Taulu 1

I Kustaa Vilhelmi Johansson Kivi e. Haapanen Räätäli, s. 21.5.1865 (Kaste Laitila), Laitila, Valko, k. 1.1.1958 (Ei tiedossa, julistettu kuolleeksi Suomessa), USA? (julistettu). Syntymäpaikka : Valko (kylä nykyisessä Laitilan kaupungissa) / Puhjun talon torppa Saapuu Raumalle räätäli Karl Gustaf Nybergin (s. 10.2.1843 Vaasa) oppipojaksi 1884 Hämeenlinnasta jossa hän lienee jo ollut oppilaana, koska jo seuraavana vuonna saa kisällikirjan. Rippikirjassa hänet on merkitty Mikosepän No 212 talossa asuvaksi. Tullessa nimenä on Malmsten, ja se muuttuu Haapaseksi välillä 1884-5. Ilmeisesti siis kisälliksi tullessa. Räätälin kisällikirja myönnetty Rauman käsityöläisyhdistyksessä 1885 nimellä Gustaf Vilhelm Haapanen. Kuulutukset otettu Raumalla 13.5.1888, vihittyjen lista Raumalla kertoo:"Muuttivat Helsinkiin vihkimättä". Muuttotiedossa kerrotaan: "Räätälinkisälli Gustaf Wilhelm Haapanen ja 3:sti aviol. kuulutettu morsiamensa Ida Sofia Wesander Helsinkiin 9.6.1887", sekä "Räätälinkisälli Gustaf Wilhelm Haapanen ja vaimonsa Ida Sofia Wesander ynnä tytär Helsingistä 28.7.1889". Heidät on vihitty 17.6.1888, Helsingissä . Rippikijassa merkintä : sotapalvelukseen kelpaamaton. Lähtenyt ennen seuraavan lapsen syntymää 4.8.1890 uudelleen Helsinkiin. I:n lapsi kuolee 18.9.1890. Myöhemmin kirjoilla eri paikkakunnilla 1904 asti. Uudeksi nimeksi kuulutettu Tampereella asuvana 16.2.1898 Kustaa Wilhelmi Kiwi. Kaikki lapset käyttivät nimeä Kivi. Oikea virallinen sukunimi kaikilla on kuitenkin Haapanen vielä 23.12.1897 heidän muuttaessaan Helsingistä Tampereelle. Muuttavat Tampereelta Hattulaan 19.4.1898. Asuvat Ihalemmen Ali-Rekolassa. Sieltä muutetaan edelleen Sulon syntymän jälkeen muuttokirjan maininnan mukaan 22.5.1900 Perniöön. Sinne he eivät kuitenkaan saavu, vaan menevät Hankoon. Perhekuvassa v 1896 lopulta Kustaan ja Idan lisäksi lapset Helli, Hilja ja Martti. Kirjoilla Hangossa ja Raumalla 1904 asti, kuitenkin käytännössä jo ainakin 1901 pitänyt perimätiedon mukaan Raumalla räätäliliikettä. Lähtenyt 15.2.1902 siirtolaiseksi USA:han aikomuksella hakea perhe myöhemmin. Ei kuitenkaan enää ottanut yhteyttä. Kävikö kuitenkin Helsingissä vielä 1902 lokakuussa ja 1904? Näyttää siltä, että kävi, koska New Yorkin Ellis Islandin sivuilta löytyvät seuraavat matkustajatiedot: s.s. Umbria Liverpoolista 5.3.1904 New Yorkiin, saapunut 13.3.1904. Cunard Linen rak 1884 Skotlannissa 8127 gross tonnia, nopeus 19,5 solmua. Luettelon sivu J820, rivi 25: nimi: Kustaa Kivi ikä: 32 (näyttää minusta muihin verrattuna enemmän luvulta 37) ammatti: labour luku- ja kirjoitustaito: on kansalaisuus: Russia kansallisuus: Finnish vimeinen osoite lähtömaassa: Hanko päämäärä: Blackkaine Oregon (ens kirjain voi olla myös E tai C) matkalippu päämäärään: on matkan maksaja: itse paljonko dollareita: 250.- aikaisemmin USA:ssa?: yes 1902/3 missä: blackkainen Orc kenen luo menossa: Boss 15C Elakkainen Org Tiedot saattavat kuitenkin liittyä johonkuhun saman nimiseen. Avioitunut USA:ssa uudelleen. Uuden vaimon kuoltua leskenä 1950-luvulla, kaksi kirjallista yhteydenottoa pesänselvittäjiltä USA:sta perintöasiassa Hilja ja Helli Kiveen. Valitettavasti kirjeenvaihto ei ole säilynyt, eikä perintöäkään riittänyt verottajaa pidemmälle. SSS:n hakemiston mukaan Suomen virallisen lehden kuulutus nimen muutoksesta numerossa 38/1898. Vanhemmat Johan Simonsson Malmstén ja Maria Justina Johansdotter (Taulusta 2).

Puoliso: Vihitty 17.6.1888 Helsinki Ida Sofia Kivi e. Haapanen e. Vesander Silittäjä, s. 5.1.1857 (Kaste Rauma), Rauma, kastettu 5.1.1857 Rauma, konfirmoitu 5.11.1871 Rauma, k. 1.9.1937 (Sulo Kiven kuolleeksijulistaminen), Rauma. Asui vahoilla päivillään pienessä piharakennuksessa naimattoman tyttärensä Hiljan kanssa. Nykyisin ulkorakennuksena toimiva tila lienee talon "Mattla" piharakennus Kuninkaankatu 32. MATTLA Tyttärentytär muisteli usein tätä vaatimatonta ja lämminhenkistä uskonnollista ihmistä. Oli perimätiedon mukaan nuorempana hyvin voimakastahtoinen nainen ja ajoi aktiivisesti mm nimen muuttoa Kiveksi ennen sukunimilain voimaantuloa koska piti nimeä Haapanen liian yleisenä ja vaatimattomana. Ida asuu Raumalla 1890-1891 Hellin syntymän aikoihin. Hänet on merkitty rippikirjaan äitinsä alle ilman sukunimeä, ja samalla rivillä mainitaan kuulutuksen ottamisesta 20.4.1888 sekä Helli Kivi ja viittaus ulosmuuttokirjan 1888 rivinumeroon. Pappi ei selvästikään ole ollut varma onko Idan sukunimi Vesander, Haapanen vai Kivi. Sukunimi on ilmeisesti väännetty I-kertaa Kiveksi juuri silloin kun Gustav on ollut Helsingissä ja Ida Raumalla?? Perhe on muuttanut kirjat Helsinkiin 1890 lopulla nimellä Haapanen ja Helsingissä syntyntyneeksi merkitty Helli saa nimen Kivi 1891 maaliskuussa. Kuitenkin Ida ja Helli esiintyvät samaan aikaan Rauman kirkonkirjoissa. Perimätieto kertoo Idan ammatin olleen silittäjä. Liittyneekö värjäämön työtehtäviin? . Vanhemmat Carl Fredrik Vesander ja Vilhelmina Adamsdotter Vesander.

