Tästä se sitten taas alkoi. Torstaina 31.5.2007 klo 15.00 piti olla rannassa ja siitä melko nopeasti päästiin laivaan. Laivamatka siis Helsinki - Travemunde. Tällä kertaa mentiin Star-luokan laivalla, jolloin matka kesti n. 26 h. Hytti ei ollut niin suuri kuin viime kerralla, vaan mieleen tuli juuri samanlaiset  hytit kuin Ruotsin laivoillakin. No yksi yö piti nukkua, joten aivan sama millaisessa kopissa sen viettää. Matkaan oli lähtenyt myös muutama muu suomalainen motoristi. Eräät olivat matkalla Rivieralle, siellä pidettiin tänä vuonna FIM kokoontumisajo.
No matkalla ei paljoa ole tekemistä. Joka käänteessä syödään ja siinä välissä saunotaan. Niin ja jos nukuttaa jostain syystä seuraavana päivänä..... niin sitten voi nukkua. Sellaistakin tapahtui          
    

Illalla satamaan n. klo 20.30 ja siitä suunta kohti Bremeniä, josta oli tehty koko matkan ainoa etukäteisvaraus yöpymiseen. " Hotelli " oli nimeltään Formula-1, joka ei turhaan ylellisyyksillä premeile. Sänky ja pesuallas nurkassa. Yhteiset suihkut ja WC:t olivat käytävällä. Aamupala niukahko, mutta kyllä sillä aamu käyntiin lähti. Eli lauantai-aamu ja suuntana Ranska ja siellä kaupunki nimeltään Reims. Siellä yöpyminen vastaavassa "hotellissa" kuin edellinenkin yö, paikan nimi Mr Bed. Ulko-ovi lukossa ja oven vieressä automaatti, jolla pystyi tekemään huoneen varauksen ja maksamaan sekä saamaan oveen magneettikortin. Melko kätevää! Paikka oli täynnä puolalaisia siirtotyöläisiä, käteltiin ja käteltiin. Siitä Kimmo tykkäsi. Matkaa Bremenistä Reimsiin ~ 700 km.


Tässä ollaan jo Ranskan puolella, eli eletään Sunnuntaita. Suuntana  Pariisi. Ja heti tehtiin hyvin selväksi, mikä on pelin henki Ranskan valtateillä, tietullit. Niihin meni todella paljon rahaa ja mitä enemmän niitä euroja sinne vartijan koppiin sulloi, sitä suuremmaksi ainakin erään henkilön inho näitä teitä ja tätä kansaa vastaan kasvoi .

Tuntuu käsittämättömältä tuo Ranskan liikkennepolitiikka. Rakennetaan suuria teitä ja laitetaan tullit niitä käyttäville. Sitten kaikki pikkutiet, jotka kulkevat näiden isojen teiden rinnalla, on täynnä rekkoja. Ruuhkia, pakokaasuja ja niitä rekkoja. Ei ole kuulemma mitään halpaa lystiä ajaa rekalla Ranskan läpi Espanjaan. Näin kertoi meille aivan viimeisen yöpaikan emäntä, jolla on myös 3 rekkaa ajossa ympäri Eurooppaa.








Nyt ollaan päästy Pariisiin, ja niinkuin näkyy, Champs Elysée on todella tyhjä autoista. Pääsimme määränpäähän Sunnuntaina n. klo 10.00, ja se kannatti, koska Riemukaaren ympyrä ei ollut täynnä hulluja ranskalaisia Citroën-kuljettajia.  Toisena pakollisena nähtävyytenä tietysti Eiffel-torni. Ajettiin sinne, otettiin pakolliset kuvat ja lähdettiin eteenpäin. Näin se toimii.














Pariisista lähdettiin kohti Bordeauxia, jonne meillä oli takoitus yöpyä. Ihan sinne saakka emme päässeet, mutta muistaakseni paikka, jossa yövyimme oli Perigueux. Vieläkin päästiin halvalla yöpymisen kanssa. Jäi oikein mieleen se hinta: 3 miestä aamupalalla 1 yö, yhteensä 43 euroa. Ja hotelli oli laadukkain näistä kaikista edellisistä.  Reims - Paris - Perigueux ~ 640 km. Pariisissa ja sen lähiöissä pyörittiin ainakin 2,5 tuntia.
Seuraavana aamuna lähdettiin sateeseen. Sadetta saatiin niin, että Espanjan rajalla tuli viimeiset oikein kunnon kuurot niskaan. Raja ylitettiin Irunin kohdalla. Siitä heti tietulleihin ja matka kohti Madridia. Yövyimme lähellä Burgosia, hotellissa joka sijaitsi uuden ja vanhan tien välissä. Heti meidän jälkeen paikalle ilmaantui myös Hollannin Helvetin Enkeleitä.
Ajokilometrejä ~ 600 km. ( maanantai, 3. ajopäivä )







