välin jälkeen eräällä putkipätkällä oli hakkuu-aukealla laskettavissa n. 50 viestinviejän pituiseksi.

Jonkun verran vaikeutta aiheuttivat 14. rasti (koodi 52) ja 19. rasti (133), joita haettiin porukalla jokunen minuutti.

Rankkaa oli juosta Simpsiönvuoren laskettelurinnettä pariin otteeseen ylös-alas, kun loppupään rastit 20 - 24 oli sijoitettu sopivasti rinteen eri päihin. Jälleen kerran totesin, että minulla pitäisi olla sekä parempi suunnistuspää että parempi kunto.

Muutaman kerran en kerta kaikkiaan vaan jaksanut sinnitellä letken perässä ja oli annettava periksi. 24. rastin jälkeen Äänekosken rasti E4:n mies oli edelläni ja huutelemalla varmistin takaa, että kaveri oli menossa samalle rastille kuin minä. Kohteliaasti tiedustelin, saakos Sarjakuvaseuran kaveri peesata. Sain luvan, mutta enpä montaa minuuttia siinäkään peesissä pysynyt.

Yleisörastin jälkeen vielä oli jaksettava kavuta rinnettä ylös parin rastin verran. Pääsin loppupuolella vielä ÄSS:n ykkösjoukkueen Timo Hämysen peesiin, mutta kaaduin ja jalkani kramppasi joten se siitäkin peesistä.

Alkurastin kömmähdystä lukuunottamatta varsin ehjä suoritus. Sykekin pysyi korkealla, joten parempaan en olisi tässä kunnossa pystynyt.

Ankka

30.6. Suurlohjan soutu 50 km

LOPPUAIKA 6.08.21, keskisyke 107

Rankka päivä ja kisa oli. Alussa vedimme 30 min soutuvuoroja (kun tosi alan miehet pitävät jopa 3 min vaihtovälejä). Meillä vaan koko paatti pysähtyy ja saattaa käänytä poikittain aina kun vaihdamme.... puhumattakaan kaatumisen riskistä...

Alussa aika tyyntä ja eka puolisko meni mukavasti. Puolessa välissä aika oli vielä 2.50, mutta toisella puoliskolla oli ensin kova vastatuuli ja vene ei liikkunut mihinkään.

35 km:n kohdalta meiltä hajosi penkistä pyörä, jolloin käytännössä pekistä tuli liikkumaton sellainen. N. 30 min soudeltuamme tuskastuneina, päätimme rantautua ja yrittää korjata penkin. Korjaus onnistui kiven avulla (akseli oli lähtenyt pois paikoiltaan ja yksi neljästä pyörästä oli pudonnut pois).

Tässä vaiheessa paras puhti oli jo poissa ja ainoa tavoite oli maaliin pääsy. Tyydyimme lyhyempiin soutuväleihin, kun ei vaan jaksanut enää painaa. Kuuden tunnin alitus jäi tällä kertaa haaveeksi.

Kankku ainakin kipeytyi... samoin käsistä katosi kaikki puristusvoima... mutta tulipahan taas soudettua. Vuoden 2002 kisan jälkeen olen vetänyt vain yhden n. tunnin harjoitus soutulenkin - kaikki muut viisi kertaa ovat näitä 50 km kisasoutuja.

Kokonaissyke oli aika alhainen syke. Aina meloessa se kyllä laskee, mutta soutuvuoron aikana se pitäisi olla vähintään aerobisella tasolla.

27.-29.7. Kunnon Mies -kisa

LOPPUSIJOITUS 4 / 7

Perinteinen KMK hieman uusilla mausteilla.

Lajit: Golf (greensome 2 henkiset joukkueet), tenniksen nelinpeli, petankki, pesäpallon pituuslyönti, jalkapallon pomputus, moukarinheitto, pöytätennis, koripallon vapaaheittokisa, 400 x 400m:n viesti kaksihenkisin joukkuein, urheilutietokilpailu, maastojuoksu 8 km, uinti 500m, mikrobiljardi (tekniikkakisa + sijoituspeli), kortinpeluu (Lupaus), mölkky ja tikanheitto.

Oma suoritustaso ei ollut kaksinen. Lajivoittoja kertyi tällä kertaa vain kaksi: 400x400m yhdessä Santun kanssa ja kortinpeluusta. Mitalisijoja lisäksi golffista, pöytätenniksestä, maastojuoksusta ja uinnista.

Ari vei tittelin jälleen kerran ylivoimaisesti.

4.8. Lohjanjärven yöseikkailu 47 km

LOPPUAIKA 6.24.47, keskisyke 131

Melonta 8 km, pyröräily 25 km, juoksu / suunnistus10 km, uinti 150 m, Quest-osuus n. 1 h. Rogainesta jonkin verran lisäkilometrejä juoksuun / suunnistukseen ja pyöräilyyn. Yhteisarvio 47 km.

Mielenkiintoinen ja vaihteleva seikkailukisa. Lähtö klo 06 aamulla. Ei siis varsinaisesti mikään yöseikkailu meidän osaltamme. Joukkueeme nimi oli Hanhivaaran Retkeilijät ja kilpaparina Emmi Korvenranta.

SIJOITUS 4. / 22 !!!!!!! JA PARAS SEKASARJAJOUKKUE!

Tulokset

Sakkoaikojen laskeminen taitaakin olla aika ufoa matematiikkaa. Rogainesta sai sakkominuutteeja 20 min per käymätön rasti (eli me kävimme mielestämme 8 / 26 rastia). Aikahyvitystä tuli mm. kaupunkisuunnistuksesta. Lisää miikkoja taas varmaan mökkisuunnistuksesta. Miinuksia yhteensä kirjattuun 5h28min, mutta se oli selkeästi vähemmän kuin useimmilla ja niinpä olimme loppulistalla sijalla 4.

Quest 1: Palapelin rakentaminen. Noin 40 palan palapelin rakentaminen. Oma suoritustaso 8; Ennu oli tässä etevämpi. Saimme kuitenkin palapelin tehtyä ensimmäisen joukossa.

Sprinttisuunnistus kahtena perhoslenkkinä Kisakalliossa. Tämä meni meiltä aika putkeen; Oma suoritustaso 9+.

Melonta 8 km, jonka aikana kaksi rastipistettä saarissa. Melonta sujui meiltä varsin mukavasti. Oma suoritustaso 10-.

Pyöräily 1: Vain pari rastia ja pari kilometriä. Osa suoritus 10- (koska unohdin rannetuet melonnan vaihtoon).

Quest 2: Tytyrin kaivos. Ensin rappusia pitkin hämärässä kaivosta alas. Alhaalla puhallusnuolitehtävä, jossa kymmenellä nuolella saimme 26 pistettä. 35:llä pisteellä olisi päässyt hissillä ylös, mutta me siis kävelimme ylös. Oma suoritus 7,5.

Pyöräily 2: Ehkäpä 6 km ja kolme leimattavaa rastia. Ihan OK meni, mutta ensimmäisen rastin kohdalla olisi menoa voinut optimoida polkua käyttäen. Oma suoritus 8,5.

Trekking noin 5 km. Kohtuullisen helppoa kulkemista Gunnarlan majan ympäristössä ja samalla haimme pari helppoa rastia. Tätä olisi saanut olla enemmän. Oma suoritus 9+.

Pyöräily 3: Tässä piti seurata karttaan piirrettyä reittiä ja poimia kaikki eteen osuvat rastit. Taisi mennä kyllä ihan putkeen tämä osuus. Jatko Ojamon kaivokselle, jossa olisi heti pitänyt tajuta, että leimarasti on louhoksen päällä. Oma suoritus 9,5.