Taulu 2

II Johan Simonsson Malmstén Torppari, s. 10.11.1822 (rippikirja), Laitila, Valko. Torppa Malmsten Puhjun talon maalla Valkon kylässä. Tätä ennen 1840-luvulla renkinä useammassa Laitilan talossa mm Wiikaisissa. Vanhemmat Simon Simonsson Puhju e. Nijala ja Margaretha Erksdotter Puhju e. Junnila (Taulusta 3).

Puoliso: Vihitty 5.7.1846 Laitila Maria Justina Johansdotter. (Taulu 1) Torpan emäntä, s. 17.4.1828 (rippikirja), Laitila. Syntymäpaikka : Torris/Perkö Torpan emäntä: Puhjun talon torppa Valkon kylässä. Vanhemmat Johan Johansson Perkö ja Caisa Lovisa Johansdotter Perkö e. Lamppu (Taulusta 20).

Taulu 3

III Simon Simonsson Puhju e. Nijala Talollinen, s. 20.3.1765 Laitila, Pato, k. 3.4.1834 Laitila. Siirtyy Padon Nijalasta Puhjuun (Valkon kylää) avioituessaan Puhjun lesken Brita Thomasdr kanssa 11.2.1796. Tämän kuoltua 19.8.1808 avioituu uudelleen. Lapsi II-avioliitosta. Puhjun talo on mainittu nimellä Bruks Hemman. Puhjun veronmaksukyvyttömäksi kruununtilaksi ajautuneen tilan osti perintötilaksi Männäisten ruukki Nordencranzin toimesta 1751. Vanhemmat Simon Simonsson Nijala ja Magdalena Henriksdotter Nijala e. Matikka (Taulusta 4).

1. Puoliso: Vihitty 11.12.1796 Laitila Brita Thomasdotter Puhju s. 5.10.1752 (Hiski), Laitila, Valko, k. 19.8.1808 Laitila. Vihittäessä enke wärdinna.

Taulu 4

IV Simon Simonsson Nijala Talollinen, s. 18.10.1737 (Laitilan rippikirjat, Hiski), Laitila, Pato, k. 8.5.1802 Laitila, Pato. Laitilan Padon Nijalan vanhin poika ja uusi isäntä. Vanhemmat Simon Mårtensson Nijala e. Mikola ja Elisabetha Simonsdotter Nijala (Taulusta 5).

Puoliso: Vihitty 23.5.1762 Laitila Magdalena Henriksdotter Nijala e. Matikka. (Taulu 3) s. 5.3.1739 (HisKi, Laitilan rippikirjat, SSS-kuolleet), Laitila, Leinmäki, k. 27.6.1828 Laitila, Pato. Kotoisin Leinmäeltä Matickan talosta, avioiduttua siirtyy Padolle Käyttää myös nimeä Malin. Kuolee Laitilan Padon Nijalassa vanhuuteen 88v 9kk 22pv vanhana. Vanhemmat Hendrik Simonsson Matikka e. Heurla ja Maria Jacobsdotter Matikka e. Kulmala (Taulusta 11).

Taulu 5

V Simon Mårtensson Nijala e. Mikola s. 23.10.1709 (HisKi, mf-rippikirjat), Laitila, Malko, k. 17.12.1756 Laitila, Pato. Laitilan Malkon Mikolasta, vävyksi Laitilan Padon Nijalaan. Kuolee keuhkotautiin 47v 1kk 5pv iässä. Vanhemmat Mårten Henrichsson Mikola ja Maria Olofzdotter (Taulusta 6).

Puoliso: Vihitty 19.12.1736 Elisabetha Simonsdotter Nijala. (Taulu 4) s. 17.12.1715 (HisKi, mf-rippikirjat), Laitila, Pato, k. 20.2.1782 Laitila, Pato. Vanhemmat Simon Ericsson Nijala e. Fix ja Karin Jakobsdotter Nijala (Taulusta 9).

Taulu 6

VI Mårten Henrichsson Mikola Talollinen, s. 1656 Laitila, Malko, k. 22.7.1716. On isäntänä jo 1683 alkaen ja ainakin 1713 asti. Emäntänä avioitumiseen (1700) asti toimii äiti. Vanhemmat Henrich Thomasson Mikola ja Walborg (Taulusta 7).

Puoliso: Vihitty 1700 Maria Olofzdotter. (Taulu 5) s. 1667, k. 26.7.1752 Laitila.

Taulu 7

VII Henrich Thomasson Mikola Talollinen. Vanhemmat Thomas Nilsson Mikola (Taulusta 8).

1. Puoliso: Karin Mikola k. 1653 Laitila, Malko.

Taulu 8

VIII Thomas Nilsson Mikola Talollinen.

Taulu 9

VI Simon Ericsson Nijala e. Fix Talollinen, s. 15.10.1688 (Markku Vainio), Laitila, k. 7.6.1766 Laitila, Pato, kuolinsyy Laitilan Padon Nialassa vanhuuteen 77v 7kk 1pv iässä. Tulevat taloon 1712 ja ottavat sen autiosta. Vanhemmat Eric Mattsson Fix (Taulusta 10).