 
Nyt ollaan jo syvällä Espanjan maaperällä. Kuumuus lisääntyi mitä etelämpään mentiin. Daniel Pedrosan kamaa myytiin monessa Repsol-huoltamossa. Jos jotain hyvää siitä Espanjasta nyt täytyisi sanoa niin se on bensan hinta. Litra maksaa sen yhden euron ja jopa alle. Päivä päätettiin paikkaan nimeltä Antequera. Hotelli oli laadukas ja pyörätkin saatiin parkkihalliin. Päivälle tuli pituutta ~ 850 km. ( tiistai, 4. ajopäivä ).















Välillä pitää tarkistaa pyörääkin. Jarmolla pieniä vaikeuksia Yamahan voblaamisen kanssa. Nopeuden ollessa ~ 140 km/h pyörä alkoi käyttäytymään levottomasti. Jarmo asettaa näköjään ilmanpaineen n. 2,9 bar.
On muuten hyvä takarengas tuo Metzeler Roadtec Z6. Näillä leveysasteilla teiden pinta oli paikoin melko kuuma ja näin ollen kumikin käy määrätyissä matkanopeuksissa aikalailla lämpimänä. Meillä oli kummalakin samat  renkaat  takana ja kotona kun pintaa vertaa uuteen vastaavaan niin ei lähtenyt pinnasta puoliakaan.










Tiistaina 6.6. lähdettiin kohti Gibraltaria. Ajettiin Malagaan ja siitä rantaa pitkin päämääräämme. Rajanylityspaikalle saavattiin aikalailla klo 12.00,  siitä "lentokentän poikki" kohti keskustaa. Paikka täynnä skoottereita ja tiet liukkaita. Olivat laittaneet oikein varoituskyltin liikkenneympyrään: " slippery surface". Jotenkin tuo pikipinta oli päästänyt öljyn siihen pintaan ja meno ei oikein maittanut kurveissa. Täytyi ajaa kuin jäällä.
Eipä tuosta matkamme päämäärästä ole oikein mitään erikoista kirjoitettavaa. Engelsmannit asuu paikkaa ja varmastikin kulttuuri olisi ollut hyvin brittimäistä, jos olisimme kunnolla jalkautuneet. Mutta oma mielipiteeni on että kaupunkilomailu ja mp-matkailu ei kuulu samaan lauseeseen. Keskusta oli aivan tupeten täynnä autoja ja skoottereita ja ihmisiä. Mp:n vaativaa tilaa ei tahtonut löytyä. Sitten kun löysi paikan, olisi joutunut kävelemään monta korttelia ajopuku päällä ja osa matkatavaroista mukana siellä kuumassa ihmismassassa. Kiitos EI.





Siinä sitä ollaan Euroopan eteläisimmässä kolkassa. Afrikka olisi pitänyt näkyä, mutta tuollaista usvaa oli meren päällä. Tankkereita ja muuta laivaa oli redillä melko paljon.

Jäätelöt ostettiin brittiläiseltä old chap:ltä, syötiin ne ja jatkettiin matkaa, paluumatkaa kohti kotia.

Tuo Espanjan läpiajo oli niin mieltäalentava kokemus, etten edes muista tältä istumalta, missä kohtaa yövyimme. Jotenkin se kuivuus ja pitkät välimatkat vetivät tuossa kohtaa mielen matalaksi.










Nyt ollaan paikassa nimeltään Figueres, joka on ihan Espanjan ja Ranskan rajalla. Tänne päädyttiin niin, että lähdettyemme sieltä, jonka nimeä en muista, ajettiin heti kertaistumalta 1 tankillinen. Sitten oltiin ajamassa jo toista loppuun kun Kimmo sanoi että nyt saa riittää valtatiet. Hän jatkaa pikkuteitä. No sovittiin että nähdään täällä ja me otetaan Jarmon kanssa meille yhteinen huone. Vähän yli 2 tuntia oli ero kun oltiin hotellilla. Lähetin Kimmolle tekstarilla hotellin nimen ja Kimmo tuli GPS:n kanssa suoraan etuovelle. ( kertoi kyllä illalla että nyt sai riittää pikkuteillä ajo. Rekkaa ja kuumuutta ja pakokaasuja niin valtavasti ). Toimivaa tuo tietulli-järjestelmä! 