Quest 3: Uinti +hyppy. Uintia vaatteet päällä ja kengät jalassa n. 150 m (laiturille kiipeäminen). Emmi ei halunnut hypätä tällä kertaa. Olisi kyllä hypännyt, jos hypyn väliin jättämisestä olisi tullut sakkoja. Oma suoritus 9.

Pyöräily 4: Siirtymä Aurlahteen ja lopussa pieni moka. Oma suoritus 7,5.

Quest 4-6: Melonta muovikajakilla Aurlahdessa olevan suihkulähteen ympäri + ryömimisrasti + vesijuoksurasti. Oma suoritus 8,5.

Quest 7: Kaupunkisuunnistus. Piti käydä juosten kahdeksan kaupunkirastia sekä tunnistaa kohteet ja ratkaista puuttuva kirjain tai numerotehtävä. Oma suoritus 9,5.

Pyöräily 5: Takaisin kohti Kisakalliota. Välillä piti piirtää pienemmän mittakaavan kartalta yksi ylimääräinen rasti ja käydä se läpi. Oma suoritus 8+.

Quest 8: Mökkisuunnistus. Kartan mittakaava oli 1: 888. Olin ihan pihalla ja olisi heti alussa pitänyt antaa suosiolla kartta Ennulle. Ennu otti ohjat vasta puolen välin paikkeilla ja heti tulosta alkoi syntyä. Karttaan piirrettyä reitti piti kulkea ja poimia kaikki eteen tulevat rastit. Emme varmasti löytäneet kaikkia rasteja eli aikasakkoa tiedossa jonkin verran. Oma suoritus 4.

Suunnistus: Rogaine suunnistus. Käy niin monta rastia kuin halua/ehdit. Jokaisesta käymättömästä rastista tuli 20 min aikasakko (rasteja yhteensä 26 kpl). Toisaalta klo 12 jälkeen jokaisesta ylimenneestä minuutista tuli 2 minuutin aikasakko ja 12.30 jälkeen 5 min aikasakko. Kävimme kahdeksan rastia ja leimasimme maalirastin n. 12.24. Oma suoritus 8,5.

Paljon oli erilaista tekemistä. Olisi ollut kivaa, jos Rogaineen olisi jäänyt enemmän aikaa... vaikkapa 1,5 tuntia.

Kaiken kaikkiaan pitää olla varsin tyytyväinen. Kokonaissuoritustaso lienee jossain 8 - 8,5:n paikkeilla. Jätimme taaksemme roppakaupalla joukkueita. Emmille kiitos hauskasta seikkailuseurasta! Aika kului aivan siivillä ja maalissa olisi toivonut, että seikkailua olisi ollut vielä jäljellä.

Kotikenttäedusta oli kyllä apua etenkin pyöräsuunnistuksessa. Ratamestarille suuri kiitos vaihtelevasta kilpailusta.

Ensi kerralla sitten varmaan kilpasarjaan…

Uimapatjasuunnistus n. 1 km; 31:45min; keskisyke 86

Pääsin vielä näin jälkikäteen testaamaan Lohjanjärven yöseikkailun uimapatjasuunnistusrataa. Radan pystyy käymään läpi vain pimeällä; lähtö siis maanatai-iltana n. klo 23.20.

Eli järvessä oli 5 rastia, jotka olivat n. 1 - 1,5 syvyydessä olevia vilkkuvia lamppuja. Tehtävänä oli selvittää kunkin rastin vilkkuvan lampun väri. Yksi rasteista oli kyllä jo sammunut ja yksi oli aika himmeä; kolme rastia sen sijaan vilkkui normaalisti.

Lue myös mitä mieltä kisaparini Emmi oli seikkailustamme:

"Vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa pientä raporttia viikonlopun seikkailukisasta. Kisa oli aika erityylinen niihin kolmeen kisaan nähden, joissa olen käynyt. Siinä missä aikaisemmissa kisoissa...lisää

Melonnan lähtö (meidän kajakki oikealla)

Melonnan lähtö (meidän kajakki oikealla)

11.8. Kalevan Kierroksen pyöräily 109 km

LOPPUAIKA 3.37.30

Juu - piti olla hyvin valmistauduttu... Tankkaukset hoidettu viimeisen päälle. Edellisenä iltana Poriin ja siellä autolla ajaen kisareitti. Yöksi Merikarviaan ja siellä mukava aamupala. Kamat päälle, juomapullot täyteen urheilujuomaa ja autolla kohti Poria ja kisakeskusta.

Tulin paikalle hieman ennen klo 9.30 eli puoli tuntia ennen lähtöaikaani. Lähtöpaikka oli vaivaisen parin km:n päässä parkkipaikasta, joten aikaa siis oli hyvin. Ajattelin ottaa pari tablettia Immodiumia, jottei vessahätä yllätä pyöräillessä... siihen vain pari kulausta urheilujuomaa päälle... MUTTA MISSÄ OVAT JUOMAPULLONI???

Ne olivat unohtuneet urheilujuomajauheen kera Merikarviaan. Nyt tuli paniikki. Äkkiä autolla Porin keskustaan... kysymällä löytyi Intersport, jonne jouduin juksemaan (Kauppakeskus Karhu). Intersport aukesi kuitenkin vasta klo 10. Seuraavaksi Sokokseen, josta uheiluosastolta äkkiä kaksi juomapulloa ja Dexalin laimennettavaa uheilujuiomaa.

Sitten vaan Sokoksen alakerrassa vesipisteellä pullojen täyttöä. Hanasta tuli vain lämmintä vettä, mutta nyt oli jo kiire. Dexalin pullon kyljessä kohdassa sekoitusohje luki vain että pullosta tulee 12 litraa juomaa. No summan mutikassa jonkin verran litkua pulloihin ja sitä lämmintä vettä sitten päälle.

Äkkiä takaisin kisakeskuskeen, jossa olin takaisin 10 min ennen lähtöäni. Pyörä ulos autosta, piilolinssit silmiin, kokeilin pyörän kumeja ja molemmat olisivat tarvinneet lisää ilmaa. Päätin, että aikaa on vain toiseen eli takapyörän pumppasin äkkiä. Tarkoitus oli myös ottaa uudet pyöräilylasit päähän, mutta niissä oli valkoinen linssi ja vaihto aurinkolasilinssiin olisi kestänyt liian kauan... vanhat lasit vaan päähän ja äkkiä ajelemaan kohti lähtöä. Ei löytynyt pyöräilysukkia siinä kiireessä, mutta käyhän nuo työsukatkin...

Tiellä oli tietysti n. 15 hitaasti kohti lähtöpaikkaa menevää kanssakilpailijaa... ja itse jouduin ajelemaan lähtöön lähes kisavauhtia. Lähtöviivalle saavuin tasan 30 sekuntia ennen lähtöäni... eli siinä se minun hyvä valmistautumiseni sitten oli.

No sitten vaan kisaamaan. Huomasin aika pian, että sykemittari ei jostain syystä pelaa.... ei tullut sykettä näkyviin. Sitä ei voinut jäädä surkuttelemaan. Sen sijaan paljon pahempi asia oli se, että olin sekoittanut aivan liian tujua urheilujuomaa ja ensimmäinen huoltopiste olisi vasta reilun 30 km:n päästä.

Päätin aloittaa rauhallisesti.