Puoliso: Vihitty 16.3.1712 Karin Jakobsdotter Nijala. (Taulu 5) s. 7.12.1683 (Markku Vainio), Laitila, k. 4.12.1759 Laitila, Pato. Karin Jakobsdr * n 1684, +4.12.1759 vanhuuteen 76v-ikäisenä Padoi Nijalassa. Ensimmäinen avio 15.5.1694 Laitila Syttyö Jören Johansson.

Taulu 10

VII Eric Mattsson Fix Sotilas, s. (Markku Vainio). Palvelee Padon ruodussa no 23 vuoden 1700 sotilasluettelossa.

Taulu 11

V Hendrik Simonsson Matikka e. Heurla s. 8.6.1690 (Hiski), Hinnerjoki, k. 8.10.1756 Laitila, Leinmäki.

Puoliso: Vihitty 26.12.1715 Laitila, Hinnerjoki Maria Jacobsdotter Matikka e. Kulmala. (Taulu 4) Emäntä, s. 21.3.1698 (Hiski), k. 3.10.1762 Laitila, Leinmäki. Matikka on kuulunut aatelislipuston everstiluutnantin nautintaan 1698. Verolain mukainen verotus on alkanut 1787.

Taulu 12

IV Eric Johansson Junnila e. Aerla Talollinen, s. 7.5.1753 (HisKi, Laitilan rippikirjat,), Laitila, Malko, k. 29.9.1838 Laitila, Palttila. Rippikirjan mukaan asuu Palttilassa, syntyisin Malko Aerlasta Vihitty: Malko /Aerla. On kahtia jaetun Aerlan toisen puoliskon poika. Kasteessa kummina mm "allekirjoittanut" (pappi Niles Hedeen) ja toisen puoliskon isäntä Henrich Jöransson. Vanhemmat Johan Andersson Aerla e. Heikkilä ja Elin Jakobsdotter Aerla (Taulusta 13).

Puoliso: Vihitty 26.12.1777 Laitila Maria Mattsdotter Junnila e. Helkkula. (Taulu 3) Emäntä, s. 4.6.1740 (HisKi, Laitilan rippikirjat,), Laitila, Valko, k. 3.2.1802 Laitila, Palttila. Palttila/Junnilan emäntä, vihittäessä III-avioon "Gamla Wärdinna" I-avio: Paltila Junnilan poika Eric Mattsson oo27.5.1759 +6.9.1766. Lapet tästä aviosta: Matthias *13.8.1760 Laitila, Paltila Junnila, +1768 Laitila, Johannes *12.6.1762 Laitila, Paltila Junnila, Wallborg *29.4.1765 Laitila, Paltila Junnila II-avio: Leinmäen Uotilan poika Henric Jacobsson oo29.9.1767 +12.10.1776. Vanhemmat Matts Johansson Helkkula ja Catharina Mattsdotter (Taulusta 17).

Taulu 13

V Johan Andersson Aerla e. Heikkilä s. 9.6.1721 (Hiski), Kodisjoki, k. 24.9.1764 Laitila, Malko, kuolinsyy tapaturmaisesti 43-vuotiaana. Vanhemmat Anders Henrichsson Heikkilä ja Anna Sigfridsdotter (Taulusta 14).

Puoliso: Vihitty 8.11.1741 Laitila Elin Jakobsdotter Aerla. (Taulu 12) Emäntä, s. 31.3.1720 (Hiski), Laitila, Malko, k. 31.7.1777 Laitila. Vanhemmat Jacob Simonsson Aerla ja Margeta Jacobsdotter Junnila (Taulusta 15).

Taulu 14

VI Anders Henrichsson Heikkilä

Puoliso: Anna Sigfridsdotter. (Taulu 13)

Taulu 15

VI Jacob Simonsson Aerla s. (http://users.utu.fi/~isoi/talot/all.htm), k. n 1728. Vanhemmat Simon Aerla (Taulusta 16).

1. Puoliso: Vihitty 25.11.1700 Laitila, Malko Walborg Jacobsdotter Aerla

Taulu 16

VII Simon Aerla Talollinen.

Taulu 17

V Matts Johansson Helkkula Talollinen, s. 27.7.1707 Laitila, Valko, k. 16.11.1782 Laitila, Valko. Vanhemmat Johan Grelsson Helkkula ja Maria Jöransdotter (Taulusta 18).

Puoliso: Catharina Mattsdotter. (Taulu 12) Emäntä, s. 27.10.1705 Laitila, Korpi, kastettu 1.11.1705 Laitila, k. 13.12.1767. Vanhemmat Matts (Taulusta 19).

Taulu 18

VI Johan Grelsson Helkkula Talollinen, k. ennen 1748 Laitila, Valko.

Puoliso: Maria Jöransdotter. (Taulu 17) k. 1749 Laitila, Valko.

Taulu 19

VI Matts Lampuoti.

Taulu 20

III Johan Johansson Perkö Lampuoti, s. 12.9.1800 (Hiski, mf-rippikijat, Hiski vihityt Eura Lähde: LEMPI NEVAVUORI: Männäisten ruukin historia ), Laitila, Torre, k. 6.2.1847 Laitila, Torre. Syntymäpaikka : Torris (Torre)/Laprois Vihityissä sama paikka, kuitenkin itse vihkiminen suoritettu Eurassa, jatkaa Perkön isännöintiä isänsä jälkeen. Perkön veronmaksukyvyttömäksi kruununtilaksi ajautuneen tilan osti perintötilaksi Männäisten ruukki Nordencranzin toimesta. Vanhemmat Johannes Simonsson Perkö e. Lapprois e. Nijala ja Brita Giöransdotter Perkö e. Lapprois (Taulusta 21).

