The Hitles story

*story* eli musikaalisia tapahtumia Turussa vuosina 1963...1964 ©Martti Walden 2006
Lähes kaikki tällä sivulla olevat kuvat on ottanut **Jorma Saarinen, joka myös antoi niille käyttöoikeuden 22.9.2006**
Aikakauden henkilöitä: Päkä = R. Päärni, erään serkkuni poika s.1948 (silloinen osoite Sotilaantie 4) Krakkus = A. Kiviruusu s.1947 (os. Aninkaistenkatu) Jussi = J. Ruohonen s.1947 (os. Kupittaank. 98) Jussi, Krakkus ja Päkä olivat luokkakavereita "Norssissa". Masa = minä itte, Martti Walden s. 1946 (silloinen osoite Tiilentekijänkatu 12 G ) Timppa = T. Virtanen ... työkaverini Teleste Oy:ssä Jussin serkku. Kari Vuorinen(??) ............ -------- " ---------- Rauski = R. Kiiveri ........-------- " ---------- Jorkka = J. Saarinen ...ent. koulukaverini Halkivahasta Ukko = isäni Martti A. Walden osoite Kupittaankatu 166 Eki = veljeni **************************************************************** Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun kerran keväällä tai alkukesällä 1962 sattumoisin kuulin radiossa soitettavan Wonderful Land nimisen kappaleen (soitti The Shadows). ( olin näihin aikoihin "Vulkaanilla" töissä) Silloin en vielä tiennyt mitään kitarayhtyeistä, mutta kun kuulin tuon kappaleeen, niin jotain hyvin merkittävää tapahtui mielessäni; voidaan todellakin sanoa että "juttu kolahti lujaa"! Se ihmeellisen kuuloinen kaikuva sointi ja herkkä melodiakulku herätti mielenkiintoni ja voimakkaan halun saada tietää enemmän tuosta uudesta musiikkityylistä. Mitään erityistä ei asian suhteen kuitenkaan tapahtunut vielä silloin. Tuo ihmeellinen sointi oli kuitenkin jäänyt mieleni sopukoihin ja vaikutti omalla tavallaan ajatuksiini ja tuntemuksiini. Seuraavan kerran kuulin tuon saman kappaleen joskus loppuvuonna 1962 ja tunnelma oli yhä hartaampi silloin ( olin vaihtanut työpaikkaa Asa Radioon). Vuosi 1963 alkoi varsin masentavissa merkeissä, kun työni ASA:ssa loppui ja äitini sairastui vakavasti. Kevään mittaan tilanne kuitenkin parani ja mielialakin alkoi taas kohentua. Kävimme Päkän kanssa hiihtelemässä Uittamon ja Ispoisten metsissä ja taisipa musiikkiasiat olla jo silloin päällimmäisiä jutun aiheita. Radiosta tuli niihin aikoihin ohjelma nimeltään "kahdeksan kärjessä" ja vähitellen kitarakappaleet alkoivatkin saada melkoisen osuuden esitettävistä kappaleista! The Soundsien esittämä "Emma" olikin ensimmäinen kappale, joka varsinaisesti aloitti kitarayhtyeiden sesongin Suomessa. Radio olikin tuohon aikaan lähes ainoa mahdollisuus seurata musiikkimaailman tapahtumia. Jotain tietysti tuli myös televisiosta. (minulla oli jo oma TV silloin..hankittu 1961). Päkän kotona oli kyllä radio-levysoitin yhdistelmä (mono), mutta levyt olivat hyvin kalliita, eikä niiden hankkimiseen juurikaan ollut varaa. Kevätaika (1963) oli muuten varsin rattoisaa. Jorkka, Päkä ja minä pyörimme paljon yhdessä. Jorkka ei paljoa musiikista piitannut, mutta muuten kyllä monenlaista touhua piisasi. Jorkka oli myös silloin meidän "hovivalokuvaaja" ja hänen ottamansa kuvat ovatkin lähestulkoon ainoat siltä aikajaksolta. Alkukeväällä (maaliskuu) pääsin töihin Teleste Oy:n ja alkoi taas rahatilannekin kohenemaan. Silloin alkoi myös omien musiikkilaitteiden hankkiminen kangastella mielessäni. Telestellä tulin tuntemaan Timpan, joka myöskin oli intohimoinen kitaramusiikin ihailija! Hänen kanssaan juttua kyllä riitti! Jo silloin hän taisi mainita jotain serkustaan Jussista, joka sittemmin tuli mukaan joukkoomme, mutta siitä myöhemmin. Kitarayhtyeistä meidän kaikkien suosikkeja siihen aikaan olivat mm. The Shadows (ehdoton ykkönen!), The Sounds, The Spotnics, The Adventurers jne... Minun ja Päkän kohdalla erittäin merkittävä tapaus oli, kun menimme joskus alkukesästä Uittamon tanssipaikalle (ulkopuolella kylläkin) kuuntelemaan Soundsien soittoa! Tämä tapahtuma antoi varmaankin lopullisen sysäyksen omien soittivehkeiden hankinnalle. Muistan vieläkin, kuinka musiikki soi korvissani kun olin jo tullut kotiin - taisinpa jopa yrittää tavoitella joitakin säveleitä veljeni Ekin akustisella kitaralla. _________________________________________________________________________________________ ...... kuin kaukaisuudesta kaikuva kirkonkellojen soitto.... ...... kuin urkujen hopealta kilahtavat äänet... ...... häilyvät muistot jostain kaukaa lapsuusajoilta..... Nuoruusaika, onnellisuus, kesäilta, kaipuu, musiikin lumovoima.....** _________________________________________________________________________________________ Uittamolla oli ko. vuoden aikana useitakin musiikkitapahtumia, joissa olimme Päkän kanssa kuuntelemassa. Aivan tarkkaan en enää pysty kaikkea muistamaan. Jossakin vaiheessa (Vappu ??) olimme Kupittaalla kuuntelemassa The Adventurers yhtyettä. Silloin oli jo letkajenkka tulossa muotiin! Saimme oikein lähituntuman orkesteriin, joka soitti vain muutaman metrin päässä meistä, tunnelma oli todella taivaallinen! Pyrin myös mahdollisimman tarkkaan havainnoimaan orkesterin käyttämiä laitteita. Heillä olikin todella hyvät merkkilaitteet käytössään; Fender kitarat ja vahvistimet sekä Binson EchoRec kiekkokaiku. Mutta takaisin alkuaikoihin.... Kitaroiden ja muiden laitteiden hinnat olivat siihen aikaan niin korkealla, että "tavallinen duunari" ei sellaisia juurikaan pystynyt hankkimaan. (oma palkkani oli silloin n.1mk/tunti!!) Ainoa vaihtoehto olikin tehdä kaikki tarvittavat laitteet itse. Oli onni, että elektroniikka oli minulle jonkin verran tuttua ja Telesteltä sain ostaa monenlaista materiaalia henkilökuntahinnalla. Osa materiaalista oli peräisin jostain vanhasta radiostakin. Näin ollen sain aloitettua vahvistimen rakentamisen. Timppa oli tehnyt kitaran (Fender kopio) puuosat lähestulkoon valmiiksi ja häneltä sain ostaa tämän puolivalmiin kitaran kaikkine tarvikkeineen. (hinta taisi olla jotain 100mk.) Kitaran lopullinen kokoonpano oli melkoisen hikinen urakka, mutta tulihan siitä kalu kaikesta huolimatta. Taisipa siinä olla Eki ja Ukkokin mukana avustamassa jossain käänteessä.
Vahvari n:o1 K.s. kuvaa alla	Vahvari n:o 2 mallia Teleste
Ensimmäiset omatekoiset soittovehkeeni valmiina käyttöön kesällä 1963. kuva MW	Päkä ja minä. Huom." rummut"!
