HAKU 

    Mörrin kanssa on tullut harrastettua montaakin lajia. Harrastuskoiraksihan poika hankittiin. Alunperinkin tarkoituksena oli treenata agilityn ja tokon lisäksi myös palveluskoiralajeja. Pk-puolella aloitettiin aikoinaan haun kanssa, se kuitenkin jäi syystä jos toisesta. Tilalle tuli jälkiharrastus. Jäljellä kisattiinkin kahteen otteeseen. Mutta sekin jäi jäätyämme toisessa kisassa kolmen pisteen päähän koulutustunnuksesta. Moni muu olisi varmaan saanut siitä uutta tarmoa, mutta en minä. Johtuen osaltaan ja pitkälti siitä, ettei jälki ollut Mörrille SE pk-laji. Mörrihän on aina osoittanut enemmän ilmavainuisuutta. Ja lisäksi en osannut Mörrille jälkeä kunnolla opettaa. Kuvioihin tuli siis uudemman kerran haku. Hakua sitten treenattiinkin vuosikaudet, tai siltä se ainakin minusta tuntuu. Erinäisiä ongelmia oli aina enempi tai vähempi... Tavoitteena oli saada Mörri edes yhdeksi vuodeksi verovapaaksi, eli tavoitteena ykkösluokan koulutustunnus. Erittäin kovalla työllä ja monet kyyneleet vuodatettuani tuokin päivä koitti keväällä 2005 Harjavallassa. Ikävästi minun ja Mörrin kisaura palveluskoirapuolella päättyi lähes ennen kuin se ehti alkaakaan. Haku nimittäin jäi meidän harrastuksista melkein heti ko. kisojen jälkeen. Mörrin etujalkaongelmat alkoivat tuottaa ongelmia, joten päätin olla rasittamatta 'pientä' miestä enää enempää. Päätös olikin oikea, sillä syksyllä 2005 Mörrin vasemmassa ranteessa todettiin alkava nivelrikko. Nivelrikkoa on vähän, mutta sen verran että se aiheuttaa jo kipua. Mutta tärkeintä on, että Mörrin kanssa saavutettiin tavoite haussa. Ja, että meillä molemmilla on loppujen lopuksi ollut erittäin hauskaa hakuharrastuksen parissa. Sen huomasi varsinaisen treenaamisen jäätyä kuvioista, ettei Mörri olisi millään halunnut niinä muutamina kertoina jolloin se oli mukana tallomassa hakualuetta lähteä takaisin autolle:). Noina muutamina kertoina sai Mörri hakea myös yhden ukon metsästä, ja oli pojalla hauskaa:).

TOKO

    Tottelevaisuuden treenaaminen on Mörrin kohdalla aloitettu ihan joskus naperona. Oikeastaan heti pienen penikan saavuttua taloon. Mörrillä on tokon suhteen (tai oikeastaan kaiken harrastamisen suhteen) ollut lähes ilmiömäinen keskittymiskyky. Mörrille on aina ollut kunnia-asia toimittaa minun sille antamia tehtäviä. Tämän keskittymiskyvyn huomasi hyvin ensimmäisellä pentutapaamisella, jolloin naperot taisivat olla siinä kolmen kuukauden kintaalla. Koska oli talvi olimme kasvattajan luona sisätiloissa. Pennut olivat tietenkin valtoimenaan ja itse asiassa paikalla oli pennut kahdesta suurin piirtein samanikäisestä pentueesta. Leikin Mörrin kanssa lattialla olleella lelulla ja satuin lelun heittämäänkin. Mörri teki ihan hirmuisesti töitä vältellessään muita pentuja, jotka tietenkin yrittivät ottaa siltä lelun pois. Mörrillä kun oli tehtävä, joka piti suorittaa kunnialla loppuun. Ja jokainen kerta lelun heitettyäni tuli lelu takaisin minulle, Mörrin toimesta. Poikaa ei millään muotoa häirinnyt muut pennut, se teki vain entistä enemmän töitä saadakseen lelun tuotua minulle takaisin. Voi kuinka Mörri oli jo pentuna aivan ihana:).

