"Helvetti tarkoitti minulle isoisän kellaria. Siellä löyhkäsi kuin yleisessä vessassa ja siivo oli
samaa luokkaa. Kylmänkostealla betonilattialla lojui ympäriinsä tyhjiä kaljatölkkejä, ja kaikkea
petti tahmea rasvakerros." Näin Brian Warner kuvaili isoisänsä kellaria, jossa Brian aloitti vuotta
nuoremman serkkunsa Chadin kanssa päivittäiset ja vähä vähältä rohkeammat tutkimusmatkat
isoisänsä Jack Angus Warnerin salaiseen elämään. Pienenä Brianin toiveammatti oli salapoliisi,
mutta miten kävikään - perustassaan bändinsä Floridassa vuonna -89 hän koki muodonmuutoksen
Marilyn Mansoniksi, vuosituhannen omalaatuisimmaksi rocktähdeksi.
Brian oli 13-vuotias, pisamainen, ujo ruipelo, jolla oli äidin keritsemä patakampaus. Hän kävi
Heritage Christian Schoolia, jossa opettaja Price piinasi häntä karmivilla luennoilla lähestyvästä
tuomionpäivästä. Ainoa paikka, missä Brian sai loistaa, oli rullaluistelurata. Hän unelmoi pääsystä
mestaritason rullaluisteijaksi. Hänen luistelukaverinsa Lisa sairasteli alituiseen, mutta hän oli yksi
Brianin ensimmäisistä suurista ihastuksista. Hänen perheensä oli ankaran uskonnollinen, Lisan äiti
työskenteli sihteerinä pastori Ernest Angleylle, joka oli huonomaineisen tv-evankeiston ja
ihmeparantajan lisäksi yksi pelottavimmista tyypeistä, jonka Brian oli koskaan tavannut. Koska
Lisan äiti oli uskossa ja hänen tytärtään oli siunattu Jumalan ihmeteolla, hän suhtautui Brianiin aina alentuvasti. Heidän suhteensa ajautuikin pian karille.
Neil Ruble oli röökiä vetävä, silmiinnähtävät viikset omistava ja omien sanojensa mukaan
poikuutensa menettänyt poika, joka oli luonnollisesti Brianin idoli. Samalla kun Neil tutustutti Brianin
heavyyn, koulussa pidettiin oppitunteja levyjen takaperin kuuntelusta. Opettajat raahasivat tunneille
Led Zeppelinin, Black Sabbathin ja Alice Cooperin levyjä ja soittivat niitä nupit kaakossa selittäen
samalla biisien piilotettuja viestejä. Queen oli ykkösenä Christian Schoolin opettajien vihollislistalla.
He vastustivat erityisesti "We are the Championsia", koska se takaperin soitettuna Freddie Mercury
pilkkasi Jumalaa hymisemällä "My Sweet Satan." Pian Brianin kellarihuoneen seinäpaneelit ja katto
olivat päällystetty kuvilla Hit Parader-, Circus- ja Creem-lehdistä. Aamulla ensimmäisenä hän näki
Kissin, Judas Priestin, Iron Maidenin, David Bowien, Mötley Crüen, Rushin ja Black Sabbathin.
Piilotetut viestit olivat saavuttaneet Brianin. Diggailemansa musiikin fantasiauottuvuus veti Brianin
kohta pelaamaan Dungeons & Dragonsia. Koulun muut oppilaat eivät tietenkään pitäneet Brianista,
koska hän pelasi Dungeons & Dragonsia, kuunteli heavyä eikä mennyt mukaan heidän nuorisokerhojensa
kokoontumisiin tai osallistunut sosiaalisiin tiaisuuksiin, kuten rocklevyjen polttotalkoisiin.
Brian makasi sängyllä ja kuuntei pesukoneen huminaa, Menossa oli viimeinen ilta Cantonissa, Ohiossa,
ja hän oli päättänyt viettää sen yksin, miettien viimeisen kolmen vuoden tapahtumia kunnallisessa koulussa.
