TESSA

Show Girl
Zaijas Barbi Benton
4.8.95 - 9.4.09

Tessa oli ensimmäinen koottimme, hurmaava koira, joka opetti niin paljon.
Tessa aloitti näytelmäuran täytettyään 10 vuotta. Sen iloinen elämänasenne näkyi ja välillä myös kuului kehässä. Kyllä Tessa seistä töknöttikin, mutta heti mahdollisuuden koittaessa se piristi itseään ja esittäjäänsä pienillä tempuilla, joita se oli opetellut vuosien varrella kohtalaisen kokoelman. Osa tuomareista osasi arvostaa pientä väliohjelmaa, kuten irlantilainen Frances Toman, joka laittoi arvosteluun "very happy showgirl" - totta joka sana! Aikoinaan Tessa oli agilitynäytösten piristys esittäessään uudenlaisia tapoja suorittaa agilityesteet.

Tessa oli itsenäinen, itsepäinenkin ja sinnikäs mummeli, jota ei aidat pidätelleet. Jos se ei päässyt yli tai ali se tuli läpi.
Tessa piti erityisesti italialaisesta ruuasta ja nuorista uroksista.



SASU

Fin & Est & S Mva, V-98, TK2
Zaijas Cindy Crawford
s.23/2 -97 - 7.5.2010

Sasu oli häärääjä, aina valmiina touhuamaan ja toimimaan. Sasu piti jöötä ja järjestystä. Jos kissat innostuivat kirmaamaan sisällä meni Sasu oitis rauhoittamaan tilannetta, samoin jos koirien kesken tuli kinaa oli Sasu paikalla säätämässä.
Sasulla ei kantti loppunut kesken - Tove Janssonin sanoin: ei ole konstikaan olla rohkea jos ei pelota, sopi Sasuun kuin nenä päähän. Se ei pelännyt mitään eikä ketään, mutta se ei silti ollut tyhmän rohkea, koottien tapaan se oli älykäs ja harkitsevainen, se tiesi omat kykynsä ja rajoituksensa.
Sasu oli porukan totisin, se ei leikkinyt kuin emännän kanssa ja vain emännän mieliksi - säännön vahvistavan poikkeuksen se  teki vain pentujensa kanssa, joita se sitten leikitti enkelin kärsivällisyydellä. 
Sasu oli perinyt sekä kauneutta että älyä ja sitä onkin palkittu näytelmissä muustakin kuin volttin heittämisestä. Tottelevaisuudestakin sitä on palkittu - mutta kotioloissa se hyvin kyllä tasapainottui lievään vanhuuden valikoivan kuulon aiheuttamiin tottelemattomuus tuokioihin.
Sasu piti erityisesti noutamisesta.


PATE

Fin Mva
Nallenevan Päivän Uutinen
18/8 -98 - 26/5 -09

Pate Patson oli sekä äitinsä Tessan, että emännän kultamussukka. Luonteeltaan se oli leppoisa ja rauhallinen, tosin tilanteen mukaan siitäkin löytyi vauhtia ja vääntöä. Mikään ballerinna se ei ollut, mutta minkä se notkeudessa hävisi, sen se suloisuudessa voitti.
Pate oli, kuten kunnon kootin pitääkin, sitkeä ja uupumaton kun oli tekemässä hommia - tosin kaikki oli Patelle leikkiä, mitään se ei ottanut tosissaan, oli sitten kyse tokotreeneistä, jäljestämisestä, agilitysta tai palloleikeistä. Pate tykkäsi kantaa luita ja omenoita mukanaan lenkillä, eväät oli hyvä olla mukana jos mentiinkin pitempi silmukka.
Pate opetti minulle monia asioita, ja minä opetin sille muutamia. Minun opettamistani asioista mainittakoon, että kesällä 2006 opetin sen uimaan. Opetin myös sen ensin vetämään hihnassa, ja sitten kulkemaan vetämättä. Se ymmärsi myös mitä tarkoitin, kun sanoin pois. Silloin se meni "pois" eli pois siitä huoneesta missä sanoin pois. 
Pate piti erityisesti ruuasta, sohvalla lötköttelystä, äidistään Tessasta ja Iitusta. Sasu oli sen elämän suuri rakkaus.