    Ensimmäiset tokokisat toteltiin Mörrin ollessa hieman alle 1,5-vuotias. Mörri pärjäsi hienosti ja pisteitä tuli yli 180 pistettä, eli reilu ykköstulos. Toinen alokasluokan kisa meni kyllä vielä paremmin:). Ongelmia alkoi tulemaan avoimen luokan suoritettuamme. Ongelmat olivat niinkin perusasiassa kuin sivulle tulossa ja sivulla olossa. Mörrin mielestä siinä oli todella epämiellyttävä olla, joten jossain vaiheessa ei tullut enää ollenkaan. Ja tämä ongelma johtui täysin ohjaajasta. Ja tuosta ongelmasta johtuen tuli meille todella pitkä tauko kaikkeen tokoiluun. Pitkän työn tuloksena siitäkin päästiin. Tosin vieläkin olen kisoissa havaitsevani jonkinlaista vanhan ongelman pään nostoa. Mutta vielä se ei ole vaivannut uudestaan.

   Nykyään Mörri on jäänyt pakon sanelemana tokostakin eläkkeelle. Kilpirauhasvaivoihin kun Mörri syö lopun elämäänsä lääkettä niin uusien doping-sääntöjen mukaan emme saa enää kisata. Tämä on todella suuri harmi. Onneksi Mörri on ottanut ihan rennosti eläkeasian :).

AGILITY

   Mörri on rakastanut agilitya aivan alusta asti. Oli aika jolloin Mörriä ei pahemmin turistina kisoissa nähnyt, koska se hullaantui niin kovin muiden suorituksista että äidilläni oli työ ja tuska sitä pidellessä. No sen jälkeen koitti aika, jolloin Mörri oppi käyttäytymään kisoissakin. Mörrin kanssa minulle tuotti ongelmia se ihan eri vauhti ja irtoavuus mitä taas Muumin kanssa olin tottunut. Mielenkiintoista sinänsä, ettei Mörri kuitenkaan ollut hyllyherkkä koira, vaikka välillämme radalla oli välimatkaa yli kymmenenkin metriä. Jotenkin vain pojalla oli hyvä radanlukutaito. Ykkösissä tuli todellakin kisattua lähes tulkoon vuoden verran. Kakkosissa ei onneksi mennytkään niin kauan aikaa. Kolmosista saavutuksiksi voisi laskea yhden nollavoiton sekä useamman vuoden osallistumisoikeuden SM-kisoihin ja MM-karsintoihin. Vuonna 2003 (joka loppujen lopuksi jäi meidän viimeiseksi agilityvuodeksi) olimme SCY:n joukkueessa SM-kisoissa ja teimme puhtaan ratasuorituksen. Olin siihen tyytyväinen monestakin syystä. Yksi niistä oli taustalla olleet jalkaongelmat, jotka sitten koituivatkin agilityuramme tuhoksi.

    Mörri ei ollut koskaan mikään hidas agilitykoira. Harvemmin tuli ihanneajan ylitystä radalta ja kakkosluokassa ei tarvinnut olla huolissaan siitä, että sijoittuisiko kolmen parhaan joukkoon jos tulisi nollarata. Harmi siis, että ura jäi niinkin lyhyeen. Olen sitä moneen otteeseen surrut ja kyyneleitä vuodattanut. Yksi syy tähän suruun on tietenkin se, että Mörri rakastaa agilitya isolla R:llä edelleen. Oli kuitenkin hienoa lopettaa ura SM-kisoihin, vaikka en sitä silloin vielä tiennyt.

    Agilityssa jouduin pitkään tekemään hikihatussa töitä saadakseni yhteistyömme toimimaan. Hienoa oli se päivä jolloin huomasin yhteistyömme olevan saumatonta. Sitä se on ollut uran päättymisen jälkeenkin kisatessani muutaman kisan (ilman treeniä). Hienoa on ollut noina muutamina kisakertoina huomata kuinka rimatkin pysyivät hyvin ylhäällä, vaikka ei ollut sitä treeniä alla. Rimat olivat pitkään meillä se ongelma. Ja sen eteen tehtiinkin töitä, muun työnteon lomassa.

Mörrin pk- ja tokotuloksia.