Puoliso: Vihitty 7.12.1824 Eura Caisa Lovisa Johansdotter Perkö e. Lamppu. (Taulu 2) s. 19.7.1804 (mf-rippikirjat, Hiski vihityt Eura), Eura, Sorkkinen, k. elää 1859. On avioitunut Johanin kanssa 7.12.1824 Eurassa Sorciksen kylässä Lambon talossa. On tämän lampuotitalon tytär. Avioituu II kerran Johan Henric Sofiassonin *10.9.1819 kanssa. Lapsi tästä aviosta: Katarina Lovisa *19.1.1850 Laitila Muuttanut: Laitilaan 1824. Vanhemmat Johan Johansson Lamppu e. Uotila ja Anna Caisa Andersdotter Lamppu (Taulusta 26).

Taulu 21

IV Johannes Simonsson Perkö e. Lapprois e. Nijala Lampuoti, s. 2.4.1767 (HisKi, Laitilan rippikirjat,), Laitila, Pato, k. 18.5.1837 Laitila, Torre. Syntymäpaikka : Padois/Nijala, vihityt: sama talo. Torris Laproisista, joka on Männäisten ruukin talo toiseen vastaavaan, Perköön . On ruudun 88 veli. Sekä Perkö, että Laprois ovat veronmaksukyvyttömiksi kruununtiloiksi ajautuneina ostettu perintötiloiksi Männäisten ruukille Nordencranzin toimesta 1751. Kuolee Perkössä keuhkotautiin 72v 10kk 20 pv iässä. (Pappi on laskenut vähän väärin.) 182 Otteita kirjasta LEMPI NEVAVUORI: Männäisten ruukin historia V RUUKIN MAAOMAISUUS JA TALONPOJAT, SEUDUN MUUN VÄESTÖN SUHTEET RUUKKIIN 1. Ruotsi-Suomen ruukkien maanomistus yleensä Laajojen maa-alueitten omistaminen oli vanhanaikaisen rautateollisuuden välttämätön elinehto, sillä vain siten voitiin olla varmoja siitä, että ruukit saivat riittävästi ja kyllin halvalla työvoimaa ja hiiliä senkin jälkeen, kun v. 1681 kumottiin asetus, jonka mukaan vuorilaitokset saivat vapaasti käyttää hyväkseen kruunun- ja yhteismetsiä. Ruotsin vuorikollegio ja muut asianomaiset ymmärsivät sen hyvin. Siksi ns. jaloille rautateollisuuslaitoksille vapauden ajan alussa, syysk. 19. pnä 1723, myönnettiin etuoikeus arvion mukaisella halvalla hinnalla ostaa perinnöksi eli verolle lähellä olevia kruununtiloja. (Perinnöksilunastaminen merkitsi täydellisen omistusoikeuden saamista tilaan.) Ja 1730-luvulla lunastamisoikeus laajennettiin kaikkia rautateollisuuslaitoksia koskevaksi, jopa niissäkin tapauksissa, joissa kruununtilallinen oli halukas lunastamaan tämän oikeuden itselleen. Jo tämän, samoin kuin v. 1747 annetun asetuksen mukaan ruukille myönnettyä tilaa viljellyt talonpoika ja hänen jälkeläisensä saivat kyllä pysyä paikassaan sillä ehdolla, että he maksoivat ruukille tilan aikaisemman kruununveron. Tämä suoritettiin tavallisesti ajojen ja muiden päivätöiden, hiilten ja puitten muodossa, mutta juuri sillä tavoin noista perinnöksi lunastetuista taloista olikin ruukeille enimmän hyötyä. Ilman tällaista oikeutta etenkin Suomen rautaruukkien kannattavuus olisi tullut entistä kyseenalaisemmaksi, jopa niiden toiminta suorastaan mahdottomaksi, mutta toisaalta perinnöksi ostettujen talojen talonpojat joutuivat suureen taloudelliseen riippuvuuteen ruukinomistajista, moni muuttui maanvilj elijästä hiilenpolttajaksi ja ruukin päivätyöläiseksi. 2. Nordencrantzin v. 1751 suorittama perinnöksiosto Edellä (ss. 16 s., 43) on jo lyhyesti kerrottu niistä tapauksista, jolloin Männäisten masuuni käytti tätä etuoikeutta. Laajin perinnöksiosto tapahtui Nordencrantzin toimesta v. 1751. Hän oli valtakunnan rautateollisuuden ja -kaupan edistämiseksi suunnitellut ns. rautakonttorin ja sai sen johdosta n. 50.000 hopeataalaria vastaavan kansallispalkkion. Rautakonttori ei ollut valtion virasto, kuten muun teollisuuden edistämiseksi perustettu manufaktuurikonttori, vaan ruukinomistajain yksityinen keskusjärjestö. Sen päämääränä oli ensinnäkin pitää raudan hinnat mahdollisimman korkeina. Siksi se ilman monia viivytystä aiheuttavia muodollisuuksia järjesti ruukeille edullisia lainoja, aluksi valtionpankista, v:sta 1766 suoraan rautakonttorista, 3-5 %:n korkoa vastaan aikana, jolloin yleinen korkokanta saattoi olla 12 %. Vakuudeksi ruukin oli luovutettava tapulikaupunkien vaakahuonevarastoon ulkomaille myytäväksi aiottua rautaa. Näin eivät ruukit pääoman puutteen ahdistaessakaan joutuneet myymään rautaa alihintaan. Lisäksi rautakonttori palkkasi ruukkien avuksi joukon virkamiehiä ympäri valtakuntaa, antoi matkarahoja, etsitytti malmeja, suoritutti kokeita, kustansi rautateollisuutta koskevaa kirjallisuutta jne. V. 1749 Nordencrantz anoi, että hän saisi käyttää osan tuosta kansallispalkkiosta, 10.000 hopeataalaria niin, että hän saisi ostaa perinnöksi 87 Kalannin ja Laitilan kruununtilaa ja kaksi ulkotilaa (utbyskatt). Hän kertoi anomuksessaan, että tilojen arviointikin oli jo alettu. Osa tilojen asukkaista oli silloin pyytänyt saada itse lunastaa tilat perinnöksi j a luvannut maksuksi kolmen vuoden kruununverot. Nordencrantz oli kuitenkin tarjonnut runsaasti kaksi kertaa niin paljon, nimittäin kuuden vuoden verot ja lisäksi 1.000 taalaria, yhteensä 9.965 hopeataalaria. Vuorikomissio antoi anomukseen puoltavan lausunnon, maaherra sen sijaan asettui epäävälle kannalle. Vuori- ja kamarikollegioitten lausuntoja ei pyydettykään, sillä hallitus piti tätä "erityisenä asiana" (specielt mål), jonka se voi päättää ilmankin. Marrask. 10. pnä 1749 hallitus hyväksyi Nordencrantzin anomuksen, ja kun jouluk. 24. pnä 1750 todettiin Nordencrantzin asianmukaisesti maksaneen kaiken, niin kamarikollegio tammik. 