15-20 km:n välillä asfaltti on se verran röpyläistä, että leputtajiin virittelemäni pumppu irtosi ja joudin sitä pyöräillessä laittamaan uudelleen paikoilleen. Tunnin ajon jälkeen olin n. 29 km:n kohdalla ja siis yhden km:n jäljessä tavoitevauhtiani 30 km/h.

Paksua tököttiä oli pakko juoda, mutta huoltopisteellä sain sitä onneksi laimennettua... vajaan minuutin siinä ehkä menetin.

No pian huomasin, että laimennus ei ollut vieläkään riittävää ja seuraava huoltopiste olisi 65 km:n kohdalla. Tätä pystyi sentään jo hieman paremmin juomaan.

Panelian kylän jälkeen vielä viitisen kilometriä aika huonoa asfalttia. Kun taas päästiin kunnon tielle, päätin hieman kiristää tahtiani. ja vauhti olikin ajoittain Eurajoelle päin mennessä varsin mukavaa.

Ennen toista huoltopistettä sitten lähes tyhjensin toisen juomapulloni ja täytin sen vedellä. Olisi pitänyt kyllä tyhjentää se toinenkin pullo.

Huollon jälkeen huomasin, että janoa oli kertynyt aika paljon reserviin ja reippaasti n. puolet pullosta kului miltei heti. Yritin ylläpitää hyvää vauhtiani, mutta voimat alkoivat hiipua.

Viimeisellä huoltopisteellä (reilu 90 km) en enää malttanut pysähtyä vaikka se vettä sisältänyt pullo oli jo huikkaa vaeille tyhjä. No se huikka oli nopeasti kulutettu ja maaliin asti sitten vaan pelkillä höyryillä piti selvitä.

Onneksi nestehukka ei päässyt iskemään kuin vasta maalialueella. Ja onnekseni sain puristettua sen verran että 30 km/h tavoite alittui niukasti. Pisteitä rapsahti tilille 661,32, mikä on reilusti bähemmän kuin viime vuonna (746,23). Tästä ehkä voidaan vetää se johtopäätös, että Juustin Timo (eli pyöräilyn voittaja molempina vuosina) pystyi hyödyntämään suhteessa minua paremmin Porin tasaisen maaston.

Ehkä en sitten tästä "hyvästä" valmistautumisesta johtuen saanut itsestäni riittävästi paukkuja irti.

Sekoiluihin nähden kuitenkin mukiin menevä suoritus! Nyt varmaan maatiepyörä lähes naftaliiniin. Voi olla kuitenkin että joitakin pyörälenkkejä tulee vielä tehtyä... joten jätetään se naftaliini vielä laatikkoon. Tosin maastofillari voisi olla se oikeampi harjoitusväline pyörälenkeillä, jos tavoitteena kerran on seikkailukisa tai pari.

24.-25.8. LAB Open Seikkailukisa 49 km

LOPPUAIKA 5.15.47, keskisyke 137

Tämä seikkailukisa käytiin Utissa ja osallistuimme kilpasarjaan joukkueella "Kunnon Miehet". Seikkailuparinani oli Valkealan lentävä poliisi, Santtu Hämäläinen. Kisaan lähti yhteensä 19 joukkuetta. Ennun kanssa oltiin jo lähellä räjäyttää pankki, mutta tämä kisa oli joukkueeltamme lopulta varsinainen menestystarina. Lähtö klo 18.15.

Olimme selkeästi kisan vanhin joukkue... muut olivat sellaisia 20-25 vuotiaita atleetin näköisiä urheilijoita.

Osuus 1: Potkupyöräily (9,025 km) + Melonta 2,5 km + Juoksu 2 x 1,5 km + Q1: Aika 1.53, sijoitus 11.

Potkupyöräily oli meille molemmille täysin uusi laji. Yllättävän paljon kyseinen laji kävi reisien päälle. Potkivaa jalkaa täytyi vaihtaa aika usein. Minulla ei tekniikka oikein ollut kovin hyvä ja Santtu saikin odotella meikäläistä paitsi alamäissä, jossa pyöräni tuntui menevän kovempaa vauhtia kuin muilla.

Ensin parin kilsan pyöräily rantaan, jossa vaihto inkkarikanoottiin. Meillä oli suunnattomia lähtövaikeuksia kanootilla, kun (kokemattomuuttamme) yritimme lähteä melomaan perä edellä. Muutaman pyörähtämisen jälkeen keksimme, että rintamasuuntaa pitää vaihtaa. Tämän jälkeen melonta sujuikin sitten ihan OK. Kaksi rastia piti hakea järveltä.

Seuraavaksi oli n. 1,5 km:n juoksu polkuja pitkin ja metsän läpi Q1:lle.

Q1: noin 500 metrin rata nauhaa pitkin kolme kertaa alas ja ylös hiekkakuoppaa. Rankka oli. Tämän jälkeen piti aidatulta alueelta laskea mäntyjen lukumäärä. Saimme 194 mäntyä, kun oikea luku oli 186. Sijoituksemme oli Q1:llä 4.

Sitten taas 1,5 km juoksu rantaan, josta jatkoimme potkupyörille hakien vielä neljä rastia, jonka jälkeen vaihtoalueelle.

Osuus 2: Suunnistus (8,1 km) + Q2 + tukkiuinti (n. 1 km). Osuusaika 1.59.47. Sijoitus 10.

Ensin lähinnä juoksua 500m, jonka jälkeen Q2.

Q2:lla piti seurata nauhaa pitkin, leimata kaikki eteen tulleet rastit ja rei'ittää rastit hakaneulalla karttaan. Rasteja oli neljä kpl ja saimme ne kaikki täsmälleen oikein rei'itettyä karttaan. Sijoitus 5. (oli neljä virheetöntä, mutta nopeampaa suoritusta).

Sitten kaksi suunnistusrastia ja olimme taas rannalla. Siellä piti kantaa tukki järveen ja tukin kanssa uida n. 500 m päässä olevalle rastille ja takaisin. Loppumatkasta meinasi jo jäsenet alkaa kylmentymään. Onneksi ei ollut yhtään pidempi uintireissu.

Tämän jälkeen oli vielä seitsemän rastia. Täydellinen moka meinasi osua kohdallemme, kun emme älynneet ottaa otsalamppuja mukaamme suunnistusosuudelle. Kisa starttasi klo 18 aikoihin, mutta tukkiuinnin jälkeen kello oli jo n. 9 illalla ja alkoi hämärtämään. Viimeiset neljä rastia haimme jo lähes täydellisessä pimeydessä ilman valon häivää. Onneksi rastit löytyivät. Vaihtoon klo 22.08.

Osuus 3: Rullaluistelu 12 km + Q3 + rullaluistelu 12 km. Osuusaika 1.29.42. Sijoitus 6.

Nyt vihdoin otsalamput päähän ja rullille. Rullailua Utista Kouvolan keilahallille 12 km.

Q3: Hohtokeilailua yksi sarja eli 5 + 5 ruutua. Molemmat siis heittivät 5 ruutua peräkkäin. Molemmat aloitimme oman osuutemme kahdella kaadolla, jonka jälkeen vähän hyydyimme. Tuloksena 138 oli OK, mutta olisin kyllä odottanut yli 150:n pisteen sarjaa. Onneksi muut olivat tässä lajissa IHAN NOLLIA. Toiseksi paras (vai pitäisikö sanoa vähiten huonoin) tulos oli vain 103. ELI VOITIMME KEILAILUN YLIVOIMAISESTI. Q3 sijoitus 1.

