Marikan kotisivut

Lokakuu 2009

17.10. Ollaan oltu Tinkan kanssa kotosalla useamman viikkoa, kun Äiskä on sairaslomalla. On ulkoiltu kirpakassa ilmassa ja tehty paljon temppuja. Tinkakin on oppinut nukkumaan pitkään! :)

Vähän aikaa sitten vierailtiin Carinan luona Kemiössä moikkaamassa siskoa ja Äiti-Emmaa. Emmalla oli juoksu ja Tinka koettiin iilmeisesti jonkinmoiseksi uhaksi, kun piti päristellä. Pikkuneidit tulivat toimeen edelleen mainiosti ja aloittivatkin leikin heti. Tinka olisi mennyt Carinan syliin koko ajan, siitä Ebba hieman oli mustis. :) Omaa Äiskää Tinka ei lapsuudenkodissaan huomanut lainkaan. Ja heti sinne saavuttaessakin neiti tunsi paikan ja juoksi suorinta tietä ovelle. Söpöä.

kuukauteen on mahtunut paljon muitakin kavereita. Miinaa on nähty viikottain ja tytöt leikkivät kauan ja innoissaan. Tinka on ollut taas Tarvasjoella Pinkinkkin kaverina. Tällä kertaa he intoutuivat oikein painimaan ja juoksentelemaankin. Pinkin seuraksi oli saapunut pikkuinen Pipsa-pentu. Ensin pentua jännitti, kun Tinka oli niin raju, mutta hetken päästä karvainen häntä alkoi kiinnostaa enemmän. Loppuaika sujuikin Tinkan karvoja repiessä ja leikkiessä. Että oli kivaa! :)

Eilen ilmoitin Tinkan toko-kurssille tammikuusta, kun alkaa kotioppimisen keinot olla käytetty. Jee! Tokokin on ihan kivaa muuten..

Nyt on sitten päivitetty Tinkan ensiapusalkku ensiapukurssin innoittamana. Olin kurssilla viikko sitten Paula Speerillä. Salkussan on kaikkea tarvittavaa sideharsoista hiilitabletteihin! Nyt kun vielä päivittäisi sen ihmisten salkunkin.. :)

Eilen Tinka ryhtyi muuten hurjaksi: Anskulla oli possunkorva kassissaan vanhempieni luona ahtaassa eteisessä. Siinä sai kyytiä ensin Svingi. Että äläpäs tule tänne! Sitten Ansku oli jo lähdössä ja ohjasi Tinkaa kaulapannasta pois tieltä ja Heppu sattui tielle. Siinä sai Pappa kokea kunnon sheltin"vihan" ruuan edessä. Enpä ole ennen kuullut, että neidistä lähtee niin hurja ääni! Pelästyttiin kaikki ja sitten naurettiiin tilanteen koomisuudelle. Siinä se lyhykäisyydessään. Vai? :)

Syyskuu 2009

23.9. Ollaan viime viikkoina koitettu olla ahkeria ja askarreltu kaikennäköistä. Tinka on koittanut olla suurena apuna, siinä kuitenkaan onnistumatta..valitettavasti. :) Kun Äiskä koitti pujottaa pihlajanmarjoja ja ruusunmarjoja, neiti olisi ennemmin syönyt ne. Samoin kävi muutamalle onnettomalle kävylle ja kauniille oksalle. Onneksi sentään jotain säästyi ja koristeetkin valmistuivat. Puuhastelu vaan taisi kulkea seuraavaa rataa: "Tinka, ei ota." "Tinka tuo tänne." Tinkaaaaa!!" "Tinka nyt meet kyl syömään vaikka luuta hei." Mutta oikeastaan olihan se hauskaakin. :)

Tinka on päässyt taas leikkimään paljon ystäviensä kanssa. Miinan kanssa on leikitty säännöllisesti kerran viikossa. Tytöt leikkii tosi kivoja leikkejä yhdessä ja Tinka juoksee innolla tapaamispaikalle, kun kerron mihin ollaan menossa. Hepun ja Svingin (ja Siskon) kanssa oltiin sunnuntaina Piikkiön Linnavuorella vaeltelemassa. Maasto oli kohtuullisen vaativaakin, nousua ja laskua. Ja geokätköilyn ansiosta saatiin kiivetä vielä hiukan korkeammalle kuin polku olisi vienyt!! :) Tinka pääsi viikonloppuna myös katsomaan kunnon maaseudun elämää ja Pinkkiä. Tinka juoksi pelloilla ja metsässä, heitteli kaverina halkoja (=söi) ja katseli rohkeasti traktoreita ja muita vempeleitä ihan lähietäisyydeltä. Kyllä oltiin tämänkin reissun jälkeen väsyneitä, mutta onnellisia! :)

5.9. Sellaista vaan tulin lisäämään, että Äiskä sai taas aamulla niin hyvät naurut, kun tuli olohuoneeseen. Neiti on kyllä sellainen keräilijä: Kasa luita olohuoneen matolla (kaikki mitä asunnosta löytyy), tyhjiä vassepaperirullia (Äiskällä oli jäänyt vessan ovi auki ja sillä on huono tapa kerätä tyhjät rullat vessaharjan varteen) ja lisäksi kasa likaisia sukkia riepoteltuina (nekin sieltä vessasta, jossa oli likapyykkejä lattialla odottamassa koneeseen menoa). Hölmö pikku sheltti!! Mut nyt me lähdetään torille kävelemään ja humputtelemaan tuon karvakasan kanssa! :)

4.9. Ollaan puuhattu tällä viikolla vaikka mitä kivaa taas! Tinka pääsi viime viikonlopuksi Anskun luo hoitoon Hepun ja Svingin kaveriksi. Hiukan haikeana pikkuinen jäi ensin katsomaan Äiskän perään, mutta oli kuulema reipastunut siitä kivasti. Meno oli tainnut olla melkoinen, kun pikkukaverukset olivat leikkineet. Tinka oli taas vahtinut uusia luita eikä ollut antanut Svingin syödä niitä ja sitten se mokoma oli kerinnyt varastaa Hepun ruokaakin muutamaan otteeseen vaikka oli ollut vahdinnan alla. Todistettu siis taas, että Tinka on nopea ja röyhkeä, kun on kyse ruuasta!

Ensimmäinen yö hoidossa oli lähes fiasko. Mun neitini oli herätellyt Anskua ensimmäisen kerran siinä neljän aikaan. Sitten kuudelta ja lopulta kaiketi puoli kasi oli täytynyt nousta. Huomautetaan tässä välissä velä, että Heppu ja Svingi nukkuvat yleensä kiltisti sinne kymppiin saakka. Aamuinen puhelu klo. 9.30 välillämme meni tyyliin näin: Marika: "Ootteko jo heränneet?" Ansku: "Ai jo! Siis Tinka on heränny ekan kerran jo neljältä.... mul ei oo varmaan koskaan särkeny pää näin paljoo ku oon nukkunu niin vähän.. Naurua" Siis aivan huippua! Hyvä Tinka!! Onneks seuraava yö oli sujunut NUKKUESSA!