17. pnä .1751 allekirjoitti kauppakirjan. Ehtona oli vain, että talojen silloiset asukkaat saisivat jäädä paikoilleen ja ettei heitä rasitettaisi muilla maksuilla, kuin mitä kuninkaallinen kirje (= asetus) v :lta 1747 määräsi suorituksista ruukeille. Kauppa- eli verokirjan mukaan näin "ruukin vallan alaisiksi" joutuneet tilat olivat: Kalannista Haudon Laiska (= Laukola), Hemmilä, Nissilä ja Nokali, Kallelan Vapola, Hasu, Mikola, Hellä, Pilpola, Vilo, Kolhi, Lalla, Papu ja Pispa, Varhelan Uusikartano, Tammiston Isopere, Köykkä ja Hakkari, Pehdon Lalla, Pietilä ja Vuotila, Kuuantaan Toispere, Ison-Korven yksinäistila, Siivotun Laiska eli Uusikartano, Sairisten Isotalo ja Vähätalo sekä eräs ulkotila, Paulähteen Pihanperä, Palsan Mattila, Pikala, Papu, Ruonantalo eli Ranta, Juvala ja Tammi, Häähän Heikkilä ja Vuotila, Puttaan yksinäistalo, Velluan Tuomola, Mattila, Anttila, Matinsimo eli Matintalo, Pihanperä, Mikkola, Jussi ja Jaakkola, Sannaisten Ihala, Rontila eli Rontti ja Mikola sekä Katinan yksinäistila; Laitilasta Valvoisten eli Valvon Jurttila, Väiskä, Pastila, Puhju, Äijälä, Helkkula ja Sunila, Mudaisten Anttila, Laustin Impilä ja Heikkilä, Torren Pärkö ja Lapro (tämännimistä taloa ei Torrella enää ole; se oli silloin Palttilan akumentti, huomattavan suuri: 5/12 manttaalia), Kouman Maisila, Henttu ja Pentti, Salon Mäki, Lassila, Jaakola, Raula, Kudi, Mikola, Seikola, Sonkkila ja Kammakon ulkotila, Seppälän Viinikkala, Kleemola, Siirilä, Nolppari, Hakula, Sorkola, Porkola, Hiekka, Heikkilä, Mälttäri ja Junnila, Viikaisten Hännikkälä eli Heikintalo ja Köykkä, Pehtsalosta Isopehtsalo ja Vähäpehtsalo sekä Kiveisten yksinäistila, yhteensä siis Kalannista 49 ja Laitilasta 40. Lisäksi Nordencrantz v. 1750 osti Uussaaren ratsutilan ja sen yhteyteen kuuluvat Pettäisten kantatilan ja Edväisten Sotkan, Laiskan ja Alsilan aukumenttitalot. Kun ottaa huomioon, että Männäisillä oli vain masuuni, täytyy jo tätä ensimmäistä, Nordencrantzin v. 1751 suorittamaa perinnöksiostoa pitää varsin laajana verrattuna siihen, missä määrin muut ruukit käyttivät tätä oikeutta hyväkseen. Esim. Kosken ja Fiskarsin tehtaitten omistajat voivat v. 1758 yhdellä kertaa ostaa perinnöksi vain 18 lähellä sijaitsevaa kruununtilaa. Tässä yhteydessä on tosin huomattava, että viimeksi mainitut ruukit olivat etenkin isonvihan jälkeisinä vuosina edullisin ehdoin ostaneet suuren määrän aatelis- ja perintötiloja niitten sodan köyhdyttämiltä omistajilta. Tällä tavoin esim. Fiskarsin ruukille saatiin 78 tilaa, säteri-, rälssi- ja ratsutilojen suuruuden vuoksi yhteensä n. 70 manttaalia, minkä rinnalla Nordencrantzin perinnöksiostama maaomaisuus, 32 1/6 manttaalia, kyllä on pieni huolimatta suuresta tilaluvusta (89). Mutta kun Nordencrantzillakin oli Männäisten masuunia varten jo ennestään Pyrri ja kahdeksan autiotilaa sekä lisäksi Uussaaren ratsutila aukumentteineen, niin hän sai mainitun perinnöksioston avulla joltisenkin varmuuden riittävästä hiilten ja pasutuspuiden sekä päivätöiden saannista ja varsin suuren vaikutusvallan seudulla. 3. S. af Ugglasin vv. 1787-91 suorittamat perinnöksiostot ja vapaalla kaupalla yksityisiltä ostetut tilat Yllä esitetyssä laajuudessa Männäisten ruukin maaomaisuus pysyi siihen asti, kunnes Samuel af Ugglas 1780-luvulla rupesi sitä taas lisäämään tehdäkseen ruukkiliikkeensä laajentamisen Kalannissa mahdolliseksi. Ensinnäkin hän osti ruukin tarpeiksi perinnöksi runsaasti kruununtiloja, esim. 20. 3. 1787 kokonaista 21, nimittäin Kalannin Kodjalan kylästä (nykyisin kylä kuuluu Laitilaan) viisi taloa: Raulan, Suutilan, Sorvolan, Seppälän, Rytsälän, Laitilan pitäjästä taas kaksi Kaivolasta: Hemmilän ja Krappen, kahdeksan Padolta: Eerolan, Paavolan, Seikolan, Pihalan, Mikolan, Kurjen, Inkerin ja Kailan, kolme Leinmäeltä : Vuotilan, Matikan ja Mikolan sekä kolme Vidilästä : Vippolan, Vuolan ja Pukin eli Junnilan, eli yhtä lukuun ottamatta kaikki mainituissa kylissä olleet kruununtilat. Uusikaupunki ja Vaaljoen sahan osakkaat, jotka olivat Uudenkaupungin porvareita, vastustivat tilojen antamista ruukille, mutta heidän vastustustaan j a valituksiaan ei otettu huomioon. Ja kohta nämä talot haltuunsa saatuaan Ugglas taas anoi, että hän saisi ostaa perintötiloiksi vielä yhden Kodjalan talon sekä Laitilan Kirkonkylästä kolme, Katinhännästä ja Kusnista kummastakin yhden ja Malvosta kuusi kruununtaloa, Tuunan yksinäistilan sekä Paho-joelta yhden kruunun aukumenttitalon, siis yhteensä 14 taloa. Näiden talojen arviointiakin suoritettiin j o v. 1787. Läheskään kaikkia näitä taloja Ugglas ei kyllä saanut. Niiden asukkaat anoivat näet, että he saisivat itse lunastaa talonsa perinnöksi. Sen vuoksi Ugglas ilman muuta luopui mainitusta Kodjalan talosta sekä Pahojoen Vähästätalosta sitten, kun oli sen pitäjän kanssa tehnyt maaherran vahvistaman sopimuksen hiilten polttamisesta ruukille. Laitilan Kirkonkylän ja Malvon taloja taas kamarikollegio ei antanut ruukille siksi, että niiden asukkaat olivat itse pyytäneet talojaan perintötiloiksi ja kollegio katsoi, että näillä oli etuoikeus siihen. Mutta Tuunan yksinäistilan, Kusnin Lammen eli Lompin ja anomansa Katinhännän talon Ugglas sai. (Katinhännän Saukolan Ugglas tosin melkein heti myi sitä viljelleelle talonpojalle sillä ehdolla, että tämä sitoutui polttamaan ruukille määrätyn määrän hiiliä vuosittain.) Tällaista päätöstään kamarikollegio perusteli sillä, että nämä viimeksi mainitut talot eivät olleet maksaneet etumaksua eli pestirahaa (städj oskillingen) lunastussummasta, vaikka olivat saaneet siihen riittävästi aikaa; lisäksi nämä talot "muutenkin olivat sen Iaatuisia, että niitä voitiin käyttää kruunun velan maksamiseen". Ugglas oli näet luovuttanut Tullgarnin tilan Södermanlannissa kruunulle ja vaati siitä korvausta, ja nämä kolme tilaa yhteensä vastasivat juuri täsmälleen veromäärältään Tullgarnia. Tuunan ja Kusnin Lammen talonpojat valittivat tästä päätöksestä kuninkaalle. "Yksinkertaisuudessaan" he eivät voineet käsittää, mikä ero heidän talojensa laadulla oli niihin muihin verraten, joita Ugglas oli anonut ruukille. Mutta hallitus ei ottanut valitusta edes käsiteltäväkseen, kun siihen ei ollut liitetty takuuta kustannusten suorittamisesta. Niin Ugglas sai nämäkin talot. Eikä Männäisten ruukin perinnöksiosto loppunut tähänkään. V. 1790 Ugglas sai ostaa perintötaloksi Männäisten Pietilän ja v. 1791 Viikaisten Taipaleen ja Tiurlan talot, jotka kaikki jo Nordencrantz aikanaan oli autiotiloina saanut ruukin haltuun. Ugglas anoi siis lupaa vähintään 38 kruununtilan perinnöksiostoon ja saikin niistä 27 haltuunsa. Sen sijaan ruukki menetti kolme Nordencrantzin saamaa autiotilaa, kun kapteeni Berndt Wilhelm Fock 15. 