Sitten vaan takaisin rullilla Uttiin. Kohtuullisen aikaisessa vaiheessa kilpailun ulkopuolinen kolmen hengen joukkue ohitti meidät. Päätimme kuitenkin ampautua peesiin. Jossain vaiheessa olin varma, etten jaksaisi sinnitellä mukana, mutta jostain se sisu vaan löytyi ja painoimme tiukasti joukkueen naisjäsenen takana (ei muuten ollut mikään hullumpi peesauspaikka). Kun saimme kiinni vielä yhden joukkueen, niin meitä oli sitten lopulta seisemän rullailijaa saapumassa maaliin klo 23.30:n jälkeen. Hmm... kun laskee meidän osuusajat tulosliuskasta yhteen päätyy aikaan 5.22. Kellotimme Santun kanssa molemmat kuitenkin ajan 5:15:35, joten onkohan meille tullut joitakin sakkominuutteja jostain....

LOPPUSIJOITUS laskettiin kaikkien sijoituspisteiden summana. Ja me olimme upeasti KOLMANNELLA SIJALLA. Taakse jäi siis 16 atleetin näköistä joukkuetta. Pronssisijasta saimme myös palkinnon. Reppu + urheilusukat + ledivalo.

Voittajan sijoituspisteet olivat 25, kakkoseksi sijoittuneen 30, meidän 37 ja sekä neljännen että viidennen joukkueen 38 (ja kuudennen joukkueen vielä 39!). Varsin optimaaliset sijoituspisteet siis. Olimme tasaisen hyviä ja etenkin Questeillä olimme varsin hyviä!

Kokonaisuutena tämä oli omalta osalta sellainen tsemppikisa. Santulla oli parempi kunto, jolloin jouduin kyllä joka lajissa vetämään itsestäni lähes kaiken irti. Kartanluku jäi Santun vastuulle. Oikeastaan (jos siis molemmat ovat kartanlukutaitoisia), pitää kartta antaa aina parempikuntoiselle, jolla on siis paremmin aikaa tihrustella karttaa. Toki Santulla oli tässä se sama kotikenttänäkökulma, joka minulla oli Ennun kanssa Lohjalla kisailtaessa.

Tämähän käytännössä alkaa pikkuhiljaa tarkoittamaan täydellistä lajinvaihtoa.

LAB SEMIFINAALIT JA FINAALIT:

Semifinaaliin pääsivät myös muut kuin seikkailijat erillistä maksua vastaan. Muut saivat yhden yrityskerran ja seikkailijat kaksi kukin. Lisäksi joillekin joukkueille oli kertnyt joukkuebonuksia; meille kaksi kpl keilailuquestin voitosta. Bonukset sai joukke jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla - meillä yksi bonuskerta molemmille.

Semifinaaleihin osallistui yhteensä 71 kisaajaa, joista 20 parasta pääsi finaaliin.

Semifinaalin lajit: Juoksu palloiluhallin toiselle sivulle, jossa oli viisi koripalloa. Matkaa sai jatkaa, kun oli saanut yhden korin tai heittänyt kaikki viisi heittoa. Sen jälkeen keskellä kenttää oli jalkapallo, joka piti saada potkaistua tai kuljetettua toisella sivustalla olevien kahdesta maahan kaadettujen penkkien läpi. Penkkien välinen leveys oli vain hiukan leveämpi kuin pallon mitta. Tämän jälkeen taas kentän keskelle, jossa odotti sählymaila ja pallo. Pallon kuljetus päätyyn, jossa nosto korista tehtyyn maaliin. Lopuksi pallonheitto. Miehillä viisi palloa (naisilla kolme) eri etäisyyksillä toisessa päädyssä olevasta pahvilaatikosta. Jatkaa sai kohti maalia, kun sai yhden pallon heitettyä laatikkoon tai oli heittänyt kaikki viisi palloa.

Santtu sai ensimmäisellä yrityksellään hyvän ajan eli 34 sekuntia. Oma ensimmäinen yritykseni meni pieleen sekä koripallojen että pallonheiton osalta ja aikani oli reippaasti päälle 40 sekunnin, jolla finaalipaikkaa ei tulisi. Toinen yritys meni paremmin putkeen, kun mm. pallonheitossa kolmas pallo meni koriin. Molemmilla yrityskerroilla sain futiksen potkaistua suoraan keskeltä maaliin (teko, jota en näynyt kenenkään toisen onnistuvan). Toisella kertaa aikani oli 36,4, mikä lopulta riitti 19. sijaan (samalla ajalla 20. kanssa) ja 0,2 sekunnin marginaalilla finaaliin.

Finaalin lajit: Juoksu sivukäytävällä olevaan huoneeseen, jossa valopistooliammunta. Jatkaa sai, kun sai vähintään kahdeksikon. Tämän jälkeen juoksu takaisin palloiluhallin toiseen päätyyn, jossa pesäpallolyönti (vaahtopalloilla). Syöttö lähti joka kolmas sekunti ja lyödä piti niin monta kertaa, kunnes sai lyötyä pallon ilmassa hallin puolen välin yli. Tämän jälkeen juoksu hallin toiseen päätyyn, jossa yhdellä koripallolla heitto koriin (nuorisokori) niin kauan, kun sai yhden korin. Viimeisenä golfputtaus noin 2,5 metrin matka kohti reikää (sellainen hieman kohollaan oleva golffareille tarkoitettu harjoitusreikä sisäputtausta varten). Yrittää piti niin monta kertaa kunnes sai putin reikään.

Alunperin mukana oli myös petankkityyppinen heitto pallolla niin kauan että pallon sai jäämään keskiympyrään, mutta laji jäi pois, kun ensimmäinen yrittäjä ei onnistunut ko. lajissa pariin minuuttiin.

Kuudelle parhaalle oli luvassa lahjakorttipalkintoja, joten suoritus pysäytettiin, kun mahdollisuuksia ei enää ollut kuuden joukkoon.

Oma ensimmäinen yritykseni vei aikaa 2.06 (lähinnä aikaa tuhraantui ammunnassa), joka kesti kuuden parhaan joukossa vain noin puoleenväliin asti. Santun aika 1.44 tippui myös kuuden parhaan joukosta loppumetreillä. Minulla oli vielä yksi bonusyritys ja Santulla kaksi (koska Santtu oli semeissä onnistunut heti ensimmäisellä henk. koht. suorituksellaan).

Toinen yritykseni karahti taas ammuntaan. Kun en saanut kahdeksikkoa n. 10 laukauksestani, päätin luovuttaa vapaaehtoisesti, koska tiesin, että kuuden joukkoon ei ole enää asiaa. Santtu sen sijaan räjäytti pankin onnistumalla viimeisellä yrittämällään lähes täydellisesti. Santtu alitti minuutin haamurajan ja kiilasi toiselle sijalle. Palkintona Santulle muhkea 500 euron lahjakortti urheiluliikkeeseen. Onnea seikkailuparilleni!

Omaan suoritukseen pitää olla ihan tyytyväinen. 71 yrittäjän joukosta kuitenkin sijoitus n. 10-15. Ammunta oli minulle tällä kertaa myrkkyä. Onneksi Santtu vei jackpotin, joten kokonaisuutena Kunnon Miehet näytti kyllä nuoremmilleen, että iän mukanaan tuomasta kokemusta on selvästikin hyötyä.

7.-8.9 Mammuttimarssi 75 km

AIKA 14.00.00, keskisyke 110

Niinhän siinä loppuviimein kävi, että jalat sanoivat "kaput" ja eihän siinä oikein ollut vaihtoehtoja sen jälkeen.

