Pate Patson - Papi

eli Fin Mva Nallenevan Päivän Uutinen




Kaksin

Orpo on outona suuressa maailmassa liikkua yksinänsä
kylmissänsä ulkona nukkua yksin ikäväänsä

kun minä sitten sinut näin, niin aurinko hullantui
rämähti lämpöä loistamaan ja kaikki niin valaistui

nyt silloinkin kun yksin oon, niin olen minä kaksin
kaksin hyvyys kainalossa, hiljaa sylityksin

Ismo Alanko


Paten tarinaa olen suunnitellut vuosia, onhan herralla jo ikää. Siinä missä Sasun tarinalle ei ollut tulla loppua, ei Paten tarinalle meinannut tulla alkua.
Ehkäpä on parasta aloittaa ihan alusta...



Alku oli pienen pennun kanssa sitä tavanomaista, paitsi että Pate oli jotenkin erikoistapaus. Se oli niin suloinen.
Paten aikoihin hurahdin täydellisesti naksutteluun, joten Patson oli loistava koe-eläin. Ja koska kaikki gööttit ovat erittäin älykkäitä se oppi nopeasti, huolimatta aloittelevan naksuttelijan ajoitusvirheistä, kriteerin vaihtelusta ja harvakseen tapahtuneesta vahvistamisesta. Maahanmenon sain opetettua sille hyvin, sitä se aina tarjoaa epätietoisuuden hetkellä.

Pate rakastaa ruokaa, ja naisia. Nykyään tässä järjestyksessä. Vielä vuosi sitten naiset tulivat ensin, mutta jossain kulkee raja ja meillä se kulki siinä, että tytöt eivät saaneet enää olla rauhassa lainkaan. Pate sai luopua kiveksistään, ja nyt elämä on siltä osin rauhallisempaa.
No, nyt Paten intohimona on ruoka. Se on vetänyt autossa kauppakassista koirahäkkiin kirsikkatomaatirasian, grillimakkarapaketin, fleecetakin (taskussa muutama herkkupala) ja paahtoleipäpussin. Ja syönyt kaiken syötävän...Koskaan sen maha ei ole mennyt sekaisin, on se syönyt sitten mitä hyvänsä.




                                                                                                                                           
 Ajalta ennen kotiruokaa...                                                                                                                                                                          Pate ja Sasu






Pate ei ole sairastanut koskaan mitään. Tapaturmiltakin se on välttynyt, tosin Pate on nielaissut männyn kävyn, joka tukki sen ohutsuolen. Käpy leikattiin pois, ja eläinlääkäri kehoitti aloittamaan ruokinnan varovasti, riisinkeitinlientä ja niin pois päin.
Leikkausta seuraavana päivänä keitin siis Patelle riisiä, annoin keitinveden jonka poika hörppäsi kitaansa ja kieppui, hyppi ja vaati ruokaa, joten annoin sille myös riisin, minkä jälkeen annoin sille lisää riisiä ja jauhelihaa.

Elokuussa 2004 Paten pitkäaikainen projekti Sasun hurmaamiseksi toteutui. Tai Sasu murtautui ulos panssariaidatusta tarhasta ja Pate hyppäsi ikkunasta ulos ja tuloksena tästä kuusi hurmaavaa pentua.
                                                                                                                        
Pate ja Ykä - meidän pojat                                                                                                                                                    Pate ja poikansa Topi

Pate tyttärensä Doriksen perässä...
Kotioloissa Pate on äärettömän helppo koira. Se on kuuliainen ja kiltti, ja kuten sanottu, suloinen.
Tokouramme alkoi hieman hätäisesti. Päätin mennä katsomaan piirinmestaruuksia ja ilmoitin Patenkin tähän kokeeseen. Kyllä me harjoiteltiinkin. Muistaakseni liikkeestä seisomiseen koitetiin alustaa, apukouluttajaa, ja käskyn vaihtoa. Siitä tuli nolla. Seuruut menivät kuin sunnuntaikävelyllä, pisteitä tuli  kaikenkaikkiaan 138. Pate oli ihan kuutamolla koko kokeen ajan. 
Parin vuoden päästä koitimme uudelleen. Kuukauden ainoa sadepäivä sattui sitten juuri kokeeseen. Tällä kertaa emme saaneet edes tulosta. Satoi todella kaatamalla, emmekä me sunnuntai-tokoilijat olleet treenanneet sateessa...
Siitä kolmen kuukauden päästä, vihdoin koiraa myös hieman koulutettuani, saimme raavittua kasaan jopa kahteen kertaan ykköseen vaadittavat pisteet.



oopate.jpg (26124 bytes)oopate1.jpg (24069 bytes)oopatee3.jpg (24607 bytes)
palloilu kuvat Oili Helenius

Paten kanssa on kokeiltu jos vaikka mitä. Ystäväni Petra on hurahtanut mejäilyyn, joten Pate on päässyt ajamaan verijälkeä. Se olikin ihan mukavaa touhua, tosin emännän laiskuus tehdä jälkiä on syynä ettemme tätä enempää harrasta. Pate on myös koittanut Petran kanien laahausjäljillä taitojaan, ja sekin onnistui. Pate on innokas jäljestämään ihmisen jälkiä, ja bongailee sinne tiputettuja esineitä.
Agilityesteet Pate osaa myös, mutta tämä laji on emännälle aivan liian nopea. Kilpailuihin asti meidän taitomme eivät riitä.
Viimeisin harrastus on haku. Patella tuntuu olevan intoa tähänkin hommaan, ja se Patsonin kanssa onkin parasta, että se on aina innolla mukana hommissa. On se homma sitten mitä tahansa. Tälläkin hetkellä se makaa vieressäni valmiina ainakin yrittämään mitä sitten siltä pyydänkin...