1. 1794 osti perinnöksi Hallun Äijälän, Pirilän ja Pekan ja sitten myi Äijälän ja Pirilän hyvällä voitolla talonpojille. Ugglas osti useita tiloja myös vapaalla kaupalla niiden omistajilta, mm. Maarjärven säteritilan irtaimistoineen Vehmaalta v. 1785. Kalannin Kuuantaan kylästä Ugglas osti Palkin, Juntin, Pietilän ja Laulan rälssitalot sekä erään rälssiulkotilan. Laitilan Padon kylästä Ugglas 15. 3. 1792 osti suuren perintötilan. Kapteeni Carl Fredrik Fockilta Ugglas sai 16.10.1793 ostaa neljä ulkotilaa Kalannin Palsan kylästä: Velluan, Tammiston, Suontaan j a Mattisen. Ugglas omisti siis Vakka-Suomesta hyvän joukon toistasataa tilaa: keskuspaikan Pyrrin lisäksi yhden säteritilan (Vehmaan Maarjärvi), yhden ratsutilan (Uussaari), yhden kantatilan (Pettäinen), kolme aukumenttitilaa (Sotka, Alsila, Laiska), neljä rälssitaloa (Kuuantaan Juntti, Palkki, Pietilä ja Laula), yhden suuren kruununperintötilan (Padolla), kaksi autiotilaa (Siivotun Hyrri ja Palsan Markku eli Matero) ja. 113 ruukin perinnöksi eli verolle ostamaa tilaa, yhteensä 127 erilaista varsinaista tilaa ja 7 perinnöksi ostettua ulkotilaa eli ulkopalstaa. Kaikista en ole ehkä löytänyt tietoa, sillä v. 1788 oli jo tehty kirjallinen lampuotisopimus 129 talonpojan kanssa, taikka viimeksi mainittu luku selittyy ehkä siten, että jotkin talot olivat jaetut kahden isännän hallintaan ja kummankin kanssa oli tehty eri sopimus. On itsestään selvää, että Männäisten ruukki tämän perusteella oli seudun taloudellisessa elämässä vielä huomattavampi tekijä kuin ruukin aikaisempien omistajien aikana. 4. Ugglasin hiiltenhankintasopimukset muiden kuin ruukin lampuotien kanssa Tässä yhteydessä mainittakoon myös, että ruukki teki hiiltenhankintasopimuksia muidenkin kuin ruukille kuuluvien talojen kanssa. Joskus sopimuksen aiheena oli talonpojan ruukilta saama rahalaina. Näin esim. Untamalan Isoheinikkala ja Hakkari sitoutuivat toimittamaan ruukkiin kumpikin 30 lästiä hiiliä vuosittain ja Vähäheinikkala 20 lästiä. Ugglasin vuosina 1787 ja 1788 tekemien sopimusten mukaan piti ruukin näin saada vuosittain yhteensä 176 lästiä hiiliä. Myöhemmin tehtiin lisää tällaisia vapaaehtoisia sopimuksia. Esim. v.1799 Laitilan Soukaisten Impilän isäntä teki itsensä ja jälkeentulevaistensa puolesta hieman tavallisesta poikkeavan sopimuksen: hän toisi ruukkiin vuosittain kuusi lästiä hiiliä ja saisi maksuksi leiviskän kankirautaa joka hiililästistä. Ja 22.5.1795 kaikki Laitilan Vaimaron talot tekivät ruukin kanssa sopimuksen, että ruukki sai polttaa hiiliä kylän metsästä. Kihlakunnanoikeus vahvisti sopimuksen 18. 4. 1796. Aina eivät talonpojat kuitenkaan noudattaneet näitä sopimuksia, ja niin näitä asioita selviteltiin monesti seudun käräjilläkin. Esim. yksillä ainoilla Laitilan käräjillä, 18.9.1793, ruukki puuttuvien hiilitoimitusten vuoksi anoi kiinnitystä seuraaviin tiloihin: Pahojoen Vähätalo, Malvon Junnila, Aerlat, Vuotila ja Mikola, Kodjalan Jusi, Katinhännän Saukola sekä Untamalan Isoheinikkala, Hakkari ja Vähäheinikkala. Niillä käräjillä ruukki saikin kiinnityksen Katinhännän Saukolaan, muut jutut lykkääntyivät. Myöhemmin, kun Uuttakaupunkia syytettiin erikoisesti sen lehterikaupan turmiollisuudesta, porvaristo koetti osoittaa, että oli mahdotonta yksinomaan puuastiakauppaa harjoittamalla tulla toimeen. Yrittäessään johtaa asioita siten hallitus asetti Uudenkaupungin "varman perikadon partaalle". Tämän lisäksi koetettiin korostaa niitä hyviäkin puolia, joita lehterikaupalla oli. Erikoisesti Uudenkaupungin kirkkoherran poika Efraim Hoeckert on ansioitunut tässä suhteessa. Hän koetti maisterinväitöskirjassaan osoittaa, että lehterien hakkaaminen oli varsin kannattavaa, jos sitä järkevästi harjoitettiin. Metsä kasvoi näet nuorena liian tiheäksi, joten sitä oli tarpeen mukaan perattava. Jos omistaja oikeaan aikaan teki tuon työn, hän sai lehtereitä, vahingoittamatta lainkaan metsää. Jos taas omistaja ei huolehtinut perkaamisesta, luonto toimitti sen siten, että pienet puut tukahtuivat ja kuivuivat. Missään tapauksessa lehterien valmistus ei hänen mielestään ollut turmiollisempaa kuin hiilten poltto. Puuastiateollisuutta hänkin tietysti piti kaikkein kannattavimpana väittäen talonpojan voivan sitä harjoittamalla ansaita yhdestä ainoasta puukuormasta 100-120 kuparitaalaria ja porvarin vielä saman verran. Puuastiateollisuus ei myöskään koskaan voisi hävittää metsiä, päinvastoin yhä vain jalosti. Mutta oli mahdotonta, että se ja rautateollisuus voisivat menestyä rinnan, sillä paikkakunnan metsä oli jo niin kulutettu, että parhaitakin puita poltettiin hiiliksi. Varsinkin, kun malmi tuotiin muualta, oli masuuni tälle seudulle rakennettuna yhteiskunnalle "vähemmän tarpeellinen ja hyödyllinen". Vanhemmat Simon Simonsson Nijala ja Magdalena Henriksdotter Nijala e. Matikka (Taulusta 4).