Tinka oli päässyt Anskun kanssa tallille katsomaan hevosia, jotka olivat keiketi hiukan jännittäneet neitiä. Lisäksi oli leikitty, rymytty metsässä ja käyty Mummun ja Pappan luona kylässä! Ja oli kyllä koira väsynyt sunnuntaina, kun hain hänet kotiin.. Suoraan meni nukkumaan eikä noussut ennen seruraavaa aamua! :) Kiitos hyvästä hoidosta!!! :)

Tiistaina päästiin taas Tokoilemaan. Varmisteltiin seuraamista ja testattiin paikallaoloja. Tinka jaksoi kivasti ja oli innostunut! Ja vihdoinkin keskiviikkona päästiin taas agilityyn!! Tassu on parantunut onneksi lopultakin täydellisesti ja uskallettiin mennä. Treenattiin hurjasti kontaktialustaa väliajoilla ja se sujuu makeesti! Radat ei kylläkään olleet tällöin huippuja. Ekan radan Tinka kävi niin kuumana ettei meinannu mitään tulla ja toisella Äiskä mokaili KAIKEN.. esimerkiks juoksi päin estettä ja kiljaisi perään naisellisesti!

Torstaina tehtiin Tinkan kanssa pitkä remmilenkki, tuntikymmenen, ja illalla Tinka pääsi vielä leikkimään Miinan kanssa pitkästä aikaa. Tinka tietää jo heti kotona, kun kerron, että mennään Miinaa katsomaan mihin mennään ja silloin muuten mennään lujaa! Neidit juoksi itsensä läkähdyksiin ja me Jennin kanssa parannettiin maailmaa. :)

Tänään on oltu Anniinan kanssa tuntineljänkymmenen lenkillä ja taas on pikkuneiti väsyneenä nukkumassa. Eli ollut mukava ja puuhakas viikko taas! Ja ainiin: "Hiukan" trimmailin Tinkan korvakarvoja.. :-) Hän on ihan kynityn näköinen ja näyttää hassulta. Voisko ehkä ens kerral pyytää jotain asian osaavaa neuvomaan ja näyttämään?!

1.9. Päivittelin koko kotsivujen sisältöä ja ulkoasua! Toivottavasti tuli helpommin käytettäväksi. :)

Elokuu 2009

25.8. Tässä hiukan sekä hyviä että huonoja uutisia.. Eli kaksi viikkoa sitten Tinka astui metsässä Miinan kanssa leikkiessään lasinsiruun ja oikean etutassun anturaan tuli syvä viiltohaava. Nyt ollaan oltu sitten poissa agilitykentältä ja kuljettu tossu (Hepulle kiitos lainasta!) jalassa lenkit. Hienosti neiti kyllä antaa laittaa tossun jalkaan, suihkutella ja puhdistaa. Tossun olemassaolokin unohtuu heti, kun päästään lenkille, vaikkakin aina jalkaan laitettaessa neiti näyttää niin surkealta kolmella jalalla hyppien. No, sitten tassun lisäksi neiti söi tassussa olleesta siteestä kaikki teipit. Sideharson siis jätti syömättä onneksi, mutta edelleenkään en ymmärrä miten ihmeessä se sai revittyä sen KAIKEN teipin siitä ympäriltä pois?! Tässä sitten on ooteltu josko ne teipit tulisivat ulos, mutta eipä ole kuulunut. Ehkäpä ovat sulaneet. Onneksi vatsa toimii hienosti!

Sitten oltiin agilityn kontakti- kurssilla ja yksi Tinkan treenikavereista kävi päälle. Oltiin juuri menossa hallin ovesta ulos, Tinka vapaana kun sellainen puolet Tinkaa suurempi koira hyökkäsi päälle. Tinka raasu kieri pitkin maata ja Äiskä koitti mennä väliin ja ottaa sitä koiraa kiinni, mutta se pääsi silti uudelleen päälle. Sitten tämän toisen koiran omistaja onneksi sai sen kiinni. Äiskä pelästyi ihan hirveenä. Tinkan koko toinen kylki oli ihan märkänä eli tosisssaan se tuli päälle, mutta onneksi ei mitään pahempaa käynyt! Haettiin sitten Tinkalle heti hyviä koiratapaamisia muista isommista (TURVALLISISTA) agilitykamuista. On se Tinka vaan reipas ja vahva luonteeltaan, kun ei enempiä säikkynyt. Hiukan oli pari päivää tapahtuman jälkeen havaittavissa lenkillä ympärille katsomista ja ylimääräistä valppautta kun näkyi muita koiria. Mutta kaiken huippu siis oli, että kyseisen koiran omistaja ei pyytänyt anteeksi saatika edes kysynyt kävikö Tinkalle jotain! Että vit--aa!!!

Ja hyvät jutut: Lonkat tuli A/A ja kyynärät 0/0 takaisin Kennelliitosta!

LEIRI: Nyt viikonloppuna (21-23.8) oltiin Tinkan kanssa kauan odotetulla shelttileirillä Urjalan Taikayö Campingillä. Mukaan oli päässyt noin 20 ihmistä ja koiria taisi olla ainakin tuplamäärä. Harvassa olivat ne osallistujat, joilla oli VAIN yksi koira! :) Kuvia leiriltä.

Oltiin Tinkan kanssa perillä jo hyvissä ajoin ja sain valita, menenkö pienempään mökkiin vai isompaan, jossa on vessa. No, sinne tietysti! Olin ensimmäisenä paikalla ja sain vietyä tavarani paikoilleen ennen seuraavan mökkiläisen saapumista. Nukuimme Tinkan kanssa yläkerrassa, joka oli jokseenkin vaarallinen kun kaiteet eivät yltäneet maahan asti. Onneksi oli häkki mukana niin sinne pikkuneiti yöksi. Seuraavana mökkiin saapuivat Johanna ja Nakke-sheltti. Jutusteltiin Johannan kanssa koirajuttuja pitkään ja lähdettiin sitten tutustumaan alueeseen. Pienen hetken päästä mökkiin saapuivat myös Mikaela ja Tao, Hanna ja Elvis, Dea, Zen ja Marilla Milan kanssa. Oli siinä vilinää ja menoa. Tinka oli aivan ihmeissään, mutta sai onneksi kaikista kivoja kavereita. Tao ja Zen innostuivat Tinkan tuoksuista.. :) Milan kanssa Tinka taisi leikkiä eniten. Lauantaina saimme vielä lisää asukkaita kun Satu saapui tyttöjensä Saanan, Sanin ja Tipin kanssa.

