Sasun tarina jatkuu, osa 2.
The story of Sasu continues, part 2.

Tässä ollaan äitiyslomalla...välillä on pikkasen tylsää -

Here we are, on maternity holliday, sometimes it is a bit boaring...

Välillä ei! Sasu ja neljäviikkoiset Nallenevalaiset, Alli, Huugo, Eikka, Pörrö ja Tiuku.
Sometimes not! Sasu and her 4 weeks old puppies.

Olihan kokemus, koirapennut toki olivat oikein suunniteltu juttu, mutta nuo kisut...No, Törö hoiti kaksosensa hyvin, eikä mitään ongelmia tullut. Välillä vaan menivät lapset sekaisin, eikä niin varmaa ollut kiusasivatko koirat kisuja vai toiste päin.

What an experience, puppies and kittens at same time. Well, Törö, the momcat, took good care of her twins, and there wasn´t any troubles. Time to time kittens and puppies were mixed up, and it wasn´t so sure who teased who.

Ykä ja Alli päiväunilla / at nap

Äiti ja tytär, Sasu & Nallenevan Tuulikello - TIUKU kesällä 2002
Mom and daughter

Sasu on palannut hoitovapaaltaan pitämään huolta että puput Tiuhi ja Viuhti pysyvät omassa tarhassaan.
Sasu likes to look after our petrabbits who try to escape from their pen.

Rouva Kana, joka kotkottaa ettei tarvitse apua, selviää kuulema itsekin. Sasu kuitenkin hieman vilkuilee perään...
Mrs. Hen, says she needs no looked after, she manages of her own. Sasu still takes care of her.

Sasu ja Antero.

Kun talossa on monta koiraa on ruokakippojakin paljon. Sasu, joka on innokas noutamaan mitä vaan ja mistä vaan, ei pistänyt yhtään hanttiin kun älysin pyytää sitä keräämään ruokakipot. Tässä kuvassa uunivuoan kanssa. Viiden litran kattilankaan kantaminen ei ole ongelma. Paistinpannun Sasu kantaa kahvasta.
When there are many dogs in the house there are a lot of food dishes also. Sasu who is very keen on retriewing was happy to help to collect the empty dishes. Here in the pic with the oven tin. It is no problem to her to carry a 5 liter kettle.

Kaikki mitä en kelpuuta (naurettava yritys sammuttaa ilman käskyä noutamista...) se kantaa sohvalle.
Ja aina silloin tällöin se onnistuu nappaamaan suuhunsa jotain mikä kelpaa takuu varmasti, kuten kännykkä, autonavaimet, leipäveitsi, kynsilakkapullo, jäägeelipurkki...
Temppujen opetteleminen on Sasun kanssa kuitenkin mukavaa. Ihan kuin sen elämäntehtävänä olisi yrittää otttaa selville mitä milloinkin siltä haluan. Naksuttimen kanssa se onkin ollut helppoa kertoa salamannopealle Sasulle mitä siltä haluan.
All I don´t qualify ( ridiculous attempt to "put out" retriewing without a hint...) she carries up to sofa.
And every now and then she manages to find something I just have to take, like a mobile phone, carkeys, knife...
To train her tricks is fun. Like it is her purpose in life to find out what I want her to do. With clicker it has been a "pice of cake".

1.10. 2004 Sasu sai seitsemän gööttivauvaa, isänä Pate. Pienin poika ei jaksanut, mutta kuusi palleroa kasvoivat ja kehittyivät reippaiksi pennuiksi ja löysivät omat kotinsa. Tämä pentue ei todellakaan ollut suunnitelmissa - mutta luonto ajaa tikanpojan puuhun ja kaikki meni kuitenkin hyvin. Sasu hoiteli pentujaan upeasti, ensimmäiset kolme viikkoa meni vain ihastellessa pentulaatikon rauhallista tuhinaa.
First of Oct. 2004 Sasu got seven babies, thier father is my Pate. Smallest boy didn´t make it, but six little ones grow to be alert and brisk puppies, and all of them find out wonderful homes. This litter was not in my plans - but after so many years of trying Pate finally managed and luckyly all went fine. Sasu was great mom, first three weeks I only observed the piece of puppybox.

Täydellinen pikku Sasuni loukkasi jalkansa, sillä on ristisiteen kanssa ongelmia ja siitä on aiheutunut niverikkoa. Ruokinnan vaihdoin sillä nivelrikkoisen barffiin, samalla koko porukka alkoi barffata, jos ei nyt täydellisesti, mutta pääasiassa kuitenkin. Jalkaa kuntoutetaan myös lyhyillä lenkeillä, uimisella ja Susanna käy hoitamassa Sasua.
Jalka kuitenkin rajoittaa Sasun lenkkeilyä, intoa sillä kyllä riittäisi mutta jalka ei tunnu kestävän rasitusta. Siispä sähikäiseni on nyt pakkoeläkkeellä, ja hioo noutamistaitojaan omaan tahtiinsa. Välillä rakennan sille ruudun pihaan ja se saa noutaa noutokapulaa tai etsiä tunnari kalikoiden joukosta sitä omaa. Silloin tällöin käymme lehmälaitumen reunamilla unelmoimassa. Sasu on nykyään hieman hemmoteltu, sen ei ihan joka kerta tarvitse muistaa kaikkia sääntöjä. Sillä on lupa istua keittiössä vieressäni penkillä, ja se saa myös haukkua silloin kun muiden on oltava hiljaa. Sen ei tarvitse tulla ihan ekasta kutsusta, eikä sen tarvitse odottaa kaikissa asioissa lupaa.

Sillä sehän on Sasu. Se riittää.

My perfect Sasu hurted her leg, she has problems with her knee. Now she eats homemade food only, as all of the gang. She doesn´t anymore take part of the long walks, in summer time she swims a lot and my friend gives her massage. So my thunder and lightning is not of her own choice on pension. Every now and then I do some obedience with her, she can retriew, and do her tricks. We go to see cows and have a little daydreams. Now a days Sasu is bit spoilt too. She doesn´t have to remeber every rool, she can jump up to kitchen bench to sit by my side, she is allowed to bark when others must be quiet, doesn´t have to follow the first call, and she don´t need to wait the permission every time.

Because she is my Sasu. That is enough.

kuva Oili Helenius