Kaikki oli valmiiksi pakattu Ford Laudertaleen muuttoa varten: levyt, julisteet, kirjat, paidat, päiväkirjat,
valokuvat, rakkauskirjeet ja vihantunnustukset. Christian School oli määritellyt tabut ja pitänyt niitä
käsivarren mitan pässä, niin että Brian sai turhaan kurotella niitä kohti. Heti koulunvaihdoksen
jälkeen kaikki oli hänen edessään kuin tarjottimella: seksi, huumeet, musiikki, okkultismi. Brianin
ei tarvinnut edes etsiä niitä - ne löysivät hänet.
Pettymys seurasi Briania kuin pallo jalassa ensimmäisen Floridan-vuoden aikana. Hän asui
vanhempiensa luona ja opiskeli Browardin ammattiiopistossa journalistiikkaa ja draamaa.
Rahaa saadakseen hän työskenteli paikalliseen Spec'siin, levykauppaketjuun, jossa hän pian
onnistui aloittamaan samantyyppisen häiriköinnin kuin Christian Schoolissa.
Ensimmäiset kuukaudet Ford Laudertalessa Brian vietti raapustellen novelleita, runoja ja
pienoisromaaneja. Hän lähetti nitä Jokaiseen lehteen Penthousesta aina The Horrow Showhun
ja Amerikkalaiseen ateistiin asti, mutta postinkantaja kantoi hänelle vain pettymyksiä: joko ei
mitään tai sitten hylkäyskirje. Vain yksi hänen novelleistaan, "Moon on the Water" hyväksyttiin
julkaistavaksi pienlehdessä, jonka nimi oli The Writer's Block [suom. Kirjailijan mestauspölkky]
Saatuaan potkut levykaupasta yleisen lusmuilun takia hän kokeili rock-journalismia ja alkoi
kirjoittamaan paikalliseen ilmaisjakeluläpyskään nimeltä Tonight Today. Pian hän onnistui
pääsemään töihin uuteen sanomalehteen, 25th Paraelleliin. Hän valehteli, että oli suorittanut
journalistiikan tutkinnon ja kirjoittanut useille valtakunnallisille julkaisuille.
Marilyn Manson olisi täydellinen novellin päähenkilö. Hahmo halveksisi koko maailmaa ja vielä enemmän itseään. Voitettuaan lopulta muiden luottauksen hän alkoi käyttää sitä tuhotakseen heidät.
Hahmo olisi esiintynyt pitkähkössä novelissa , jonka otsikko olisi ollut "Kosto", ja seitsemäntoista
lehteä olisi kieltäytyn julkaisemasta sitä. Idea oli kuitenkin liian hyvä jätettäväksi mätänemään.
Vuosi oli 1989 ja miamilainen 2 Live Crew alkoi päästä otsikoihin, koska levykaupan omistajat
ympäri Amerikkaa joutuivat pidätetyiksi myytyään yhtyeen levyjä, joiden sisältö oli luokiteltu
siveettömäksi alaikäisille. Siihen aikaan Brian luki kirjoja, jotka käsittelivät fiosofiaa, hypnoosia
ja kriminaali- sekä joukkopsykologiaa sekä tuijotti televisiosta Wonder Yearsin, sekä muiden
talkshow-ohjelmien uusintoja. Näistä hän sai inspiraation luoda oma tieteellinen projeksi,
valkoinen muuta kuin räppiä esittävä bändi, jonka jutut olisi huomattavasti törkeämpiä kuin
2 Live Crewin riimittelyt - ja siinä hän onnistuikin.
Kitchen Club oli South Beach Miamin nopeasti kasvava underground/indrustial -skenen
keskus ja Brianin kantapaikka sen avauduttua. klubi oli rähjäisessä hotellissa, jossa hengasi prostituoituja,
kamanvetäjiä ja kodittomia. Siellä hän tutustui Stepheniin, jonka kanssa hän alkoi viettää aikaa. Stephen
ei kuitenkaan tuut mukaan bändin ekaan miehitykseen, eikä myöskään seuraava sopiva tyyppi, jonka
Brian löysi. Coral Square-ostarissa levyostoksilla ollessaan Brian törmäsi Jeordie Whiteen, jonka afro
oli suurempi kuin Brian Maylla. Noin vuotta myöhemmin Jeordie ja Brian perustivat
Mrs. Scabtree-nimisen tsoukkibändin. Jeordie oli pukeutunut Diana Rossin näköiseksi ja Brian soitti
rumpuja käyttäen pallina pottaa, ja he esittivät biisä "Herpes." Seuraavan uuden jäsenen bändiinsä
Brian löysi viinanhuuruisista kotibileistä. Tyypin nimi oli Scott Putesky, jonka Brian myöhemmin risti
Daisy Berkowitziksi.