Perjantaina ei ollut sen enempää suunniteltua ohjelmaa kuin iltapala ja makkaranpaisto. Luontopolulla kävimme oman mökkiporukan kanssa rymyämässä. Kaikki leirin osallistujat vaikuttivat mukavilta ja olo oli kotoisa, vaikka olinkin lätenyt mukaan yksin ilman tuttuja. :)

Lauantaina aamulla kävimme taas luontopolulla pissalenkillä ja aamupalan jälkeen sitten oikein järjestetyllä luontopolulla vastailemassa kysymyksiin. Joukkueemme Hot Dogs oli jaetulla ykkössijalla, että ollaan me niin viksuja! Luontopolun jälkeen oli temppurata, jossa sekä omistaja että koira pääsivät temmeltämään. Tyyli oli kohtuullisen vapaa ja hienoja suorituksia (ja hassuja) nähtiin paljon! :) Ensin koiran tuli hypätä este, sitten piti omistajan pujotella kepit peruuttamalla ja koiran tulla mukana. Sitten hulavanteen läpi hyppyjä ja pallon pujottelu-kuljetus ja koira mukana. Lopuksi sitten koiran piti syödä nakkeja nopeasti. Tai kaipa ne olis itsekin saanut syödä. :) Rata oli hauska ja oli kiva puuhata yhdessä. Tinka olisi halunnut mennä radalle vielä uudelleenkin!! Temppuilun jälkeen otettiin koirista mittaa juoksukilpailussa. Tinka oli hienosti kolmas!! :) Järjestetyn ohjelman lisäksi Tinka pääsi uimaan järveen ja hakikin innoissaan keppiä ja ajoi aaltoja takaa.

Lauantai-illalla käytiin saunassa ja leirillä olut suloinen pikkupoika tuli saunaan kanssani. Leikittiin siellä ötökkä-leikkiä ja heiteltiin peflettiä seinään, kun se siihen kivasti tarttui. :) Saunan jälkeen syötiin muurinpohjalettuja, jotka oli aivan ihania! Sitten porukalla karaokeen ja Hannan suostuttelulla (pakotuksella?) :) laulamaan shelttiporukan kanssa Daa Daa. Oli siinä varmaan näky. Mukavaa oli!

Sunnuntaina oli vuorossa luento sheltin rotumääritelmästä. Sen olin kyllä kuullut aiemminkin ja jotensakin taas selvisi se tosiasia, että en ymmärrä niitä näyttelyitä oikein kunnolla. Eli ei taida olla mun ja pikkuneitin juttu eli panostetaan tuohon harrastuspuoleen edelleen! :) Lopuksi oli leirinäyttely. Odotin innolla leikkimielistä kisaa, tyyliin niinkuin temppurata. Mutta mitä vielä: Tosissaan mentiin ja arvosteltiin. Jäi paha mieli, kun Tinka ei saanut oikein mitään hyvää palautetta. Vaikkakin tiedostan sen, ettei neiti ole IHAN :) rotumääritelmän mukainen muhkeine turkkeineen ja pystykorvineen, mutta leikkimielisessä näyttelyssä en tajua tuollaista arvostelua. Onneks sitten mun ihanainen siskoni taas muistutti mua siitä, kuinka upea SPORTTIKOIRA mulla on! Ei ainakaan turkki hidasta menoa agilityradalla ja liikkeet on täydelliset paimennukseen ja korvat sopivasti pystyssä, jotta toko:ssa kuulee käskyt hyvin! Että niin!! :)

Leiri oli siis kokonaisuudessaan tosi kiva kokemus ja ehdottomasti lähden mukaan ensi vuonna!! Tinka nukkui hienosti omassa häkissään ekaa kertaa, harjoittelu on siis tuottanut tulosta! Tinka käyttäytyi muutoinkin mallikkaasti ja löydettiin melkein Tinkan kopiokin, Iita niminen merle-sheltti. Molemmilla oli samanlainen turkki ja korva pystyssä ja korkeuttakin muutama milli liikaa! :) Nyt sitten jännitän vielä sitä, onko neiti tekemässä jo toista juoksuaan näin pian. Oli meinaan poikakoirat villeinä tytyn perään ja karvaakin lähtee. Tai sitten hän on vaan muutoin niin seksy pikkuneiti! :)

Kiitos ihanaisille leirikamuilleni!! Ja tosi kivaa päästä seurailemaan teitin kotisivuja ja blogeja! :) Ensi vuonna uudelleen tai sitten järkätään oma nuortenjaoston leiri lisäksi..

12.8. Ollaan otettu Tinkan kanssa kunnon treenipäiväkirja käyttöön. Tämä auttaa Äiskää, joka muuten tekee ihan mitä sattuu ja ihan koska vaan! Nyt on saatu maahan-käsky vahvistettua ja sivulle tulokin alkaa näyttää oikealta. Ihana tunne, kun näkee työn tulosta vihdoinkin tämän murkkuiän keskellä! Tinka puhkuu intoa, kun Äiskä kertoo että tehdään temppuja ja oppii siis hurjaa vauhtia kun harjoittelu on säännöllistä ja suunniteltua.

Aloitettiin kaksi viikkoa sitten tottelevaisuuden b-kurssi. Siinä käydään läpi liikkeiden vahvistamista ja varmennetaan opittuja asioita. Heti ensimmäiseltä kerralta myöhästyttiin lahjakkaasti: Äiskä oikein kulutti aikaa metsässä, kerättiin mustikoita yms. ettei jouduta odottamaan kauaa kurssin alkua. Ja niin..ei se alkanutkaan 18.15 vaan 17.45!! Ehdittiin sit olla paikalla kokonainen vartti.. :( Mut siitä huolimatta opittiin hieno keino varmistaa opittujen taitojen osaamista. Ja hei,Äiskä sai hiukan moitteita, kun ei ole harjoitellut Tinkan kanssa rauhoittumis-juttua. Joskin huhu kertoo, etteivät kaikki muutkaan tämän kurssin suorittaneet sitä ole tainneet treenata kotona..

Viikonloppuna oltiin Anne-Marin ja Hepun toko-kisoja katsomassa. Jännitettiin kovin katsomossa ja mukava oli taas katsella ja matkustaa mukana, vaikkakaan Hepulla ei ihan putkeen mennyt tällä kertaa. Mutta ensi kerralla takuuvarmasti menee paremmin! :) Tinka harjoitteli ekaa kertaa häkissä olemista vieraalla paikalla. Haukku oli kova, blaah.. Mutta sitten kun neiti hiljeni pääsi palkkaamaan ja meni kivammin. On se vaan niin hankalaa tää Tinkan yksin jääminen autoon tai vastaavaan. Konsertti alkaa heti eikä loppua näy ennenkuin Äiskä on pois näköpiiristä..jos silloinkaan.