Reitti oli suurpiirteisesti Kuusijärvi-Klaukkala-Nurmijärvi-Tuusula-Kerava-Pornainen-Sipoonlahti-Kuusijärvi. Rasteja yhteenä 10 kpl. Repun paino oli lopulta juomineeen 6,5 kg. Kun Hietsu ja Kiiski joutuivat perumaan osallistumisensa, matkaan lähti vain kuusi joukkuetta. Peppi oli pyörineen saapunut meitä lähtöviivalle kannustamaan.

Olimme odottaneet, että heti lähdöstä olisi rynnätty Sipoonkorpeen, mutta mitä vielä. Kyseinen taival oli suunniteltu vasta loppuun ja alussa lähdimme city-suunnistusomaisesti läpi Koivukylän.

Kiisken harmillisen sairastumisen seurauksena saimme Kiiskeltä lainaksi 1:30 000 laminaattikartan, jota ei sitten loppuviimein päätetty ottaa mukaan, koska kyseisellä kartalla ei ollut kuin pari rastia. Muutoin reitti kiersi lahjakkaasti Kiisken kartan ulkopuolella.

Meidän karttamme (Vantaan peruskartta 1:50 000, vuodelta 00/01) oli auttamattomasti jälkeen jäänyt, kun mm. Koivukylän kohdilla oli muutamissa kohdissa kartalla peltoa, mutta ko. paikalle oli ilmestynyt asuntoalue.
Muutoinkin paikallistuntemuksesta olisi ollut hyötyä. Lisäksi mukana olisi hyvä ollut olla Helsingin puhelinluettelon kartta.

Pienien pummien jälkeen löysimme itsemme viimein Koivukylän toiselta puolelta teollisuusalueen aidan takana ja kas kummaa JH joukkueineen oli samanlaisen pulman edessa. Yhdessä kiersimme umpimetsää aidan ympäri. Moottoritien ylityksen kohdilla reitinvalintamme erosivat. Meillä oli rakennettu mahdollisimman suora etenemislinja, joskin sisältäen muutamia metsä ja peltopätkiä.

Ko. pätkät menivät ihan OK paitsi että pellolla satutin hieman nilkkani.

Vihdoin ykkösrastille (linnuntietä 15 km) saavuimme n. kahden ja puolen tunnin jälkeen. Rasti oli Vantaanjoen rannalla Riipilän kohdalla. JH oli leimannut rastin kuusi minuuttia aiemmin ja oli jo parinsa kanssa joenylityspuuhissa. Hietsu oli pyörällä paikallistanut myös rastin ja oli meitä kannustamassa.

Seuraavaalle rastille ei ollut kuin 250 metriä, mutta rasti oli joen toisella puolella. Joko joenylitys tai kiertäen useampi kilometri. Ei muuta kuin kaikki vaatteet ja reppu muovisäkkiin ja alasti jokea ylittämään. Onneksi Riipilän kohdalla Vantaanjoki oli suhteellisen matala ja joenylityksen pystyi tekemään kahlaten ja yläkroppa ei edes kokonaan kastunut. Vesikin oli yllättävän lämmintä.

Saimme joenylityksen jälkeen nopeammin kamat päälleemme ja illan pimetessä heitimme ledivalot palamaan ja leimasimme toisen rastin. JH porukoineen jäi jonnekkin taakse.

Kolmas rasti oli Klaukkalassa, jonne matkaa linnuntietä oli sellaiset 7 km. Alussa menimme pellon läpi ja tulimme suoraan jonkun pihalle. Onneksi vastassa ei ollut amerikanterrieriä ja pääsimme turvallisesti tielle. Loppumatka oli valitettavasti silkkaa asfalttia, joskin teimme yhden epäonnistuneen yrityksen oikoa yhden pellon kulman yli. Lähinnä oikominen epäonnistui, kun toisella puolella emme päässeet haluamassamme kohdassa kulman yli.

Saavuimme kolmoselle reilut neljä tuntia lähdön jälkeen. Emme havainneet rastilippua kohdalla, joten päätin kaivaa yksityiskohtaisemmat ohjeet repustani. No niinpä tietysti - OLIN JÄTTÄNYT tarkemmat ohjeet ja rastimäritykset autooni. Onneksi säkällä löysimme rastin ja aika oli syödä ensimmäinen neljästä reissumiehestä meetvurstin kera.

Seuraava rasti oli linnuntietä reilun 10 km päässä Nurmijärven pohjoispuolella. Siellä oli tiedossa miehitetty rasti tehtävineen. Onneksi reitti Nurmijärvelle oli hiekkatietä.

Vesi alkoi olla loppumassa, mutta Nurmijärven taajamassa ei reitillämme ollut mitään paikkaa, jossa täydennystä olisi saanut. Baanalla ei liikkunut ristin sieluakaan, joten vesitäydennys jäi tekemättä.

Nelosrastille saavuimme noin kuusi tuntia lähdön jälkeen tasan puolelta öin. Siellä kuulimme kummallisen stoorin, että olimme ensimmäinen joukkue paikalla, mutta joku joukkue oli saanut aikahyvityksen väärin piirretyn rastin vuoksi ja johti meitä neljällä minuutilla edellisellä rastilla. Aika outoa, mutta minkäs teet.

Rastilla saimme vesitäydennystä, sipesejä ja karkkia. Tehtävänä oli viiden tyhjän oluttölkin kaataminen n. kuuden metrin päästä millä tahansa luonnon esineellä. Parhaimmaksi osottautui kivi ja puunpätkä, jolla kyykkämäisesti saimme loputkin tölkit nurin.

Sitten oli pitkä rastiväli (linnuntietä 20 km) Keravalle asti. Olisin kyllä itse laittanut matkan varrelle jonkun lisärastin. Masentava väli, koska se oli KOKONAAN asfalttia. Ei ollut oikein hauska edetä asfalttia pitkin.

Söimme matkalla lisää reissumiehiä, meetvursteja ja patukoita. Oletuksena oli, että Keravan kohdilla vastaan tulee joka tapauksessa 24h huoltis.

Rusutjärven risteyksessä paikkailimme rakkoutuneita varpaitamme. Samoilla kohdin tein elämäni urheilupituusennätyksen (ajalla mitattuna), kun vuoden 1995 Jukolan viestin haamuaika 8.21.59 ylittyi. Samalla alkoi selvitä, että vauhtini oli vääjäämättä hiipumaan päin.

Kävelimme suosiolla kaikki ylämäet. En ollut aiemmin nähnyt niin pitkää ylämäkeä, mitä Tuusulan keskustan ja Keravan välillä on. Vai tuntuiko matka vain yön pimeydessä ja väsyneenä ylämäeltä. Kävelimme kuitenkin noin 5 km verran putkeen. Pitää joskus käydä tsekkaamassa, josko ko. ylämäki todella on 5 km mittainen. Tämän seurauksena jalkani olivat ihan tönköt ja hölkkäys alkoi tökkimään.

Lisäksi kaivattua 24h asemaa ei kuulunut eikä näkynyt, joten vesi- ja ruokavarastomme alkoivat loppua. Odotin kyllä kovasti kahvitaukoa lämpimässä huoltsikassa, mutta sellaista ei tosiaankaan eteemme tullut.

Vihdoin saavuimme viitosrastille, jonka etsiminen vei n. 10 min, kun meillä ei ollut mukanamme rastimääritteitä ja tarkempaa karttaa rastista. Kello oli 5 aamulla ja yö oli muuttunut todella kylmäksi. Lämpötila oli lähellä nollaa ja alavilla paikoilla varmasti sen alapuolella. Söin viimeisen reissumiehen puolikkaani.

