Muumi muutti meille 7 kuukauden ikäisenä perheemme ensimmäiseksi koiraksi. Muumista oli tarkoitus tulla ihan vain kotikoira. Enhän silloin tiennyt koirista oikein muuta kuin, että niillä on kuono ja häntä:). Lisäksi oli sattumaa, että meille tuli juuri Muumi. Äitini silloinen työkaveri oli Muumin kasvattaja ja Muumi oli juuri etsimässä uutta kotia.

 Aluksi lähdimme Turun Shelttikerhon tottelevaisuuskoulutuksiin. Sieltä jatkoimme harjoittelua seurassa, jossa pystyi harjoittelemaan niin agilitya kuin tottelevaisuuttakin. Muumi sai ensikosketuksen agilityyn hieman yli vuoden ikäisenä. Seuraa vaihdoimme ikävien sattumusten takia vuosien 1997 ja 1998 vaihteessa. Siitä lähtien olemme edustaneet Turun Seudun Agilityurheilijoita (TSAU).

Koiraharrastuksen myötä on kaikki muut harrastukset jääneet. Ennen Muumin tuloa harrastin ringetteä ja ratsastusta. Ratsastus kulki vielä jonkin aikaa koiraharrastuksen rinnalla, ringeten jäädessä heti pois. Ratsastuskin jäi kun koiraharrastus vei aina vain enemmän mukanaan:).

Alussa meidän harjoittelu oli vain pienten temppujen opettelua, mutta ajan kuluessa koulutusohjaajat puhuivat kisoista ja niin minäkin aloitin kisaamisen ensin tokossa ja sitten myöhemmin agilityssa. Ensimmäisissä tokokisoissa Forssassa tuli heti ykköstulos, vaikka en kovinkaan paljon tokossa kisaamisesta tiennyt. Sen jälkeen alkoikin se alamäki;). Kuopasta olemme päässeet hyvin ylös ja tällä hetkellähän Muumi kisaa erikoisvoittajaluokassa. Ja sieltäkin on plakkarissa kaksi ykköstulosta, joten pappa on viittä vaille tottelevaisuusvalio:). Ja 21.8.05 saimme sen viimeisen vaadittavan ykköstuloksen ja Muumi on FIN TVA!!!

TAPAHTUMIA JA SATTUMUKSIA

Ennen vuoden 1998 vaihdetta tapahtui tokokoulutuksessa ikävä tapaus. Muumin päälle kävi ilman näennäistä syytä snautseri uros. Taustaa sen verran, että silloin alle kaksivuotias Muumi ei osannut ajatella muista mitään pahaa, eikä osaa edelleenkään. Joten en millään usko, että Muumissa olisi tuohon tapaukseen mitään syyllisyyden osaa eikä arpaa. Tuo snautseri kävi siis Muumin päähän kiinni ja siinä pysyi. Muumi huusi täysin alistuneena, se ei itsekään ymmärtänyt tapahtumaa. Itse en kokemattomana 15-vuotiaana koirankouluttajana en osannut 'shokissani' tehdä yhtään mitään. Koiran omistaja ja kouluttaja eivät myöskään tehneet yhtään mitään. Onneksi isäni oli silloin poikkeuksellisesti minua kuskaamassa ja hän toimi. Isäni meni ja otti snautseria leuoista kiinni ja väänsi ne auki. Muumikin tuntui olevan shokissa. Omistajan kommentti oli vain: kyllä se olisi hetken kuluttua irti päästänyt. Voin vain sanoa, ettei olisi takuulla päästänyt... Lähdimme koulutuksesta kotiin lähes heti tämän jälkeen, emme olleet huomanneet Muumissa mitään erikoista. Illalla sitten Muumille ruokaa antaessani huomasin sen päästä tippuvan verta. Tarkemmin tutkittuamme löysimme Muumin päästä todella ison reiän. Ei siis muuta kuin pikaisesti eläinlääkärille. Yhteensä kuusi tikkiä ja haavaan dreeni. ja ikävät asiat eivät siis päättyneet tähän... Muumille tuli vielä antibiootista todella voimakkaat allergiset oireet, menihän sitä suun kautta pillereinä ja suoraan haavaan dreenin kautta. Muumin pää turposi kaksinkertaiseksi ja se sai runsaan kortisonilääkityksen... Tästä kuitenkin vihdoin selvittiin fyysisesti ihan kokonaan. Muumille oli kuitenkin jäänyt henkisiä vammoja:(. Pitkään Muumi pelkäsi pippuri&suolan värisiä snautsereita niin kääpiöitä kuin niitä normaalin kokoisiakin. Tästäkin onneksi selvittiin loppujen lopuksi kunnialla, eikä nykyään Muumilla ole mitään pelkoja. Onneksi tämä kaikki ei vaikuttanut Muumin kanssa harrasteluihin. Seuraa kuitenkin vaihdoimme, mutta se olikin ainoastaan hyvä asia:)
Kaikesta tästä seurasi kuitenkin pitkä ja ikävä allergiakierre. Kaikki tuo stressi laukaisi Muumilla allergian. Jouduimme vaihtamaan ruokavalion täysin. Ennen Muumi söi nappularuokaa, mutta tämän jälkeen siirtyi poika puuro- ja liharuokavaliolle. Oikealla lääkityksellä saatiin pahimmat rapsutukset pidettyä kurissa. Tosin edelleenkin aina keväisin ja kesäisin alkaa runsaampi rapsuttelu, jolloin joudutaan hiukan antamaan kortisonilääkettä. Onneksi nykyään Muumin allergia on vain pieni osa elämäämme ja pappa pystyykin jo syömään kuivamuonaa, joka helpottaa huomattavasti minun elämääni:).

Allergiaoireet lievenivät varmasti osittain kastraation myötä. Muumi leikattiin ihan vuoden 2002 lopussa. Siihen päädyttiin useiden eturauhatulehduksien jälkeen. Muumilla noita tulehduksia ei ollut aluksi useita peräkkäin. Ja niitä hoidettiin muun muassa hormonipistosten avulla. Kummallisinta on mielestäni miten ensimmäinen eturauhastulehdus tuli esille. Muumi oksenteli pitkään omituisesti päivän aikana. Mörri oli silloin vielä pieni ja sen takia oli papereita vielä lattialla. Emme siis huomanneet Muumilla olevan pissatulehdusta, koska Muumi joko putsasi itseään sen verran usein (että oksensi) tai sitten se teki paperille pissat joiden luulimme olevan Mörrin. Eläinlääkärissä sitten selvisi, että pojalla on pissatulehdus, jonka aiheuttaja on eturauhasen suurentuminen. Eläinlääkäri osasi epäillä eturauhasta, koska Muumin pissassa oli verta. Tästä ensimmäisestä tulehduksesta selvittiin kunnialla. Seuraavan kerran huomasimme eturauhasen vaivaavan vuonna 2002, kesällä. Vaivan huomasimme, koska Muumilla tuli pari omituista rimaa agilitykisoissa alas. Osasimme epäillä ja veimme Muumi pikaisesti lääkäriin. Eläinlääkärin "tuomio" oli odotettu, mutta se mikä meidät yllätti oli vaivan laatu. Eturauhanen oli kuulemma niin iso ja kipeä, ettei Muumin olisi pitänyt pystyä edes kunnolla kävelemään... Tällä kertaa eivät vaivat menneet niin helposti ohi joten päädyimme kastraatioon, joka tapahtui heti joukkueSM-kisojen jälkeen. Muumi palasi entistä ehompana takaisin agilitykentille vuoden vaihteen jälkeen:).