Puoliso: Brita Giöransdotter Perkö e. Lapprois. (Taulu 20) s. 30.9.1779 (HisKi, mf-rippikirjat LEMPI NEVAVUORI: Männäisten ruukin historia ), Laitila, Torre, k. 20.1.1847 Laitila, Torre. Vihityt ja kastetut: Torris/Lapprois, talon tytär. Perhe muuttaa samaan taloon 1809 kunnes jatkavat Perköön. Sikäli erikoinen pariskunta että tuleva aviomies näyttää olleen vaimonsa (joka avioituu alle 15-vuotiaana) kummi. Laproisin veronmaksukyvyttömäksi kruununtilaksi ajautuneen tilan osti perintötilaksi Männäisten ruukki Nordencranzin toimesta 1751. Tämännimistä taloa ei Torren kylässä enää ole; se oli silloin Palttilan augmentti (aputila) mutta huomattavan suuri sellainen : 5/12 manttaalia. Kuolee Torris Perkössä syöpään 67v 3kk 20pv iässä. Vanhemmat Giöran Henricsson Lapprois ja Caisa Larsdotter Lapprois e. Nikula (Taulusta 22).

Taulu 22

V Giöran Henricsson Lapprois Lampuoti, s. 23.3.1752 (Hiski), Laitila, Torre, k. 4.5.1809 Laitila, Torre. Vihityt : ärnande Bonde Torris Laprois, syntymäpaikka sama. Vanhemmat Henric Thomasson Lapprois ja Maria Simonsdotter Lapprois (Taulusta 23).

1. Puoliso: Vihitty 25.4.1773 Laitila Caisa Larsdotter Lapprois e. Nikula. (Taulu 21) s. 30.12.1745 (Hiski), Laitila, Koliseva, k. 20.3.1797 Laitila, Torre. Vanhemmat Lars Ersson Nikula ja Anna Jacobsdotter (Taulusta 24).

Taulu 23

VI Henric Thomasson Lapprois Talollinen, s. (Hiski),.