Kaikki repusta löytyvät vaatteet vaan päälle ja menoksi kohti kuutosta. Viimeistään nyt oli jo selvää, että minun jaloillani ei koko reissusta millään selvittäisi.

Saimme tekstiviestin, että seuraava (eli JH:n Strangers-joukkue) oli meitä 16 min jäljessä, mutta teknisesti 19 min edellä aikahyvityksen vuoksi. Odottelimme, että mailerit kirmaavat ohitsemme takasuoralla, mutta mitä vielä. Heti perään tuli viesti, että joukkue oli keskeyttänyt... samoin kolmantena ollut joukkue.

Olimme siis suvereenisessa johdossa, mutta ei se paljon auttanyt, kun jalkani sanoivat lopullisesti yhteistyösopimuksensa irti. Minusta ei enää ollut juoksijaksi ja kävelykin alkoi tökkimään.

Kuutoselle mennessä pidimme yhden pidemmän ja yhden lyhyemmän tauon... sekä harhailimme mutaisella metsäautotiellä ja kynnetyn pellon reunassa.

Käveleminenkin oli jo tuskaa. Kun vihdoin saavuin laahustaen kuutosrastille, niin päätimme tehdä sen, mikä olisi voinut olla järkevä tehdä jo edellisellä rastilla. Eli taksin soittaminen ja takaisin Kuusijärvelle. Jounilla olisi ollut vielä voimia ja olisi varmaan selvinnyt koko reitistä läpi.

GPS:n mukaan matkaa kertyi meille 75 km. Aikaa kului tasan 14h, joten viimeinen 7 km pätkä oli vienyt meiltä taukoineen ja harhailuineen peräti kolme tuntia. Naurettavaa...

Arvioimme, että matkaa olisi ollut reitinvalintaamme käyttäen jäljellä n. 35- 40 km, mutta nyt se vaan oli ihan liikaa.

Tälläinen kokemus tällä kertaa. Meikäläisen harjoittelumäärillä ja kunnolla nähtävästi yhtään pidemmän ultran suorittaminen on vielä kaukainen haave. Toki selkeää banaa pitkin kulkeminen ilman reppua olisi ollut ihan eri juttu.

Loppukaneettina voin sanoa, että tällainen haaste oli mielenkiitoinen... joskin tällä kertaa minulle liian vaativa. Reitti oli kyllä ihan P:stä. Aivan liikaa asfalttia ja reitin varrelle olisi paremmin voinut suunnitella niitä 24h huoltamoita. Ehkä oli oma moka jättää tarkemmat ohjeet autoon (missä olisi myös ollut Tuusulan 24h aseman sijainti). Toisaalta - tällaisessa kisassa olisi itse sijoittanut yhden rastin niin lähelle ko. huoltamoa tai optimaalisen reitin kulkemaan huoltamon kautta, että se olisi vaan tullut eteen...

Kyllä tästä jonkunlainen kipinä johonkin maraa pitkäkestoisempaan heräsi. Mihin se sitten johtaa... jää nähtäväksi.

Tässä vielä reittipisteet:

29.9. KK Suunnistus Nummi-Pusulan Keräkankareella

AIKA 4.19.14, keskisyke 139

Matkaa linnuntietä 22,3 km. Rasteja 40 kpl. Kolme erillistä karttaa. Heti alussa perhoslenkki (=kolme x 2 rastia, ja aina joka kahden rastin jälkeen keskusrastille).

Suunnistuksellisesti meni kyllä tosi hyvin. Vain yksi helppo pummi perhoslenkillä ja kerran lähdin vanhingossa rastilta aivan väärään suuntaan... paria rastia etsin jatkokartoilla ensin hieman vääristä paikasta... mutta kait nämä lipsumiset sallitaan 40 rastin joukossa.

Muutoin sinänsä maasto oli mukavasti edettävää kangasmaastoa, mutta alueen suuret ja jyrkät supat sekä yksi lampi aiheuttivat sen, että linnuntietä eteneminen ei ollut järkevää/mahdollista läheskään aina. Usein kierrot olivat varsin suuria, mutta perusteltuja.

Lasken tuosta ylinmääräisestä matkasta pummien osuudeksi max 1km ja muut siis enemmän tai vähemmän harkittuja kiertoja.

Puolitoista kartallista jaksoin vielä juosta kohtuullisesti. Eka kartta oli linnuntietä 8,0 km ja se meni ajassa 1.20. Toisen kartan 7,2 km:n matkaan meni puolestaan 1.22 ja viimeiseen 7,1 km:n matkaan siis 1.37.

Kuntoa olisi pitänyt olla paljon enemmän, Lopussa meni valitettavasti aika lailla kävelyksi koko eteneminen.

Ero huipun ja mutasarjan välillä kävi varsin selväksi, kun minua 2 min myöhemmin matkaan lähtenyt Rauno Hakala saapui maalisuoralle samaan aikaan, kun itse kurvasin hakemaan viimeistä karttaa..

Loppusijoitukseni oli 52. / 183. Sijoituksellisesti tämä oli selvästi paras KK suunnistukseni (aiempi paras sijoitus oli 89. vuodelta 2003... ja viime vuonna oli 108.). Sen sijaan pisteitä sain vuonna 2003 enemmän kuin nyt (eli silloin olin suhteellisesti lähempänä kärkeä). Loppukaneettina voin siis todeta, että rata on ollut rankka myös muille... tai sitten suunnistukseen osallistui tavallista vähemmän tällä kertaa.

Jos juoksukuntoa olisi piisannut, niin luultavasti sen 20 minuuttia olisi voinut aikaa petrata, mikä olisi jo tiennyt loppusijoitusta 42.

Itse asiassa 52. sija on toiseksi paras sijoitus kaikissa suorittamissani 33:ssa KK lajissa. Ainoastaan vuoden 2004 maratonilla sijoituin paremmin (42.).

6.10. X-Kaato Seikkailukisa Espoossa

AIKA 7.33.24, keskisyke 127, ehkä n. 60 km

(Kilometrimäärä on toistaiseksi täysin hatusta vedetty, koska GPS ei ollut mukana. Käytössäni ei myöskään ole seikkailukarttaa, joten siltä osin kommentointi saattaa myös olla puutteellista.)

Aika hullu kyllä pitää olla, kun laittaa viikonloppuna herätyskellon soimaan klo 02.45. No - kerran se vain kirpaisi ja onneksi kaikki kamat oli pakattu edellisenä iltana autoon.

Esport Areenassa olin 3.35 ja ei muuta kuin materiaalienjakojonoon, jossa näin Ennun ja Ananaksen.
Aika häslinkiä oli kartan saannin jälkeen, kun kahden suunnistuksen sekä melonnan osalta karttaa joutui itse päivittämään. Samalla kävimme Jounin kanssa hieman etukäteissuunnittelua reitinvalinnoista.

Vielä ennen lähtöä arpomista siitä, millä kamoilla lähtisi liikkeelle. Silmälasit vai piilolinssit? Pitäisikö suunnistuspaidan päälle laittaa vielä juoksutakki? Entä riittävätkö suunnistushousut? Otetaanko mukaan varakengät? Onko reppuni liian painava? Kaikki nämä kysymyksen risteilivät mielessä, mutta aika kului vääjäämättä kohti lähtöhetkeä.

Lopulta päätin lähteä silmälaseilla, vedin suunnistuspaidan päälle juoksutakin, mutta jalassa oli juoksushortsien päällä vain suunnistushousut. Rullittelu toki vain lyhythihaisella paidalla.