Jeps, mut agility-sivuilla päivityksiä!

Heinäkuu 2009

27.7. Kesäloma alkaa olla lopuillaan ja enää muutaman päivän saa loikoilla. Ollaan oltu paljon yhdessä Tinkan kanssa. Kaikkein kivointa on tainnut olla neidin mielestä mökkeilyt laumakamujen Hepun ja Svingin kanssa. Lisäksi neiti on nauttinut suuresti, kun on pesty auto ja kaikki matot yhdessä. Siitä vaan ei oikein meinannut tulla mitään, kun pikkuinen haluaa vaan hyppiä vesiletkun edessä. Mutta sain sitten ainakin mäntysuovan tuoksuisen koiran! :)

Mamman ja Pappan mökillä Rymättylässä Tinka oppi syömään mustikoita suoraan puskasta. Äiskää jännitti kyllä kovasti, miten masu tähän reagoi. Mutta eipä se mitenkään! Ja tosiaan neiti poimii näitä mustikoita nyt sitten lenkilläkin joka paikassa! :)

Käytiin tarkastuttamassa Tinkan polvet, lonkat ja kyynärät. Polvista saatiin 0/0. Lonkat lähtivät Kennelliittoon A/A ja kyynärät 0/0. Eli hyvin on asiat. Nukutuskin sujui tosi kivasti ja Tinka heräsi siitä nopeasti saatuaan herätteen. Muutama päivä piti sitten ottaa rauhallisesti. Se otti pikkuniedillä koville: Vähän paljon viirasi päässä kyllä kun sai taas mennä kunnolla!!

Ollaan aloitettu harjoittelemaan häkissä oloa. Se tuntuu sujuvan oikein kivasti. Samoin on sivulle-tulon laita ja maahan menon. Eli näitä hiotaan agilityn kontaktialustan lisäksi. Paimentamassakin on käyty ja siinä viettiin nouseminen on nopeutunut ja Äiskä on innostunut kavastikin paljon! Ja Tinka tietysti kanssa. Lomalla pidettiin kolmen viikon aksatauko ja tehtiin vaan tokoa ja yhdessäoloa. :)

Neidillä on selvästikin kasvanut itseluottamus pennun tultua Anskun luo. Lauantaina, kun oltiin koiravahteina Tinka meni ajamaan hampaat irvessä Svingiä pois ruokakupilta. Onneksi tämä pentu ei vähästä hätkähdä! :) Sitten illemmalla Tinka sanoi takaisin Hepullekin, joka tuli ottamaan neidin leluja. Yleensähän Tinka makoilee selällään kun pomo-Heppu kertoo kaapin paikan. :) Eli jonkinmoista räväkkyyttää ilmassa!! Hmm..

1.7. Taas on mennyt kuukausi ihan hurahtaen ohi! Väliin mahtuu juhannus, jolloin oltiin perheen kanssa Mamman ja Pappan mökillä. Tinka nautti olostaan ensin perjantaina Svingin kanssa leikkien ja lauantaina ja sunnuntaina Hepun kanssa "uiden" (Tinka vaan kahlailee). Taas oli korvat mökki-kunnossa eli luonnontutkija paineli menemään omia reittejään!! Juhannuksen viileä sää oli oikeastaan ihana, kun saivat koirat mellastaa oikein kunnolla ilman pelkoa lämpöhalvauksesta.

Sitten Svingi oli täällä meillä hoidossa viime lauantaina. Menoa riitti kolmeksi tunniksi, sitten levättiin puoli tuntia. Svingi ei tainnut edes huomata, että Äiskä poistui paikalta kun oli niin kiva leikkiä! Lenkityskin sujui kivasti, kun molemmat olivat väsyksissä. Pirteinä ollessaan Svingi piti ottaa välillä kainaloon, jotta Tinka pissaisi!

Tinkalla kävi kurja sattumus: Hän liuksatui käytävän portaissa ja jalka vääntyi jollakin lailla. Onneksi ei ontuminen jatkunut kuin hetken verran. Mennään kuitenkin 14.7. kuvauttamaan lonkat ja tarkastetaan samalla ettei siihen polveen tullut mitään. Saadaan siinä samalla viralliset tulokset ja varmistetaan, että on ihan turvallista treenailla agilityä.

Tinkan vatsa on pysynyt edelleen kunnossa!!! Siirryttiin tuossa reilu kuukausi sitten Royal Caninin hypoallergenic ruokaan ja se maistuu hyvin. Ollaan kokeiltu jo hiukan kuivattua lihaa, kuivattua naudan maksaa sekä mansikkaa ja herneitä kesän kunniaksi. Ja taisi pikkuinen juhannuksena saada hiukan pihviäkin!!! :) JEE!!

Oltiin myös pitkästä aikaa paimentamassa. Ensin treenailtiin pyörötarhassa ja siellä Tinka lähtikin taas kivasti flankkaamaan ja tasapainottamaan. :) Oli jopa niin kivaa ettei TÄNNE -käskyllä ollut mitään arvoa. Saatiin siis treenattavaksi luoksetuloa ja kaukopysäytyksiä. Toisena harjoituksena oli mennä laitumelle liinan kanssa ja viedä lampaita aidanvierttä pitkin. Tinka ei syttynyt ollenkaan, mutta sitten Kaisa keksi, että irrotetaan Tinka liinasta. Ja kas kummaa!! Neidin vietti nousi hurjasti ja niinhän ne lampaatkin tuli paimennettua! Yksi pukki alkoi hiukan uhitella Tinkalle, joten se piti laittaa liekaan. :) Uudelleen mennään taas heinäkuun lopussa muutaman kerran.

Viime viikonloppuna oltiin Ratsutorpalla mökkeilemässä. Ensin perjantaina perheen kokooonpanolla. Heppu ui innoissaan, Tinka kahlasi ja Svingi pysytteli rannalla. Ihmeiset otti mittaa toisistaan perheolympialaisissa! :) Lauantaina mentiin mökille sitten Jessen kanssa. Tinka kuljeskeli koko päivän omissa aatoksissaan ihailemassa maisemia ja ajamassa vesilintuja. Ja pyydystämässä yöperhosia!! :) Tinka on oikea luonnonlapsi, joka ei paljon seuraa kaipaa, kun pääsee tuollaiseen paikkaan. Yksinään saataa katsella taivaalle ja merelle vaikka kuinka kauan ja nauttia.

Maanantaina käytiin Kaarinassa lenkillä Ilona-bokserin kanssa ja moikattiin Nelli-setteriä. Äiskä sai juoruta ihanan ystävänsä kanssa ja Tinka hiukan sai boserilta "kyytiä". Toinen kun koitti leikkiä, mutta Tinka päätti näykkiä takaisin ja sitten pikapikaa Äiskän syliin. :)

Eilen oltiin Tinkan kanssa katsomassa Miinaa ja Jenniä heidän mökillään. Tytöt juoksi ja temmelsi aivan hurjana, kun ei oltu taas nähty hetkeen. Veteen ja takaisin ja peräkanaa!! Tinka keksi syödä simpukoita ja pelkäsi aaltoja.. Me Jennin kanssa syötiin jädeä ja nautittiin olosta!