Aamulla Buffet aamiaisen jälkeen taas baanalle ja nokka kohti Monacoa. Matkalla tietysti sellaisia kaupunkeja kuin Cannes, Nice jne. Vaan eipä tehnyt mieli mennä sinne kaupunkiin paljoakaan pyörimään. Nicen kautta kun mentiin Monacoon, niin autoja niin perkeleesti että ruuhkat ja liikenne aivat hanurista. Ja kuuma! Flekti huutaa hoosiannaa ja äijä paistuu ajopuvun alla. Siitä sitten katselemaan nähtävyksiä.











Olihan se siten kuitenkin sen arvoista, kun päästiin katsomaa miljardi-luokan kalustoa Monacon rantaa. Laivat on ison talon kokoisia, miehistöä koko ajan päivystämässä kansilla ja "laiturilla" odottaa Porschen Carrera GT ja Yamahan R6. Vittu kun keksisivät jotain omaperäistä!

On äijä sentään ymmärtänyt sijoittaa johonkin järkeväänkin. On ostanut Touranin! Tai sitten se on sen äijän WC:n siivoojan auto....










Lähdettiin Monacosta kohti alppeja ja paikkaa nimeltä Barcelonnette. Tien nimi tuli yllätyksenä, Toures des Grandes Alpes. Tultiin ihan sattumalta legendaariselle alppienylitys reitille.
Kuvassa ollaan n. 2640 metrissä. Osa pilvistä jäi jo alapuolelle ja vettä satoi ja oli kylmä. 60 km ennen oltiin hikoiltu itsemme kuiviin. Nopeita muutoksia kun siirrytään eri korkeuksiin.
Kahvalämppärit oli todella hyvät, mutta kypärän visiiri kun kastui sateesta ja lämpötila oli alle 10, niin näkyvyys oli lähes olematon. Onneksi selvittin kaatumatta.










Seuraavana päivänä saatiin nauttia reissun parhaista teistä. Kurvia riitti lähes koko päiväksi ja matkalla nähtiin kaikenlaista, kuten esim. tuo linnake, jonka tarkoitus ei ihan auennut. Olikohan vankila?
















Samaa vuorenseinämää. Katso noita kalteri-ikkunoita!?!


















Maisemat on kyllä kertaalliset. Tämä on vielä sitä alppien ylitysreittiä. Oli muuten paljon pyöriä liikkeellä, sekä Tour de France:en harjoittelevia pyöräilijöitä että moottoripyöräilijöitä. Mutta ei poliiseita. Juteltiin että Suomessa tällainen paikka olisi läpi vuoden miehitetty kymmenillä poliiseilla. Nopeudet eivät tainneet pysyä aivan rajoituksissa!














Kimmo mittaa askeleella, onko1metri tässä korkeudessa saman pituinen kuin meren tasolla !

















Jarmon kanssa Travemundessä. Kimmo lähti Saksan eteläpäästä ajamaan Tsekin ja Puolan kautta via Balticaa. Oli sitten ajanut vittuuttaan koko matkan ilman seisahduksia. Hyvä kun viitti edes tankata. Oliko se nyt sitten 2500 km yhdeltä istumalta.

Meillä tuli Jarmon kanssa ~ 7300 km kotiovelta kotiovelle. Pyörät kesti moiteettomasti mutta ainakin allekirjoittaneelle matka oli henkisesti liian pitkä. Ja kyllä kollegatkin sanoivat että ei enää tällaista reissua. Mutta    TULI SE KUITENKIN TEHTYÄ ja nyt se rupeaa tuntumaan ihan jo mukavalta kokemukselta. Kiitos vain Äijät

                                 






Siinä se menomatka kartalla. Aikalailla niin kuin se ajettiin ja matkaa kertyi se ~3500 km.

Tässä kartassa nuo liput merkkaavat yöpymispisteitä. Aika tasan nuo vedot näyttäisi jakaantuvan.

Paluumatka seuraavassa kartassa ( Jarmon ja Markon ).















Markon ja Jarmon paluumatka Gibraltar - Travemunde ~ 3450 km.























Ja tässä Kimmon paluureitti. ~ 5000 km elikkä n. 1500 km enemmän kuin meillä.

Saksan poikittaisajo ei tainnut Kimmolta mennä ihan noin, mielestäni! Mutta ei paljon muutakaan.




Paluu takaisin pääsivulle