Koska maastopyörässäni ei ole juomapullotelinettä, jouduin pakkaamaan kaiken juoman reppuuni. Sitä oli yhteensä 2,75 litraa, joten sekin toi aika paljon painoa reppuun. Oikeasti aika järkevää olisi ollut juomien sijoittaminen pääosin pyörään ja juostessa mukaan vain pieni juomapullo. Next time then! M-pyörässäni ei ole myöskään klipsejä, joista varmaan olisi ollut ihan hyötyä. Jalassa siis vain tavalliset juoksulenkkarit. Mukaan emme ottaneet varakenkiä.

Varavaatteet ja lisäksi ultrakevyt Goretex-asu oli kyllä mukana (näitä ei tarvittu). Lisäksi geeliä ja patukoita.

Ensimmäinen laji oli mielenkiintoinen sisärullaluisteluviesti, jossa molemmat joukkueen jäsenet kiersivät 10 kierrosta Esport Areenan ympäri kierros kerrallaan. Rata olisi siitä mielenkiintoinen, että vaihtopaikka oli toisessa kerroksessa, jonne alakerran rata nousi aika jyrkkänä ja mutkaisena (eli ylösnousua pystyi rullien kanssa siis lähes juoksemaan). Vaihdon jälkeen taas mukavan huima lasku alakertaan, jossa oli odottamassa heti mutka vasemmalle.

Rullittelu sujui meiltä ihan OK paitsi että siinä aika selvästi viikon takainen suunnistuskisa painoi jaloissamme. Pari kierrosta olimme kärjen perässä.

Rullailun jälkeen luistimet jäivät Esport Areenaan ja ledivalot päässä ja päällä sujahdimme maastopyörillä Espoon aamuyöhön. Meillä oli mukanamme vain kohtuu pienet ledit, koska emme halunneet kantaa kovin painavia akkuja ja toisaalta pimeän aikaa oli vain pari tuntia ja katuvalot kin loistivat ihan mukavasti. Jouni toimi kartanlukijana ja minulla oli kontollani kisaohjeet ja rastimääritteet.

Eka rasti vesitornin päällä ja sitten pienen pummin kautta melonnan vaihtoon. Melonta sinänsä sujui ihan OK vaikka turhaan kiersimme heti merelle päästyämme liian kaukaa vasemmalta itse asiassa jopa törmäten yhden saaren rantakallioon. Tämä kierros johtui siitä, että suunnasta vastaava Jouni unohti alussa, että pakollinen reitti meni rantaa pitkin oikealta poijuja kieräten.

Lopulta saavuimme oikean saaren rantaan. Kärkiporukoita tuli meloen jo vastaan aika kovalla vauhdilla. Osa oli varmaan kuntosarjalaisia kylläkin. Rantautumiskallio oli ihan älyttömän liukas ja vedinkin komeasti ihan täydet lipat. Onneksi en loukannut itseäni ja lähdimme juoksemaan saaren toiselle puolelle ja takaisin. Oli ihan kiva melomisen jälkeen juosta. Odotin saarella jotakin Questia (olivathan rastipisteet nimetty Q1 ja Q2), mutta pelkkää juoksuahan se loppuviimein oli.

Melonta takaisinpäin sujui jo paremmin. Yksi rasti haettiin mantereelta vielä juosten. Lopussa kirimme parin venekunnan ohitse. Sitten vaan reppu selässä juosten takaisin kohti pyöriä.

Aika pian pienen maastopyöräilysiirtymän jälkeen edessä oli eka suunnistusosuus Olarin takametsässä. Tämä oli minulle aika hankala pelkissä lenkkareissa, kun nilkkani ovat sen verran helposti vääntyvää sorttia. Lisäksi järkevää olisi ollut jättää painava reppu pyörien luokse. Meno oli varsin vaivalloista pimeässä metsässä ja osa poluista oli aika mutaisia.

Suunnistuksen jälkeen meno jatkui kohti Laajalahtea, jossa oli mielenkiintoinen säkäsuunnistustehtävä. Nyt sai jo ledit saammuttaa.

Rinteessä olevista juoksuhaudoista piti hakea kaksi rastia säkällä (siis ei ollut mitään karttaa). Päätimme hajaantua. Jounilla oli meidän leimauskortti ja hän oli löytänyt yhden rastin. Minä löysin toisen rastin aika pian ja huusin Jounia paikalle samalla kysyen oliko hän löytänyt rasteja. Jouni näytti kädellä OK merkkiä, jonka minä tulkitsin tarkoittavan nollaa!

Tämän seurauksena Jouni suuntasi leimaamaan rastia ja minä (luullen että meiltä puuttui vielä yksi merkintä) säntäsin etsimään toista rastia. Jouni siis odotteli meikäläistä tyhjän panttina kymmenisen minuuttia. Joukkueen kommunikointi petti tässä pahemman kerran.

Laajalahdesta pyörillä Leppavaaraan, jossa odotti toinen varsinainen suunnistusosuus. JH joukkueineen lähti jo suunnistuksen suoritettuaaan, kun me vasta saavuimme paikalle.

Nyt älysin jättää repun pyörien luokse ja juoksu sujui jo paremmin. Rastit löytyivät Jounin lukiessa karttaa varsin mukavasti.

Sitten oli vuorossa tosi pitkä pätkä pelkkää maastopyöräilyä. Kiersimme rasteja Leppävaaran ja Hämeenkylän kauttaa kohti Petikkoa. Oli kyllä paikoin todella mutaista polkua ja Jouni veti lähellä Petikkoa pyörällään nurin suoraan mutavelliin! Mudassa polkeminen oli raskasta ja meno meni paikoin työntämiseksi.

Petikon jälkeen oli vuorossa kaksi raskasta rastia: Raappavuoren päällä ja Malminkartanon mäen päällä. Raappavuorelle menimme pyörien kanssa, mutta Malminkartanon mäen päälle menimme jalkaisin.

Tämän jälkeen oli maastopyöräilyä erittäin vaativaa polkua pitkin. Ajoimme heti seuraavan rastin jälkeen harhaan ja jouduimme koukkaamaan umpimetsän läpi taluttaen. No taluttamista riitti tämänkin jälkeen, kun polku oli sen verran täynnä juuria ja kvikkoa, että ajamisesta ei tullut mitään.

Tässä vaiheessa kuljimme aika samoja "latuja" kuin joukkue nro 13. Kuljimme käytännössä Myyrmäestä Leppävaaraan asti aika lailla samoihin aikoihin. Lopulta olimme takaisin Leppävaarassa ja luulimme jo että edessä olisi cut off, mutta ei sentään.

Edessä oli köysilaskeutuminen vain toiselle joukkueen jäsenistä. Olin tässä vaiheessa jo sen verran sippi, että Jouni sai luvan tehdä laskeutumisen.

Leppävaarasta lähdön jälkeen pieni pummi ennen seuraavaa rastia. Sitten Vermon takana olevalle kukkulalle ja sielläkin menimme turhaan kukkulan taakse. Jouni valitteli, ettei väsyneenä enää oikein jaksanut keskittyä kartanlukuun.

Turuntien alituksessa meille tuli vielä yksi ylläri. Jounin takakumi tyhjeni ja hän joutui lopulta renkaanvaihtopuuhiin. Reilu vartti siinä meni ja lopulliset toiveet seitsemän tunnin ajan alituksesta hiipuivat. Samalla vesi loppui, joten loppumatka oli vedettävä höyryllä.