On kyllä ollut niin paljon puuhaa ja kuumaa ilmaa, että kaikki illat on mennyt Tinkalla täydessä unessa!! Päivisin ei edes oikein uskalla lähteä lenkille kun on niin kuuma, onneks meillä on sisällä viileää. ollaan alettu Tinkan kanssa sittenkin treenata hiukan tokoa. Kattoo tuleeko siittä mitään, ainakin ollaan nyt innoissaan.

Sunnuntaina lähdetään Sotkamoon päin ja siellä on oma mökki vuokrattuna. Mahtaa pikkuneiti nauttia taas olostaan siellä järven rannalla. Ja niin: Shelttileirillekin on ilmoittauduttu! :)

Ja uusia kuviakin päivittelin!

Kesäkuu 2009

1.6. Ihanat ilmat ovat hellineet meitä! 20.5. Äiskä pääsi siskon mukaan hakemaan Hepulle kaveria Janakkalasta. Ja siellä meitä odotti pieni suloinen tyttönen Jettildan Bielefeld, joka sai kutsumanimekseen Svingi. Neiti on NIIN suloinen! Voit ihailla hänen kuviaan Tinkan kuvat sivuilta. Ja luonnetta löytyy myös: Länderimurinat on kohdillaan ja vauhtia piisaa. Taisi siskoakin ihan jännittää päästää Svingi ekaa kertaa nurmikolle pihalla, kun tuntui niin itsenäiseltä neidiltä. Mutta ihanasti hän nyt seuraa omistajaansa!

Tinka pääsi katsomaan Svingiä parin päivän kuluttua. Neiti oli aivan tohkeissaan pikkuisesta pennusta. Svingi taas ei ollut alkuun lainkaan varma pitääkö hän Tinkasta ja murahteli Anskun selän takaa. Mutta eipä aikaakaan, kun pikkuinen jo uskaltautui tekemään terkempaa tuttavuutta.

Tinka on siis saanut Svingistä upean leikkikaverin. Tinka opettaa pikkuiselle koirapainin elkeitä. Ja Äiskä toivoo, että Tinka pystyisi ottamaan laumassa paikan Svingin yläpuolelta. :) Kattoo miten käypi: Nössö sheltti kun on.. :) Heppu on ollut innoissaan, kun pikkuiset jättävät hänet hiukan rauhaan ja leikkivät keskenään!

Tänään oltiin Mamman ja Pappan mökillä porukalla. Heppu ui innoissaan, Tinka kahlasi ja Svingikin kastoi tassunsa ja sai länderimäisen "hulluuskohtauksen". Tinka oli taas oikein pököpäisellä tuulella!! Meinasi.. tai siis myönnetään, että meni ihan hermot. Neiti karkaili ihan mihin sattui, ja kun kutsui luokse, juoksi vierestä ja karkuun!!! NÖÖÖÖÖYYYYY!! Ehkä se siittä menee ohi tuo uhmiskin, toivossa on hyvä elää..

Ja ainiin.. Tuli taas yksi päivä hätäluoksetulo tarpeeseen. Neiti kun bongasi metsästä jäniksen ja viipotti tuulispäänä perään. Äiskä ei edes nähnyt Tinkaa enää, mutta toisella hätähuudolla tultiin niin lujaa että! Vautsi! Toimii siis edes joku.. :)

Toukokuu 2009

17.5. Eilen oltiin Tinkan kanssa Shelttiriehassa Lausteella. Päivä aloitettiin ihanan aurinkoisissa merkeissä ja Tinka pääsi heti alkuun juoksemaan shelttikamujen kanssa ympäri pihaa. Sitten Äiskä sai oppia koirien ensiavun alkeita. Luento oli tosi mielenkiintoinen ja opetti paljon uusia asioita. Nyt siis pitäisi olla edes tiedossa se, mitä tulee tehdä jos koira es. saa palohaavan tai syö myrkkyä.

Luennon ja ruokailun jälkeen pääsimme match showhun ja oikein "aikuisten" luokkaan. Tinka ravasi hienosti Äiskän vieressä ja seisoi upeasti pöydällä! :) Sijoitukseksi jaettu kolmas sija. Juoksukilpailu oli enemmänkin Tinkan mieleen: Siinä neiti pinkoi kolmanneksi! Ja Äiskä on ylpeä.. :) Harmillista kyllä ei päästy nakinsyöntikisaan, siinä neiti ois ollu haka. Kuvia kuvasivulla.

Tinkan korkeudeksi mitattiin 38cm ja hännän pituudeksi 37cm.

3.5. Jahas..Viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jo melkein kuukauden päivät! Eilen oltiin kokeilemassa paimennusta Koirataidossa Kaisa Hilskan opastuksella. Äiskää jännitti aivan valtavasti, koska Tinka ei ollut koskaan ennen nähnytkään lampaita ja Äskällekin ne on aika vieraita elikoita. Lähdettiin siis lauantaina neljän aikoihin ajelemaan kohti Poikkoa jännittynein mielin. Ensin meille kerrottiin yleisiä asioita paimennuksesta ja Äiskä sai paljon uutta tietoa!

Tinka pääsi kokeilemaan pyörötarhaan flankkausta, eli lampaiden kiertämistä, ja tasapainon hakemista. Ensin Tinka rauhoitteli itseään lampaanpapanoita syömällä, mutta välillä jo saatiin nähdä pieniä tuikahduksia paimennusvietistä. Lopuksi Tinka innostui paimentamaan lampaat jopa Äiskän luo. Oli kyllä upea kokemus nähdä, miten koirassa vietti herää ja miten koira palkkautuu itse tekemisestä! :) Laitumella kokeiltiin lampaiden kuljettaista aidan vierttä pitkin. Siinä Tinka oli liinassa kiinni, jotta ohjailu sujuu paremmin. Tämä oli vaikeaa..

Tänään pyörötarhassa flankattiin uudelleen ja haettiin tasapainoa ja niinhän se Tinka syttyi! :) Neiti paimensi haukun saattelemana lampaita kohti Äiskää ja kiersi niin hienoa kaarta että!! :) Superkivaa! Ja laitumellakin sujui jo eilistä paremmin. Tänään syötiin enää puoli kiloa lampaan papanoita ja lampaat alkoivat kiinnostaa jo huomattavasti enemmän kuin kakka! JES!

Eli Äiskän suurimmat pelot siitä, että lampaat hyökkäävät Tinkan kimppuun, tai että Tinka juoksee lampaita karkuun eivät onneksi toteutuneet. Vaan Äiskäpä varasi meille paimenille uusia paimennusaikoja! Jippii uusi harrastus! Ja uni maistuu.. Pikkuinen pullonokka (uusin lempinimi Alffi) nukkui eilenkin Äiskän sylissä koko illan liikahtamatta kertaakaan. Ainoastaan laitumella syödyt papanat ja niistä erittyvät aromikaasut kertoivat neidin olevan edelleen hengissä. Siinä sitten istuttiin sylikkäin sohvalla, ikkuna auki! Kattoppa kuvasivulta kuvia..

Huhtikuu 2009

11.4. Ihania keväisiä ilmoja! Meillä alkaa olla ilmassa hiukan uhmisikää. Joskin hyvin lievää kuitenkin. Pikkuinen pentu, joka ei ole koskaan tuhonnut mitään, on nyt isompana neitinä keksinyt nakertaa makuuhuoneen mattoon reiän, valjaiden lukon rikki ja äiskän rintsikatkin meni.. Kun Äiskä menee suihkuun kantaa neiti kaikki kengät olohuoneeseen natusteltavaksi. Lisäksi näin keväisin tuuli ilmeisesti häiritsee pikkuneidin korvia: Kas kummaa, huusiko joku minua, mikähän se sellainen "TÄÄLLÄ" -huuto muuten oli.. :) No, onneksi on vielä tottelevaisuus B käymättä..se on tarkoitettu uhmis-neideille!

Ja ah, niin ihania tarinoita lisää.. Kuvitellaanpa oikein iso mehevä kakkakasa. Ja siihen viereen juuri naisen ikään varttunut shelttineito.. Joka haukkaa ison palan kakkaa ja louskuttaa ja nuolee huuliaan! Ja Äiskä juoksee jostain kilsan päästä huutaen eppätoivoisen "EIIIII!". Ja ainoa jonka hän näkee on tyytyväinen tummien silmien tuike röyhyn kera. PRKL! Kunpa olis nopeempi.. Ja entäs sitten samainen neitikoira ja kuollut variksen raato: Ah, mikä makuupaikka, tähän minä kyllä kierähdän koko komeudessani! Ja taas, ähäskutti, Äiskä on myöhässä. "EIIII!" kaikuu tyhjässä metsässä.

Mutta ei pikkuinen pullonokka sentään aina näin romanttinen ole. Enemmän mahtuu joukkoon niitä hetkiä, kun ollaan niin sulosia ja ihania. Aamuisin Äiskä herää ihmeellisiin hyrinöihin ja ääntelyihin, pikku tassujen töminöihin. Siinä unohtuu äkkiä unihiekat, kun karvakerä käpertyy liki ja pusuttaa.. Äiskän oma raksu.

Ja sitten vielä loppuun maailman parhaat uutiset! Oltiin viime viikolla Tinkan kanssa eläinlääkärissä. Tinka käyttäytyi hienosti ja sai kehuja. Poissa oli se pelkäävä sheltti, joka viimeksi kannettiin lääkäriin sisään. Saatiin otettua hienosti rokotukset ja silmäpeilauksesta puhtaat paperit! Ja mikä parasta: Vihdoinkin verikokeiden tulokset olivat KUNNOSSA! Eli nyt syödään edelleen kuukauden ajan tiukkaa dieettiä ja sen jälkeen on lupa siirtyä hiukan "lievempään" ruokaan ja kokeilla tositosi varoen joitakin muitakin ruoka-aineita. :)

4.4. Tinka-neiti on todellinen syli-seurakoira! Eilen oltiin Mummun ja pappan luona kyläilemässä ja Äiskä opetti hiukan tietokonejuttuja. Niin eikös neiti jäänyt YKSIN, siis kuvitelkaa, lattialle! Eipä siis auttanut muu kuin hypätä Äiskän jalkaa vasten ja hyppiä tasajalkaa kunnes pääsi myös syliin ja meininkeihin mukaan!!

Ja kukas muu kuin pullonokka puuhkahäntineen makaa tällä hetkellä Äiskän sylissä ettei vaan joudu olee puuhista ulkona, tie mitä se Äiskä muuten sinne koneelle kirjoittaa ja vierailee ties millä sivustoilla!! Ei kai koiran paikka sentään ole koskaan lattialla ja vieläpä yksin! Ainakaan pienen, kauniin shelttineidon! Jolla on pitkä tuuhea häntä..

Maaliskuu 2009

31.3. Rakas pikku-prinsessa 1v!! :)

28.3. Neitillä on edelleen pikkusen vuotoa. Kolmatta viikkoa mennään, että eiköhän se ala pian loppumaan! Pikkuinen haisuli.. Yäkkis.

Ollaan siis lomailtu tää koko aika agilitystä ja ei malteta millään odottaa et päästään sinne jo. Päivittelin agility-sivua tarkemmin. Ollaan harjoiteltu väliajalla takaakiertoa, kontaktialustaa ja paikallaanoloa. Tuntuu toimivan jo hiukan. :) Lisäksi ohituksissa ollaan jo aika hyviä, mutta ne onnistuu ainoastaan käskyn alla eli ellei Äiskä ota Tinkaa vierelle, hän menee nuuskuttamaan kamuja!

Äiskä oli kylpylälomalla Jessen (haa, kukas se on??) :) kanssa viisi päivää ja Tinka oli ekaa kertaa hoidossa niin kauan. Äiskällä oli ikävä jo kahden yön päästä. Tinkalla oli sujunut Mummun ja Pappan luona kivasti. Hän oli ollut kiltti tyty, niin kuin aina. Tinka pääsi siellä pitkille kävelylenkeille ja lumitöihinkin kuulemma! Äiskää jänskätti, mahtaako Tinka osoittaa mieltään kun tullaan takaisin. Mutta ei onneksi: Neiti loikki vastaan aivan innoissaan ja kieri sylissä!! Aivan ihanaa, kun ollaan taas kotona molemmat! Eka yö kotiintulon jälkeen Äiskä HERÄTTI neidin aamulla yhdeksän aikaan! Ja näin ei oo tapahtunu viel koskaan, vaan aina noustaan seiskalta viimeistään tassujen kipitykseen. Eli väsytti hoitomatka. :) Ja mistäs muualta sitä sitten heräisi kuin ÄISKÄN SÄNGYSTÄ! Voihan nenä, pikkuneiti oli siis päättänyt tulla yöllä viekkuun ku mami ollu liika kauan poissa!

Ja meitin korva on edelleen ihan pystyssä! Ei Äiskä enää tie mitä kokeilis, ku kaikki tippuu..