kuva MW. Masa ja uusi vahvari n:o 2
Vahvistimen rakentelu oli hyvässä vauhdissa ja Päkä askarteli rumpujen teon parissa. Vahvari oli muutaman Watin tehoinen, mutta mitäs siitä, tärkeintä oli että laitteet toimivat ja pääsimme pikkuhiljaa harjoittelemaan kipaleita, taisi olla muuten Emma, jota ensimmäiseksi yritimme soittaa. Päkän kanssa sitten soittelimme vuoroin Ukkon tykönä ja Päkän kotona ja joskus minunkin kotonani....ja hauskaa oli! Kappalevalikoimalla ei juurikaan voinut leuhkia. Heinäkuussa Ukko meni uudelleen naimisiin ja me Päkän kanssa olimme siellä soittamassa! (kuva ylh. vas.) Tästä "keikasta" saimme sen verran palkkaa, että saatoimme ostaa pari "sinkkua": The Sounds: Kulkuri / Troikka sekä The Spotnics: Johnny Guitar / Havah Nagilah. Näitä levyjä me sitten kuuntelimme Päkän luona korvat kaiuttimessa kiinni ja hartaina ihastellen pyrimme imemään kaiken mahdollisen näistä kipaleista! Kaikulaite oli vielä silloin pelkkä unelma, enkä edes tarkkaan tiennyt sellaisen toimintaperiaatteesta. Kuitenkin kaiku oli mitä oleellisin tekijä kitaramusiikin saundissa! Vähitellen periaatteet alkoivat minullekin selvitä (Krakkus näytti joulukuussa 1963 minulle Tekniikan Maailman, jossa oli kytkentäkaavio nauhakaikulaitteesta!), mutta kesti vielä jonkin aikaa ennenkuin sain hankituksi eka kaikulaitteen, mutta siitä myöhemmin. Päkän "rumpu" oli modifioitu iso kurkkupurkki, joka sai luvan toimia virvelinä; muita rumpuja ei sitten ollutkaan. Lautasen virkaa toimitti Ukkolta saatu haihatinpuolikas (jostain aikojen takaa) Rytmipuoli kuitenkin hoitui näilläkin alkeellisilla vempeleillä! Myöhemmin kesällä aloin rakentaa uutta vahvistinta, johon silloinen työkaveri teki hienon kotelon, joka oli oikein vasara- ja ryppylakattu sekä ritilöillä varustettu. Tehoa ei tässäkään vahvarissa vielä ollut kuin n.4..5 W (pääteputkena EL84), mutta näyttävyyttä sitäkin enemmän! Kuva uudesta vahvarista alla.

Rauski oli myös kovasti innostunut soittohommista ja myöhemmin syyspuolella hän hankki halvan tehdastekoisen (Egmont) puoliakustisen sähkökitaran. (katso kuva ylh.oikealla!) Hän aloitti myös avustuksellani rakentamaan samanlaista vahvistinta kuin minulla oli. Aivan toimiva siitä tulikin, vaikka hän ei juurikaan ollut elektroniikasta perillä. Tarkoitus oli, että hän tulisi komppikitaristiksi meidän poppooseemme, mutta ei siitä oikein valmista tullut. Intoa hänellä kyllä oli, mutta taito ei riittänyt, sointuja kun pitää joskus myös vaihtaa kappaleen kuluessa. Kovin montaa kertaa emme sitten soitelletkaan, vaan jatkoimme hommia kahdestaan Päkän kanssa. Joskus lokakuussa tilanne sai taas uusia käänteitä, kun lopetin työt Telestellä ja menin hieman myöhemmin P.Irton sähkökonekorjaamolle töihin Raisioon. Näihin aikoihin alkoi kaikulaitteen hankkiminen olla jo todella loppusuoralla. Myin telkkarini (halvalla meni! 200mk) ja niillä rahoilla sain maksettua käsirahan kaikulaitteesta (merkki Fenton-Weill) Ostin sen Soitin-Laineelta osamaksulla (hinta n.400mk...tämä tapahtui 16.11-63). Kyseessä oli vielä ns. jousikaiku, joka ei tietenkään vastannut oikeaa nauhakaikua! Parempi kuitenkin kuin ei mitään. Eräästä osto- ja myyntiliikkeestä (Soitintupa) ostin myös käytetyn 10..15 Watin vahvarin, mallia 1950-luku. Siinä oli varsin tehokas kaiutin. Entisen vahvarini sain melkein puoliväkisin myytyä Kari Vuoriselle. En tiedä mitä hän sillä tekisi, mutta sehän ei ollut enää minun ongelmani. Kaikulaitteen hankinta olikin todella merkittävä asia ja antoi aivan uutta puhtia soittohommiimme! Nyt alkoi saundikin olla lähes kohdallaan! Kun toin vehkeen kotiin, niin siinä meinasi melkein yöunet mennä, niin mahtava oli tunnelma silloin. Harjoittelupaikkoina oli edelleen samat kuin aikaisemminkin.