Puoliso: Vihitty 28.7.1751 Laitila, Torre Maria Simonsdotter Lapprois. (Taulu 22) s. (Hiski). Vihittäessä talollisen leski.

Taulu 24

VI Lars Ersson Nikula Talollinen, s. x.4.1696.

Puoliso: Anna Jacobsdotter. (Taulu 22) s. 10.11.1703 Laitila, Nästi. Vanhemmat Jacob Jacobsson (Taulusta 25).

Taulu 25

VII Jacob Jacobsson

Taulu 26

IV Johan Johansson Lamppu e. Uotila Lampuoti, s. 22.5.1772 (Hiski, Familysearch.org, rippikirjat Eura 1794-1814), Honkilahti, Mannila. Saapuu I-vaimon kanssa Lampuun Kokemäeltä 1794. Mainitaan siellä vihittäessä Euran Lampun nuoreksi talonpojaksi. Mainitaan II aviol. vihityissä maanviljelijänä ja leskenä Euran Sorciksen kylässä talossa Lampu 3 toisen avion yhteydessä. Käytännössä toinen vihkiminen suoritettu vaimon kotiseurakunnassa Eurajoella. Vanhemmat Johan Michelsson Uotila e. Lamppu ja Maria Mattsdotter Uotila (Taulusta 27).

1. Puoliso: Maria Thomasdotter Lamppu e. Askola Lampuotitalon emäntä, s. 26.2.1774 (Hiski, familysearch), Kokemäki, k. 14.12.1797 Eura, Sorkkinen. Vanhemmat Thomas Johansson Askola e. Kero ja Maria Erichsdotter Askola e. Sievari.

Taulu 27

V Johan Michelsson Uotila e. Lamppu Talollinen, s. 12.6.1735 (Hiski, Jari Kaunisto), Eura, Sorkkinen, k. 19.4.1805 Honkilahti, Mannila, kuolinsyy tuntematon sairaus. Uotilan talon vävy. Lähtöisin Euran Sorkkisten Lampulta. Vanhemmat Michel Michelsson Lamppu ja Brita Henrichsdotter Lamppu (Taulusta 28).

Puoliso: Vihitty 17.6.1764 Honkilahti, Mannila Maria Mattsdotter Uotila. (Taulu 26) Emäntä, s. 23.6.1747 (Raimo Peltomäki), Honkilahti, Mannila, k. 3.10.1827 (Raimo Peltomäki), Honkilahti, Mannila, kuolinsyy keuhkotauti. Vanhemmat Matts Henrichsson Uotila ja Maria Mattsdotter Vuorenpää (Taulusta 30).

Taulu 28

VI Michel Michelsson Lamppu s. 28.9.1684 (Jari Kaunisto), Eura, Sorkkinen, k. 9.3.1746 Eura, Sorkkinen, kuolinsyy vanhuuden heikkous. Vanhemmat Michel Olafsson Lamppu ja Brita Jacobsdotter (Taulusta 29).

Puoliso: Brita Henrichsdotter Lamppu. (Taulu 27) s. 24.2.1696 (Jari Kaunisto), Säkylä, k. 1.12.1761 Eura, Sorkkinen.

Taulu 29

VII Michel Olafsson Lamppu s. (Jari Kaunisto), k. e 1724. Isäntä 1679-1713.

Puoliso: Brita Jacobsdotter. (Taulu 28) s. (Jari Kaunisto), k. 5.2.1721 Eura, Sorkkinen.

Taulu 30

VI Matts Henrichsson Uotila Talollinen, s. 9.8.1718 (Raimo Peltomäki), k. 10.12.1758 (Raimo Peltomäki), Eura.

Puoliso: Vihitty 11.5.1746 Eura Maria Mattsdotter Vuorenpää. (Taulu 27) s. 16.3.1725 (Raimo Peltomäki), Eura, Honkilahti, k. (Raimo Peltomäki). Vanhemmat Matts Andersson Vuorenpää ja Walborg Henrichsdotter Vuorenpää (Taulusta 31).

Taulu 31

VII Matts Andersson Vuorenpää Talollinen, s. 1.11.1699 Säkylä.

Puoliso: Walborg Henrichsdotter Vuorenpää. (Taulu 30) Emäntä, s. Säkylä.

Taulu 32

V Anders Gustafsson Björkblad Rakuuna, s. 5.7.1754 (rippikirjat 1782-1793), Ulvila, Koivisto, k. x.1.1809 Sodassa. Aloittanut sotilaspalveluksen 1774. Ulvilassa reservisotilas, ensin Gustafsson Svartsmarkissa ja sitten Rosengren ja Björkblad Skördbölessä, Irjanteella aluksi reservirakuuna, Björkblad, välillä Kainun kylässä, sitten rakuuna Björkblad Irjanteella. Yksi Sjundbyn säterin kolmesta rakuunasta. Sjundby hallitsi henkirakuunarykmentin Ala-Satakunnan komppanian ratsasnumeroita 69, 70 ja 71. Palvelee Irjanteella hänen korkeutensa kreivi Fersenin varustamana rakuunana no 71 ja on 5 jalkaa 10 tuumaa pitkä. Muuttanut: Ulvilasta Eurajoelle perheineen 3.4.1782. Vanhemmat Gustav Ericsson ja Lisa Mattsdotter (Taulusta 33).

Puoliso: Vihitty 18.12.1776 Ulvila Walborg Andersdotter. (Taulu 26) Rakuunan vaimo, s. 12.12.1751 Ulvila, k. 27.9.1837 Eurajoki, Irjanne. Piikana Karlsmarkin Simulassa 1774-5. Piikana Suoliston Kerolla 1776. Näitä aikaisemmalta ajalta ei tietoja hänestä tunnu löytyvän.

Taulu 33

VI Gustav Ericsson Torppari, lampuoti, s. 11.7.1714. Aluksi torppari Koiviston kylässä, sitten lampuolti Leistilässä.

1. Puoliso: Margeta Johansdotter Torpan emäntä, s. 6.4.1698, k. 20.3.1751 Ulvila, Koivisto.