8.3. Pikkuneidillä alkoi JUOKSUAIKA! Juu, ja nyt siitä ei kyllä voi erehtyä. Neiti on kylläkin tosi siisti ja puhdistaa itseään ahkerasti! Äiskän onneksi näin ja valkoisten mattojen puolesta kiitos myös! Tässä näytteitä.. :)

juoksupesuja

Oltiin pari viikonloppua sitten Anskun, Hepun ja Emman kanssa Riihimäellä agility-kisoissa. Anne-Mari kisasi pikkuisella Emmalla. Se on aikas söpö. Sen peppu näyttää ihan marsulle.. Siis Emman, ei Anskun. :) Kisat meni kivasti! Tinka oli alkuun aivan tohkeissaan taas, mutta rauhoittui hienosti jonkin ajan päästä. Reissu oli muutenkin onnistunut: Käytiin syömässä siskon kanssa samat ruuat ku aina muutoinkin.. Anskulle aurajuustobroileria ja mulle pihviä.

Eilen oltiin Tinkan kanssa Äiskän työkaverin luona Tarvasjoella. Siellä olikin kolme ISOA koiraa ja Tinka olikin alkuun ihmeissään. Mutta sujui se ajanvietto kivasti näiden reilusti yli 30 kiloisten otustenkin kanssa. Tinkalla oli tapana mennä karkuun, kun joku isoista tuli kohti, mutta kun niiden pylly kääntyi, pikkuneiti juoksi äkkiä haistelemaan.. :) Äiskä oli ylpeä!

Eilen päästiin taas päivystykseenkin hakemaan lääkettä Tinkan silmään. Tulehdusta pukkaa taas. Ja saatiin suositus käydä tarkastamassa ne tarkemmin, josko olisi joku karva kasvanut silmään päin.

Tänään reippailtiin Länsikeskuksen kirpputorille. Siellä tuli taas huomattua, kuinka paljon Tinka on alkanut pelätä vanhempia miehiä! Aivan hirmusti siis ja kaikki pahentunut vaan nyt muutaman kuukauden aikana. Mitään ei ole koskaan sattunut, että mistä lie tämä mörkövaihe lähtenyt käyntiin. Blaah.. Eli totuttelua miehiin..

Jahas.. Nyt täytyy poistua hakemaan Tinkan peti jonnekin piiloon. Neiti kun keksi, että siitä irtoaa kivoja vaahtomuovin paloja. Jotka muuten Äiskän iloksi saa ihan pikkuisiksi murusiksi ja sitten ne vielä jää neidin kurkkuun..

1.3. Päivitelty kuva-sivua..

Helmikuu 2009

20.2. Aikaa on taas vierähtänyt vaikka kuinka paljon edellisestä päivityksestä ja väliin on mahtunut paljon kaikkea. Kuten se, että Äiskä luuli Tinkan juoksuajan vihdoinkin alkaneen, kun yks päivä sielt nyt tuli jo jotakin.. Mut hei, se loppu lyhyeen se, eipä tullu enää seuraavana päivänä. Eli päästiinkö me näin helpolla eka kerta vai onko Äiskä taas vaan ihan vainoharhainen ja hölmö.. :)

Tinka sai nyt lääkäriltä ohjeeksi syödä allergiaruokaa ja pitää tiukkaa ruokavaliota. Neiti onkin kyllä ollut ihmeissään, kun mitään herkkuja ei ole tippunut. Syödään siis Hill'sin z/d ruokaa. On kallista, mutta ainakin nyt vatsa on pysynyt normaalina, jopa kovana! Vieläkin Äiskää jännittää tulla kotiin töistä, jos rippe ois uusinu ja muutoinkin mielessä on koko ajan pelko siit et jos tää ei olekaan ruokavaliolla ohi tää juttu. Seuraavaks joudutaan sit ottaa suolistosta koepaloja ellei vatsa mene kuntoon tällä. Muutoinkin näihin päiviin on mahtunut paljon pohdintaa siitä, mitä hoitomuotoa Tinkan kanssa kannattaa käyttää. Äiskä on konsultoinut sen Imodium-lääkärin lisäksi toista lekuria ja päätynyt sen hoito-ohjeisiin eli ruokavalioon. Jotensakin meni luotto siihen lääkäriin, kun määrää tuollaista lääkettä. Eli peukut pystyyn Tinkalle ja masulle!!

Tinka on tosiaan taas oma itsensä. Viikon verran edellisen episodin jälkeen ei oikein leikki maistunut, mutta se leikki-into on palannut varmaan tuplana! Nyt vaan on tullut esille hauska piirre: Tinka ei suostu leikkimään kuin haluamallaan lelulla. Kun pyytää hakemaan lelun, hän lähtee innoissaan hakemaan ja käy kaikki paikat läpi, jotta löytää ruskean amerikkalaisen jalkapallon. Mikään muu ei käy silloin. Myöskin jos leikki on aloitettu kani-lelulla, niin kesken leikin ei voi vaihtaa toiseen leluun missään nimessä. :) Hän on niin söde!!

Ollaan oltu Tinkan kanssa hiukan tutustumassa uusiin koirakamuihin. Pinja-koira oli Tinkalle hiukan liian äänekäs, kun pikkuinen pullonokka kulki koko lenkin Äiskän jalkojen välissä. Ja hei, arvaa oliko Äiskästä helppoo rämpii metsässä niin.. :) Koirapuistoonkin mentiin kerran, kun siellä oli sopivan pieni uroskoira. Ja Tinka ajoi takaa poitsua innoissaan. Miinan kanssa ollaan käyty leikkimässä viikottain ja näillä neideillä sujuu leikki niin mainiosti! Tänäänkin Tinka juoksi metsäreitin alusta perille asti kuuntelematta Äiskää lainkaan, kun tiesi mihin ollaan menossa. Ja Äiskällä ja Jennillä riittää samalla aina juttua!

Eilen oltiin Hepun ja Anne-Marin kanssa lenkillä Ilpoisissa. Mentiin sellainen ihana kaatopaikka-reitti, jossa koirat sai olla vapaana vaikka kuinka paljon. Ja justiin ku olin aiemmin päässyt sanomasta, et miten ihmiset voi kaatuilla..ni enköhän mä lentänyt persiilleni.. Ei onneks kolhiintunu muu ku itsetunto! :) Tuolla lenkillä uskalsin kokeilla ekaa kertaa koiran ohitusta Tinka vapaana. Ollaan nyt useamman viikon ajan harjoiteltu remmilenkeillä toisten koirien ohitusta ja se sujuu hienosti. Ja vautsivau! Tinka ohitti ne koirat pysyen mun vierellä! Ja Äiskä on niin YLPEÄ!! Ohitusten lisäksi paikallaolo on ollut viimeaikojen harjoittelukohteena.

Kirjoittelin hiukkasen agility-sivullekin.. Ku Äiskä on siitä niin tohkeissaan! Mut onneks Tinka on myös!