Vielä kolme rastia jäljellä... ja parin turhan lenkuran jälkeen saavuimme viimein mutaisina mutta mukvan aamulenkin tehneitä takaisin Areenaan. Siellä piti jättää kengät aulaan, kivuta kakkoskerrokseen ja juosta vielä "kunniakierros" 300-400 metriä areena kiertäen. Hiukka turhauttava kierroshan se oli, kun mutasina menimme kahvilan ja sählykenttien tuntumasta.

Hauskaa oli ja sehän on tärkeintä. Taas yhtä kokemusta rikkaampi siis olen. Tällä kertaa X-Kaato oli aika lailla maastopyöräilyvoittoinen. Mukaan olisi voinut vaikka laittaa vielä jonkun pidemmän juoksupätkän...
Keskisyke olisi ollut pari lyöntiä suurempi ilman sitä rengasrikkoa. Eli kokonaiskeskisykkeeseen on laskettu mukaan myös rengasrikon aikaisen odottelun sykelukemat.

Kyllä seikkailukisoja voi lämpimästi suositella kaikille. Aika kuluu siivillä ja kun lajit vaihtuvat, niin mielikin pysyy virkeänä. Ja tosi kivaa on, kun seikkailijoissa on näiden neljän kisan jäljiltä jo tosi paljon tuttuja, joita on kiva moikkailla.

4.11. Montrail + Ekskursioita

AIKA 6.59.00, keskisyke 129, 50,12 km

Marraskuinen aurinko helli Montrailille lähtijää Pirttimäessä. Lämpötila -1 astetta. Auringon paisteessa ei edes harmittanut se, että olin lähdössä reilun tunnin myöhässä. Onneksi kukaan muu ei lähtenyt, koska aikatauluni oli pahasti pielessä.

Olo kuin keväthangilla. Metsä oli kivan luminen ja osa märistä paikoista oli pakkasen vuoksi onneksi jäätyneitä. Tosin lumi oli lähinnä kiinni kasvillisuudessa ja maassa oli vain pienen pieni kerros. Mutta vaikutelma oli autenttisen oloinen. Päällä oli hiihtopuku ja jalkaan olin valinnut maastojuoksukengät.

Olin neljättä kertaa tällä Montrailiksi ristityllä pätkällä ja tällä kertaa tulisin tekemään enemmän ekskursioita kuin aiemmin. Olin "budjetoinut" efektiiviseksi matka-ajaksi 6-6,5 tuntia, mutta ilmeisesti erikoiset ekskursioni veivät aikaa.

Ensimmäinen järkevä oikaisu tapahtui jo ennen Luukkia. Montraililla on pari perin masentavaa pätkää, joissa joutuu menemään silkkaa tietä pitkin. Mutta ei tänään!!
Rinnekodin tiepätkän osalta löysin mainion polun, jolla pääsin eroon koko tiestä ja samalla oikaisin matkaa jonkin verran.

Tiesin jo ennalta, että noin 5 km Rinnekodin jälkeen tulee aika mutainen ja vetinen osuus, jonka päätin yrittää kiertää. Kiertopätkäni meni muutoin hyivn paitsi että käyttämäni polku loppui lopulta keskelle metsää. Pikku rämpimisen jälkeen löysin Saaren Mustan rannalle, josta pari kuvaa ohessa. Kyseinen paikka on ehdoton suosikkini koko reitin osalta.

Toinen pidempi tiepätkä on ennen Salmea, mutta senkin olin päättänyt jättää väliin. Yksi meno hakkuuaukean läpi ja vähän ihmettelyä keskellä peltoa... mutta a'vot... korvaava reitti löytyi.
Salmessa maittava lohikeittolounas. Salmeen asti selvisin lippiksellä, mutta ruokailun jälkeen kuivat vaihtovaatteet, uudet hanskat ja hiihtopipo päähän. Olihan taasen onnistuneet asut päällä ja mukana.

Salmen jälkeen pari tyhmää ekskursioyritystä sillä seurauksella että toisesssa jouduin taas paikkaan, jossa polku loppui ja pääsin umpimetsään rämpimään. Toinen olisi periaatteessa ollut ihan OK, mutta osottautui sen verran märäksi, että oli pakko palata takaisin pääreitille.

Lopulta kohti Kattilaa, jossa piti jo laittaa lamppu päähän. Löysin mukavasti kivan oikoreitin Kattilasta Haukkalammelle, josta sitten silkkaa tietä lähelle Solvallan laskettelurinnettä. Mutta kuitenkin juuri sitä ennen taas edelliseltä kerralta tuttu ekskursio-oikopolulle ja metsään.

Oikaisin myäs Solvallan sakkolenkin. Jotenkin viimeinen pätkä Solvalla - Pirttimäki tuntui pimeässä aika pitkältä. Toki matkakin jo painoi jaloissa.

Kokonaisuutena vauhtini oli tasaisen hidasta koko matkan... onneksi ei hidastunut myöskään lopussa. Aikaa meni, mutta ei kait sillä ole väliä. JA KENGÄT EIVÄT KASTUNEET! Lämpötila tullessa -4 astetta.
Jos viisikymppinen lenkki voi olla kevyt, niin tämä oli juuri sellainen!

Pari kuvaa Saaren Mustan rannalta, joka on reitin upein kohta:

Kisakalenteri 2007:

10.2. KK Luistelu 30 km (lyhennettiin pakkasen vuoksi 20 km) Rantasalmi
24.3. KK Hiihto 60 km, vapaa, Vuokatti
26.5. KK Maraton 42,2 km, Tuusula
16.-17.6. Jukolan viesti, Lapua
30.6. KK vuorosoutu 50 km, Lohja
27.-29.7. Kunnon Mies -kisa, Mäntyharju
4.8. Lohjanjärven yöseikkailu
11.8. KK Pyöräily yli 100 km, Pori
24.-25.8. LAB Open Seikkailukisa, Utti
7.-9.9. Mammuttimarssi Vantaa
29.9. KK Suunnistus 20-25 km, Nummi-Pusula
6.10. X-Kaato seikkailukisa, Espoo
maraton tai pari olisi kiva vielä lenkkeillä loppusyksystä... eipä tullut juostua enää maraa loppuvuodesta

Vuosi 2007 kuukausittain:

Kuukausi	Juoksulenkit	Juoksu km	Pisin lenkki	Yhteispisteet	Muuta
tammikuu	17 + 2 kpl	281 km	23,1 km	377	Luistelua 91 km
helmikuu	2 kpl	26 km	15,5 km	119	Hiihtoa 106 km
maaliskuu	10 + 1 kpl	179 km	34 km	235	Hiihtoa 90 km
huhtikuu	13 + 1 kpl	266 km	52 km	326
toukokuu	10 + 2 kpl	187 km	42,2 km	216	Golffia 6 kertaa
kesäkuu	9 + 6 kpl	131 km	17 km suunnistus	310	Pyöräily 237 km
heinäkuu	5 + 3 kpl	87 km	27,9 km juoksu- vaellus	440	Vaellusta 88 km Pyöräilyä 463 km
elokuu	3+4 kpl	43 km	27 km	296	Pyöräilyä 76,5 km 2 seikkailukisaa
syyskuu	2+9 kpl	189 km	75 km	271	Mammuttimarssi 75 km
lokakuu	10 + 3 kpl	193 km	30 km	285	2 seikkailutapahtumaa
marraskuu	10 kpl	158 km	50,1 km	283	Montrail
joulukuu	14 + 1 kpl	232 km	25 km	384	Hiihtoa 152 km, MTB 55 km

Vuosiyhteenveto 2007:

Total

Kertymä

Paluu tämän sivun alkuun

Jyrkin juoksu-, treeni- ja kilpailusivut

Site menu: