Johtajuusongelmiako Nallenevalla?
Olen jonkin aikaa pähkäillyt
koiran koulutuksen yhteydessä johtajuus-sanan kanssa, yrittänyt miettiä mitä se
oikein on ja mihin sitä tarvitaan.
Netissä törmäsin seuraavanlaisiin väittämiin, joiden avulla selviää
”todennäköinen johtajuusongelma” mikäli siis vastaa myöntävästi ainakin osaan.
No, seuraavassa minun tulokseni:
Kyllä.
Varsinkin vanhin murisee jos pyydän sitä siirtymään
sohvalla, oikeastaan se ei ole murinaa vaan örinää.
Samaten se murisee kun
leikkaan sen kynsiä. Silloin vaihdan sen asentoa ja murina loppuu.
Se saattaa myös kulkea perässäni jokin esine suussa ja
välillä örähdellä, kunnes otan sen pois
siltä, tai harhautan sen johonkin muuhun puuhaan, että
oikeastaan tämä on vähän käänteinen
juttu. Ruokakippoja se myös kantaa mielellään minulle.
Toiseksi vanhin ja nuorin sen sijaan eivät murise. Olisiko
tämä sittenkin ei?
Kyllä, oi kyllä! Olen olettanut, että koska en ole niille
kouluttanut mitään loppuun asti, niin joskus vain osuvat kaikki merkit
kohdalleen, joskus taas ei…
Toisiaan päin hyökkäilevät, juu. Koiria ja ihmisiä haukutaan,
kyllä.
Oi, kyllä! Siis mikäli vanhin intoutuu leikkimään, mitä tapahtuu
noin kerran viidessä vuodessa, en edes halua sen tulevan luokseni. Taas olen olettanut,
että koska en ole luoksetuloa kouluttanut loppuun asti niin…
(Tämähän alkaa vaikuttaa huolestuttavalta…)
Juu, mikäli ne eivät pääse ulos säännöllisesti. No, oikeastaan ne
eivät merkkaile. Mikäli eivät pääse ulos niin kyllä ne käyvät tekemässä
ihan kunnon lammikot. Tai joku kolmesta ainakin. Mutta ilmeisesti koirani sitten
dominoivat vain jos eivät pääse ulos – ja siinä vaiheessa syytä onkin.
Huh! Vihdoinkin jotain mihin voin vastata ei. Yleensä en joudu
koiriani huutelemaan, mutta aina silloin tällöin ne kyllä haahuilevatkin. Ehkä
kuitenkin sen verran harvoin, että voin tähän vastata ei…
Silloin harvoin kun täällä koiria näkee, niin kyllähän nuo
saattavat jähmettyä. Ei tarvitse kyllä anella, laitan vain käden namitaskuun
niin jo alkaa jalat töpöttää. Taas ei!
Hm. Tätäkään en ole niille kouluttanut loppuun asti. Kyllä ne
yleensä irrottavat. Tulkitsen tämänkin edukseni, koska tuolla alussa tuli niin
monta kyllä-vastausta.
Juu, kyllä murisee, ja kovasti muriseekin.
Hm.
Vanhin tekee kaikista lelunheitto leikeistä noutoliikkeen,
joten ei oikeastaan. Kaksi nuorempaa sen sijaan saattaa tehdä juuri
näin. Säilyttääkseni edes rippeet johtajuudestani
tulkitsen tämänkin vastauksen eiksi...
Yleensä ne tuovat, mutta jos en sano mitään niin nuorin saattaa
painella lelu suussaan kuin pieni eläin ympäri pihaa ja murista ja ”tappaa”
lelua. Toiseksi vanhinkin saattaa lähteä lelu suussaan köpöttelemään omille
poluilleen, haahuilemaan… Vanhin kyllä tuo kaiken, siis myös mitä en ole
heittänyt. Tähän tulkitsen sekä ei että kyllä, joten vastaukset kumoavat
toisensa.
Aivan takuulla! Ikkunasta ikkunaan ne eivät juokse, mutta haukkuvat
kyllä. Taaskaan, en vain ole opettanut niille mitä toivoisin niiden tekevän kun
ovikello soi. Sitä paitsi ovikello soi vain noin joka toinen vuosi...
Kyllä! Kaikki kolme pamauttavat ovesta ensimmäisenä ulos ja
takaisin sisäänkin ennen kuin itse ehdin ulos, joten toisella kerralla niiden
mennessä ulos saatan ehtiä ennen niitä. Jälleen kerran, ovista kulkemis-opetus
on jäänyt kesken. No, tässäkin tulee sekä kyllä että ei. Hyvin menee!
Varastaa. Kaikki kolme. Kyllä. Eikä vain pöydältä, toiseksi vanhin
osaa varastaa myös laatikoista ja kaapeista. Eivät ne omasta mielestään
varasta, koska saattavat napata kassista makupalat ihan silmieni edessä.
Hm. Vain vanhimman ja toiseksi vanhimman tytär tekee näin, ja se roikkuu puntissa. Koska
koira ei asu meillä niin en katso tämän kyllä-vastauksen kuuluvan minulle. Toiseksi vanhin ottaa
joskus ranteen suuhunsa, mutta ei roiku siinä – tämä on siis selvästi ei!
Ei kaikki muut asiat, vain yksi, ruoka. Jälleen ei!
Haistelee juu, metsässä ja pellolla haistellaan ja merkkaillaan.
Hihnalenkillä ensimmäinen ja viimeinen pätkä ennen kotia myös. Tämän olen
niiden antanut tehdä. Muun lenkin mennä kaahotamme, koska itse en tykkää
laahustaa. Tosin nykyään vanhimman ja toiseksi vanhimman ollessa jo niin vanhoja, annan niiden yleensä haistella aivan niin kauan kuin ne haluavat. Onko tämäkin siis kyllä?
Onneksi nämä ovat kaikki töpöhäntäisiä.
Ei! Ihanaa! Kaapin ovea ei raavita (meillä ei ole koirien ruoka
kaapissa). Jos ruoka-aika alkaa olla pitkällä takana koirat yksinkertaisesi
tulevat seisomaan syliini ja tuijottavat silmiin. Pientä hienovaraista
huomatusta siis – mutta ei ne kyllä vingu eikä hauku. Vastaukseni on siis ei.
Jälleen ei! Toisiaan ne saattavat astua, mutta ei muita ihmisiä eikä
minua.
Huokaus,
jälleen kyllä! Taaskaan, koska en ole mitään
opettanut
loppuun asti, niin olettaisin tämän johtuvan siitä,
että koirani eivät
oikeastaan osaa yhdistää suullisia käskyjäni
(eivätkä kyllä
käsimerkkejänikään…)
mihinkään temppuihin. No, toiseksi vanhin osaa yhden asian,
joten jos tähän voi
käyttää sitä niin ei.
Tähänkin on vastattava kyllä. Eivät nuo kyllä hauku, mutta kaikkea
tuota muuta. Ja useimmiten minä silitän, en rapsuta, varsinkaan jos on
kaamea karvanlähtö menossa.
Ei! Koirat kerjää, mutta en anna niille ruokaa koska sen 10 sekunnin aikana kun se ruokailu kestää ei kukaan ehdi edes istua pöytään. Joskus muinoin koirat eivät kerjänneet kun kukaan ei koskaan ollut antanut niille mitään pöydästä…
Joten meillä on mahdollisesti johtajuusongelma muhimassa. Sen verran monta kyllä-vastausta tuli.
Vakavasti ottaen, noista kyllä-vastauksista voisi
päätellä, että meillä on koulutuksessa
tekemistä aika monella eri alueella.