Vaimoni veljen Olli-Pekka Luodon Yamaha päätettiin laittaa uuden kerran ajokuntoon. Projekti alkoi jo vuonna 2005, kun Koski TL:stä haettiin Yamahan osat. Päätettiin, että työtä tehdään sitä mukaa kun intoa riittää. No työ ei edennyt yhtään ennenkuin talvella 2007 päätin laittaa osat maalaukseen ja lähetin OP:lle hankintalistan. Alussa meillä oli  se käsitys, että jammu on vuoden -74 mallinen RD. Kuitenkin projektin edetessä on tullut ilmi että kyseessä on AS-3:n ja RD:n sekoitus, ihan tehtaalta asti. Eli runko kokonaisuudessaan sekä moottorin alaosa on AS-3:n, mutta läppämalliset kaasasrit ja sylinterit ovat jo RD mallia. Tämä tuo oman mielenkiintoisen aspektin varaosien hankintaan.

No nyt tällä hetkellä tilanne on juuri tämä, mikä kuvissakin näkyy. Runko ja muut osat on maalattu ja loput osat odottaa asennusta. Tämä asennus tulee tapahtumaan vielä tänä kesänä niin, että pyörän opistaja ja hänen veljensä Kimmo osallistuu kokoonpanoon. Tähän asennukseen voi vierähtää kokonainen viikonloppu. Toivottavasti asennusöljyä tullaan käyttämään vain sen verran, ettemme sunnuntai aamuna joudu purkamaan kokopyörää alkutekijöihin. Tästä asennusviikonlopusta tulen kertomaan lisää kuvien kera.










On se japanin poika tehnyt kerralla kunnon kromauksen. Putket ja ketjusuoja oli kertaallisen paskan peittoamat, mutta Autosol:n crome polish on todella hyvää ainetta.






















Niinkuin päivämäärästä näkyy,  asennusviikonloppu tuli lopulta. Kimmo hoiti ison osan mekaanisesta asennuksesta ja oluen juonnista. Vaikkakin pyörän omistaja yllätti isoveljensä yltämällä lähes samatahtiseen nestetasapainon ylläpitämiseen.





















Lauantaiaamuna työt lähtivät hieman hitaasti liikkeelle. Mutta autotallin seinän takana ollut jääkaappi pelasti tilanteen melko nopeasti. Ensimmäiset 48 tölkkiä oli poissa....mutta kaupathan olivat auki!






















Nyt haetaan oikeanlaisia sähkökytkentöjä. Kun oikeanlaisia kuvia ei tahtonut olla, oli kytkennät ns. testattava ja  tämähän vei muutaman sulakkeen alla näkyvästä laturista. Mutta loppuviimeksi sähköistä taisi tulla paremmat kuin ne olivat koskaan olleet tämän pyörän historiassa....

Huomaa Kimmon epätoivoinen katse ja otsan hellä sively....
















Vaan nyt on koittanut se hetki että Yamaha RD 125 -72/-73 on herännyt jälleen eloon ja huomaa sekä omistajan että käynnistäjän helpottuneet ilmeet.  Pyöräähän polki allekirjoittanut kuin tulpatonta mopoa melko kauan, eikä mitään tapahtunut. Mutta onneksi työkaverini Juha Kopra tuli käymään vielä illan hämärtyessä ja hän toi meille pullollisen "talvisota"-juomaa. Tästä ilahtuneena asentaja-Kimmo korkkasi juoman ja kulautti siitä molemmille poskille. Hetken sen jälkeen aikansa katseltuaan minun loputonta polkemista tokaisi: Jospa tulpanjohdot ovatkin väärinpäin! Ja eikun hattujen paikat vaihtoon ja MOPO KÄYNTIIN VÄLITTÖMÄSTI!! Kaikki säädöt olivat todella hyvin kohdallaan, vaikka kaasareidenkin lelut vaidettiin kaikki.






Nyt on se tilanne, että putlkista saadaan poltettua todella suuri määrä öljyä pois. Savua tuli kyllä aivan saatanasti. Minuutin päästä tästä kuvauksesta autotallin peräseinää ei näkynyt. Mutta älkää nyt luulko että tuorevoitejärjestelmä olisi ollut väärin säädetty. Ehei! 5 minuuttia ne putket puhdistuivat mutta sen jälkeen savutus loppui.






























Siinä se nyt sitten on! Sunnuntai-aamu ja Yamaha on saanut uuden elämän. Tarroitus puuttuu, mutta tämäkin hoituu Olli-Pekan mukaan vielä tänä vuonna.



Pyörä on muuten kaunis !



















Joko Yamahan -73 mallinen piikki on pieni kooltaan tai sitten O-P on iso mies! No taitaa olla kumpikin tosi.



Projekti saatiin loppuun tältä osin, mutta työ ei loppunut. Vielä siinä on Olli-Pekalla työtä jäljellä.



Projekti oli mukava myös siltä osin, että ajelin itse samanlaisella jammulla vuosina 1985-1986.