IITU

Fin Mva
Nallenevan Idän Prinsessa
s. 21/5 -01

Iitukka on perheen prinsessa. Siro ja sievä, herkkä ja hellyyttävä. Mutta kuten kaikilla, tälläkin kolikolla on se toinenkin puoli, eli tilanteen mukaan Iitu onkin ovela myyränmetsästäjä, Patelta pallon näpistävä kiusanhenki, joka kirmaa ilkkuen karkuun kankeaa enoaan.
Iitu on koira, joka kulkee mukana ilman että siihen pitää kiinittää huomiota. Se kysyy lupaa kulkea ovista, hypätä autoon, hypätä sohvalle. Se käpertyy syliin, eikä paina mitään. Kylmänä päivänä se makaa jaloissani lämmittämässä varpaitani.
Iitu on aivan liian helppo koira, ja kolmen vanhemman jälkeen sen kanssa yksin liikkeellä ollessa tuntuu kuin ei koiraa olisikaan. Toisaalta siinä on koiraa koko sylillinen, se on uskomattoman tarkka ja osaa luonnostaan olla tilanteen vaatimalla tavalla, tai sitten se lukee ajatuksia....
Iitu pitää erityisesti autoilusta


DORIS

Fin Mva
Nallenevan hulmukka
s. 1.10.2004


Laumassamme silloin tällöin piipahtaa Sasun ja Paten "rakkaus-lapsi", Doo, joten se tarvitsee oman esittelynsä.
Doo on hulvattoman hauska otus, hellyyttävän suloinen pään kallistelija ja välillä ärsyttävä riekkuja. Sen pursuava ilo milloin mistäkin (ulos lähteminen ja ruoka-aika erityisesti) kohdistuu usein mattoihin, joita se mielellään riepottelee, mikäli se sallitaan.
Doolla on ollut äiti tukena ja turvana sen reissatessa kanssani maailmalla sertijahdissa. Sasu on hoitanut homman niin, ettei Doon ole tarvinnut ihmetellä mitään. Sasun avulla Doo on opetellut häkissä olon ja odottelun, joten olen päässyt sen kanssa hyvin helpolla.
Jonkin aikaa Doo hämäsi minut luulemaan, että se on herkkis, mutta on paljastunut oikeaksi kunnon kootiksi.
Doo pitää erityisesti metsässä kirmailusta, sylissä löhöilystä, syömisestä, sekä äidistään, isästään ja tädistään.



MESE

Nevasiili

Noblefamily´s Instant Spark
s. 15.11.07

Sitä ei lasketa, koska se on niin pieni...
Mutta kyllä se lasketaan.
Mese on pirteä, reipas, iloinen, suloinen, utelias, nopea ja hauska otus, joka on rekisteröity kleinspitz rotuiseksi ja on uros.
Kleinspitz vaikutti rotumääritelmältään juuri sopivalta joukon jatkoksi, mutta kyllä Mese on kiilannut ihan kärkiporukoihin. Pystykorvaisena se sopii laumaan hyvin, ja värinsäkin puolesta - on silläkin valjaskuviot, vaikka poskimerkit onkin hieman puutteelliset. Paimentaakin tuo osaa, mikäli puntissa killuminen lasketaan paimennukseksi.
Mese pitää erityisen paljon ruuasta, se leikkii mielellään koottien kanssa, ihmisten kanssa tai ihan yksinään. Pate-eno oli Mesen idoli, ja hyvin mielellään se leikkii Iitu-tädin kanssa, ehkä siksi, että Iitukin leikkii mielellään Mesen kanssa.

RANSU
Fin Mva Kopparås Ransu Björntass
s. 22.9.2003

Ransu on A-lonkkainen ja tervesilmäinen herrasmies, jonka geenejä kantavat Handskes D-pennut, sekä Kuukiven riimupennut.

Lisää Ransusta



SISU
Handskes Kapten Komet
s. 19.7.2009

Sisu on omanlaisensa koottilapsi. Sillähän on häntä, valkoista tassuissa ja se on, toistaiseksi ainakin, hyvin vaalea. Eli ei ihan sitä mitä olen aina sanonut seuraavankin koottini olevan: töpö, tumma ja ei valkoista.
No, siitä huolimatta Sisussa on sylintäydeltä sitä jotain, mitä nyt kooteissa vaan on. Ja silti se on ihan omanlaisensa.
Sisu pitää erityisesti vinkulelujen vinguttamisesta ja Mesen kanssa hyörimisestä.