The Hitles syntyy Jossain vaiheessa loppusyksyllä Päkä jutteli parista koulukaveristaan, Jussista ja Krakkuksesta, jotka olisivat kiinnostuneita yhtyeen perustamisesta. Niinpä sitten sovimmekin tapaamisesta näiden kavereiden kanssa. Tämä tapahtui joskus marraskuun lopussa tai joulukuun alussa, en muista tarkemmin tätä. Ennen tapaamista treenasimme Päkän kanssa oikein tosissaan Ukkon luona. Taisimme olla kaikki melkoisen jännittyneitä, kun ensi kerran tapasimme (Ukkon tykönä), mutta pian olimme jo hyviä kavereita. Ensimmäisellä kerralla aika menikin lähinnä johtojen ja liittimien virittelyssä ja jutustelun merkeissä, mutta ehdimme kuitenkin jo kokeilla soittamistakin ja se tuntui todella hienolta! Piuhat kiinni kitaroihin ja muihin laitteisiin ja sitten...yy, kaa, koo! _________________________________________________________________________________________ Näinä aikoina oli aivan selvää, että käytettiin paljon pukua, valkoista paitaa ja kravattia... Kitarayhtyeen ei muuta sopinutkaan käyttää! _________________________________________________________________________________________ Hankimme joitakin nuottejakin mm. letkajenkka, The Wind ym. Krakkuksella oli ainakin Wonderful land:in nuotit itsellään. Em. kappale taisikin olla ainoa, jonka harjoittelin nuoteista, koska minulla nuottien tuntemus ei ole koskaan ollut parhaasta päästä, korvakuulolla vaan. Aluksi harjoittelimme Ukkon tykönä, mutta varsin pian jouduimme vaihtamaan paikkaa Päkän luokse. Tällöin lienee jo vuosikin juuri vaihtunut (1964). Mainittakoon, että äänilaitteet olivat yhteisessä käytössä, joten saundi ei ollut paras mahdollinen. Kaikulaitteessa oli myös oma vahvistin (5W) suoraa ääntä varten. Tämä osaltaan antoi hieman lisää elävyyttä sointiin. Sanottakoon tässä, että Jussin basso ja Krakkuksen komppikitara olivat myös omatekoiset. _________________________________________________________________________________________ Krakkuksen "komppikäsi" oli aika raskas ja kieliä katkeili yhtenään! Myös kitaroiden viritys vaelteli melkoisesti ja mahdollisesti joskus kielet olivat viritetty liiankin tiukalle! _________________________________________________________________________________________ Nauhakaiku olisi ollut poikaa, mutta sellaiset olivat niin kalliita, että ei olisi varat riittäneet. Oli kova työ saada edes nykyinen kaikulaite maksettua kunnialla. Tulkoon tässä sanotuksi myös se, että tango oli siihen aikaan kovasti muodissa ja kilpailu kitarayhtyeiden ja tangopumppujen välillä oli kova. Jotain tangon tapaista yritimme itsekin tapailla näillä systeemeillä. (Olimme siis varsin neutraaleja tangon suhteen) Harjoittelupaikkamme oli vielä Ukkon tykönä, kun eräs poikien koulukaveri Pose (R. Storm) oli tulossa laulusolistiksemme. Ehkäpä muutamia kertoja kokeilimme hommaa, mutta sen valmiimpaa siitä ei kuitenkaan tullut. Posen näkemykset liikkuivat ilmeisesti eri linjoilla. Varsin pian tiemme erosivatkin ja jatkoimme entisellä kokoonpanolla. En muista enää tarkkaan missä vaiheessa omaksuimme yhtyeemme nimen, *The Hitles, mutta ilmeisesti tämä oli jo muhinut Krakkuksen mielessä jopa ennen tapaamistamme. Joka tapauksessa nimi hyväksyttiin yksimielisellä päätöksellä.*

Masa, Jussi ja Krakkus Toippa 1964