Brian olisi haunnut esiintyä omalla nimellään, mutta hän tarvitsi salaisen sivupersoonan, jotta voisi
kirjoittaa musiikistaan 25th Parallelissa. Niimpä hän valitsi taiteilijanimekseen sopivan pseudonyymin,
jossa oli mukana taikatemppufiilistä. "Marilyn Manson" symboloi osuvasti nykypäivän Amerikkaa, ja
kirjoittaessaan nimeään paperille ensimmäistä kertaa hän halusi tulla Marilyn Mansoniksi. Ensimmäinen
Marilyn Manson- yhtyeen biisi oli Mechanical Man, josta Brianin samaistuminen Mansoniksi alkoi.
Silloin yhtyeen nimi oli Marilyn Manson & The Spooky Kids. Tehtyään neljä-viisi biisiä Brianin runojen
pohjalta heistä tuntui, että he olisivat valmiita näyttämään kasvonsa Etelä-Floridalle.
Heidän ensimmäinen keikkansa oli Miamissa Churchill's Hideaway-nimisessä klubissa, jonne ilmestyi 20 ihmistä.
Melkein yhdessä yössä he rynnistivät Floridan kuppiloista isoille areenoille allekirjoitettuaan
levytyssopimuksen Nine Inch Nailsin Trent Reznorin omistaman Nothing Recordsin kanssa.
Nimi vaihtui pelkäksi Marilyn Mansoniksi ja vuonna 1994 he jukaisivat levyn nimeltä Portrait of an American Family,
jolloin yhtyeen kokoonpano oli seuraavanainen: Daisy Berkowitz - kitara, Mr. Manson - laulu,
Gidget Gein - basso, SaraLee Lucas - drums ja Madonna Wayne Gacy - koskettimet. Vuonna -95 julkaistiin
levy Smells like Children, ja basisti oli vaihtunut Gidged Gleinistä Twiggy Ramireziin ja rumpali SaraLee
Lucasista Ginger Fishiin. Monien vastoinkäymisten jälkeen viimeinkin vuonna 1996 ilmestyi Antichrist Superstar,
jonka äänitysten aikana yhtye joutui riitoihin sekä keskenään että levy-yhtiön kanssa. Loputa ilmestyttyään
bändistä oli lähtenyt Daisy Berkowitz sekä Ginger Fish. Keikkakitaristina toimi Zim Zum.Vuonna -98 Ginger
Fishin palattua yhtyeeseen ilmestyi Mechnical Animals-levy. 1999 ilmestyi Last Tour on Earth -levy, jonka
aikana John5 oli vakiintunut keikkakitaristista vakituisen kitaristin virkaan. 2000-luvun alussa ilmestyi Holy
Wod albumi, ja yhtyeeseen oi liittynyt Sntetisaattori Bon Harris sekä kitaristi Dave Sardy. Kolmen vuoden
päästä eli vuonna 2003 ilmestyi The Golden Age of Grotesque. Twiggy Ramirezin kuoltua basistina toimi Tim Skold.

Kirja oli mielestäni sanoinkuvaamattoman pervessi, hullu, koskettava, hauska, vetävä ja häiritsevä.
Koskaan ennen en ollut mitään tälläistä lukenut. Todella mielenkiintoinen ja hyvä kirja, ja se oli mukava
lukea mahdollista Marilyn Mansonin keikkaa Provinssirockissa odotellessa. Suosittelen lukemista muusikoiden
elämänkerroista tai/ja Marilyn Mansonista kiinnostuneille. 10+, *****

Maiju Pohjolainen