1.2. Vihdoinkin on tämä tuskaisa viikko ja etenkin viikonloppu takanapäin. Tinkalla on siis TAAS ollut jatkuvaa ripulia. Viime viikolla matot on pyörineet koneessa joka päivä ja lattiat pesty moneen otteeseen. Neiti on kuitenkin ollut pirteä ja iloinen ja ruokakin on maistunut. Joskin siis kaikki on tullut heti ulos.

Perjantaina mentiin taas lääkäriin. Otettiin verikokeita ja verenkuvat oli normaalit. Haima-kokeen tulos tulee huomenna. Tinka sai kortisoni- pistoksen ja uuden ruokavalion. Lisäksi saatiin ohje ottaa imodium tabletti illalla. Äiskä oli perjantaina jo hiukan helpottunut kun ei saatu lääkäristä ainakaan hirmuisen huonoja uutisia. Illalla sitten kaikki kääntyi ihan hulluksi.

Yhdentoista aikaan Tinka vain makasi ja kuolasi. Neiti ei oikein reagoinut mihinkään ja niinpä soitto päivystykseen. Oireet tulleet imodiumista. Tinka on reagoinut siihen jollakin tavalla erikoisesti. Äiskä valvoi koko yön ja tarkkaili, että hengitys pysyy tasaisena ja että Tinka on tajuissaan. Lauantaina aamulla Tinkan takapää oli halvaantunut eikä kantanut ollenkaan. Ja päivystykseen soitto. Pyydettiin odottamaan iltapäivään, pitäisi mennä ohi. Mutta vielä kolmen aikaan Tinka vain itki ja itki ja makasi. Liikkua neiti jaksoi muutamia metrejä ja taas peppu painui alas. Niinpä lähdettiin päivystykseen. Saatiin siellä Tinkalle tippa kahdeksi tunniksi ja b-vitamiinia. Äiskä istui maassa Tinka sylissä. Pikkuinen tärisi kun pelotti ja itki kovasti huonoa oloa. Äiskä oli niin huolissaan ettei ikinä! Eihän Äiskä voinut tietää, että siitä lääkkeestä tulee tällaiset oireet, kun lääkäri määrää ottamaan.

Onneksi nyt sunnuntaina, tänään, sain herätä tuttuun hännän huiskutukseen ja tassujen tipsutukseen. Tinka halusi välttämättä kiivetä itse portaatkin ja ruoka on maistunut! Ekat kakkat on saatu ulos ja näyttää normaalilta! Kyllä on niin moni ollut tänä viikonloppuna huolissaan pikku sheltistä. Nyt Äiskän oma rakas pullonokka nukkuu tuossa vieressä. Huomenna saadaan haima-tulokset ja katsotan jatkohoitoa. Lääkäri sanoi kivasti lauantaina, että kyllä me vielä tää pikkuisen masu saadaan kuntoon, ei huolta!

Eli valvotun ja kyynelehdityn viikonlopun jälkeen Äiskä ja Tinka ovat molemmat väsyneitä, mutta onnellisesti kotona ja terveinä! Oli ihanaa huomata kuinka moni oli tukena, kun itsellä oli tosi paha olla Tinkan puolesta..

Tammikuu 2009

18.1.2009 Uusi vuosi on pyörähtänyt neitien elämässä taas käyntiin! Uudenvuoden aattona Äiskää jännitti, miten Tinka mahtaa paukkuihin reagoida, kun asutaan ihan koulun kentän vieressä jossa koko lähiö käy ampumassa rakettinsa. Kuuden aikaan ensimmäiset pamaukset saivat Tinkan levottomaksi. Neiti juoksi edestakaisin ja haukkui kovasti. Äiskä sitten laittoi pesukoneen päälle ja otti tytyn syliin. Siinä sitä sitten muristiin vartin verran, kunnes Äiskälle tuli nälkä. Ja ei kun keittiöön perässä. Ja jostain syystä tämän jälkeen Tinka rauhoittui kokonaan ja meni nukkumaan olohuoneen matolle. Edes ulkona ruudin hajussa ei pelottanut! :)

Uuden vuoden jälkeen oltiin Carinan, Ebban, Emman ja Lillin kanssa lenkillä. Koirat jaksoivat juosta oikein kunnolla ja kyllä Tinkalle maistuikin uni kotiin ajellessa! Oli mukava aamupäivä molempien tytsyjen mielestä.

Tinka on päässyt leikkimään nyt pari kertaa myös Miinan kanssa. Miina on keskikokoinen snautseri. Näillä tytöillä sujuu leikki tosi kivasti. Juostaan karkuun molemmin puolin ja välillä haistellaan ja hiukan painitaan. Ja tällaisen lenkin jälkeen ainakin Tinka nukkuu sikeästi! Tosi mukavaa, kun on löytynyt lenkkeily- ja koirakavereita! Tinka niin nauttii saadessaan olla muiden koirien kanssa.

Tinka oli nyt lauantaina yökylässä "Mamman ja Pappan" luona. Nyt ollaan niin raatoja että, maataan vaan ja nukutaan. Miten ne isovanhemmat niin osaa pienen vaavin väsyttää??!! :) Ensi viikonloppuna mennään Tinkan kanssa Top Dog Show:n. Jännää taas.. Pitäs varmaan hiukan vahvistaa taas tota näyttelyremmissä kulkemista. Ja jos ei tällä kertaa toivottavasti hypättäis nuolemaan tuomarin naamaa! Näyttelyä varten hiukan tuunattiin korvia, joissa on nyt painot ja ovatkin kauniin näköiset, joskin meitin tuurilla oikea korva pomppaa pystyyn näyttelyaamuna! Koitettiin myös siistiä tassuja ja korvakarvoja. Mut eihän se Äiskä mitään tajunnu taaskaan, et mitkä karvat pitää leikellä..et aikas naturellina mennään again! Hyvä me!! :)

Äiskä on innostunut vaikka kuinka monesta koiraharrastuksesta! Agility nyt on edelleen ihan ykkösjuttu ja sinne mennään intoa puhkuen kerran viikossa. Sitten Äiskä haaveili sekä flyballista että paimennuksesta. Päätettiin sitten kokeilla tänä kesänä paimennusta ja Äiskä ilmoitti meidät paimennusleirille! huippua ja jännää! Tinka ei oo ees nähny lampaita.. Jätetään siis se flyball ensi vuoteen. Lisäksi Äiskän kaveri on luvannut ottaa meidät mukaan jäljestämään. Että siinähän sitä tekemistä taas on vaikka kuinka! Ja uuden oppimista!

Ja vihdoinkin Äiskä voi ylpeänä todeta edellisen päivityksen jälkeen, että Tinka on oppinut kulkemaan portaat ALASpäinkin! Ah, mikä elämän helppous, kun saa kantaa pelkkää kassia ilman koiraa toisessa kainalossa!