Kovin paljon emme käyneet yleisissä konserteissa (kalliita), mutta muistan ainakin sen, että kerran kävimme Päkän ja Jorkan kanssa Vänkällä kuuntelemassa Soundseja. Tämä tapahtui vähän ennen Jussin ja Krakkuksen tapaamista. (Eero ja Jussi Raittinen olivat jo silloin mukana Soundseissa!) _________________________________________________________________________________________ Tässä listattuna joitakin kappaleita, jotka yksimielisesti olivat sieltä kärkipäästä: The Shadows: Wonderful Land, Peace Pipe, Atlantis, Perfidia, Dance on The Spotnics: Johnny Guitar The Adventurers: Greens Leaves, The Wind, Letkajenkka _________________________________________________________________________________________ Vuosi 1964 toikin sitten mukanaan merkittäviä tapahtumia. Yhteiset soittohommat jatkuivat vielä jonkin aikaa. Helmikuussa tapasin tulevan ensimmäisen vaimoni ja tämä aiheutti melkoisia muutoksia elämän menooni. Täytyy sanoa, että aivan tarkkaa muistikuvaa kevään tapahtumista minulla ei enää ole, mutta jossain käänteessä taas kokoonnuimme Päkän luokse musisoimaan ja kuuntelemaan Shadowsien ym. levyjä, joita pojat olivat saaneet lainaksi joltain kaveriltaan. Nämäkin tapaamiset olivat todella mukavia, vaikka soittelu olikin jäänyt hieman vähemmälle. Varmasti poikien koulunkäyntikin aiheutti joitain rajoituksia ja katkoksia touhuillemme. Yhdessä vaiheessa Krakkus oli kokonaan poissa Turusta jossain Kangasalla. Mitään ihmeempiä sattumuksia ei kevätpuolella ollutkaan, paitsi ehkä se, kun olimme kuuntelemassa The Sharks'ien konserttia ylioppilasteatterissa tai mikä lienee ollutkaan paikka Puutarhakadulla. Ajankohtaakaan en pysty muistamaan tarkkaan. ( The Sharks oli turkulainen "pumppu" ja monet sen jäsenistä olivat poikien luokkakavereita!) Eräs tärkeä seikka on syytä mainita tässä yhteydessä: "puhdasoppinen" kitaramusiikki oli jo pikkuhiljaa poistumassa muodista ja tilalle oli tulossa lauluyhtyeet. Alkuperäinen kitarasaundi kyllä vielä pysyi mukana jonkin aikaa, mutta siihenkin oli tulossa muutoksia The Beatles yhtyeen mukana. Ainakin minua kaikki tämä harmitti kovasti, sillä lauluhommat eivät minua juurikaan kiinnostaneet. Jotkut yhtyeet jopa lopettivat toimintansa tämän lauluhomman tullessa (mm. The Strangers!). (Olihan silloin myös Rollarit vauhdissa, mutta itse en lainkaan pitänyt heidän raskaasta tyylistään ) Kävimme porukalla kuitenkin joskus alkukeväällä katsomassa The Beatles-leffan (A Hard Day's Night)! Kaikesta huolimatta yritimme itsekin tapailla heidän lauluaan All My Loving! Tällöin elettiin jo kesäaikaa1964. Alkukesästä minulla oli myös oma keikka, kun olin säestämässä Jorkan koulukaveria (Sirpa Berg) kauppakoulun juhlassa Honkapirtissä. Hän lauloi euroviisujen voittajakappaleen "Non holeta". Jussikin tuli myöhemmin paikalle, mutta yhdessä emme kuitenkaan silloin soittaneet. Näihin aikoihin Päkä oli melko paljon poissa ryhmästämme, en oikein tiedä tarkkaa syytä tähän. Tässä vaiheessa Jussi oli vuokrannut harjoitustilaa "Toippasta" eli Toivo II:sta (katso kuvaa yllä). Olipa meillä siellä joskus "yleisöäkin" eli lähinnä Jussin siskon luokkakavereita yms! Tämä homma ei kovin pitkään kuitenkaan jatkunut, ja tavarat siirtyivät oikein taksilla taas Päkän luo ja ties minne. Loppukesä menikin sitten muissa merkeissä, eikä musapuolella juurikaan ollut tapahtumia. Kesällä ja syyspuolella ajelimme paljon Jussin kanssa mopoilla (minulla oli silloin Mobylette!) Nämä reisut olivat hyvin merkittäviä noin tunnepuolta ajatellen. Eräs parhaista mietiskelypaikoista oli Hirvensalon Pikisaaressa oleva vanha puusilta. Kävimme siellä todella usein iltapimeällä ja seurasin samalla, kuinka Kuusiston radiomasto rakentui pikkuhiljaa! Näihin aikoihin päätimme Jussin kanssa kokeilla myös sävellysten tekemistä ja aloimme kehitellä omaa tangoa. Kun olimme saapuneet kotiini Pikisaaresta, laitoimme valot pois ja sytytimme kynttilän. Tällä tavoin pyrimme pääsemään "vireeseen". Tämä tapahtuma onkin jäänyt hyvin mieleeni! Kyllähän me jonkinlaisen tangon saimmekin aikaiseksi, nimeksi tuli " Tähdet kun tuikkivat". Sekä sanat että sävel syntyivät samalla kertaa. Muutoksen aikaa. Suuri elämänmuutos oli tulossa marraskuussa 1964, kun päätin muuttaa Loimaalle ja mennä naimisiin, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.